Puolan joukkohauta oli suomalaisten Hakkapeliittojen työtä?
Armeijahan oli tuolloin niin vahva että hyökkäsi usein.
Armeijahan oli tuolloin niin vahva että hyökkäsi usein.
Hakkapeliitat
Pohjolan Voima
35410
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Puolan sodassa aika vähän. Mahdollisesti siellä oli eversti Berndesin värvätty rakuunarykmentti. Lisäksi oli viidensadan ratsukon vahvuinen osasto uusmaalaista ratsuväkeä eversti Johan Gallen johdolla. Se osallistui useaan taisteluun mm. Varsovan valtaukseen. Ruotsin joukot kärsivät suuresti taudeista, ennen kaikkea rutosta. Se iski voimalla uusmaalaisiin, niin että lopulta jäljellä oli vain toistasataa ratsukkoa.
Osallistumisesta joukkosurmiin ei ole tietoja. Niitä tehtiin varmasti molemmin puolin. Vangeiksi jääneillä ruotsalaisilla sotilailla ei juuri ollut henkiin jäämisen mahdollisuuksia. Sotavankeudessa kuoli mm. uusmaalaisia ja lopulta itse armeijan ylipäällikkö Porvoon seudulta lähtöisin ollut sotamarsalkka Arvid Wittenberg.
Mitä tarkoitat Ruotsilla?
valtiota, eli Sverigeä ( Svea riget) . Nykyinen Suomi oli joukko sen maakuntia.
FYI Ruotsin Puolan sodassa vuodesta 1617 aina kolmikymmenvuotiseen sotaan asti oli ratsuväkeä muuhun sotaväkeen verrattuna varsin runsaasti, ja aivan erityisesti suomalaista ratsuväkeä. Kattava selonteko näistä joukoista ja niiden komentajista löytyy Arvi Korhosen hakkapeliitta-tutkimuksesta (osa 1: 1939; osa 2: 1942) sekä Matti Kankaanpään omasta ratsuväkitutkimuksesta (2016), että ei tarvi arvailla noita määriä ja komentajia.
Ensin ihmettelin mitä tämäkin setä täällä horisee, mutta sitten tajusin että hän sekoittaa hakkapeliitat ja ensimmäisen pohjan sodan, jossa ruotsalaiset tosiaan taistelivat varsovan herruudesta. mitään tekemistä sillä tosin ei hakkapeliittojen tai hakkapeliittojen aikakauden kanssa ollut, kuten jo sodan nimikin sen kertoo.
Katso peiliin.
Näet sekoilijan.
Näen siellä rumia kuvia etu- ja takaperin katsottuna.
Ei yhdistetä Suomea näihin hurripaskoihin jotka pyhälle Saksalle teki vanhinkoa. Kysytään vaikka mieluummin kuinka monta suomalaista palveli Saksan armeijassa vapaaehtoisina ensimmäisessä maailmansodassa Aarne Somersalon ja jääkärien lisäksi.
No kyllähän hakkapeliitat edustavat Suomen sotahistoriaa kunniakkaimmillaan. Oli oikein lähteä puolustamaan saksinmaata ja sen uskonpuhdistusta. Katolisen liigan hirmutöille oli saatava stoppi. 700 suomalaista ja n.400 suomalaista rakuunaa ansaitsevat aina, niin kauan Suomen historiaa kirjoitetaan, tulla kunnioitetuiksi Breitenfeldtin taistelun voittajina ja niinkuin Topelius kuvaa pitää kunnianansa taisteluaan vanhurskaan taistelun.
siis 700 suomalaista ratsumiestä ja n 400 rakuunaa (korjaus)
jalkamiehet otettiin käsitteenä käyttöön vasta 30-vuotisen sodan jälkeen.
Suomesta oli tuossa sodassa Turun läänin sekä Hämeen ja Uudenmaan läänin ratsurykmentit. Niiden täysi vahvuus oli reilut tuhat ratsukkoa kummankin. Heitä sanottiin hakkapeliitoiksi.
Sellainen tilanne oli harvinainen ja lyhytaikainen.
Uusmaalainen ratsuväki nimettiin rakuunoiksi 1721 Suuren Pohjan sodan päätyttyä.
Aivan hakkapeliittoja oli hämeestä ja uudeltamaalta, jotka muodostivat Stålhandskenin johtaman 700 ratsumiehen suuruisen osaston Breitenfeldtissa. Sitä en sitten tiedä oliko suomalaisia muissa ratsuväkiosastoissa tuossa taistelussa. En ole varma tuosta rakuuna nimityksestä, että oliko jo käytössä tuolloin, mutta Ruotsin, Kustaa Hornin johtamassa, jalkaväessä oli Breitenfeldtin taistelussa n.400 karjalaista, joita tuossa aiemmin nimitin rakuunoiksi, virheellisesti ehkä sitten.
Jokatapauksessa uusmaalaiset,hämäläiset ja karjalaiset yhteen laskien oli Breitenfeldtin taistelussa osallisena ainakin 1100 suomalaista.
"En ole varma tuosta rakuuna nimityksestä, että oliko jo käytössä tuolloin, mutta Ruotsin, Kustaa Hornin johtamassa, jalkaväessä oli Breitenfeldtin taistelussa n.400 karjalaista, joita tuossa aiemmin nimitin rakuunoiksi, virheellisesti ehkä sitten."
Karjalassa oli olemassa maarakuunoiksi nimetty jalkaväkiyksikkö. He saivat siis maatilan palkakseen. Ainakin 1680 tällainen oli olemassa. Se on voinut olla jo 30-vuotisen sodan aikana. Nimittäin tarmokas eversti saattoi saada kuninkaalta lisenssin eli valtakirjan ja värvätä itselleen "oman" rykmentin ja asettaa sen sitten kruunun käyttöön. Hyvää korvausta vastaan, tietenkin. Nämä Karjalan rakuunat ovat voineet olla sellainen jo 30-vuotisessa sodassa.
"Uusmaalainen ratsuväki nimettiin rakuunoiksi 1721 Suuren Pohjan sodan päätyttyä."
Ratsuväkeä ei nimitelty eri nimillä pelkän nimittelun vuoksi, vaan se nimi tuli sen mukaan millaisesta ratsuväestä oli kyse.
Esimerkiksi:
Rakuuna = liikkuivat hevosilla, mutta taistelivat jalkaväkenä
Kyrassieeri = raskas, rintapanssareilla varustettu ratsuväki joka rynnäköi vihollisrivistöihin miekoin ja tuliasein.
Husaari = kevyt ratsuväki, päätoimina tiedustelu, takaa-ajo ja "skirmishing"
Ainoa kerta kun suomalaiset pääsivät ryöstö- ja raiskausretkelle vauraaseen Keski-Eurooppaan. Siitä on pystytetty sankaripatsaita mm. Lahteen. 30-vuotisessa sodassa Pohjois-Saksan väkiluku putosi puoleen. Suomessa Isonvihan aikainen hävitys oli paljon pienempi.
Mistä joukkohaudasta nyt puhutaan, Katynistako ?
Kolmesataa vuotta aiemmin!
Hakkapeliitat ja niiden hurjuus on Topeliuksen Maamme-kirjaan keksimä myytti.
No ei ole Topeliuksen keksimä myytti ainakaan kokonaan, kyllä hakkapeliitoista, eli suomalaisesta ratsuväestä löytyy tietoja monista saksankielisistä lähteistä, ja muistakin, mutta Topelius subjektiivisesti romantisoi hakkapeliitat.
Suomalaisia+oli+sotajoukon+vahvuudesta+n.+5+%+mutta+silti+satusetä+Topelius+esittää+monta+kertaa+heidät+suurtaistelujen+ratkaisijoina.
Suomalaiset tunnettiin idän barbaareina niin kuin Tsingiskaanin porukka aikoinaan.
Keski-Euroopassa peloteltiin lapsia satoja vuosia sodan jälkeen että jos ette ole kiltisti niin suomalaiset tulee ja vievät teidät.
Pistä Tolkien ja Topelius pois ja lue oikeaa historiaa. Suomalainen ratsuväki ratkaisi monta merkittävää taistelua. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö jokin muu ratsuväki olisi voinut yltää samaan suoritukseen, mutta ajankohdan sosiaalihistorian tunteminen auttaa. Ruotsi kärsi eräiden syiden takia ratsuväkipulasta, ja Suomesta oli helppo nostaa ratsuväkeä koska Suomessa ei ollut samoja esteitä kuin emämaassa. Näin suomalaisten suhteellinen osuus nimenomaan ratsuväestä oli iso. Ei liene siis ihme, että kun ratsuväki ratkaisee taistelun, on suri mahdollisuus siihen että se on juuri ratsuväkeä? Mene netin sijasta kirjastoon ja etsi tietoa vaikkapa Wallhofista niin voi suomut pudota silmiltä.
Hölynpölyä.
Kannattaa lukea esim. Jussi T. Lappalaisen "Sadan vuoden sotatie" ss. 75-78, joka kuvaa lyhyesti ja ytimekkäästi suomalaisen ratsuväen aseman ja maineen 30-vuotisessa sodassa.
Aikalaisten historioissa mainitaan suomalaisten kunnostautuneen vain Lech-virran ja Alte Vesten taisteluissa.
Ruotsin joukkoja kiitellään muita paremmasta kurista, joka ei kuitenkaan tarkoita heidän olleen mitään enkeleitä.Kaikki armeijat elivät 1600-luvulla ja myöhemminkin lähinnä ryöstelyllä, millä nimikkeellä se sitten kulkikin,
Ruosin joukoissa oli ratsuväkeä vaihdellen 10 000 - 20 000 miestä pääosa saksalaisia, suomalaisia 500-1000 ( max teoriavahvuus noin 1 500).
Wallhof taas oli Puolan sotaaa, eikä kukaan kiistä suomalaisten kunostautumista siinä.
Puhut paskaa, vaikka ei se mikään ihme ole. Et selvästikään ole lukenut mainitsemaasi Jussi Lappalaisen kirjaa silmät auki. Saat toki armoa sen verran että keskimääräistä heikommilla kognitiivisilla kyvyilläsi Lappalaisen teksti voi olla kryptistä tulkittavaa ja saat kyllä pisteitä siitä, että yrität -- se on varmaan enemmän kuin näiltä kaikilta muilta yhteensä.
Voin selittää ulkomuistista mitä Lappalainen asiasta kirjoitti: viittaamassasi osassa Lappalaisen kirjaa hän ei missään vaiheessa väitä tutkineensa KAIKKIA aikalaislähteitä; hänen kirjassa valottamansa tutkimus keskittyy ensisijaisesti Topeliuksen -- kuten hän itse ilmaisee -- toisen käden kolmeen päälähteeseen, joista nimenomaan Ruotsin aikalainen valtionhistorioitsija kertoo suomalaisten merkittävästä osuudesta mainitsemissasi Lech-virralla ja Alta Vestessä.
Tosiasiassa sillä mitä ruotsalainen aikalaishistorioitsija on sanonut ei ole mitään merkitystä--korkeintaan se on kuriositeetti.
Sotatapahtumat ovat kuitenkin nykyään varsin yleisesti tiedossa, ja samoin suomalaisen ratsuväen rooli niissä. Lappalaisen kirja nimenomaan käy merkittävimmät taistelut ja ratsumiesten roolin taisteluissa läpi.
Eikä tämän jälkeen muuta kuin harjoittelemaan suomenkielen tavaamista uudelleen, niin voita jatkossa myös lukemaasi ymmärtää!
Mitä tulee suomalaisen ratsuväen määriin niin ne olivat välillä 3/8 ja 1/2 Ruotsin kansallisesta ratsuväestä koko 30-vuotisen sodan ajan. Luvut ovat ihan tunnettuja, mutta jos nyt viitsit ottaa pääsi pois perseestä löydät tarkemmat tilastot esimerkiksi Arvi Korhosen toimittamasta tietosanakirjasarjasta Suomen historian käsikirja. Samainen Korhonen muuten teki massiivisen hakkapeliitta-tutkimuksen 1930-luvulla, ja Jussi Lappalainen mainitsee hänet yhtenä oman kirjansa päälähteistä ;)
En yhtään ihmettele että tällainen menee kaltaiseltasi keskinkertaisuudelta ohi.
Ja ne määrät: suomalaisten ratsukkojen määrät olivat kolmikymmenvuotisessa sodassa 3000 - 4900 ratsukon välissä niin että ne hitaasti nousivat vuoteen 1644 tultaessa, jolloin niiden määrä oli huipussaan. 1648 ratsukkoja oli taas jo tuhat vähemmän, eli noin 3900. Nämä ovat tietysti kirjavahvuuksia.
Itse vastaisin kommentin väitteeseen siitä, ettei aikalaishistorioissa muka ole mainintoja suomalaisten kunnostautumisesta muualla kuin Lechissä ja Alta Vestessä seuraavasti: esimerkiksi skotlantilaisen palkkasoturin Robert Monron 1637 julkaistussa päiväkirjassa hän alleviivaa Kustaa 2. Adolfin taistelun jälkeen armeijalle pitämässä puheessa (tarkoittanee kaiketi vain yksikköjen komentajia, koska muuten miesmäärä olisi ollut liian suuri) että Breitenfeldin taistelun ratkaisivat "ruotsalaiset ja suomalaiset ratsumiehet". Löytyy kaksiosaisen sotapäiväkirjan toisesta osasta sivulta 66.
Kyse on siis tästä miehestä: https://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Monro
Tämän päivän Hesarissa kerrotaan 3000 vuotta vanhasta taistelusta, jossa suomalaiset löivät Etelä-Euroopasta tulleet valloittajat nykyisen Saksan alueella. Suomalaiset olivat pölkyllä lyöneet kallot hajalle. Kannattaa lukea päivän Hesarista.
Hesari - väkivaltaviihdettä lapsenmielisille. Joskus myös henkistä.
Pronssikaudella saattoi nykyisen Suomen alueella oll vähäistä asutusta.Rodusta ja kielestä ei ole tietoa.
Mitään sotajoukkoja heillä ei voinut olla. Kaikkein vähiten toimintaan Itämeren tuolla puolen.
Ex agmine haccapellorum libera nos domine
lukee saksalaisten kirkkojen seinämaalauksissa.
Eli Herra pelasta meidät Hakkapeliitoilta.
Koska pyydämme anteeksi ja maksamme tuntuvat korvaukset?
Koko ajan.
Lappihan poltettiin -44
Olisi erittäin mielenkiintoista nähdä edes _yksi_ tällainen kirkon seinämaalaus! Jussilahan kyllä nostaa tämän esiin 2001, samoin kuin Hainari sata vuotta aiemmin Oma maa -tietokirjasarjassa, mutta kumpikaan ei perehdytä lukijaa siihen, mihin väite tällaisen rukouksen olemassa olosta perustuu.
Suomi on kolme kertaa ollut Saksan mukana sotimassa.
1919 yhteistyö loppui, kun Saksa hävisi Länsi-liittoutuneille.
1944 yhteistyö loppui, kun Saksa hävisi Neuvostoliitolle.
Olemme jälleen kerran Saksan matkassa esimerkiksi "EU:n nimellä" laajenemassa Ukrainaan. Kun Saksa saa nenilleen vaikkapa siitä kaasuputkesta, niin Suomi kolmannen kerran kääntää takin.
"Suomi on kolme kertaa ollut Saksan mukana sotimassa."
Ei ole. 1918 Suomi kyllä oli liitossa Saksan kanssa,mutta ei sotinut länsiliittotuneita vastaan. Saksa antautui marraskuussa 1918.
1941-44 Suomi oli liitossa Saksan kanssa,mutta ei sotinut länsivaltoja vastaan.
EU ei ole laajenemassa Ukrainaan.On olemassa lähentymistä koskeva assosiaatiosopimus.
Ukrainalla on paljon työtä EU:n arvojen omaksumisessa ja mm.korruption kitkemisessä.
Suomi on EU:n jäsen.
Jos Saksa saa jossain asiassa "nenilleen",niin se ei velvoita Suomea yhtään mihinkään.