EU laajeni ja suomalaisten päänsärky tuntuu löytyvän viron viinasta. Jotain muutakin tapahtui. Matti Vanhanen antoi pienen, mutta merkittävän lausunnon: "Suomi pyrkii vaikuttamaan EU-päätöksentekoon jo valmisteluvaiheessa ja etsii samanmieliset maat tapauskohtaisesti.". Huomatkaa sana "tapauskohtaisesti". Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomi ei enää pyri hakemaan "pohjoismaista konsensusta" EU:n sisäisissä asioissa. Suomen kannalta tämä merkitsee sitä että pohjoismainen yhteistyö ei ole enää merkittävä tekijä. Vanhanen on siis ottanut merkittävän askeleen samaan suuntaan kuin Lipponen on kulkenut 8 viime vuotta. Se suunta on Eurooppalaiset päätösenteon ytimet ja mahdollisesti eurooppalainen liittovaltio. Siis pohjoismainen yhteistyö kaikkine fraaseineen saatettiin haudan lepoon 1.5.2004.
Näiltä osin suunnan muutos on merkittävä myös keskustan kannalta. On selvää, että ns. keskustalainen kenttäväki on vastustanut voimakkaasti moista kehitystä. Vanhanen on siis kääntänyt selkänsä kenttäväen mielipiteille. Selän kääntäminen oli viisas ratkaisu. Kenttäväen mielipiteiden myötäileminen veisi suomen poliittiseen paitsioon: venäjän haisevaan kainaloon. Muutamille satraapeille tämänlainen suomi olisi onnela. Onneksi Vanhanen on selkeästi pistänyt lopullisen stopin tällaiselle kehitykselle. Nyt on tärkeintä ajatella suomen etua eikä kepulaisten kyläpoliitikkojen ja muiden satraappien henkilökohtaisia tavoitteita.
Wiljami
Näiltä osin suunnan muutos on merkittävä myös keskustan kannalta. On selvää, että ns. keskustalainen kenttäväki on vastustanut voimakkaasti moista kehitystä. Vanhanen on siis kääntänyt selkänsä kenttäväen mielipiteille. Selän kääntäminen oli viisas ratkaisu. Kenttäväen mielipiteiden myötäileminen veisi suomen poliittiseen paitsioon: venäjän haisevaan kainaloon. Muutamille satraapeille tämänlainen suomi olisi onnela. Onneksi Vanhanen on selkeästi pistänyt lopullisen stopin tällaiselle kehitykselle. Nyt on tärkeintä ajatella suomen etua eikä kepulaisten kyläpoliitikkojen ja muiden satraappien henkilökohtaisia tavoitteita.
Wiljami
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täytyy onnitella Wiljamia tarkkanäköisyydestä. Matti Vanhasen tapa tehdä poliitiikkaa on vähäeleisen diplomaattista. Hän ei tosiaankaan toitottele pasuunaa. Hänen pyrkimyksensä suoraan kohti Eurooppaa ilman perinteistä Ruotsin peesissä etenemistä on ollut tarkkasilmäisen havaittavissa jo pitkään. Myös hiljattain alkanut vaiv'vihkainen irtautuminen pakkoruotsin kahleista, lienee Matti Vanhasen tyylin mukaista liikettä kohti hänen oikeana pitämäänsä päämäärää. Hänen tapansa toimia ei herätä voimakkaita tunteita, mutta se johtaa luultavasti nopeammin haluttuun tulokseen kuin sarvilla pökkääminen.
Matti Vanhanen ei tee myöskään mitään kansan enemmistön tahdon vastaista. Se on demokratiaa. Sen takana seisoo myös Keskusta ja keskustalaiset.
Viitteitä kansan tahdosta voidaan saada muistelemalla galluppeja suomalaisten suhtautumisesta Natoon ja EU:n liittovaltioon. Saattaa hyvinkin olla, että kansan tahto ehtii muuttua niille myönteiseksi, jos Vanhasen valtakausi kestää yhtä pitkään kuin Kekkosen.
Turha luulla, että Vanhanen olisi Lipposen kaltainen Bryselin rähmäilijä. Suomelle ainoa oikea viiteryhmä on muut pohjoismaat ja protestanttinen Pohjois-Eurooppa.
Paavin kirkon hallitsema korruptoitunut Etelä-Eurooppa herättää minussa lähinnä visvaista kutinaa.
Kaikkein parasta Suomelle olisi olla koko poliittisen unionin ulkopuolella Islannin, Norjan ja Sveitsin tapaan.
Muissa läntisissä teollisuusmaissa talous kasvaa ja vienti vetää, mutta EMU-Eurooppa rypee nolla-kasvussa.
Eihän tässä näin pitänyt käydä?
Siksi kaltaisesi hyödylliset idiootit ovat keskustalle kullan arvoisia. Haaveilette vielä neuvosto-suomen ihanuuksista kun omat poliittiset toimijanne vetävät päinvastaiseen suuntaan. Silti äänestätte rinta rottingilla kepua, joka integroi suomen eurooppaan. Puheissanne uskottelette toisillenne aivan muuta. Olette maakarjaa poikaseni, maakarjaa.
Wiljami
...
Wiljami tuntee hyvin keskustalaisen kenttäväen sielunmaiseman. Nimittäin puheenjohtajamme Matti Vanhasen selänkääntö meille siinä, että Suomen pitäisi aina ja joka paikassa asiasta riippumatta hakea ensin pohjoismainen konsensus ennen kuin se ottaa kantaa mihinkään EU:ssa käsiteltäviin asioihin, on otettu kylämme raitilla raskaasti.
Ensimmäinen huoli on, että kuinka nyt käy kylämme Pohjola-Norden -yhdistyksen paikallisosaston, joka tunnetaan koko valtakunnassa kansanomaisena, epäeliittisenä maajussien järjestönä.
Entä katkeavatko sukulaisuussiteet Ruotsin serkkuihin nyt lopullisesti? Mahdetaanko ruotsalaisturistien laulavaa ruotsin kieltä kuulla lainkaan ensi kesänä kylämme leirintäalueella?
Myös tanskalaisiin kylämme väellä on luonnollisesti tiiviit yhteydet. Tai ainakin oli siihen asti, kunnes kylän elokuvateatteri suljettiin. Laadukkaat tanskalaiset elokuvat ovat kuitenkin yhä hyvin mielessä - kylläpä sen kulttuuritarjonnan parissa viihtyikin.
Ja kuinka pahaksi mahtaa muodostua pohjoismaista yhteistyötä ajaneiden Ruotsin ja Tanskan ulkopoliittinen asema nyt, kun ne joutuvat Venäjän haisevaan kainaloon kahdestaan, kuten Wiljami tuossa totesi.