Mullapas onkin enkeli :)

Olen tosi onnellinen, arvatkaas miksi :)
Elämäni oli luisunut pois raiteiltaan, olin yksinäinen ja minua ahdisti. Kaverit ja tutut yrittivät käännyttää mua kukin omaan uskontoonsa. Koska näen auroja ja enneunia, niin muutamat ihmiset sanoi mulle, että "saatana yrittää houkutella sinua puolelleen". En siis ole uskossa, eikä se haittaa minua. Joka tapauksessa minua ahdisti näiden ihmisten kommentit ja jatkuvat käännytysyritykset ym. Ystäväni, joka uskoo enkeleihin sanoi minulle, että minun kannattaa pyytää enkeliäni antamaan minulle jonkinlaisen merkin/auttamaan minua löytämään oman polkuni tässä maailmassa. Minua huvitti koko ajatus, mutta kuitenkin keskityin pyytämään apua enkeliltä, jos minulla sellainen mahdollisesti olisi. Selitin kaikki ongelmani ääneen ja pyysin ratkaisua/apua niihin.
No kuinkas kävikään: Menin tänään istumaan ostarille ja minulla oli jostain ihmeen syystä vahva tunne, että jotain tulisi tapahtumaan. Olin ihan varma, että kohtaisin jonkun tärkeän ihmisen, jota en saisi ignoorata. Päätin jäädä odottamaan niin kauaksi aikaa, että minulle tapahtuisi ihme. Istuin siinä puolisen tuntia odottamassa, ja luokseni käveli iäkäs, ystävällinen nainen, joka istui ensin kauemmas minusta ja tuli sitten viereeni istumaan. Hän sanoi, ettei minun tarvitsisi lähteä pois penkiltä vaan että saisin jäädä siihen rauhassa istumaan. Äkkiä kysyin naiselta, että uskooko tämä kohtaloon. Nainen vastasi, ettei hän osaa sanoa. Hänen mielestään jokaisen tulisi itse päättää mihin uskoo. Äkkiä hän alkoi antaa minulle ohjeita, jotka olivat juuri minulle tarkoitettuja. Hän sanoi, ettei minun tarvitsisi pelätä mitään ja että minun tulisi pitää oma pääni kaikessa ja uskoa mihin itse haluan. Kerroin hänelle kaikista ongelmistani (jostain ihmeen syystä minulle tuli sellainen olo, että pystyisin puhumaan hänen kanssaan mistä tahansa, sillä hän vaikutti todella hyvältä ja ymmärtäväiseltä ihmiseltä). Hän vastaili minulle ja antoi neuvoja kaikkiin ongelmiini. "Usko mihin haluat, mutta pidä aina oma pääsi ja tarkastele sisintäsi", hän sanoi. Hänen mielestään kykyni ei ole paha. Hän sanoi, että jos sen käyttäminen tuntuu pahalta, niin minun tulisi yrittää olla ajattelematta/huomaamatta koko kykyä, mutta jos se tuntuu positiiviselta, niin minun kannattaisi ehdottomasti käyttää sitä. Kiitin häntä avusta ja lähdin kävelemään pois. Hän näytti vielä peukkua ja sanoi, että "pärjäile ja muista että se mihin itse uskot on tärkeintä, älä anna muiden horjuttaa sinua".

Minulla on siis sittenkin suojelusenkeli :)