Luetaanko jumalanpalveluksessa Raamatun tekstejä? Jos kyllä: Kuka lukee, pappi vai maallikko?
Luetteko Raamattua kotona? Jos kyllä: Mitä käännöstä (enimmäkseen) käytätte? Onko raamatunluvussa joku tietty järjestys; mitä luetaan ja milloin?
Onko jotain Raamatun kohtia, joita edellytetään ulkoaosattaviksi? Jon on: Mitä?
Pitääkö jotain muita tradition mukaisia litanioita osata ulkoa?
Luetteko Raamattua kotona? Jos kyllä: Mitä käännöstä (enimmäkseen) käytätte? Onko raamatunluvussa joku tietty järjestys; mitä luetaan ja milloin?
Onko jotain Raamatun kohtia, joita edellytetään ulkoaosattaviksi? Jon on: Mitä?
Pitääkö jotain muita tradition mukaisia litanioita osata ulkoa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tietysti jumalanpalveluksissamme luetaan Raamattua. Hetkipalveluksissa luetaan psalmeja, ehtoopalveluksessa luetaan psalmien lisäksi varsinkin suuren paaston aikana muita Vanha testamentin tekstejä ns parimioja. Aamupalveluksessa luetaan psalmien lisäksi evankeliumi. Ehtoollisjumalanpalveluksessa eli liturgiassa lauletaan psalmeja sekä luetaan apostolien kirjeitä, ns epistola teksti ja evankeliumiteksti tai joskus parikin.
Kaikkia Raamatun kirjoja ei kuitenkaan lueta jumalanpalveluksissamme. VT:tä luetaan valikoiden. UT:n kirjoista Johanneksen ilmestystä ei yleensä lueta. Johanneksen ilmestyksen lukeminen on kuulunut ns kokoöisiin vigilioihin, joita paikalliskirkossamme toimitetaan vain aniharvoin.
Raamattua lukee kirkossa lukija, joka voi olla maallikko tai vihitty lukija. Evankeliumi tekstin lukee kirkossa yleensä pappi tai diakoni. Ortodoksit lukevat Raamattua myös kotona. Kirkkokalenterissa on kunkin päivän kohdalla mainittu ne jakeet, jotka pitää lukea kotona. Ortodoksit lukevat arkipäivinä evankeliumeja lectio continua-periaattella eli alusta loppuun jatkuvana lukemisena. Pyhä päivien tekstit on taas valittu lectio selecta-periaatteella. Ortodoksisella kirkolla ei ole vuosikerta periaatetta, niin kuin luterilaisessa kirkossa, vaan jumalanpalveluksissa luetaan vuodesta toiseen samat tekstit.
Tuosta ulkoa osaamisesta. Lähinnä psalmit ovat sellaisia, joita opetellaan ulkoa, koska niitä käytetään jatkuvasti rukouksina. Evankeliumista esim autuuden lauseet on sellainen kohta, jonka useimmat ortodoksit oppivat ulkoa, sekä tietysti Isä meidän rukous ja N. Marian kiitosvirsi: "Minun sieluni suuresti ylistää Herraa... " Luukkaan evankeliumin I:stä luvusta.
Suomen ortodoksinen kirkko on ottanut käyttöön vuoden 1992 suomalaisen Raamatun käännöksen, mutta vanhemmilla käännöksillä on myös omat vannoutuneet kannattajansa. Psalmeista tehdään oma Septuagintan mukainen Raamatun käännös.
miten haluat mutta minä avaan raamatun mistä sattuu ja luen.Rukoilen mielessäni miten haluan.En osaa sanallisia rukousia minun rukoukseni ovat ajatuksia.Se riittäköön.En rupea litanioita opettelemaan ulkoa ihmisten vuoksi.Eiköhän ne ole uskonnot ihmisten keksimiä instituutioita ja säännöät niissä.Minä se teen niinkuin sydän ja omatunto sanoo.
ortodoksi, joten pidä omat tapasi.
"Yx ortodoksi" vastasi: kun et ole ortodoksi niin ole hyvä ja pidä omat tapasi.
Silti tekee mieleni kysyä: "Onko sinulla sama periaate hengellisten laulujen suhteen?" Minua näet ihmetyttää eräiden ihmisten kammo valmiita rukouksia kohtaan mutta nämä samat ihmiset laulavat täysin rinnoin valmiita hengellisiä lauluja. Miksi laulujen kohdalla ei sitten tehdä niin, että joka kerta erikseen tehdään uusi laulu sydämen vaatimusten mukaisesti? Siis uudet sanat, uusi sävellys ja uusi sovitus.
Vastaan itse: siksi kun tuolla menetelmällä laulujen taso laskisi koska "pyörä" pitäisi keksiä aina uudelleen.
Mielestäni tapaasi lukea Raamattua liittyy ainakin yksi ongelma. Eli se, että tuolla tavalla asioiden kokonaisuudet kärsivät. Raamattu on kristitylle sen verran tärkeä kirja, että sen lukemista ei ehkä sittenkään kannata jättää esittämäsi tyylin varaan.
Kirkon tapa on sikäli hyvä, että koko Raamattu tulee käydyksi läpi.
Jos lukee Raamattua satunnaisotannalla, niin Kirja alkaa avutua helpoimmin niistä kohdista, joissa on jo aiemminkin käyty ja silloin saattavat muutamat tärkeät kohdat jäädä kokonaan lukematta.
"Miksi laulujen kohdalla ei sitten tehdä niin, että joka kerta erikseen tehdään uusi laulu sydämen vaatimusten mukaisesti? Siis uudet sanat, uusi sävellys ja uusi sovitus."
Radiopalveluksista päätellen joskin saattaa tuollainen harrastus olla kohtalaisen laajalle levinnyt.
"Suomen ortodoksinen kirkko on ottanut käyttöön vuoden 1992 suomalaisen Raamatun käännöksen"
Todellako? Itse en ole koskaan kuullut tuota versiota käytettävän ja muistan että jo ala-asteen uskontotunneilla silloinen kirkkoherramme meitä lapsukaisia kovasti tuosta varoitteli. Enkä kyllä myöhemminkään ole kuullut sitä ainakaan mitenkään suositeltavan. Onko Isä meidän -rukouskin siis vaihtumassa "luterilaiseen" versioon, eikös tuo juurikin siitä uudesta käännöksestä ole peräisin?
viimeksi olet käynyt kirkossa eli jumalanpalveluksessa? Meinaan vaan kun tommosia kyselet? Jumalanpalveluksessahan se selviää mitä suomennosta kirkko käyttää eli lukee julkisesti.
Onko sinulla jo kymmenkunta vuotta käytössä ollut "Rukouskirja - Orologion"? Sieltä löydät nykyisen Isä meidän-rukouksen version.
kokonaan, vaan läpikäydyksi tulee valitut palat.
Vai milloin kirkossa luetaan teltanpystytysohjeet Mooseksen kirjasta?
Mutta epäilen, ettei nuoriso edes tunnista milloin luetaan uuttaa, milloin vanhaa käännöstä!
Suomen ortodoksinen kirkko otti vuoden 1992 Kirkkoraamatun käyttöönsä piispainkokouksen päätöksellä. Olihan meillä edustajakin Raamatun käännöskomiteassa, ensin arkkipiispa Johannes, sitten fil tri Merja Merras. Heillä, samoin kuin vapaakirkkojen edustajillakaan, ei kuitenkaan ollut vaikutusvaltaa komiteassa. Vuoden 1992 käännös on mitä on. Päävika siinä on, että se on liiaksi selittävä, enemmän mukaelma kuin varsinainen käännös. Sen kieltä on myös moitittu liian arkiseksi.
Isä meidän-rukouksesta on evankeliumeissa kaksi eri versiota, mutta sitä versioita, mitä Suomen evankelisluterilainen kirkko käyttää ei löydy mistään evankeliumista sellaisenaan. Isä meidän-rukouksen käännöstä ei aiota uusia. Johan se uusittiin 1960-luvun lopussa, kun siirryttiin nykyiseen ns ekumeeniseen käännökseen, jota käyttävät Suomessa kaikki muut kirkkokunnat paitsi evlut kirkko.
Olen samaa mieltä, että Raamattua kannattaa lukea itsekseen aika systemaattisesti, ei vai peukalopaikkoja sieltä täältä. Asiayhteydestä irrotetuilla jakeilla voi olla tietysti joskus suurtakin merkitystä henkilökohtaisella tasolla, rohkaisuna jne.
On valitettavaa, että 1992-käännös tuli hyväksytyksi ensisijaisena suomenkielisenä Raamattuna. Itse olen sanatarkkojen (literal) käännösten kannattaja. Minulla on kotona useita erikielisiä Raamattuja erilaisina käännösversioina. Vertailu selventää ja antaa välillä ahaa-elämyksiä.
Jeesus opetti rukoilemaan 'Isä meidän', mutta muuten rukousten ja kiitosten sanamuodoilla ei -Raamatun mukaan!- ole merkitystä. Emmehän me kuulemma edes tiedä mitä rukoilisimme, jolloin Henki meissä rukoilee sanomattomin huokauksin. Kaikenlaisille rukouksille on aikansa.