tositekstiä!!!:
Milloin supistaa veroja = julkisia menoja?
Tekniikka&Talous 8.11.2001 (39/01)
Uutiset kertoivat verotettavien tulojen kasvaneen
merkittävästi vuonna 2000. Nähtiin myös, että
pääomatulojen veroprosentit jäivät puoleen
ansiotulojen verotuksesta. Tästä nousi esille
pohdinta, että pääomatulojen verotusta tulisi
korottaa tasapuolisemman verotuksen
toteutumiseksi. Pääomatulojen korotuksen tekee
kuitenkin vaikeaksi se, että jos Suomi nostaa
tätä veroa kansainvälisesti liian korkeaksi,
pakenevat pääomat maastamme. Joten ei verotuksen
tasapäistäminen taida siten onnistua, vaikka em.
ajatus sopisi vallan mainiosti suurimmalle osalle
kansalaisista.
Oikeampaa olisi pohtia sitä, että mihin perustuu
se, että Suomi on maailman pahimpia maita
ansiotulojen verotuksessa. Selitys on kovin
yksinkertainen. Verojen keruulla maksettavia
menoja on liikaa maksajien määrään ja maksukykyyn
nähden. Julkiset menot sekä valtion että kunnan
osalta ovat liian korkeat. Sosiaali- ja
terveyssektori haukkaa leijonanosan kuntien
budjeteista. Eikä kustannuksiin ole näköpiirissä
alentumista. Siitä pitää huolen automatiikka,
jolla kuluja lisätään uusien etuuksien tullessa
vuoronperään "täysin välttämättömiksi".
Matalasuhdanteen aikana julkista kulutusta ei
pystytä järkeistämään, koska kulujen karsiminen
pienentäisi verovaroin rahoitettujen työpaikkojen
määrää. Korkeasuhdanteessa verotulot kasvavat
yritysten tuloksien nousun ja yksityishenkilöiden
ansiotulojen kasvun myötä. Korkeasuhdanteessakaan
ei siis kulujen alentamiseen koeta olevan
tarvetta. Ja poliitikot ostavat äänestäjien
sieluja kaikissa suhdannevaiheissa lupaamalla nk.
ilmaisia etuja. Tässä poliitikot syyllistyvät
mitä suurimpaan harhautukseen. Paitsi ne, joiden
äänestäjät eivät maksa mitään veroja. Näiden
edustajien vaatimukset uusista eduista ovat
äänestäjilleen lisää tuloja, koska kustannukset
kaatuvat muiden maksettaviksi.
Valtiovalta on taitava keksimään kaikenlaisia
uusia rahanreikiä. Paras vuotuinen teos tämän
havaitsemiseen on valtion budjettikirja.
Veronmaksajalle kirja on niin hurjaa
rahankylvämisen menoa ja melskettä, että olisi
syytä vaatia kirjan kanteen merkintä "Ei
heikkohermoisille". Samoin kauniissa
pääkaupungissamme on mitä ihmeellisimpiä
virastoja ja laitoksia käyttämässä veronmaksajien
rahoja tarkoituksiin joiden mielekkyyttä on
mahdoton ymmärtää.
Esimerkkejä riittää. Suomen pankki omien
johtajiensa mukaan tulee mainiosti toimeen
kolmella johtajalla. Silti sinne palkataan kaksi
uutta johtajaa lisää. Toivottavasti nämä edes
ehtivät edustus- ja järjestökiireiltään
muistuttaa poliitikkoveljiään ja – siskojaan
siitä, kuka maksaa poliittisten päätöksien
aiheuttamat kustannukset.
Ainoa hetki julkisten kustannuksien
järkeistämiseen kulkee ainoastaan erittäin rankan
talouden taantuman kautta. Toinen sopiva hetki on
silloin kun Sinä, äänestäjä ja julkisten
todellinen laskujen maksaja sanot edustajillesi:
NYT RIITTÄÄ! Valitettavasti suurin osa
suomalaisista on joko maailman verotustasosta
tietämättömiä tai yksinkertaisesti liian
aivopestyjä ottamaan kantaa ylipäätänsä mihinkään
asiaan. Orastavia toiveita herättää nuorisomme,
joka seuraa maailmanmenoa aiempia sukupolvia
laajemmin ja ennakkoluulottomammin. Ja äänestää
todennäköisesti jatkossa yhä useammin jaloillaan.
Pertti Huuskonen
Kirjoittaja on on Technopolis Oyj:n
toimitusjohtaja
Milloin supistaa veroja = julkisia menoja?
Tekniikka&Talous 8.11.2001 (39/01)
Uutiset kertoivat verotettavien tulojen kasvaneen
merkittävästi vuonna 2000. Nähtiin myös, että
pääomatulojen veroprosentit jäivät puoleen
ansiotulojen verotuksesta. Tästä nousi esille
pohdinta, että pääomatulojen verotusta tulisi
korottaa tasapuolisemman verotuksen
toteutumiseksi. Pääomatulojen korotuksen tekee
kuitenkin vaikeaksi se, että jos Suomi nostaa
tätä veroa kansainvälisesti liian korkeaksi,
pakenevat pääomat maastamme. Joten ei verotuksen
tasapäistäminen taida siten onnistua, vaikka em.
ajatus sopisi vallan mainiosti suurimmalle osalle
kansalaisista.
Oikeampaa olisi pohtia sitä, että mihin perustuu
se, että Suomi on maailman pahimpia maita
ansiotulojen verotuksessa. Selitys on kovin
yksinkertainen. Verojen keruulla maksettavia
menoja on liikaa maksajien määrään ja maksukykyyn
nähden. Julkiset menot sekä valtion että kunnan
osalta ovat liian korkeat. Sosiaali- ja
terveyssektori haukkaa leijonanosan kuntien
budjeteista. Eikä kustannuksiin ole näköpiirissä
alentumista. Siitä pitää huolen automatiikka,
jolla kuluja lisätään uusien etuuksien tullessa
vuoronperään "täysin välttämättömiksi".
Matalasuhdanteen aikana julkista kulutusta ei
pystytä järkeistämään, koska kulujen karsiminen
pienentäisi verovaroin rahoitettujen työpaikkojen
määrää. Korkeasuhdanteessa verotulot kasvavat
yritysten tuloksien nousun ja yksityishenkilöiden
ansiotulojen kasvun myötä. Korkeasuhdanteessakaan
ei siis kulujen alentamiseen koeta olevan
tarvetta. Ja poliitikot ostavat äänestäjien
sieluja kaikissa suhdannevaiheissa lupaamalla nk.
ilmaisia etuja. Tässä poliitikot syyllistyvät
mitä suurimpaan harhautukseen. Paitsi ne, joiden
äänestäjät eivät maksa mitään veroja. Näiden
edustajien vaatimukset uusista eduista ovat
äänestäjilleen lisää tuloja, koska kustannukset
kaatuvat muiden maksettaviksi.
Valtiovalta on taitava keksimään kaikenlaisia
uusia rahanreikiä. Paras vuotuinen teos tämän
havaitsemiseen on valtion budjettikirja.
Veronmaksajalle kirja on niin hurjaa
rahankylvämisen menoa ja melskettä, että olisi
syytä vaatia kirjan kanteen merkintä "Ei
heikkohermoisille". Samoin kauniissa
pääkaupungissamme on mitä ihmeellisimpiä
virastoja ja laitoksia käyttämässä veronmaksajien
rahoja tarkoituksiin joiden mielekkyyttä on
mahdoton ymmärtää.
Esimerkkejä riittää. Suomen pankki omien
johtajiensa mukaan tulee mainiosti toimeen
kolmella johtajalla. Silti sinne palkataan kaksi
uutta johtajaa lisää. Toivottavasti nämä edes
ehtivät edustus- ja järjestökiireiltään
muistuttaa poliitikkoveljiään ja – siskojaan
siitä, kuka maksaa poliittisten päätöksien
aiheuttamat kustannukset.
Ainoa hetki julkisten kustannuksien
järkeistämiseen kulkee ainoastaan erittäin rankan
talouden taantuman kautta. Toinen sopiva hetki on
silloin kun Sinä, äänestäjä ja julkisten
todellinen laskujen maksaja sanot edustajillesi:
NYT RIITTÄÄ! Valitettavasti suurin osa
suomalaisista on joko maailman verotustasosta
tietämättömiä tai yksinkertaisesti liian
aivopestyjä ottamaan kantaa ylipäätänsä mihinkään
asiaan. Orastavia toiveita herättää nuorisomme,
joka seuraa maailmanmenoa aiempia sukupolvia
laajemmin ja ennakkoluulottomammin. Ja äänestää
todennäköisesti jatkossa yhä useammin jaloillaan.
Pertti Huuskonen
Kirjoittaja on on Technopolis Oyj:n
toimitusjohtaja
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se nyt vaan jaksaa kummastuttaa, mitä kymmenien
erilaisten virastojen papereita pläräävät
byrokraatit työaikanaan tekevät. (Lienee
joukossa myös hyödyllistä väkeä) Heidän
puuduttavan peräpukamaduuninsa nimittäin
hoitaisi suomessa yksi tavallinen tietokone.
Hakeepa kansalainen vaikka naurettavaa,
säälittävän pientä ja korkeasti verotettua
äitiyspäivärahaa, niin ei suju hommat, saat
luultavasti väärän päätöksen. Kun sen, ehkä
huomaat oikaista, ja se, ehkä hyväksytään, saa
centtejään odotella pitkän tovin, nälän
kurniessa ohutsuolessa.
Kaikenlaisten papereiden täyttö on tärkeää
touhua, saavatpahan virkahenkilöt naureskella
vedet silmissä, väärin täytettyjä lomakkeita,
samalla kun allekirjottavat niitä
automaattisella allekirjoituskoneella.
Kenelläkään ei ole käsitystäkään siitä, kuinka
paljon tuskaa ja vaivaa kansalaiset kokevat ja
tuntevat, pelkästään virkahenkilötä varten
täytettävien lippujen, lappujen, lomakkeiden ja
kaavakkeiden täyttämisen ja perilleraijaamisen,
menetetyn vapaa-ajan ja nöyryyttämisen vuoksi.
Tämä täysin sairas toiminta maksaa välillisesti
yhteiskunnalle kymmeniä miljardeja markkoja
vuodessa. Toiminnan tehostaminen mahdollistaisi
verojen tuntuvan että pysyvän alentamisen.
Tällä hukkaan heitetyllä rahakasalla, voitaisiin
eliitin niin halutessa, alentaa suomalaisen
duunarin "eipystyhengittämäänverotuksen" edes
eurooppalaiselle keskitasolle. Turhiin menoihin
pitää vielä laskea mukaan virkahenkilöiden
palkkakustannukset, mammuttimaisten virastojen
ylläpito, yhteiskunnan henkisen ilmapiirin
peruuttamaton pilaantuminen, järjen vastaisista
päätöksistä aiheutuneet kulut, sekä 900 000 000
000 000 miljoonaa tonnia paperia.
Verovirastoa pitää kansalaisen erityisesti
varoa, jos erehdyt valittamaan, tai muuten
huvikseen, lyövät nämä kaikkien lakien
ulottumattomissa piileskelevät virkahenkilöt
sinulle ankaran triplaveron, lisäveron
lisälisäveron pohjaosan perusosaveron lisän
kunta ja osakeveron ynnä arvonlisäveron veron
lisäosan autojatupakkajaviinaveron extraveron
veron veron euroveron.
Näin kävi mm. Pulkkisen Bannaani Oyylle sen
syntyaikoina, virkahenkilön pohjattoman vihan
yrittäjyyttä kohtaan sävyttämä päätös, muodosti
lopulliseksi veroprosentiksemme 130 ! Ilman
viron mafian apua olisi toimintamme päättynyt
ennen kuin alkoikaan ja olisimme nyt kenties
jossain virastossa töissä. (tuskin kuitenkaan,
keskinkertaista rokkia rämpytettäisiin
kadunkulmassa)
Nyt jo lienee mahdollista hoitaa lomakkeiden,
kaavakkeiden, lippujen ja lappujen täyttö kotoa
käsin, sähköisen henkilökortin ja tietokoneeseen
liitetyn lukulaitteen avulla. Tämä järjestely ei
kuitenkaan poista suurinta ongelmaa, tehotonta
virkamiestä. Laitteiden ja yhteyksien
hankkiminen ja jatkuva päivittäminen kustantaa
kansalaisille satoja miljardeja vuodessa,
järjestely onkin virkahenkilöiden salaliitto
yhdessä laitetoimittajien kanssa.
Suomen niemellä turhiin virastopaperitöihin
riittäisi siis yksi, oikein ohjelmoitu
tavallinen tietokone. Verme tilittäisi
kansalaisten etuudet ja korvaukset alta kolmen
sekunnin, oikein laskettuna, ei vaatisi palkkaa,
työskentelisikin vuorokaudet ympäriinsä ja
loppuisi se virastoissa ramppaaminen.
Valtakunnassamme, vielä, virkahenkilöt käyttävät
päätöksissään väkivaltaa, muutenhan he tekisivät
liian tavallisia, nopeita ja tylsiä päätöksiä.
Virkahenkilö ei millään voi hyväksyä, että
yhteiskunnan edut olisivat tärkeämpiä, kuin
hänen päätöksensä, saattaisi lähteä uraputki
alta, joutuisi pian tuottavaan työhön. Arvoisat
turhat virkahenkilöt, nukkukaa huonosti ja
vuotakoot peräpukamanne kipeästi!