poika lensi maailmalle. Monilla palstalaisilla on jälkikasvu lähtenyt omille teilleen jo aikoja sitten ja osalla se on vielä kouluikäistä, jonka paikka on vielä pitkään kotona.
Tänään oli muuttopäivä. Yhdeksän kertaa olen itse muuttanut ja aina se vaan on yhtä vastenmielistä. Mutta selvittiinhän siitä, kunnialla. Ainakin tavaramäärästä päätellen, hyvin on poika evästetty maailmalle. Kaikki tarpeellinen pitäisi löytyä.
Mutta, on se vaan jotenkin niin haikeata. Ei välttämättä, eikä ainakaan pelkästään siksi, että se oma lapsi ei enää olekkaan kotona. Vaan myös siksi, että jotenkin lapsen pois muutto muistuttaa omasta vanhenemisesta ja siitä, ettei elämä ole ikuista.
Nuorihan tietysti on innoissaan, omaan kämppään päästeessä alkaa uusi vaihe elämässä.
Mites sinä, joka vanhempana olet tämän kaiken jo kokenut, helpotus vai parku, vai molempia?
Pesä tyhjeni...
44
838
Vastaukset
- Hymy:))
joskus tuntuu etteivät nuo mihinkään lennä;)) Kovin kauaksi ainakaan. Vaan päinvastoin eivät oikein kasva itsenäiseksi vielä aikoihin..Enemmänkin miettii sitä kuinka avuttomia vielä ovat meilläkin kaksi nuorinta;))) Sitä mukaa kun mies minullakin vanhenee (itsehän vaan omasta mielestäni en vaan päinvastoin nuorrun) niin ajattelen että, mieheni ikään kuin tulee jostain syystä yhä lapsellisemmaksi;)) siis hellyydellä tietenkin tätä ajattelen. Jos, ostan tänne nuorelle miehelle jotain hyvää vaikkapa nyt suklaavanukkaita tuonne jääkaappiin välipaloiksi. Mutsina sitä hemmottelee vieläkin. Niin jopas joku heti kysyy missä HÄNEN vanukkaansa on?))))))eikö hänelle ole jätetty mitään hyvää?)))) Aivan kun ei osaisi itse ostaa jos, mieli tekee.
tsau:Friiduole unohtanut kokonaan miestäsi siinä hemmottelussa, tai sitten olet hemmotellut liikaa;)
Tuo oma puolisko joskus muistaa hemmotella. Tässä taannoin oli ostanut minulle konjakkia.
No, pitihän se arvata, oli niin kaunis pullo ja se pullo piti saada koriste-esineeksi. Pannaan vaan ukko ensin se tyhjentämään. Että se siitä hemmottelusta.
Tätä nuorta miestä on kyllä vaikea millään jääkaapin täytteillä hemmotella. On kyllä niin oman tiensä kulkija siinä mielessä, vaativa ja ravintotietoinen.- Hymy;))
mies-vm56 kirjoitti:
ole unohtanut kokonaan miestäsi siinä hemmottelussa, tai sitten olet hemmotellut liikaa;)
Tuo oma puolisko joskus muistaa hemmotella. Tässä taannoin oli ostanut minulle konjakkia.
No, pitihän se arvata, oli niin kaunis pullo ja se pullo piti saada koriste-esineeksi. Pannaan vaan ukko ensin se tyhjentämään. Että se siitä hemmottelusta.
Tätä nuorta miestä on kyllä vaikea millään jääkaapin täytteillä hemmotella. On kyllä niin oman tiensä kulkija siinä mielessä, vaativa ja ravintotietoinen.minussa nyt itsessäni. Hemmottelen häntä vähän liikaa. Koska, on kovin väsynyt. Tulee ehkä tehtyä näitä kakkuja ja piirkoita hänelle siitä syystä;)) vähän liikaakin. Väliin sitten oikeesti ottaa hiukkasen päähän kun en tahdo saada häntä enää tuosta sohvalta liikkeelle. Aina löytyy niitä tekosyitä nykyisin;))) Nooh, kohta alkaa kalastuskausi jälleen täälläkin. Itselleni ehkä suurinta nautintoa tällähetkellä on päästä tuonne rantaan savustamaan tai mukaan katsomaan tätä savustuspuuhaa jos fisuja tulee tarpeeksi. Innolla nyt tätä kautta odotan.
Meillä tämä nuoremme on niin kova liikkumaan ja kuluttamaan kaloreita myöskin. Että, aina on jääkaapilla. Ei koskaan ole hänellä tuota ongelmaa ollut että, niitä kiloja olisi tullut liikaa. Suree enemmänkin sitä, omasta mielestään kun saisi olla rotevampi;))
Tällähetkellä vähän luovuttanut siinä mielessä että, muuttaisin mitenkään näitä "miehiäni". Koska eivät he muutu. Olen päättänyt elää vihdoin myös omaa elämääni. Joskus se vaan vähän vaikeaa kun on tottunut tähän rooliin. Antaa periksi on vähän vaikeaa... Mielelläni tuon mieheni kävelylenkille edes pienelle ottaisin mukaani;))) jos vain saisin...liekö sitten tuoreella pullalla pitäisi houkuttaa ulos ovesta että, nyt kyllä tulet tai ei tipu tuoretta pullaa....Ei hitsi. Jääköön sohvalle;))
tsau:Friidu - Kastekukka*
Hymy;)) kirjoitti:
minussa nyt itsessäni. Hemmottelen häntä vähän liikaa. Koska, on kovin väsynyt. Tulee ehkä tehtyä näitä kakkuja ja piirkoita hänelle siitä syystä;)) vähän liikaakin. Väliin sitten oikeesti ottaa hiukkasen päähän kun en tahdo saada häntä enää tuosta sohvalta liikkeelle. Aina löytyy niitä tekosyitä nykyisin;))) Nooh, kohta alkaa kalastuskausi jälleen täälläkin. Itselleni ehkä suurinta nautintoa tällähetkellä on päästä tuonne rantaan savustamaan tai mukaan katsomaan tätä savustuspuuhaa jos fisuja tulee tarpeeksi. Innolla nyt tätä kautta odotan.
Meillä tämä nuoremme on niin kova liikkumaan ja kuluttamaan kaloreita myöskin. Että, aina on jääkaapilla. Ei koskaan ole hänellä tuota ongelmaa ollut että, niitä kiloja olisi tullut liikaa. Suree enemmänkin sitä, omasta mielestään kun saisi olla rotevampi;))
Tällähetkellä vähän luovuttanut siinä mielessä että, muuttaisin mitenkään näitä "miehiäni". Koska eivät he muutu. Olen päättänyt elää vihdoin myös omaa elämääni. Joskus se vaan vähän vaikeaa kun on tottunut tähän rooliin. Antaa periksi on vähän vaikeaa... Mielelläni tuon mieheni kävelylenkille edes pienelle ottaisin mukaani;))) jos vain saisin...liekö sitten tuoreella pullalla pitäisi houkuttaa ulos ovesta että, nyt kyllä tulet tai ei tipu tuoretta pullaa....Ei hitsi. Jääköön sohvalle;))
tsau:Friidukaupungin kasvatti.
Voi tätä elämää!
Niin raskasta ajoittain ja niin antoisaa :) - Hymy;))
Kastekukka* kirjoitti:
kaupungin kasvatti.
Voi tätä elämää!
Niin raskasta ajoittain ja niin antoisaa :)koska minäkin koen olevani vielä kummallisen nuori. Haluaisin kyllä lähteä ja pakata matkalaukkuni. Sanoa vaan Tsau;)) pärjäilkää. Oli mukavaa olla kanssanne;)) Heippa! Mutta, sitten mietin kumminkin mihin oikeesti menisin;))) Ehkä palaisin kiltisti takaisin ja joutuisin vain turhaan selittämään...joten snadi kävelylenkki silloin tällöin metsässä riittänee ehkä toistaiseksi vielä...;)) Samoin toivon sinullekin pärjäile;))) Pakokauhu snadeina annoksina on ehkä vain terveyden merkki. Olen tätä miettinyt pitkään...merkki siitä että, joku vielä minussakin virtaa. Ehkä;))
tsau:Friidu
aikaa, että ei enää muista, joten taidan tehdä toisen kie....tai siis kolmannen.....eiku neljännen kierroksen......vielä, jos muistan, miten se tehtiin.
mies-vm56 kirjoitti:
meikäläisenkään muistissa kehumista ole mutta ei se sentään noin huono ole.
on jo niin paljon, että hyvä kun muistaa kaikkien nimet ja syntymäajat oikein ja sitten pitäisi vielä muistaa lastenlastenkin syntymäajat........Huhhuh! 25.11.2007 ja 9.9.2010. Taitavat olla oikein.
Teotwawki kirjoitti:
on jo niin paljon, että hyvä kun muistaa kaikkien nimet ja syntymäajat oikein ja sitten pitäisi vielä muistaa lastenlastenkin syntymäajat........Huhhuh! 25.11.2007 ja 9.9.2010. Taitavat olla oikein.
alkaskohan jo olla aika vähän rauhottua;)
- Hymy;))
Teotwawki kirjoitti:
on jo niin paljon, että hyvä kun muistaa kaikkien nimet ja syntymäajat oikein ja sitten pitäisi vielä muistaa lastenlastenkin syntymäajat........Huhhuh! 25.11.2007 ja 9.9.2010. Taitavat olla oikein.
Paljon Onnea iso-isälle! Muistin nyt kun tuosta kerroit aikoinaan. Hieno homma! Pitävät nämä paaperot sinut vireessä ja vaudissa jatkossakin;))) Toivon mukaan. Tuolla Mettäläisen ketjussa kerroin jutun johon tänään törmäsin. Haltialassa. Käyppä lukemassa ja viet sitten joskus tämä pikkuiset sinne samaan mestaan;))) on ehkä syytä. Näyttää heillekin. Kun vähän kasvavat.
tsau:Friidu mies-vm56 kirjoitti:
alkaskohan jo olla aika vähän rauhottua;)
elämää??? Ei kai ny sentään vielä.:-D
Hymy;)) kirjoitti:
Paljon Onnea iso-isälle! Muistin nyt kun tuosta kerroit aikoinaan. Hieno homma! Pitävät nämä paaperot sinut vireessä ja vaudissa jatkossakin;))) Toivon mukaan. Tuolla Mettäläisen ketjussa kerroin jutun johon tänään törmäsin. Haltialassa. Käyppä lukemassa ja viet sitten joskus tämä pikkuiset sinne samaan mestaan;))) on ehkä syytä. Näyttää heillekin. Kun vähän kasvavat.
tsau:Friiduapeaksi, kun se on kokonaan minun esi-isieni maita. Kuten Tuomarinkyläkin kartanoineen.
Teotwawki kirjoitti:
elämää??? Ei kai ny sentään vielä.:-D
taisi lukihäiriö iskeä, ethän tuota ihan itse sentään enää tainnut asialla ollakkaan. Vaan onneksi olkoon, aika tuoreelle isoisälle.
- Hymy:))
Teotwawki kirjoitti:
apeaksi, kun se on kokonaan minun esi-isieni maita. Kuten Tuomarinkyläkin kartanoineen.
mutta ajattele kääntäen. Tänään tuli käveltyä siellä minunkin monen vuoden jälkeen. Ja miten upealta tuo alueena nyt tuntui. Ajattelin ylpeänä kuinka lähellä voi tällainen mesta olla? Siellä törmäsin tähän esi-isäsi istuttamaan vanhaan kuusikkometsään joka jätetty luonnonvaraiseksi. Hienona palvenuna nyt Stadikin laittanut tämän alueen kaikille halukkaille virkistyskäyttöön opastuksineen. Siellä myös maininta esi-isäsi työn jäljestä kuinka hän aikanaan tehnyt tälle alueelle suuren työn metsänhoidollisesti ojittaen tämän vanhan metsän joka nyt siellä vieläkin kasvaa omaa elämäänsä. Rinnalle istuttu sitten uudempi taimikko-alue... Mikäs siellä meidän liikkuessa. Kun katuvalotkin;))) Ei pelota siten meikäläistäkään kun kunnon opasteet;))) Vitsi kyllähän minuakin suututtaa;))) jos iso-isäni ajattelemattomuus olisi asia jota pitäisi ehkä ymmärtää;)) Onnekseni ei kuitenkaan tarvitse;))) En edes häntä tuntenut.Koska, hän oli jo menehtynyt kun synnyin. Jos, muistat mistä sinulle kertonut. Mutta, silti ajattelen sen olevan vain historiaa;))) En mielelläni siksi siellä käy. Hatsan tosin voisin viedä sinne joskus syömään;))) Hän ehkä ymmärtäisi miksen halua opiskella vieläkään ruotsinkieltä;))) Ehkä....
tsau:Friidu mies-vm56 kirjoitti:
taisi lukihäiriö iskeä, ethän tuota ihan itse sentään enää tainnut asialla ollakkaan. Vaan onneksi olkoon, aika tuoreelle isoisälle.
noin joo, isoisä olen ollut pian kolme vuotta, mutta nuorin syntyi siis tässä kuussa. Olin katsomassa, kun tämä tyttö oli viikon vanha. Väittivät, että oli saman näköinen kuin isoveljensä, mutta ei sitä mies osaa katsoa sillä lailla, että vastasyntyneissä näkisi jotain eroa. Minusta ne näyttävät kaikki samanlaisilta.
Hymy:)) kirjoitti:
mutta ajattele kääntäen. Tänään tuli käveltyä siellä minunkin monen vuoden jälkeen. Ja miten upealta tuo alueena nyt tuntui. Ajattelin ylpeänä kuinka lähellä voi tällainen mesta olla? Siellä törmäsin tähän esi-isäsi istuttamaan vanhaan kuusikkometsään joka jätetty luonnonvaraiseksi. Hienona palvenuna nyt Stadikin laittanut tämän alueen kaikille halukkaille virkistyskäyttöön opastuksineen. Siellä myös maininta esi-isäsi työn jäljestä kuinka hän aikanaan tehnyt tälle alueelle suuren työn metsänhoidollisesti ojittaen tämän vanhan metsän joka nyt siellä vieläkin kasvaa omaa elämäänsä. Rinnalle istuttu sitten uudempi taimikko-alue... Mikäs siellä meidän liikkuessa. Kun katuvalotkin;))) Ei pelota siten meikäläistäkään kun kunnon opasteet;))) Vitsi kyllähän minuakin suututtaa;))) jos iso-isäni ajattelemattomuus olisi asia jota pitäisi ehkä ymmärtää;)) Onnekseni ei kuitenkaan tarvitse;))) En edes häntä tuntenut.Koska, hän oli jo menehtynyt kun synnyin. Jos, muistat mistä sinulle kertonut. Mutta, silti ajattelen sen olevan vain historiaa;))) En mielelläni siksi siellä käy. Hatsan tosin voisin viedä sinne joskus syömään;))) Hän ehkä ymmärtäisi miksen halua opiskella vieläkään ruotsinkieltä;))) Ehkä....
tsau:Friiduoli Jacob Kavaleff.
Teotwawki kirjoitti:
noin joo, isoisä olen ollut pian kolme vuotta, mutta nuorin syntyi siis tässä kuussa. Olin katsomassa, kun tämä tyttö oli viikon vanha. Väittivät, että oli saman näköinen kuin isoveljensä, mutta ei sitä mies osaa katsoa sillä lailla, että vastasyntyneissä näkisi jotain eroa. Minusta ne näyttävät kaikki samanlaisilta.
eroa sentään, sinappituubeissakin. Mutta kieltämättä itsekkin olen ihmetellyt, miten ne mukamas niistä näkee, kenen näköisiä. Ihan vauvan näköisiä ne kaikki on.
Hymy:)) kirjoitti:
mutta ajattele kääntäen. Tänään tuli käveltyä siellä minunkin monen vuoden jälkeen. Ja miten upealta tuo alueena nyt tuntui. Ajattelin ylpeänä kuinka lähellä voi tällainen mesta olla? Siellä törmäsin tähän esi-isäsi istuttamaan vanhaan kuusikkometsään joka jätetty luonnonvaraiseksi. Hienona palvenuna nyt Stadikin laittanut tämän alueen kaikille halukkaille virkistyskäyttöön opastuksineen. Siellä myös maininta esi-isäsi työn jäljestä kuinka hän aikanaan tehnyt tälle alueelle suuren työn metsänhoidollisesti ojittaen tämän vanhan metsän joka nyt siellä vieläkin kasvaa omaa elämäänsä. Rinnalle istuttu sitten uudempi taimikko-alue... Mikäs siellä meidän liikkuessa. Kun katuvalotkin;))) Ei pelota siten meikäläistäkään kun kunnon opasteet;))) Vitsi kyllähän minuakin suututtaa;))) jos iso-isäni ajattelemattomuus olisi asia jota pitäisi ehkä ymmärtää;)) Onnekseni ei kuitenkaan tarvitse;))) En edes häntä tuntenut.Koska, hän oli jo menehtynyt kun synnyin. Jos, muistat mistä sinulle kertonut. Mutta, silti ajattelen sen olevan vain historiaa;))) En mielelläni siksi siellä käy. Hatsan tosin voisin viedä sinne joskus syömään;))) Hän ehkä ymmärtäisi miksen halua opiskella vieläkään ruotsinkieltä;))) Ehkä....
tsau:Friiduisäni vei meidät lapset usein Haltialan metsiin retkille ja kävimme pikkukoskella uimassa. Siinä oli sellainen suvantopaikka, josta saattoi pulahtaa veteen. Isä selitti, että Jacob Kavaleff oli ollut hyväsydäminen mies ja huolehtinut siitä, että piialle tehty lapsi sai hyvän kasvatuksen ja koulutuksen, mutta sukuun ei tietenkään huolittu, eikä perimysoikeutta annettu. Sai Johan isoisoisäni kuitenkin palan maata ja talon, jolla sitten elätti Itä-Pakilassa oman perheensä. Minun isoisäni syntyi silloisessa Pakinkylässä 1889 ja isäni 1929, joten isoisäni oli varsin iäkäs perustaessaan perheen. Iivari ehti sotia ensimmäisessä maailmansodassa, mutta toiseen hän oli jo liian vanha.
- Hymy;))
Teotwawki kirjoitti:
oli Jacob Kavaleff.
tuotata aluetta en ole vielä kokonaan käynyt lävitse. Maininta tästä Jacob Kavaleffistä ja hänen työstään tämän lähes 100 vuotta vanhan kuusikkometsän istuttamista ja ojittamista ja myöskin siitä kuinka hän toi tuolle alueelle myös ulkoperäistä puustoa mm. vuorimäntyjä jotka nähtävissä siellä tietyllä alueella löytyy näistä opasteista ja ulkoilualueen kartoista joita saa sieltä infosta. Uskoisin näitä opasteissa muissakin olevan hänen työstään mainintaa myös siellä itse luonnonsuojelualueella joka on tämän varsinainen jokivarren alueella. Alueenahan tuo on alue on suhteellisen laaja. Kun joskus haluat näyttää omaa historiaasi jälkipolvillesi. Muista kuitenkin kuinka moni Stadilainen nyt on ylpeä tuosta ainutkertaisesta luonnonpuistostosta. Vaikka se suvultanne pilkkahintaan Stadille aikanaan myytiikin. Jos tuon arvo mittaisiin nykyrahassa summa olisi tähtitieteellinen. Toivokaamme kuitenki kaikki jotka tälle luonnolle myös täällä Stadissa että, pääkaupungiseudulla nyt osaamme antaa sille kuuluvan arvon ei ainoastaan rahassa vaan ainutkertaisena luontona ja arvostaen alueen monimuotoisuutta että, tuo alue saa säilyä jatkossakin näin monimuotoisena ja upeana. Eikä näitä alueita uudella kaavapolitiikalla pilattaisi tai lohkettoisi pilalle kuntapoliittisin keinoin lyhytnäköisesti. Vaan niiden arvo ymmärrettäisiin myös jatkossakin sukupolvelta toiselle.
Ymmärrän että, käyntisi voi herättää katkeruutta ja surumielisyyttä eikä syyttä. Toivon kuitenkin että, jonain päivänä ylpeänä iso-isänä voisit omat lapsesi tuolle upealle alueelle myös viedä...siis toivon tätä ihmisenä...;) ja kertoa heille sukusi historian.
tsau:Friidu mies-vm56 kirjoitti:
eroa sentään, sinappituubeissakin. Mutta kieltämättä itsekkin olen ihmetellyt, miten ne mukamas niistä näkee, kenen näköisiä. Ihan vauvan näköisiä ne kaikki on.
lasta kehutaan isänsä näköiseksi vähän noin niin kuin varmuuden vuoksi.:-D)))))))) Kuka se sitten kulloinkin on.
- Hymy;))
Teotwawki kirjoitti:
isäni vei meidät lapset usein Haltialan metsiin retkille ja kävimme pikkukoskella uimassa. Siinä oli sellainen suvantopaikka, josta saattoi pulahtaa veteen. Isä selitti, että Jacob Kavaleff oli ollut hyväsydäminen mies ja huolehtinut siitä, että piialle tehty lapsi sai hyvän kasvatuksen ja koulutuksen, mutta sukuun ei tietenkään huolittu, eikä perimysoikeutta annettu. Sai Johan isoisoisäni kuitenkin palan maata ja talon, jolla sitten elätti Itä-Pakilassa oman perheensä. Minun isoisäni syntyi silloisessa Pakinkylässä 1889 ja isäni 1929, joten isoisäni oli varsin iäkäs perustaessaan perheen. Iivari ehti sotia ensimmäisessä maailmansodassa, mutta toiseen hän oli jo liian vanha.
tahansa ovat meille tärkeät mitä vanhemmaksi tulemme. Ehkä. Itse en niinkään oman faijani kaikkia sukujuuria tunne kuten nyt haluaisin. Koska aikakausi oli sellainen että, oli ehkä syytä myös vaieta. Olin myös liian nuori kysymään. Nyt kysymyksiä olisi. Vaikka kuinka paljon;)) Mutta ei enää ole vastaajia. Sikäli onnekas taas äitini suvun puolesta kun kaikki nämä dokumentit ja kartat ja muut ovat serkkuni takana hyvässä tallessa vieläkin siellä muutenkin tämä dokumentointi on ollut todella tarkkaa;)) Mutta kaikkea dramatiikkaa en minäkään tiedä (tai äitini suku) mitä liittyi itse tähän kauppaan mitä sitten käyntiin ja miksi.
Tuo Haltialan alue minullekin sellaisia ensimmäisiä muistoja mitkä liittyivät lapsuuteeni. Myös oman kundini tuonne Pitkäkoskelle vein kun hän oli snadi. Todella kaunis alue. Ja parasta ehkä tämä kun alueena ei kuitenkaan ole muuttunut. Mitä nyt muutaman kerran eksyin ja jouduin minäkin kysymään tietä takaisin;))
tsau:Friidu Hymy;)) kirjoitti:
tahansa ovat meille tärkeät mitä vanhemmaksi tulemme. Ehkä. Itse en niinkään oman faijani kaikkia sukujuuria tunne kuten nyt haluaisin. Koska aikakausi oli sellainen että, oli ehkä syytä myös vaieta. Olin myös liian nuori kysymään. Nyt kysymyksiä olisi. Vaikka kuinka paljon;)) Mutta ei enää ole vastaajia. Sikäli onnekas taas äitini suvun puolesta kun kaikki nämä dokumentit ja kartat ja muut ovat serkkuni takana hyvässä tallessa vieläkin siellä muutenkin tämä dokumentointi on ollut todella tarkkaa;)) Mutta kaikkea dramatiikkaa en minäkään tiedä (tai äitini suku) mitä liittyi itse tähän kauppaan mitä sitten käyntiin ja miksi.
Tuo Haltialan alue minullekin sellaisia ensimmäisiä muistoja mitkä liittyivät lapsuuteeni. Myös oman kundini tuonne Pitkäkoskelle vein kun hän oli snadi. Todella kaunis alue. Ja parasta ehkä tämä kun alueena ei kuitenkaan ole muuttunut. Mitä nyt muutaman kerran eksyin ja jouduin minäkin kysymään tietä takaisin;))
tsau:Friiduviestissäni puhua pikkukoskesta, jossa kävimme totta kai myös uimassa, mutta pikku ajatusvirheen takia kutsuin pitkäkoskea pikkukoskeksi. No, sattuuhan noita.
- Kivihiili
Teotwawki kirjoitti:
on jo niin paljon, että hyvä kun muistaa kaikkien nimet ja syntymäajat oikein ja sitten pitäisi vielä muistaa lastenlastenkin syntymäajat........Huhhuh! 25.11.2007 ja 9.9.2010. Taitavat olla oikein.
Onnittelut!!!
Nuorin sukusi jatkaja on kohta jo kuukauden "vanha" :D - Hymy;))
Teotwawki kirjoitti:
viestissäni puhua pikkukoskesta, jossa kävimme totta kai myös uimassa, mutta pikku ajatusvirheen takia kutsuin pitkäkoskea pikkukoskeksi. No, sattuuhan noita.
vaikea löytää sitä sopivaa mestaa missä uida:))) tuon muistan kuitenkin minäkin lapsuudestani tämän eräänlaisen riippusillan joka meni aika lähellä itse sitä Silvolan tekoallasta vähän poispäin itse altaasta.
Vantaan puolelle. Muuten tuo jokivarren reitti sellainen jota on tullut fillarilla poljettua. Ja siellä niityllä useinkin retkeiltyä. Itse tuolla Tuomarinkylän alueella tuli murros-ikäisenä usein käytyä siellä kun sain hoitaa hevosia;)) Pikkukoskella mekin kävimme simmaamassa;)) *Tiedä vaikka olisin vettä, siellä päällesi polsikinut. Viimeksi uninut olen Pikkukoskella vuonna -90 enää ei tee mieli. 'Vesi niin sameaa. Vantaanjoessa muuten kyllä skidinä tuli uitua useankaan otteeseen. Aina silloin kun meidänkin perhe kävi mattopyykillä;)) niin samalla käytiin joessa uimassa. Sameaahan tuo vesi oli sillionkin..... Enää ei minua jokeen saisi simmaamaan. No ehkä tuonne joen alajuoksuun voisin mennä vielä. Siis itse tuonne Vanhankosken toiselle puolelle. Mutta, sielläkin se uimaranta kyllä vähän turhan snadi;)))
tsau:Friidu
Samoissa maisemissa ollaan liikuttu;)) ja mietihän Teo upeaa kun ovat pääpiirteittäin vieläkin samoja nämä maisemat. Mitä nyt tämä Kartanonkoski asuin alueena tullut lisää ja jotain muuta...mutta, muuten.
- kastekukka
tunteet, se luopumisen tuska.
Lainassahan ne lapset ovat. Olen selittänyt itselleni seuraavaa:
- onnellinen sinä jonka lapsi itsenäistyy
- onnellinen oltava kun näytää pärjäävänkin vielä
- ihanaa kun on terve, opiskelee
- soittelee äitille......:)
- jne........palstalainen, tervetuloa.
Eihän ne nyt sentään lainassa, ikiomina pysyvät silti vaikka vanhempansa jättävätkin, oman onnensa nojaan.
Mutta oikeassa olet, tietynlainen onnellisuuden ja onnistumisenkin tunne vanhemmilla kun lapsi pärjää, omillaan. Ja soittelee, äitille;( No ei vaiskan, niin sitä aikoinaan itekkin, soittelin sille äitille. Isälle vain, jos oli oikeasti asiaa. Äitille piti lörpötellä puhelimessa mutta miesten asiat sitten kasvotusten.
- henrjii
nuorimmainen, oliko se nyt viisitoista, vai kuusitoistavuotias muutti sinne suppilon kärkeen, minne paska laskeutuu. Käy koulua, ja ihan tällä viikolla, kun täyttää 18v, ilmoitti että alkaa, tai on saanut työpaikan, ja alkaa tekemään töitä koulun ohessa.
Muut kaksi ovat lähteneet jo jonkin aika sitten. Mutta nou hätä kyllä ne käyvät, ja jääkaappi pitää silloin olla kunnossasinulta sitten, ainakin se kuopus on lähtenyt. Mutta minnekkähän se paska mahtaa laskeutua? Vai onko se se sama paikka, minne tuo omakin poika, sinnehän sitä yritetään koko Suomi mahduttaa, valitettavasti.
Meilläkin jääkaappi kyllä pitää olla kunnossa mutta sisältöä lähdetään hakemaan vasta sitten kun poika tulee.
Siinä sitä vanhoja hemmotellaan, tuskin maltan odottaa.
- Pirre*
kasvatuksenne on onnistunut :)
Nii, kai se ainokaisen lähtö riipii vielä enemmän, jos lapsia oisi tusina, ja ainakin jos tusina :)
P.s. menikö "lapsukainen" kauaskin, ja työpaikanko jo sai? Utelee mummo täältä viereiseltä palstalta :)ainokainen on aina ainokainen.
Ihan tuonne, minne puoli Suomea yrittää tunkea, tunnin verran saa bensaa polttaa. Mitä se ollenkaan mahtaa siellä ollakkaan arkipäivänä, meikäläiselle kun riitti vähäksi aikaa käynti näin lauantainakin, omalla autolla.
Mutta ei nyt vielä (varsinaista) työpaikkaa, vasta pari vuotta yliopistoa takana ja sittenkin alan vaihto mielessä, jos toisella yrittämällä onnistuisi, lääkikseen. Enkä hirveästi yllättyisi vaikka keväällä onnistuisikin.
En minä vaan ymmärrä, miten tämmösistä vanhemmista noin fiksu jälkeläinen tulee;)- Pirre*
mies-vm56 kirjoitti:
ainokainen on aina ainokainen.
Ihan tuonne, minne puoli Suomea yrittää tunkea, tunnin verran saa bensaa polttaa. Mitä se ollenkaan mahtaa siellä ollakkaan arkipäivänä, meikäläiselle kun riitti vähäksi aikaa käynti näin lauantainakin, omalla autolla.
Mutta ei nyt vielä (varsinaista) työpaikkaa, vasta pari vuotta yliopistoa takana ja sittenkin alan vaihto mielessä, jos toisella yrittämällä onnistuisi, lääkikseen. Enkä hirveästi yllättyisi vaikka keväällä onnistuisikin.
En minä vaan ymmärrä, miten tämmösistä vanhemmista noin fiksu jälkeläinen tulee;), ainakin isä, äitiä harvemmin näkee :)
P.s. menisihän tuo joku tohtori suvussa, noin niinku vanhuuvven varalle :), mutta ei taijja tulla - ei ainakaan omista tullut, vaikka äidin mielestä olivat maailman kauneimpia ja viisaimpia lapsia :).
No ainakin näsäviisas on ainakin tällä hetkellä nuorin lapsenlapsi, kummasti vanhemmilleen pistää hanttiin, eto eläjä :) Oli täytynyt ottaa jo käyttöön käytöstaulukko, - jos viikon aikana on miinuksia liikaa, ratsastustunti jää väliin :)
Mokoma oli jo isotellut isälleen että siinäpähän ruksailet ruudukkojasi niin paljo kun tahot..:)), tyttölapsi ikä vielä 4 vee..eipä ennenvanhaan jupistu vastaan, tiesi että tulee välleen koivuniemenherra kylään. :)
- Lapset kaikki kaikes
Kyllä se todella koville otti,kun lapset toisensa perään turvallisesta kotipesästään lensivät omille teilleen.Olisin niin toivonut,että olisivat pidempään pysyneet äidin hellässä hoivassa.Mutta opiskelut ja työpaikat vetivät heidät pois tutusta ympäristöstä.Muistelen vieläkin itkien aikaa,jolloin lapset olivat kotona ja meillä synkkasi aina erinomaisesti.Mutta onneksi puhelin on keksitty ja vierailumatkatkaan eivät ole paria sataa enempää enimmillään.
se on joka kerran kun lapsi lähtee rakentamaa omaa elämäänsä ja pesäänsä:)
Minullaki on jo monta vuotta sitten lähtenyt vanhin pojista, toinenkin lähti jo vuosia sitten, tyttäristä vanhin muutti noin kolmevuotta sitten. Keskimmäinen tytär tekee hänkin jo lähtöä, riippuen opiskelupaikasta mistä päin sen saa. Nuorimmaisen saan pitää viel muutaman vuoden kotona.:))))
Sen on elämä miulle jo opettanut, etten niin mahdottomasti sure enää näitä lapsosien muuttoja, kun vanhimman poikani menetin, ajattelen,miten onnellinen saan olla näistä elossa olevista, ja että he ovat terveinä ja täynnä elämää.:)))))Kovalla rytinällä lähti. Minä vastustin kaikin keinoin ja sit kun tajusin todellisuuden lähetin hänelle meidän telkkarin, tärkeimmät huonekalut ja kaiken muun tarpeellisen irtaimiston perässä. Sit isttuin yksin tyhjässä kämpässä lattialla ja paruin.
Siitä sitten pikkuhiljaa raahauduin telkkarikauppaan ja mikroaaltouunin ja sängyn ostoon. Ensimmäisen vastaantulijan otin poikaystäväksi ja hyysäsin sitten sitä ja sen lapsia viisi vuotta, kun en halunnut missään tapauksessa olla yksi. Kuka tahansa ukko murijaanikin olisi varmaan siihen saumaan kelvannut, niin yksinäiseksi tunsin itseni.
Kun sitten viiden vuoden päästä tulin mummuksi, ikävä vasta hellitti, kun muutin samaan kerrostaloon tyttären ja lapsenlapsen kanssa asumaan. Siltikään en ole päästänyt vielä kunnolla irti vaan nyt uuden (kahdeksan vuotta vanha suhde) miesystävän kanssa asumme kävelymatkan päässä heistä ja näemme lähes päivittäin.helpotusta siitä, että lapsi ottaa alkeleen kohti itsenäistymistään, siirtää vastuuta elämästään enemmän itsellen. Surua sitä että yksi ajanjakso päättyy ja aluksi tulee iso ikävä.
Ensimmäisen lähteminen oli "harjoittelua" ja hänen kanssaan pidimme hyvinkin tiiviisti yhteyttä, lähes päivittäin. Molemmat niin halusimme. Yhä vieläkin olemme todella paljon yhteyksissä vaikka hän asuu toisella paikkakunnalla. Tyttäreni tuumasikin kerran "ei äiti katkaista napanuoraa milloinkaan" :)
Keskimmäinen muutti kotoa pois suoraan tyttöystävänsä luokse, se lähtö tuntui hiukan lohdullisemmalta, sitä kantoi ikäänkuin vähemmän huolta kun tiesi että pojalla on joku jonka kanssa jakaa arkensa.
Nuorimman lähtö oli ehkä kaikkein haikein, kun pesä tyhjeni kokonaan. Nuorimmasta kantaa yhä huolta vaikka hän on jo nuori aikuinen eikä huolehtimiseen olisi tarvettakaan. Mutta mihinpä ne äidin tunteet tukahtuisivat. Ihan tässä on joutunut itseänsä kasvettamaan ettei sekaannu liikaa lapsen elämään.
Kaikkien lasteni kanssa on välit säilyneet lämpöisinä.terve lause: "Ihan tässä on joutunut itseänsä kasvettamaan ettei sekaannu liikaa lapsen elämään."
Tämän olen saanut jo nuoruudessani kokea, koska minun vanhempani eivät sekaantuneet koskaan aikuisuuteen kasvamisen jälkeen elämääni. Tämä perinnettä olen jatkanut omien lasteni kohdalla. He kysyvät neuvoa ja saavat, jos kysytään, mutta sitä olen painottanut, että elämään teidän on opittavat itse, vaikka voisin antaa henkeni puolestanne. Minulla on viisi hyvin menestyvää ja opiskelevaa lasta, joista kolme asuu Belgiassa. Kiitos nykyaikaisten viestintämahdollisuuksien, välimatka ei ole kovin pitkä, koska voimme olla yhteydessä viikoittain.Teotwawki kirjoitti:
terve lause: "Ihan tässä on joutunut itseänsä kasvettamaan ettei sekaannu liikaa lapsen elämään."
Tämän olen saanut jo nuoruudessani kokea, koska minun vanhempani eivät sekaantuneet koskaan aikuisuuteen kasvamisen jälkeen elämääni. Tämä perinnettä olen jatkanut omien lasteni kohdalla. He kysyvät neuvoa ja saavat, jos kysytään, mutta sitä olen painottanut, että elämään teidän on opittavat itse, vaikka voisin antaa henkeni puolestanne. Minulla on viisi hyvin menestyvää ja opiskelevaa lasta, joista kolme asuu Belgiassa. Kiitos nykyaikaisten viestintämahdollisuuksien, välimatka ei ole kovin pitkä, koska voimme olla yhteydessä viikoittain.kuin se joskus vanhemmasta saattaa tuntuakin, niin lapsensa puolesta ei voi elää :) Heidän on annettava tehdä omat ratkaisunsa, valintansa, ja oppia jopa kantapään kautta elämää. Toki hienovaraisesti voin kannusta ja tukea jos huomaan lapsen sitä toivovan, mutta omien mallien ja tuputtamisesta olen pyrkinyt pidättäytymään tässä vaiheessa kun lapset ovat jo oikeasti aikuisia. Aikani kasvattajana on ohitse :)
Kasvamista aikuisen lapsen vanhemmilla on myös hyväksyä lapsen tekemät päätökset jos ne ovat kovinkin kaukana omista toiveista lapsen elämän suhteen.TaikisN kirjoitti:
kuin se joskus vanhemmasta saattaa tuntuakin, niin lapsensa puolesta ei voi elää :) Heidän on annettava tehdä omat ratkaisunsa, valintansa, ja oppia jopa kantapään kautta elämää. Toki hienovaraisesti voin kannusta ja tukea jos huomaan lapsen sitä toivovan, mutta omien mallien ja tuputtamisesta olen pyrkinyt pidättäytymään tässä vaiheessa kun lapset ovat jo oikeasti aikuisia. Aikani kasvattajana on ohitse :)
Kasvamista aikuisen lapsen vanhemmilla on myös hyväksyä lapsen tekemät päätökset jos ne ovat kovinkin kaukana omista toiveista lapsen elämän suhteen.vanhin poikani on jo toisen kerran aviossa ja silloin kun eroa tehtiin, soittelimme päivittäin. Hän kyseli minulta, että mitä pitäisi tehdä, lähteä vai jäädä. Sanoin, että sen päätöksen teet itse, mutta muuten annan kaiken tukeni, jos sitä tarvitset.
Olen erittäin mielissäni siitä, että kaikki lapseni luottavat minuun ja saavat tukea, mutta päätöksen tekoon en osallistu. Sitä voi olla vaikea uskoa näin palstakirjoittelijan kyseenalaisen maineen omaavalta tyypiltä, mutta olen myös näiden lasteni serkkujen suuressa suosiossa. Heitä on yhteensä viisitoista. Enolta ja sedältä kysytään mielipidettä milloin mihinkin asiaan.:-D)
- viivatiina
neljätoista vuotta mää kun oon jo niin vanha eikä se tuntunu miltään täytyy sanoo tossahan toi on pyöriny koko ajan jaloissa edelleenkin ja kohta muuttaa kymmenen kilometrin päähän niin että lähennytään taas tiukasti pyöriny elämässä mukana.
Tässä sulle suruusi musiikkia. Itse kun muutin nuorena ulkomaille niin tällaiset oli välillä tunnelmat.
http://www.youtube.com/watch?v=Zdr-JV5xSvQ- 17+20
Kaksi lasta. Kumpikin lähti aikanaan omilleen ja näinhän se kuuluu ollakin. Lähdössä oli muutaman vuoden väli. Periaatteessa kaikki oli kunnossa, eiväthän he minua jättäneet, mutta siltikin tuli vähän haikea olo. Ja, kuinka kauan menikään ennenkuin osasin asioida arkena ruokakaupassa. Se oli ihan kummallinen juttu, kun ostin aina ruokaa liikaa. Meni ehkä vuoden päivät ennekuin ymmärsin, ettei sitä ruokaa enää kulukaan samoin kuin ennen.
On se melkoisen iso muutos kuitenkin se lasten lentäminen pois pesästä. - Veteraani ??
Tietenkin tuntuu, kun asujat vähenee ja näin yksin asuessa etenkin.
Nyt taas vain iltapäivä tansseihin. - mitäkä mies
Ensimmäinen reaktio oli,hyvä kun aikuistuvat ja toivottavasti pärjäävät maailmalla,mutta jo viikon kuluttua talo alkoi kaikua ja kaikki äänet liittyivät enemmän naapurin nauraviin tai itkeviin lapsiin,mutta kun ilta saa,kuuluu vai kellon tasainen naksutus,joka muistutaa siitä että aika etenee vääjäämättä...
Väkisin tuli tunnelma,homma on hoidettu,työ on tehty ja nyt vain odotellaan ja tuijotetaan toisiamme,kuin uppo oudot ihmiset,joilla ei ollut aikaa hoitaa avioliittoa kuntoon,tai lapsia pidettiin tekosyynä ja välikappaleena,syynä olla vaan.
Pesän tyhjeneminen oli kova paikka,melkein liian kova,eikä sitä voinut edes kuvitella ennen lasten syntymää.Kun ensimmäinen lapsi syntyi,olin täydellisessä paniikissa,osaanko,onko minusta huolhtimaan ja ottamaan noin suurta vastuuta,pian syntyi toinen lapsi..Se ei pelottanut enää,mutta vastuu oli kaksin kertainen.
Elin lähes kaksi kymmentä vuotta lasten ehdoilla.Jälkeen päin huomasin että en tiennyt lainkaan miten lapsia olisi pitänyt kasvattaa,enkä osannut järjestää pettymyksiä tasaiseen tahtiin,vaan koetin tehdä heidän elämästään niin helpon kuin mahdollista.Se oli virhe,mitä en ymmätänyt.
Jos olisin taikuri,taikoisin heidät pikku lapsiksi takaisin ja aloittaisin uudestaan,tekisin samat virheet uudelleen,mutta saisin elää mysös ne hetket uudelleen.
Onnistuin 50% sesti,olen kai keskiverto isä.
Talo kaikuu tyhjää...Siinä suurin huolen aihe,kaikuu vaikka en olisi yksin. joita lukiessa voi kai todeta, että eiköhän tässä aika normaaleja vanhempia olla. Talo kyllä kaikuu mutta kai siihenkin joskus tottuu.
Miljoonalle kiitos musiikkilinkistä. Vaikken Kaija Koon fani olekkaan, oli tuo kuitenkin ihan nätti laulu. Sen verran haikea, ettei passaa puoliskolle sitä soittaa;)
Nyt tuntuu olevan takki aika tyhjä normaalista hyvin poikkeavan viikonlopun jälkeen, eikun maate.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mieleni harhailee sinussa
Uskon että tykkäät minusta. On vain yksi elämä. Silti jään paikoilleni ja odotan että jokin muuttuu. Menin palasiksi, ei81248- 891135
Jännitän sinua J mies
Ei tästä tulee mitään. Tuskin kaikki olis mennyt näin moneen solmuun, jos olis tarkoitettu meidät yhteen.1031037Kuinka kauan kesti että ihastuit
Kaivattuusi? Jos lasketaan siitä hetkestä alkaen kun näit hänet ensi kerran. Oliko jokin tilanne tai tapahtuma, joka voi51903Olen käyttäytynyt sinua kohtaan väärin toistuvasti
Puolustuksekseni täytyy sanoa, että ei ole ollut tahallista vaan seurausta harhaisista luuloista ja ajatuksista. Esimerk62787- 81705
Orpo suunnittelee palestiinalaislasten Suomeen siirtoa
"Sairaalahoitoa tarvitsevien lasten ottaminen Suomeen on lisäksi selvityksessä, Orpo sanoo. – Jos meillä on mahdolli170667- 35659
Tunneälyä testaamaan!
Testi pitää sisällään viisi osa-aluetta. Itse sain täydet tuosta ensimmäisestä eli 25/25. Kokonaispistemäärä oli 100/1253656Saanko mies tulla sun kainaloon nukkumaan?
En saa unta kun mietin sua❤️ Saako tulla sun viereen ja käpertyä sun kainaloon?42603