Miksiköhän se mahtaa olla että kristinusko on menestynein uskontojen seassa, ja jonka ainoina tehtävinä kuuluu olla uskova ihminen?
Onko se siksi koska ihmiset haluavat olla vähinten kontrolloituja ja kristinuskolla on löysin ote ihmisiin, jos vertaa vaikka muslimeihin, jotka ovat hyvin lakien kannalta absolutisteja?
Jos usko on vaatimus taivaaseen pääsyllä niin sehän on vähin vaatimus mitä uskonnolla voi olla! Eihän olisi uskova ellei uskoisi omaan uskonkappaleensa.
Tähän päähän ihmettelyni tänään.
Onko se siksi koska ihmiset haluavat olla vähinten kontrolloituja ja kristinuskolla on löysin ote ihmisiin, jos vertaa vaikka muslimeihin, jotka ovat hyvin lakien kannalta absolutisteja?
Jos usko on vaatimus taivaaseen pääsyllä niin sehän on vähin vaatimus mitä uskonnolla voi olla! Eihän olisi uskova ellei uskoisi omaan uskonkappaleensa.
Tähän päähän ihmettelyni tänään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Teknisesti monoteististen uskontojen suosion voisi selittää sillä että niillä on yleensä pahimmat versiot helvetistä ja yleisesti myös yksi jumala on helpompi kuin monta ihmiselle. Ja tietysti asiaan vaikuttaa myös se että auktoriteetin tottelu on turvallista.
Juutalaisuus ja Islam ovat huomattavasti vaativampia kuin kristinusko ne keskittyvät pääasiassa yrityksiin rakentaa omaa utopiaansa maanpäälle, täydellistä maailmaa. Kristinusko on sen sijaan hyvin liberaali suuntaus jonka tarkoitus on pitkälti vedota vain tunteisiin ja antaa toivoa kaukaisesta haavemaailmasta jossa kaikki on hyvin ja kaikki paha on muualla kärsimässä.
Ja tietysti vaatimukset ovat hyvin matalat haavemaailmaan pääsemiseen, tarvitsee vain rakastaa Jeesusta. Tosin luontaisesti monet ihmiset itsekkyydessään ja katkeruudessaan ovat lisänneet omia vaatimuksiaan noihin alkuperäisiin ja sen takia kristinuskosta on tullut aikamoinen sekamelska erilaisia tulkintoja.
Usko ja Jeesuksen rakastaminen ovat vain aika huonoja perusteita arvioida ihmisen kelpoisuutta pelastukseen ellei sitten tarkoituksena ole nimenomaan pelastaa vain herkkäuskoisia ja tunteiden helposti vietävissä olevia ihmisiä. Käytännössä pätevin kriteeri ihmisten arvoimiseen löytyy ihmisten motiiveista ja pyrkimyksistä. Jos ihminen pyrkii koko elämänsä ajan parhaansa mukaan toimimaan oikein ja epäitsekkäästi, ei Jumalalla pitäisi olla mitään syytä tällaista ihmistä rangaista. Ja tietysti Jumalalle pitäisi olla myös lastenleikkiä nuo motiivit ja pyrkimykset ihmisestä lukea. Joten miksei se ole käytössä vaan Jumala vaatii uskoa?
Mielenkiintoisia pointteja.
Minä Jumalana tekisin ohjekirjan joka painottaisi enemmän motiiveja eikä niinkään tekoja. Esim eläinten neulalla tökkiminen huviksi olisi rankaistavaa mutta jos tälle löytyy joku järkevämpi syy jonka tarkoitus on jalompi, niin tuo olisi suotavaa. Absoluuttiset kyllä/ei käskyt on lähinnä naurettavia.
Mun mielestä raamattu on lähinnä suunnattu aikuisille lapsille jotka eivät ymmärrä moraalista mitään.