Kiitos kaikille

Eipä kestä. Hyvä kun kelpas.

tosikko, kerrospukeutuminen syksyisin on lämmönhukan välttämiseksi aiheellista.
Hymiöt eivät kuulu tapoihini.

Selailin kirjastossa pilapiirtäjien koviin kansiin päässeitä tuotoksia. Otsikossa oleva lausahdus on pätkitty erään kuvan alla olleesta tekstistä: "Ah elämäni kevät, sanoi sotilaspastori, kun lotan riu´ulla näki." Kyseessä lienee ollut tulkinta kirkonmiehen platoonisesta kaipuusta sotatoimialueella olevan naisen läheisyyteen. Netin ihmemaan yhdessä hiekanjyväsessä viiskymmentäplussassa tupsahtelee näkyviin samaa haikeutta. Hyvät ja parhaat aivot siirtävä kynnet kylminä uskomuksiaan ja arvauksiaan toisten samanlaisten teurastettaviksi. Nimimerkin kunniaa on loukattu. Nimimerkki on nostettu Jeesuksen seuraan ristille. Nimimerkki on julistettu Jumalakksi tai Perkeleeksi. On valtaajia, kultaajia, vallattuja, kullattuja, entisiä, nykyisiä, menijöitä, tulijoita... ym. Toinen nimimerkki on uljaampi kuin toinen. Kolmas täysi tunkio. Neljäs .. mitä vielä. Nimimerkit käyvät nimikerkkien risoihin kiinni. Huutavat ja hakkaavat, istuvat naamalle, ja karjuvat hätiinsä ylläpitoa ja poliisia. Tämä on todellinen onnen maa. Täytyy suositella!

Melkoinen sanataituri hymyssä suin. Uskallan olettaa, että elämänstrategiaasi ei kuulu roikkuminen netin keskustelupalstoilla. Värikästä on kirjoitettu kielesi.

Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari, rikas, rakas, köyhä, varas. Nimittelyt lastenlorun asukkaiden listasta vilistävät palstakirjoituksissa. Laajalla otoksella pussiin pujahtavat myös himomurhaajat, lapsenraiskaajat, Kellokosken Kallet ja Pitkänniemen Pillerivillet, joille tarjotaan eriväristen tablettien kirjo ja tietysti edustava joukko maapallon faunasta sekä floorasta. Runsas huttu pulppuaa, eikä hermeettinen säädyllisyys ole onneksi vaivaamassa sanallisten tehosteiden käyttöä. Mutta voi sitä kauhistuksen sauhua, kun teksti häipyy ja pauhua kun ei häivykään. Kiinnostusta riittää kirjoitajien ajan käyttöön. Herranjestas sentään, kun tuo ja tuo voi maleksia palstalla 26/9? Se on kummallista ja varmaan väärin. Harvemmin kiljutaan huraata heille, jotka saavat ja osaavat sijoittaa sanansa siten, ettei hetkessä ole käsirysy käynnissä. Se on niin mälsää. Vaan kun torvet soi ja harput helisee, on kiinnekohtaa, mihin lapastansa lykkää. Hyvä naiset ja miehet! Jatkoa samalla mallilla. Jos ei oma riitä, niin hivenen pätkää toiselta. Tämä on todellinen onnen maa.

Vikatikki ja aina väärin. Rekattu vai hutsuttu puska? Palikoita on ladottu pinoon molemmin puolin pitkään ja leveästi, Argumentit ovat aina oikeita. Suurin brassi kailottaa, ettei koskaan pensaasta. Toinen, että vihtuilu loppuu, kolmas keksii kontrollia, neljäs naukuu muuten vaan. Rekattu voi tulevaisuuden vanhuudessaan muistella menneisyyttään, kun kelaa kirjoituksiaan. Mikä estää rekkaamattoman nikin kelausta? Suuremmin ovat rekatutut deletoineet taiteellista tuotostaan kuin ns. busket, joiden kirjotusten surma on monasti ollut rekkojen armoton katkeruus. Mitä siitä, oikeassa kaikki ja kiihkeänä saitti. Onneksi riemumielin paukkuu pirta, kun moraalinsa kadottanut keksii kiekua multinikistä. Mäbä et säbä jotta niinku Titta hiffais, kuin rehti oon. Soot ny varmaan Härbert Herja. Arvuuttelun autuus on ilmaista. Mä tiedän, kuka toi on! Eikäs vaan oo! Onneksi on tiukkaa ja liukasta syyttäjää ja puolustajaa. Navat narisevat, ja ego kasvaa ja rasvaa rattaan laakeria. Näin on syytä olla. Remuamisen rikkaus katkoo onneksi kohtuuden kätkyt, vaikka kahdeksas käsky jää unholaan. Perfekt olen minä ikuisesti. Amanda, Sandra, Seppo ja Jari, tilulii, hussuntussun ja Hymyssä suin;-). Tämä on todellinen onnen maa.

Ja heilutti häntää. Ei murre istu. Se makaa, puree ja räksyttää. Hakee apuja pullon ja lampun hengeltä kuin Alladin & 40 rekattua puskaa. Kurre sai aikaan aikamoisen vilskeen ja tuskan kunigattaren henkivartioston karvahattukaartissa, kun kipaisi yhden urhon punttin sisustassa haarusperään ihmettelemää söisikö löytämänsä pähkinät heti, vai veisiko pesään? Samankaltainen ylpeyden tunne valaisee sie- ja miekansan kuin säsätyksen ja mämätyksen hurmaan hukkuneet. Best on tietysti mää ja sää, tai miuku mauli, miuku maku, nyt mä panen sinnuu poskehen, kuten lastenlaulussa Mikki Minnille oraalista kontaktia ehdotteli. Murre istuu säkijärveläisessä kiikkutuolissa konkkanokka kohden taivasta ja hallitsee sieltä niin eläviä kuin kuolleita kieliä. Ystävällisesti irvistellen toteaa palstalle sopivalla murteella: "Sitta pä bänken och hörppäde sumppi." Tämä on todellinen onnen maa. Nyt näkemiin ja hyvässä lykyssä hyvästi.

Samoin koukuttaja kuin myös sukkaa kutova mummo. Peukuttajan vaikutus on kirjoitettu tarinaan tarjoilijasta, joka piti peukkuaan asiakaan lautasella lihasopassa. Kärheentynyt asiakas tiuski, miksi peukalo keitoksessa? Tarjoilija selvitti, että ihan vaan lämmittelyn merkeissä. Asiakas kehotti tarjoilijaa lämmittämään peukkua persiessä, johon tarjoilija avomielisenä vastasi, että siellä sitä lämmitelään silloin, kun peukku ei ole asiakkaan sopassa. Se, että onko peukku ylös vai alaspäin, ei vaikuta parantavasti tai pahentavasti astian makuun, sillä kaikki peukut on lämmitetty persiessä. Mutta esimerkillinen piilovaikutus vaikuttaa kiihkeimpien peukuttajien hyppyihin. Rehelliset rekatut ja heidän alter egonsa parjattujen puskien lailla selaavat vitjoja päästäkseen ilmaisemaan piilosuhtautumisensa kirjoittajaan, harvemmin kirjoitukseen. Keskarin näyttö ja appoavoimen majavan haistattelu vaikuttaa paljon vajaammin kuin ylös- tai alaspäin paljastetun peukutuksen plussat sekä miinukset. Tämä on todellinen onnen maa. Autuasta iltapäivää!

tämä jäänyt kakkossivulle arkistontonkijan riehumisen vuoksi. Nostetaanpa ylemmäksi jos vaikka innostut kertoilemaan lisää onnen maasta :)

Ei maar suinkka! Eduskuntatalossa on hissi, mikä klonksuttaa ylös alas kiikuttaen sukupuolineutraalia väkeä. Hissiä nimitellään "Pater Nosteriksi" eli meijän äijäksi. Sen vastakohtana voisi olla Pariisin "Notre Dame" eli meijän ämmi. Heppoisesti rakennetulla aasinsillalla kuljeskellaan historiaan. Suolen arkiston mutkista muljahtelee silloin tällöin tai ryöpsähdellen lässytyksiä nykylukijankin mulkoiltavaksi. Nostojen myötä voi tarkkaavainen harrastaja arvioida kirjon rikkautta sekä peilata nykymelskettä menneisiin mölinöihin. Riemastuttavaa tai kiivastuttavaa riippuen lukijasta. Nostajan mielestä tietysi oiva osoitus siitä, miten asiat ovat vihtuun päin kiihkeästi kallellaan kuin muutaman niganderin munat ja minäpä näytän, vaikka kukaan ei katsoisikaan. Tai sitten ihan joku muu sisäinen viihdyttämisen viisaus ja tarve. Mitä sen väliä. Ei kovinkaa paljon uutta ole ilmaantunut, ei ainakaan sellaista mikä panisi nykypäivän estetiikan ykköseksi entiseen verrattuna. Kilpailuttaminen tässäkin kansanhuvissa voisi tuottaa mahtavan tuloksen. Ken nostaa eniten 2004 sumppilan
juttuja pintaan on best in summpila show. Aikaa tästä ikuisuuteen.Tämä on todellinen onnen maa.