Ihmisen henkinen vahvuus on suoraan verrannollinen kuolemanpelkoon.
Vain ihmisellä joka uskoo käsitteisiin kuten Taivas ja Helvetti, on mitään syytä pelätä kuolemaa. Toki uskovaiset aina kirkkain silmin väittävät etteivät pelkää kuolemaa, koska kuollessaan pääsevät Jeesuksen tykö. Mutta juuri tässä kohtaa mitataan heidän uskonsa vahvuus. Kuinka varma voit todella olla? Kuinka varma olet siitä että satojen muiden uskontojen joukosta juuri sinä olet valinnut sen ainoan oikean? Kukaan ei todistettavasti ole tullut takaisin kertomaan että Jeesus todella istuu Jumalan oikealla puolella valkoisessa kaavussaan, jonka hihoissa on kultakoristeet ja taustalla soi harput ja trumpetit. Kaikki tämä on tietenkin vain mielikuvituksen tuotetta, enkä usko että edes kiihkeimmät uskovaiset ovat uskossaan näin pikkumaisen ehdottomia. Jos osa sanomasta on mielikuvituksen tuotetta, kuinka vakavasti pitää suhtautua sanoman muuhun osaan?
Kuolemassa ei oikeasti ole MITÄÄN pelättävää. Kysy itseltäsi kysymys: Pelkäsitkö aikaa ennen syntymääsi? Et tietenkään pelännyt. Kuolemassa sinä palaat samaan tiedottomuuden tilaan kuin ennen syntymääsi. Kuolema on lopullinen mutta samalla helpottava, jopa lohduttava ajatus. Et tunne kipua, et näe värejä, et koe yhtään mitään. EI OLE MITÄÄN PELÄTTÄVÄÄ. Ei vaikka kuka pappi tai pastori muuta yrittäisi väittää ja pelotella. Kun ihminen ymmärtää tämän yksinkertaisen asian, koko uskonkäsitykseltä putoaa pohja ja tarkoitus.
Vain ihmisellä joka uskoo käsitteisiin kuten Taivas ja Helvetti, on mitään syytä pelätä kuolemaa. Toki uskovaiset aina kirkkain silmin väittävät etteivät pelkää kuolemaa, koska kuollessaan pääsevät Jeesuksen tykö. Mutta juuri tässä kohtaa mitataan heidän uskonsa vahvuus. Kuinka varma voit todella olla? Kuinka varma olet siitä että satojen muiden uskontojen joukosta juuri sinä olet valinnut sen ainoan oikean? Kukaan ei todistettavasti ole tullut takaisin kertomaan että Jeesus todella istuu Jumalan oikealla puolella valkoisessa kaavussaan, jonka hihoissa on kultakoristeet ja taustalla soi harput ja trumpetit. Kaikki tämä on tietenkin vain mielikuvituksen tuotetta, enkä usko että edes kiihkeimmät uskovaiset ovat uskossaan näin pikkumaisen ehdottomia. Jos osa sanomasta on mielikuvituksen tuotetta, kuinka vakavasti pitää suhtautua sanoman muuhun osaan?
Kuolemassa ei oikeasti ole MITÄÄN pelättävää. Kysy itseltäsi kysymys: Pelkäsitkö aikaa ennen syntymääsi? Et tietenkään pelännyt. Kuolemassa sinä palaat samaan tiedottomuuden tilaan kuin ennen syntymääsi. Kuolema on lopullinen mutta samalla helpottava, jopa lohduttava ajatus. Et tunne kipua, et näe värejä, et koe yhtään mitään. EI OLE MITÄÄN PELÄTTÄVÄÄ. Ei vaikka kuka pappi tai pastori muuta yrittäisi väittää ja pelotella. Kun ihminen ymmärtää tämän yksinkertaisen asian, koko uskonkäsitykseltä putoaa pohja ja tarkoitus.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä minä pelkään kuolemaa. En tosin pelkää kuolemanjälkeisyyksiä, koska en usko yliluonnolliseen.
helvettiä, tosin ei se tee paratiisista tai helvetistä yhtään sen todellisempia asioita.
No jaa, ehkä pelkään ennemminkin sitä vaihetta kun siihen tyhjyyteen ollaan matkalla, vielä kun pystyy ajattelemaan niin se ero järkyttää jollain tapaa. Tulee sisälle tyhjä olo kun miettii että joskus tämä kaikki on ohi.
Atte menee helvettiin uskova taivaaseen.
Kyllä minä mieluummin taivaseen mene.
Taivasta ei ole ja tuskin helvettiäkään. On vain valo. Sen ihminen löytää oman tutkistelunsa kautta.
onx tää se sama valo, jota korvaan sojottamalla parantuu masennuksesta?
Valitettavasti olet valinnut itsellesi väärän uskonnon ja palat helvetissä ikuisesti.
Nää nää...
sisintä kaihertaa epätietoisuus: missä vietän iankaikkisuuteni?
Ei ainakaan helvetissä sinun vääräuskoisen perseesi kanssa.
Miksi olet niin katkera ja vihainen?
Mitä väliä ihmisen elämällä tai ihmisellä on jos se ei kuoltuaan tiedä ikinä eläneensä?
Eikä kerennyt edes pitkästyä.
Ei mikään "ennan syntymää" kun piti lukea "ennen syntymää" -...kele !
Väitätkö ilme värähtämättä ette pelkää lainkaan kuolemaa? Oletko lähetynyt sitä koskaan todella että osaisit edes ymmärtää mitä tunteita se aiheuttaa? En tarkoita nyt lähisukulaisten kuolemista jotka nekin voivat vaikuttaa suuresti, vaan tietoa siitä että kuolet. Ihmiset jotka ovat käyneet tällä rajalla, eli olevansa varmoja kuolevansa, antautuneen tällä tunteelle ja ollen valmiita kuolemaan - ja jostain kumman syystä säilyneen hengissä - ovat lähes ainoita ihmisiä elossa jotka eivät enää pelkää kuolemaa. Ja heistäkin vain osa, osalle kuolemanpelko tulee takaisin.
Jos yrität jotenkin itsesuggestoida itsestäsi kuolemanpelon pois järkeilemällä ja miettimällä, unohda koko juttu - se on vain suggestiota eikä todelista kuolemanpelon voittamista.
Siinä olet oikeassa että kuolema ei ole niin pelottava kun sitä käsittelee tarpeeksi. Ihmiset jotka tietävät kuolevansa esim. sairauden johdosta, ovat joskus äärimmäisen rauhallisia ja tyyniä. Toiset eivät.
Alkuperäinen Raamatun käsitys Helvetistä, eli Haadeksesta on kadotus. Eli mitään ikuista tulta ja kidutusta ei ollut tiedossa ennenkuin kirkko "hyvyydessään" alkoi peloitella ihmisiä maksamaan kirkolle veroja. Se joka ei niitä maksanut, sai tuta kiirastulesta.
Kuolema on pelottava koska menetät kaiken; omaisuus on näistä pienin asia.. mutta sukulaiset, lapsesi, puolison - etkä enää ikinä näe tai tunne heitä ja he jäävät sinun jälkeeni suremaan. Tämä on suurin kamppailu kuoleman voittamisessa, ei ehkä itse kuoleminen.
Oletko käynyt vanhainkodissa tai jutellut viimeisiään vetelevien ihmisten kanssa? Suuria totuuksia tulee heidän suustaan, mielipiteitä siitä mitä tehtiin oikein ja mitä ei. Lähes poikkeuksetta juuri mitään ei kaduta paitsi aikoja jolloin ei uskallettu elää. Elämä itsessään(ei täysillä viimeistä päivää joka on säikähtäneen ihmisen tapa toimia), tasapainoisesti ja sitä imien ja nauttien, on tyydyttävintä. Siksi ajanhallinta on länsimaiselle ihmiselle kaiken a ja o. Kun lopetat kellon perässä juoksemisen, vapaus tulee. Ajan käsite pitää myös poistaa mielestä, ei ajatella mitä oli, mitä tulee koska mennyt ja tulevaisuus luovat vankilan etkä voi elää tässä ja nyt miettimättä niitä. Menneisyys ja tulevaisuus on nyt yksinkertaisesti, ja tämä on vaikeampaa oivaltaa kuin sen sanominen on. Kun sen oivaltaa, kaiken muun merkitys romahtaa ja elät ja teet oikeita ratkaisuja nyt.