Neljänkympin kohdalla elämän iltarusko alkaa jo kajastaa. Tuntuu, että elon malja ei ENÄÄ ole puoliksi TÄYNNÄ, vaan se on JO puoliksi TYHJÄ. Mikään ei oikein jaksa kiinnostaa, ja moni sairastaa masennusta ja työuupumusta. On selkävaivoja, alkavaa sydänvikaa, suonikohjuja ja rintasyöpää. Siinä iässä aletaan lukea lehtien kuolinilmoituksia ja etsiä niistä oman ikäisiä vainajia.
Jos olet vanhapiika, et enää löydä mistään vapaata ikäistäsi miestä, joka ei jo olisi yhden kerran ollut pitkässä avoliitossa ja polttanut kuuminta tunne-elämäänsä loppuun. Jos jonkun miehen löydät, hänellä on lapsenruokkomaksut maksettavana, hän kaveeraa entisen muijansa kanssa "hyvinä ystävinä, jotka ovat eronneet sovussa", eikä hänellä enää ole jäljellä palavaa rakkautta, jota kohdistaisi sinuun. Auton rassaaminen, formulat ja tv kiinnostavat enemmän kuin uusi nainen.
Jos olet vanhapoika, sinulle voi nelikymppisenä iskeä halua vielä jatkaa sukuasi, kun havahdut siihen, että kuoltuasi sinusta ei jää mitään jäljelle. Ikäistäsi naista et voi vaimoksesi hankkia, koska sellaiset naiset alkavat olla jo lapsentekoiän ohittaneita, ja nuoremmat eivät sinusta kiinnostu, vaikka itse kuvittelisit olevasi millainen komistus tahansa. Pitää siis vain tyytyä edelleen käymään Thaimaan ilotaloissa talvilomalla.
Jos taas olet naimisissa tai avoliitossa oleva ihminen, liittosi vetelee viimeisiään, ja kohta on aika kaataa kulissi, kunhan lapset ovat itsenäistyneet. Sinulla ei ole enää puolisosi kanssa mitään sanottavaa toisillenne, ja hellien tunteiden aika on jäänyt jo yli kymmenen vuoden taakse.
Nelikymppisenä sänkyhommat ovat väsähtäneen oloisia, eikä sohvalla kaljaa lipittävä tv:n orja tai keittiössä tiskialtaan äärellä jäpättävä hapannaama jaksakaan kauheasti kiinnostaa. Viikatemieskin alkaa jo vilkutella oven raosta luurankokädellään, kun lääkärisi toteaa sinulla olevan alkavia sydän- ja verisuonisairauksien oireita, ja alkaa laskeutuminen vaivalloiseen vanhuuteen.
Elämä on menettänyt makunsa. Naistenlehtiä lukiessa alkaa ärsyttää, kun kaikki lehdissä esiintyvät naiset ovat 25-30 -vuotiaita kauniita menestyjiä, kun itse olet slummilähiön vuokramurjussa asuva siivooja. Miehenä taas työpaikallasi havahdut siihen, että kaikki muut ovat sinua 15 vuotta nuorempia ja kaveeraavat vain keskenään.
Kaikki ikäisesi työkaverit ovat vuosien varrella lähteneet sairaseläkkeelle tai saaneet lopputilin, ja nuoria sankareita on tullut tilalle. Sinulla ole mitään yhteistä nykyisen nuoremman työporukan kanssa. Kadehtien joudut kuuntelemaan, kuinka he kertovat yli-inhimillisistä suorituksistaan punttisalilla ja näyttävät valokuvia seikkailumatkoistaan Etelä-Amerikan viidakoissa tai vuoristokiipeilystään Himalajalla.
Jaa´a, kyllä se niin on, että elämä oli joskus ihan kivaa, mutta se oli 1980- ja 90-lukua se, edellistä vuosituhatta. Nyt ovat sen ajan nuoret, menevät, urheiluautoilevat adonikset muuttuneet kaljuuntuviksi Corollalla ajaviksi paskamahoiksi, ja hyvän näköiset pörröpäiset discopimut tulleet roikkotukkaisiksi, kärpäslätkärintaisiksi kurttunaamoiksi.
Neljänkymmenen vuoden kriittisen pisteen ylitettyäsi huomaat, että työelämässäkään ei koskaan tullut saavutettua mitään - toisin meni joidenkin vanhojen koulukaveriesi elämä, niiden, joista tuli menestyviä ja kuuluisia, ja joista saat viikoittain lukea lehtien sivuilta. Jokin meni lasten kasvatuksessakin pieleen, kun jälkikasvusta tuli pikkurikollisia gangstaräppäreitä ja rääväsuisia katutappelijapissaliisoja. Ei olisi uskonut vielä silloin, kun pikku Jani oli partiolainen ja pikku Iida kävi pyhäkoulua.
Tulis ydinsota ja grillais kaikki.
Jos olet vanhapiika, et enää löydä mistään vapaata ikäistäsi miestä, joka ei jo olisi yhden kerran ollut pitkässä avoliitossa ja polttanut kuuminta tunne-elämäänsä loppuun. Jos jonkun miehen löydät, hänellä on lapsenruokkomaksut maksettavana, hän kaveeraa entisen muijansa kanssa "hyvinä ystävinä, jotka ovat eronneet sovussa", eikä hänellä enää ole jäljellä palavaa rakkautta, jota kohdistaisi sinuun. Auton rassaaminen, formulat ja tv kiinnostavat enemmän kuin uusi nainen.
Jos olet vanhapoika, sinulle voi nelikymppisenä iskeä halua vielä jatkaa sukuasi, kun havahdut siihen, että kuoltuasi sinusta ei jää mitään jäljelle. Ikäistäsi naista et voi vaimoksesi hankkia, koska sellaiset naiset alkavat olla jo lapsentekoiän ohittaneita, ja nuoremmat eivät sinusta kiinnostu, vaikka itse kuvittelisit olevasi millainen komistus tahansa. Pitää siis vain tyytyä edelleen käymään Thaimaan ilotaloissa talvilomalla.
Jos taas olet naimisissa tai avoliitossa oleva ihminen, liittosi vetelee viimeisiään, ja kohta on aika kaataa kulissi, kunhan lapset ovat itsenäistyneet. Sinulla ei ole enää puolisosi kanssa mitään sanottavaa toisillenne, ja hellien tunteiden aika on jäänyt jo yli kymmenen vuoden taakse.
Nelikymppisenä sänkyhommat ovat väsähtäneen oloisia, eikä sohvalla kaljaa lipittävä tv:n orja tai keittiössä tiskialtaan äärellä jäpättävä hapannaama jaksakaan kauheasti kiinnostaa. Viikatemieskin alkaa jo vilkutella oven raosta luurankokädellään, kun lääkärisi toteaa sinulla olevan alkavia sydän- ja verisuonisairauksien oireita, ja alkaa laskeutuminen vaivalloiseen vanhuuteen.
Elämä on menettänyt makunsa. Naistenlehtiä lukiessa alkaa ärsyttää, kun kaikki lehdissä esiintyvät naiset ovat 25-30 -vuotiaita kauniita menestyjiä, kun itse olet slummilähiön vuokramurjussa asuva siivooja. Miehenä taas työpaikallasi havahdut siihen, että kaikki muut ovat sinua 15 vuotta nuorempia ja kaveeraavat vain keskenään.
Kaikki ikäisesi työkaverit ovat vuosien varrella lähteneet sairaseläkkeelle tai saaneet lopputilin, ja nuoria sankareita on tullut tilalle. Sinulla ole mitään yhteistä nykyisen nuoremman työporukan kanssa. Kadehtien joudut kuuntelemaan, kuinka he kertovat yli-inhimillisistä suorituksistaan punttisalilla ja näyttävät valokuvia seikkailumatkoistaan Etelä-Amerikan viidakoissa tai vuoristokiipeilystään Himalajalla.
Jaa´a, kyllä se niin on, että elämä oli joskus ihan kivaa, mutta se oli 1980- ja 90-lukua se, edellistä vuosituhatta. Nyt ovat sen ajan nuoret, menevät, urheiluautoilevat adonikset muuttuneet kaljuuntuviksi Corollalla ajaviksi paskamahoiksi, ja hyvän näköiset pörröpäiset discopimut tulleet roikkotukkaisiksi, kärpäslätkärintaisiksi kurttunaamoiksi.
Neljänkymmenen vuoden kriittisen pisteen ylitettyäsi huomaat, että työelämässäkään ei koskaan tullut saavutettua mitään - toisin meni joidenkin vanhojen koulukaveriesi elämä, niiden, joista tuli menestyviä ja kuuluisia, ja joista saat viikoittain lukea lehtien sivuilta. Jokin meni lasten kasvatuksessakin pieleen, kun jälkikasvusta tuli pikkurikollisia gangstaräppäreitä ja rääväsuisia katutappelijapissaliisoja. Ei olisi uskonut vielä silloin, kun pikku Jani oli partiolainen ja pikku Iida kävi pyhäkoulua.
Tulis ydinsota ja grillais kaikki.
Vastaukset 79
Vanhimmat
Siinä se, totuus elämästä! Ja jos vielä neljänkympin kriisin jälkeen elelee kahdeksankymppiseksi! Arkun malliako siinä pohtii ja tuhkaruukun sijoituspaikkaa?
Harva elää kasikymppiseksi, ja siinä vaiheessa tuskin paljon enää pohtii yhtään mitään. Ainoastaan on. Eksistoi.
Oikeassa olet, vain viulu puuttui tuosta joutsenlaulusta.
Olen sitä mieltä että kannattaisi käydä huorissa. Jos se sarka ei toimi niin elämässä ei ole paljoa elämisen arviosta...
Ota ilo irti ja iske mukva pissis autosi etupenkille vähäksiaikaa ja vaihda jo 1 - 2 kk jälkeen uusi tyttö kyytiisi.
En harrasta pissisten ikäisiä.
mut kun ne harrastaa mun ikäisiä. Taas tänä aamuna heräsin parikymppisen pissiksen vierestä. Oltiin kuulemma tavattu taksijonossa. Mikä vittuu noi nuoret neidit näkee tälläisessä vanhassa äijässä. Mähän voisin olla olla niiden isä (ties vaikka oonkin).
Paljon puhutaan puumanaisista. Mikähän sitten olisi vastaava keski-ikäinen mies - harmaa pantteriko? Pissikset muuten ovat yleensä reilusti alle 20-vuotiaita, joten onkohan neiti valehdellut sinulle ikäsi? Itse en uskaltaisi ryhtyä sellaisiin pimuihin, mutta eipä sellaisesta toisaalta ole pelkoakaan. Ei kiinnosta, kuten ei mikään muukaan enää. 40-vuotiaan pitäisi rajoittua lähempänä omaa ikäänsä oleviin naisiin. Tosin, sen ikäiset naiset kyllä usein siirtyvät reilusti nuorempiin miehiin, joten ota tässä nyt sitten ihmissuhdesopasta selvää...
"Mikähän olisi sitten vastaava keski-ikäinen mies...?" Vastaus: Pillumangneetti!
Vain rocktähti, räppäri, Big Brother-julkkis tai poliitikko, kuten Kanerva tai Vanhanen, voi olla vielä keski-ikäisenä pillumagneetti. Ei tavis.
Voiks olla totta että ne suorastaan tunkee vanhahtaneiden äijien seuraan. Mielenkiintoista
Voi olla taviskin, ku vaihtaa sen uudehkon corollan -70luvun corvetteen. Pillua irtoo.
Tosiaan, kun muistelen omaa nuoruuttani, niin silloin oli rockabilly ja siihen olennaisesti kuuluva jenkkirautakulttuuri hillittömän suosittua. Me muut jätkät kadehdimme sitä, kun diinarit saivat kilometritolkulla pillua vanhoilla jenkkiraudoillaan. Oletko muuten nähnyt kulttielokuvan nimeltä "Katsastus"? Siinä säälittävä 40-vuotias diinari yrittää iskeä nuoria naisia...
nyt on kirjoittajalla oma henkilökohtainen kriisi menossa.
Aina löytyy niitäkin 4kymppisiä joilla on innostusta ja vielä niitä paukkuja jäljellä.
Naisena olen kohdannut jopa 5kymppiä miehiä joilla kyllä ruutia riittää ja intohimoa
höystettynä kokemuksella jonka vain ikä tuo tulleessaan.
Tosin suurin osa 4kymppisistä on kuten kerroit, mutta onneksi on niitä poikkeuksia jotka
loistavat kuin kirkas valo ja vetävät kyllä puoleensa.
Harvassa ovat ne 40-50 -vuotiaat, jotka enää jaksavat mistään innostua. Joku voi luonteeltaan olla ikinuori, joku taas saa tilapäisen mielenhäiriön ja innostuu vähäksi ajaksi jostain uudesta, mutta enemmistö ei. Ja voin sanoa, että tunnen aika paljon sen ikäisiä useista eri sosiaaliluokista.
Tosi on ja Matka Vekka tarjoaa ikääntyville mukavia risteilyjä ruotsiin. Tekarit suuhun ja menoksi.
Mistä paukuista ihmiset oikein keskustelevat?
Anssi Kela esittää itselleen tyypillisen ranteet-auki-biisin nimeltä 1972. Tämä kuvaa aika hyvin myös 1960-luvulla syntyneiden elämää:
http://www.youtube.com/watch?v=A8Yahj2fUgA&ob=av2n
Sellaista se elämä on. Pitäisikö alkaa tehdä jotain??
On hyvin helppo sanoa "Piristy!", jos ei ole samassa elämäntilanteessa. Hyvien ja helppojen neuvojen antaminen onnistuu keneltä vain. Sanan konkretisoituminen lihaksi onkin sitten jo hieman vaikeampi juttu. Siksi helpointa on antaa mennä, kun on alamäki vaan. Bis zum bitteren Ende.
http://www.poliklinikka.fi/?page=9637638&id=0860558
http://fi.wikipedia.org/wiki/Masennus
Luonto on aina yhtä ainutlaatuinen, ja ikuisesti kaunis. Siihen ei kyllästy koskaan. Päinvastoin, sen moninaisuutta ja täydellisyyttä arvostaa aina vain enemmän. Sitävastoin rahan perässä juokseminen ja tavaroiden kerääminen ei kiinnosta eikä herätä arvostusta. Kun ei tarttis aina samassa työssä tahkota niin kaikki olis hyvin.
Aloittajalta hyvä kirjoitus. Herätti huomiota keskenkasvuisten seassa. Tosielämän realismia. Näin se elämänpyörä laahaa.
Toki, luonto on kaunis, mutta ei siitä saa voimaa elämään. Kun on 40 ja risat, samalla on myös 40 ja RIESAT.
Kyllä luonnossaliikkuminen akkuja lataa. Akut on tosin vähän vanhanmalliset.
Miten selittäisit tieteellisesti, mitä se "akkujen lataaminen", jota naistenlehdet, ammattiliittojen lehdet ja työsuojelulehdet ym. kehuvat, todellisuudessa on? Mielestäni se on vain kaunis, romanttinen, psykologinen kielikuva, jota ei voida mitenkään perustella. Käyn aina syksyisin sienimetsällä, ja usein, mutta silti minusta ei tule Duracell-pupua.
kaikki ajatuksesi on lähtöisin ympäröivästä maailmasta ja etenkin mediasta. ei ole oikeanlaista tai vääränlaista elämää kuten mediassa annetaan uskoa. elämä on vain olemassa olemista eikä sen muuta siis selviytymistä.
Mielestäni syyllinen on koko yhteiskunnan ajattelun aina koulusta median kautta kirkkoon ja puoluepolitiikkaan asti viimeisten 30 vuoden aikana läpäissyt ja itsensä ainoaksi oikeaksi ajattelutavaksi ujuttanut postmodernismi, joka vie elämältä mielekkyyden.
Sä ootki astetta sitkeempi tapaus. Ainut, mikä tohon auttaa on alkoholi. Se poistaa jossain määrin sopivasti estoja ja auttaa arjen ongelmiin. :)
Heh heh, on tullut takavuosina juopoteltua. Eikä vähän. Pilveäkin on tullut poltettua. Eikä vähän. Kummastakaan ei ole ollut elämänlaadun parantajaksi. Mikään ei enää voi äijää muuttaa. Paitsi hauta, suuri armahtaja.
Näin usein ajatellaan nuorena, kun mietitään että on jo sen ikäinen ettei iän puolesta ole enään sopiva toteuttamaan asioita jotka ovat yleensä nuorempien kohdalla ajankohtaisempia. Nuorilla kun ei ole muita vaihtoehtoja kuin toteuttaa sen aikaisia asioita. Vanhemmilla on mahdollisuus valita esim. kouluttautua uudelleen jne.
ja ikuiseen rakkauteen. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että nainen sekoaa tuossa iässä kun vaihdevuodet tulee niin sekä yläpäästään että alapäästään.
Miehiä säälin kun monet eivät pääse taakastaan irti vaikka pitäisi ja elävät helvetissä lopun ikänsä.
Irti ja uutta matoa koukkuun...
sitä monasti saa miehiäkin vetää kun kivirekeä perässän. Naisilla sentään vaihdevuodet menee ohi mutta miehillä ne vaan pahenee mitä vanhemmaksi tulevat ja jatkuu vaan....
älä ny heti suutu ja revi verkkareita.
Ja oireet olivat, kerää koko sarja, ohi menee joo:
Ahdistuneisuus, epämukava olo
Allergioiden lisääntyminen(myös kuvitellut)
Arat ja särkevät nivelet, lihakset ja jänteet
Epäsäännöllinen kuukautiskierto
Epäsäännöllinen sydämen syke
Hiustenlähtö
Huimaus
Ienongelmat
Keskittymisvaikeudet, hämmentyneisyys
Kihelmöinti kehossa
Kuiva emätin
Kutiseva iho
Kuumat aallot
Kylmät aallot
Libidon väheneminen
Lihassärky
Masennus
Mielialan vaihtelut, itkukohtaukset
Muistikatkokset
Murtuvat kynnet
Muutokset kehon tuoksuissa
Olemassa olevien olotilojen paheneminen
Osteoporoosi
Painonnousu
Pelon ja huolen tunne, paniikkihäiriöt
Päänsärky
Pöhöttyneisyys
Rintojen arkuus
Ruoansulatushäiriöt
Sähköiskujen tunne
Tinnitys
Tulinen kieli
Unihäiriöt
Uupuneisuus
Virtsan karkailu
Yöhikoilu
Päivähikoilu
Ärtyneisyys
Kohta feministipetolauma hyökkää kimppuun ja repii mut kappaleiksi.
Hallitus tarvitsee vielä 70 vuotiaitakin työelämään. Meidän iäkkäämpien ihmisten pitää huolehtia kunnostaan (ja siinä sitä tekemistä onkin) että jaksamme tätä kiihkeää elämänmenoa.
40 v. voi tuntua siltä että elämä on eletty, mutta 50 vuotiaana helpottaa, ei jaksa eikä viitsi enää murehtia joka asiaa.
Jatketaan piruuttaan reippaana elämistä.
Toisten pitäisi jatkaa 70-vuotiaaksi työelämässä, mutta toiset saavat mielenterveydellisistä syistä sairaseläkkeen jo 18-vuotiaana, kun pää ei kestä tehdä töitä... Jotkut taas eivät koskaan tule tekemään töitä, koska heidän lähtöyhteiskunnassaan ei ajatella siten, että heidän pitäisi alistua toisen kulttuurin normeihin.
Kyllä tuo jalka näyttää myöskin vanhemmilta ihmisiltä nousevan baarissa ja yhtälailla ollaan kohmelossa seuraavana päivänä
Jalka voi vanhustentansseissa nousta, mutta häntä ei enää nouse. Ilman Viagraa.
Kokoomuksen mukaan eläkeikää on nostettava 70 vuoteen että rikkaiden nollaveroa voidaan jatkaa.
näitä maammerikastutajia tulee jatkuvasti lisää elätettäviksi, jotenka meidän pitää jaksaa vähintään 70 vuotiaiksi työelämässä. Eihän vieraita voi laittaa töitä tekemään hyi hyi sellainen ajatuskinn Nauttivat vieraanvaraisuudestamme ja kauniista maastamme ym.ym....
Ei anneta nujertaa itseämme, taistellaan vastaan!
Olen seurannut palstan politiikkakeskustelua huvittuneena. On muutama äärioikeistolainen fanaatikko, sen lisäksi muutama keskioikeistolainen Persu ja sitten joitakin vasemmistolaisia ja vihreitä kaikenvihaaja-anarkisteja. En ole äänestänyt vuosiin, enkä äänestä. Seuraan vain katseella politiikkaa. Äänioikeusilmoitus minullekin viimeksi tuli, mutta pyyhin sillä pyllyäni, kun vessapaperi loppui. Seuraavan lapun lähetän takaisin lähettäjän osoitteeseen otsikolla "KIELTÄYTYNYT VASTAANOTTAMASTA".
Luonto ei tarvitse nelikymppisiä mihinkään. Parhaiten täyttäisivät tehtävänsä haaskoina, eläinten ruokana.
Nelikymppinen on jo lisääntymisensä tehnyt ja joutaa madoille. Mitä pikemmin, sen parempi. Pois syömästä luonnonvaroja ja saastuttamasta.
Väestöongelmakin korjaantuisi kertaheitolla lähes kohtuulliseksi.
No tulihan sieltä järjen äänikin mukaan keskusteluun. Näin tosiaan on.
Lapsien hankkimisesta ei makseta nykyään tarpeeksi. lapset jäävät vanhempien harteille ja hyöty jää vain lemmikin asteelle. Ennenvanhaan lapset auttoivat elinkeinon hankkimisessa ja selviytymisessä, mutta nykyään ovar enemmänkin lemmikkejä.
Minulla on tuttavapiirissäni monta yli 70 vuotiasta. Eivätkä he edes vielä tunne olevansa vanhoja.
Vanha on sitten, kun huomaa kaiken ympärillä olevan jo nähtyä ja koettua. Nuorena ei pidä ahnehtia kakkia vaan edetä pikkuhiljaan. Aika tasapaksua on ihmisen elämän ollut viimeiset 20 vuotta.
Suomessa on n. 2,4 miljoonaa työssäkävijää jotka elättävt loput vajaa 4 miljoonaa ihmistä. 40-kymppisten ja sitä vanhempian panos työelämässä on tärkeä tiedonsiirron kannalta, että uudet duracel-puput oppivat hommat eivätkä sätki turhaan.
Sata vuotta sitten pariskunta teki 10 lasta, koska siihen aikaan lapsikuolleisuus vielä oli suurta ja haluttiin varmistaa, että edes muutama jää henkiin "vanhuuden turvaksi", ts. ottamaan ikääntyvät vanhemmat luokseen omakotitaloon asumaan ja pitämään heistä huolta. Silloin ei vielä ollut valtion eläkejärjestelmää eikä vanhainkoteja. Sitten, myöhemmin, valtio otti tehtäväkseen huolehtia vanhuksista, eikä enää tarvinnut tehdä suurta lapsikatrasta. Abortti vapautui täydellisesti v. 1969, ja sekin pienensi syntyvyyttä radikaalisti. Nykyään Suomen kansa tekee hidasta sukupuuttoa.
AP. Mielestäni olet varsin älykkään oloinen immeinen. Olis hauska jakaa kanssasi hetki tuopposen äärellä jossain hämyisesssä kuppilassa. Tunnen hitusen sielunveljeyttä kanssasi, vaikka olenkin muutaman vuoden nuorempi perheen pää. Toivon todellakin, että löydät jonkin tarkoituksen elämällesi vielä.
Nimimerkkini Ap. on siis lyhenne sanasta ALKUPERÄINEN. Toisin sanoen: Se, joka kirjoitti alkuperäisen aloituksen. Sillä tavalla usein lyhennetään, kun ei jaksa kirjoittaa koko alkuperäistä nimimerkkiään joka ainoan vastineen perään. Kaljan juonti on aina hauskaa, sinun kanssasi tai ilman sinua. Elämällä ei ole tarkoitusta.
Itsepä olet harrastuksesi valinnut.
"harrastaminen edistää keski-ikäisen ihmisen liikehallintaa, kertoo tuore väitöskirja. Tutkijan mukaan hyvä liikehallinta voi ehkäistä esimerkiksi työtapaturmia".
http://www.kaleva.fi/uutiset/vaitos-pallopeli-tekee-keski-ikaisestakin-ketteran/872267
Tutkimukseen osallistui 79 naista ja 69 miestä, jotka olivat iältään 41-47-vuotiaita. Liikuntaharrastusten laatu vaikutti siihen, miten he selvisivät erilaisista taitotesteistä.
silloin ei viitsi enää murehtia näitä 40veen murheita, vaan osaa olla itselleen armollinen
sekä myös terveellä tavalla itsekäs. Tehty mikä tehty, myös lasten suhteen eikä sitä mikään muuksi muuta.
50veenä nauttii kaikista niistä tekemisistä joita ei ehtinyt tehdä kun
muksut oli kotona kasvatettavina ja ruokittavina. Nyt on aikaa itselleen ja voi
harrastaa hyvällä omalla tunnolla kun se ei ole perheeltä pois.
Ja mitä tulee näihin miesten ja naisten vaihdevuosiin, niin molempiin saa apua jos vain
viitsii hakea elämälleen parempaa laatua ilman vaihdevuosien tuomia oireita.
Oikeastaan kun tässä mietin, niin nyt on asiat kondiksessa, kunto kohdallaan
ja asenne tarkistettu kohti tulevaisuutta ja voin sanoa että intohimo on edelleen yksi
hyvin tärkeä elämänalueen osa naurun,leikittelyn,ilon,vakavuuden,hassuttelun lisäksi.
Oletko miettinyt itsemurhaa? Se voisi olla ratkaisu ongelmiisi.
http://www.youtube.com/watch?v=SVE7aqrva0g
Tuosta joutuu linnaan.
Olet kuitenkin vielä elossa, joten ei ne ongelmat niin kauheita ole. Elämän tarkoitus on nimenomaan selviytyminen vaikka mikä olisi.
Useimat ihmiset etsivät ongelmia, koska ongelmat tuovat elämänsisältöä
Kyse on vain siitä, missä paikassa rituaali suoritetaan. Japanissa se on ihan tavallista. Ei lentolippu Tokioon ihan ylivoimaisen kallis ole.
Toiselle pitäisi olla paluulippukin. Tai ei, jos tätä palstaa lukee, niin kaikkialla muualla asiat ovat paremmin.
Kaikkien muiden mielestä täällä ne ovat parhaimmin. Ainakin somppujen ja jenkkien.
Yhdensuuntainen matka riittää. Seremonian avustajan voi kyllä palkata Japanista, kun rahaa on. Äärimmäinen kokemus - kerrankin keski-ikäinen äijä pääsee tekemään jotain todella äärimmäistä, extremeä.
Jos ei ole tekemistä kuten afrikkalaisilla hankkia ruokaa nälkään niin silloin länsimaissa keksitään kaikenlaisia ongelmia.
!!!
Elämän ensimmäiset 30 vuotta on elämän hukkaan heittämistä ja vanhenmiten elämä vasta alkaa.
Se on sama asia kuin koira oppii sisäsiistiksi eikä saa enään selkään vaan ennemminkin kaikkea naminamia.
Ei heru huomiota eikä sympatiaa.
Jos erehtyy hankkimaan lapsia alle 30 vuotiaana niin silloin et tule koskaan kokemaan elämisen todellista luonetta. Vasta 50 kymppisenä alat oppimaan kaiken elämästä ja silloin alkaa olla jo myöhäistä.
... elämä yksinkertaisesti loppuu, kun ihminen täyttää 40 ... sen jälkeen ei ole mitään, nimim. kokemusta on.
Kyllä se viina virtaa myöskin 40 vuotiaana...
Kahdenkympin kohdalla elämän parhaat puolet ovat jo takana. Mikään ei oikein jaksa kiinnostaa. Tässä iässä joutuu luopumaan lapsille suotavista eduista, mutta ei pääse vielä täysipainoisen aikuisen asemaan. Moni sairastaa masennusta ja kärsii yksinäisyydestä ja tarkoituksettomuudesta.
Jos olet vanhapiika, löydät vain juoppoja ja petollisia naistenmiehiä, jotka haluavat sinua vain ulkonäkösi tai sukupuolielimiesi takia. Aina kun luulet löytäneesi rakkauden, mies ei olekaan samaa mieltä vaan etsii poikkeuksetta uuden naisen ja/tai paljastuu vähitellen sietämättömäksi ja narsistiseksi idiootiksi. Limaiset äijät eivät jätä sinua ikinä rauhaan, vaan ehdottelevat jatkuvasti törkeyksiään.
Jos olet vanhapoika, sinulle voi iskeä kova halu päästä harjoittelemaan suvunjatkamista tai seurustelua. Mutta et löydä mistään ikäistäsi vapaata naista, joka vaivautuisi kohtelemaan sinua ihmisenä ja jonka kanssa pystyisit olemaan tekemisissä oksentamatta. Mitä ihmeellisilläkin tapauksilla riittää entisiä poikaystäviä joka sormelle, eikä sinulla ole enää toivoa merkitä naisille mitään erityistä.
Jos jostakin syystä olet silti suhteessa, kumppanisi vaatii sinulta aina vain enemmän eikä ole mihinkään tyytyväinen. Hän katselee muita sillä silmällä ja pitää sinut varpaillaan. Mietit itseksesi, voiko tuollaisen kanssa ikinä pyörittää perhettä.
Kaksikymppisenä sänkyhommat ovat vähän niin ja näin. Joko sängyssäsi on egoistinen ja konservatiivinen lahna, joka ei tunnu huomaavan olemassaoloasi mitenkään - tai itsekäs pervo, joka haluaa touhuun kaiken maailman oudot erikoisuudet, eikä erikoisuuksien lisäksi millään muulla ole väliä kuin omalla tyydytyksellä.
Mediassa on vain jotakin menestyneitä vanhoja äijiä ja kauniita naisia, joita ei reaalimaailmassasi tunnu olevan ollenkaan. Sinä asut solussasi likaisten ja meluisten kämppisten kanssa, ja mietit miten saat senkin läävän vuokran maksettua ja makaroniruokavaliosi ylläpidettyä. Asuntojen hinnat ovat niin pilvissä, että niihin kiinni pääseminen on utopiaa, eikä vuokriakaan helpolla makseta. Töitä kun et saa ilman työkokemusta, ja työkokemusta et saa ilman töitä. Jos oletkin selvinnyt arvostetuksi luulemastasi tutkinnosta, huomaat ettei sillä ole sittenkään arvoa. Tutkintoa vastaavia työpaikkoja ei ole avoinna, tai niistä kilpailee kanssasi kokeneempiakin ja vanhempia tyyppejä. Alempiin hommiin et taas ylikoulutettuna pääse, kun et niissä kuitenkaan pysyisi.
Jos olet kuitenkin töissä, siellä on lähinnä jotakin vanhoja vähintään nelikymppisiä kaikesta valittavia äijiä, joiden kanssa sinulla ei ole mitään yhteistä. He nostavat sinua kovempaa liksaa ja poimivat parhaat työt päältä. Sinulle jää ne paskimmat hommat, joita kukaan ei ymmärrettävästi halua, vaikka tietäisit etteivät nuo vanhat äijät lopulta osaa hommiaan sinua paremmin.
Ehkä seuraat nyt aikuisuuden saavutettuasi, mitä nuorimpien sisarustesi tai serkkujesi teini-ikäluokalle kuuluu. Aivotonta ryyppäämistä, holtitonta vehtailua ja vastuutonta velttoilua. Noilla on samaan aikaan äärimmäisen ylimielinen suhtautuminen ympäröivään maailmaan että äärimmäinen epävarmuus omasta itsestä. Joukon hyväksyntää haetaan mitä kummallisimmilla keinoilla, eikä kunnioitusta tunnu riittävän mihinkään suuntaan. Et käsitä, mitä näille pikku nassikoille on tapahtunut.
Ei ole helppoa olla parikymppinen.
Halveksin sitä, että joku kopioi aloitustekstin, olkoon se kenen tahansa aloittajan teksti. Hyvää oli sinun halveksittavassa tekstissäsi se, että osasit muokata sen parikymppisen elämään sopivaksi. Kuitenkin, kaikitenkin, jos osaat noin hyvin kirjoittaa OSAN tekstistä uusiksi, olisi voinut odottaa, että osaat kirjoittaa jopa KOKONAAN uuden tekstin 20-vuotiaan elämästä ilman kopiointia.
just sen verran lahjakas, että siitä tulee isona valelääkäri tai valeopettaja. Kopiointi on hallussa :D
Pahoittelut, jos et pitänyt ajatuksesta. Syy sanamuotojesi ja tyylisi kopiointiin oli se, että tällaisena kirjoitus ehkä saisi silmiäsi avattua paremmin. Nelikymppisyyden saavuttaminen kun ei ole niin suuri ongelma kuin mitä alunperin kuvasit, vaan ongelma syntyy lähinnä suhtautumistavasta.
Et ehkä usko tätä, mutta minä olen itsekin ollut joskus rapiat parikymppinen. Rapiat parikymppinen neuroottinen opiskelijapoika. En ole onnistunut jättämään sitä elämänvaihetta väliin. Makaronilla on eletty, opiskeljakapakat käyty ja ongelmia tyttöjen suhteen on ollut. On ollut perinteistä opiskelijakapinointia, rock´n ´rollia ja pieleen menneitä seurustelusuhteita jne. Suhtautumistapaansa puolestaan on vähän hel-le-ve-tin vaikea muuttaa enää äijäiässä. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Ei voi ihan tuosta vain ruveta vetämään "Don´t worry, be happy"-linjaa. Tulet huomaamaan sen parinkymmenen vuoden päästä. Jos maapallo vielä on kasassa.
Tuli vielä mieleen tuosta suhtautumistavasta. Jos haluat kaikesta huolimatta _yrittää_ muuttaa omaasi edes vähän miellyttävämpään suuntaan, suosittelen hankkimaan kirjan Anna Kåver: Elämää, ei taistelua. Olin aika vaikuttunut tuosta kirjasta. Vaikka uusien asenteiden omaksuminen on hidasta, se on mahdollista.
velvollisuudet on tulleet hoidetuiksi, kun pikku-Iita ja -Jani on saateltu maailmaan; luuveikko voi tulla. Muut innoituksen lähteet on sitten vähän vaikeampia.
lukemiani suomalaisen ihmisen luonnekuvauksia, piti vielä sanomani. Pelasti päiväni.
Nimimerkki Sologdin vastasi nimimerkin Sologdin kirjoittamaan tekstiin sanomalla: "Hykerryttävimpiä
lukemiani suomalaisen ihmisen luonnekuvauksia."
edellistä viestiä. Jatkumoa pyrin ilmaisemaan sanoilla "piti vielä sanomani". Olisi pitänyt ilmaista selkeämmin. En juurikaan ylistä omia kirjoituksiani, kun niissä ei ole ylistettävää. Siinä suhteessa olemme samanlaisia; tarkoitan siis nimimerkkiä "vai?".
Ajat muuttuu sanoi Kalle. Ennen oli kanki kankea ja selkä notkea. Nyt on aivan päinvastoin.
Mutta jos vaikka kansalaisopiston puutyökurssille sitten. Tai opiskelemaan espanjaa eläkeläisten päiväryhmässä.