Mitä jollei pahuutta olisi?
-Olisiko kuolemaa?
-Olisiko elämää?
-Olisiko pimeyttä?
-Olisiko Kylmyyttä?
-Olisiko vihaa?
-Olisiko Rakkautta?
...
Vai olisimmeko ainoastaan henkiä Paratiisissa, jossa ei olisi yötä, ei kuolemaa, ei sairauksia, eikä paljon muutakaan...
Olisimme yksinkertaista väkeä. Söisimme kasviksia ja lisääntyisimme ilman synnytyskipuja. Olisimme kuin alastomat hipit, sekstailisimme sukulaistemme kanssa ja toivottaisimme kaikille rauhaa.
Mutta olisimmeko tyhmiä? Emmehän tarvi tulta, ruokaa, vaatteita, aseita, koneita, lääkäreitä....?
Olisimmeko tunnevammaisia?
Mitä me olisimme, jos pahuutta ei olisi?
-Olisiko kuolemaa?
-Olisiko elämää?
-Olisiko pimeyttä?
-Olisiko Kylmyyttä?
-Olisiko vihaa?
-Olisiko Rakkautta?
...
Vai olisimmeko ainoastaan henkiä Paratiisissa, jossa ei olisi yötä, ei kuolemaa, ei sairauksia, eikä paljon muutakaan...
Olisimme yksinkertaista väkeä. Söisimme kasviksia ja lisääntyisimme ilman synnytyskipuja. Olisimme kuin alastomat hipit, sekstailisimme sukulaistemme kanssa ja toivottaisimme kaikille rauhaa.
Mutta olisimmeko tyhmiä? Emmehän tarvi tulta, ruokaa, vaatteita, aseita, koneita, lääkäreitä....?
Olisimmeko tunnevammaisia?
Mitä me olisimme, jos pahuutta ei olisi?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olisimme enkeleitä. Tai olisimme edelleen tietämättömiä ja kokemattomia paratiisin koristeita tai 'leikkikaluja'.
Eeva teki oikeastaan hyvän tempun kun omppua antoi Aatamille!
On etuoikeutettua saada kokea aineellissuus, sillä se tekee yksilöllisestä sielustamme kehittyvän (vahvistuvan). Olemme sieluina karaistumassa täällä pahuuden lähteillä
Kuvittele; "Mikä tilattomuus,, jona ei olisi mitään ---> mihin verrata, arvottaa tai tarvettaan perustella".
Nyt ja tässä,,tai "tuolla" olkoon tila elää ja hahmottaa kuinka suuri tahansa toteuttaa pakosti "häkin" (lue;vankilan).
Jos kuvitellaan Henkeä rajattomaksi (lue:mm. materiamattomaksi) ja tiedottomaksi mitä tulee erillisyyteen/privaattiuuteen, mahdollisuuteen hahmottaa subjekti&objekti-tiloissa, niin "SE" ei voi toteutua materiassa koskaan eikä missään.
Negaatio on siis Henkeä(lue:"Jumala") ajatellen; materia, luominen, idea: "Minä olen".
Miksi muka näin?
Sen vuoksi että tila on heti mahdollistaja. Nimenomaan r a j a l l i s u u d e n mahdollistaja: Rajallisuus ehdollistaa kaikki "häkkiin" (koosta riippumatta) laskeutuneet, pakotetut, erehtyneet tai muodostuneet,,juuri omalle helvetillisyydelle ilman muita mahdollisuuksia.
tarvitaan ja nämä mainitsemasi seikat ovat juuri niitä. Fyysisessä maailmassa 'pahuus ja rakkaus' ovat tavallaan kantavia käsitteitä, koska niiden avulla 'sivistetään' sielua tehokkaasti.
Elämä olisi ihanaa ilman pahuutta ja pahuuden vallassa olevia ihmisiä!
että ymmärtää elämän olevan ihanaa ilman sitä.
Olemme tuo pahuus, sillä muuta pahaa ei maailmassa ole kuin ihminen, koska hänelle on syntynyt kehityksen kautta ego,ajattelija, sielu.
AJATUS on materian korkein tuote, mutta ei siinä vielä mitään pahaa, jos asia olisi jäänyt siihen, niin eläisimme edelleenkin paratiisissa, ja saattaisimme olla henkisessä kehityksessä paljon korkeammalla, mutta pahaksi onneksi ihminen otti tuon ajatuksen käyttöön myös hekisissä asioissa, kaiken lähteeseen nähden.
Silloin ihminen synnytti tietämättään ajattelijan, egon, joka johti yhteyden katkeamiseen ajattomaan, ja paratiisi elämän päättymistä
Tuon syntyneen egon, joka joutui syyn ja seurauksen lain alaiseksi, me saimme sen syyt ja seraukset, psykologiseksi perimäksi, eli perisynniksi
Emme voi palata kaiken lähteen yhteyteen, rukoilemalla armoa ja pelastusta, vaan hän tulee luoksemme
kun kaikki valheellisuus on ymmärretty, ja sen seurauksena syyn ja seurausten ketju päättyy.
Eikä tämä ole uskon asia, vaan se on jokaisen selvitettävä itselleen tukeutumatta kenenkään apuun
syyttely, joka purkautuuu ihmisen ahneuden halusta. Ahneuden henkeä ei voi haudata maan uumeniin tai , polttaa tulella tuhkaksi. Joku sanoo,että silmäin pyyntiä ei voi piiloittaa mikään muu, kuin maan musta multa!
luulen ,että jos pahuutta ei olisi,olisimme tyytyväsiä lähes kaikkeen tai sitten meitä ei olisi olemassa,koska vastoin käymiset tekevät ihmisestä ihmisen...
Pahuus on olemattomuutta, harhaa. Todellisuutta on vain rakkaus
oikeassa sillä pahuus on olemattomuutta, tietämättömyyttä, mutta rakkaus on ollut aina tulee aina olemaan, sillä se on ajatonta, eikä sillä ole mitään tekemistä uskon ja toivon kanssa, sillä ne ovat ajallisia, ja pyrkivät vain käyttämään rakkautta omien etujensa ajamiseen.
>>Pahuus on olemattomuutta, harhaa.
Se mikä ei ole Rakkautta on harhaa. Ei ihmissielun harha ole pahuutta, se on heikkoutta. Elämme täällä aineellisuudessa vain siksi, että tulemme vahvoiksi kuin ISÄMMEKIN on. On Taivaallisen Isämme armoa kun saamme vahvistua heikkoudestamme, eikä meitä tuomita.
>>Ei ihmissielun harha ole pahuutta>eikä meitä tuomita.
Ihmissielu on Jumalan yksilöimä. Kaikki aito mikä ihmissielussa on, on vain pelkkää Jumalan tarkoitusta. Se mikä on saastaa, ei ole todellisuutta. Harhan maailma ei ole todellinen. Se on siksi harhaa. Kun yksilöity sielu vahvistuu ja vapautuu harhastaan se palaa takaisin alkukotiinsa, eli Jumalan ykseyteen (vertaa tuhlaajapoikaan).
Sielumme korkeampi osa on jatkuvasti taivaassa ja se yrittää ohjata meitä tavallisia kuolevaisia pysymään totuudessa.
En oikein saa kiinni ajatuksenjuoksustasi. Minulle pitäisi selittää, mitä tarkoitat – konkreettisesti, sillä todellisuudella? Ja mitä harhalla, konkreettisesti? Pidän sanoita, taivas ja totuus ne edustaa minulle Jumalaa – Jeesusta mutta mitä ne edustaa sinulle ?
Ihminen on henkiolento joka sai syntiinlankeemuksessa lihallisen muotonsa. Henkiähän me edelleenkin olemme, mutta siihen saakka olemme lihalliseen kouluumme sidottuja, kunnes vapaudumme aineellisuuden harhasta.
>>kunnes vapaudumme aineellisuuden harhasta