Hei kaikille naisille. Olen 36 vuotias mies, mukava ja yleensä positiivisuuteen pyrkivä. En tiedä miten elämään väsyneenä pystyisin tekemään vaikutuksen, varsinkin kun elämäni poikkeaa normaalista rankan psyykkisen sairauden ja vuosien kärsimyksen vuoksi.
En tietenkään halua tuoda julki vain synkkiä asioita, mutta tarvitsen edes ystävän naisesta.. sillä miehet eivät ymmärrä samalla lailla toista ihmistä. Ihanne tilanne olisi suhde iloiseen nuoreen naiseen, sellaiseen jolle ei ole niin tärkeää vain pinnallinen maine, sillä myönnän tehneeni paljon virheitä.
Kanssani on yleensä helppo jutella, vaikkakin joissain asioissa olen itseppäinen. Yleensä saan tahtoni läpi.. Sillä olen sisukas ja tottunut taistelemaan. On varmasti huvittavaa sekin että sairastan psyykkistä sairautta, itselleni tästä ei ole iloa tai siitä että joudun olemaan yksin. Suoraan sanottuna kärsin muiden arvostelusta ja olen muiden silmissä aina huonompi, eli mukäli tarkoituksesi on olla epäreilu ja et pysty ajattelemaan minulle ihmis arvoa, en välitä sinustakaan.
Olen aina ollut kaikille kiltti hyvinä aikoina, minulla on kiva asunto, mutta olen kovin yksinäinen. Toki viikonloput menevät joskus kuskina tai discoissa rällästäessä, tähän voisin haluta rinnalle muutakin kuin alkoholin, mikäli siihen annetaan mahdollisuus ja saa sinusta ystävän.
Elämässäni nainen on tarkoitus, pääasia jonka vuoksi jaksan eteenpäin. Vuosia olin maassa ja elämässä ei ollu 3mea tuntia päivässä etten halunnut lopettaa elämääni ja inhonnut itseäni sen takia että muut polkivat ja saivat porukalla kaikkki ajattelemaan minusta vain pahaa, en tietenkään voi sadoille ilkeille herkkänä mitään ja jokainen loukkaus sattuu.
Tällä hetkellä en tiedä minne voimani kantavat, olen ajatellut muuttaa espanjaan eläkkeeni kanssa, mutta myönnän että tarvitsen muutosta, sellaista joka tuntisi myös minuun rakkautta, sillä yksin kukaan ei voi tullaq toimeen.
Olen ollut sairaalassa useita kertoja pakotettuna,mutta en koskaan haluaisi kenellekkään pahaa, sillä ymmärrän kaiken kärsimyksen myötä ihmisen tarkoituksen olla yhtä ja rakastaa kaikkia, viha ,katkeruus ei koskaan luo onnellisuutta tai hyvää mieltä. Voisin sanoa itseäni fiksuksi ja selkeästi ajattelevaksi, mutta se on vain normaalia maalais järkeä sekä koettua oppia nöyryydestä, oikeasta ja väärästä.
En aina ole fiksu,mutta kerran täällä vain eletään. Mahdollisuuteni iloon asuu naisessa jota saisin rakastaa ystävänä tai kaikista tärkeimpänä tarkoituksena. Tämä olisi minulle ilon aihe, tai ainakin olisi tärkeää saada käydä jossain niinsanotusti normaalissa elämässä kulkevan kanssa.
Ennen join paljon alkoholia,mutta tykkään myöskin olla selvänä ihmisten seurassa, he kuitenkaan eivät "useimmat" suo minulle arvoa ihmisen tai haluavat tehdä kaiken vaikeaksi. Tottakai kaikki ilkeys ja yksin jääminen jättää päivä päivältä haavoja ja moni sanookin niiden olevan niin syviä ettei enää ole muuta keinoa kuin usko. En kuitenkaan halua perustaa millekkään mitä en koe tai näe, sillä uskontojakin on monia ja väärä uskoisia. On kuitenkin niin etten ilman jumalaa olisi tässä, en ilman musiikkia joka täyttää mielen syrjäyttäen kokemuksena pahan olon.
On valitettava< tosiasia että noin 16 vuotta ajattelin,yritin päästä masennuksessa ja pahassa olossa hengestäni, se tietenkään ei ole vaihtoehto,,,ei näitä päiviä yksin kuitenkaan mennä lävitse mikäli ajatellaan ihmisten ilkeyttä. On toki olemassa niitäkin jotka ymmärtävät ja haluavat auttaa, toivoisin että pieni ele sinulta saisi minulle muutaman, tai enemmänkin kivoja hetkiä,mikä voi olla liikaa pyydetty.
Puhelimessa olen aina paniikissa, sillä en usko että kukaan pitäisi minua itsensä arvoisena, vaikkakin taistelu ja usko itseen saa luottamaan oikeuden mukaisuuteen.
Kirjoittaisin kirjan jos jatkaisin surullista tarinaani, tämä voi joitakin kiinnostaa kuitenkin tai sydämmeesi tuli tila minulle ja ajatuksilleni. toivon todella että tämä pieni kirjoitus herättää tunteita haluun auttaa lähimmäistä omasta tahdosta ymmärtäen minua. Olen ainakin ollut rehellinen, toisaalta ilo on jollain lailla kaukana, mutta säälisi ei auta.. olen kuitenkin sympaattinen ja mukava kun paranen, mutta joudunko ainiaan olemaan yksin ja yhteiskunnan uhri, sen takia että en saanut päättää.
Olen toiveikas, mutta tarvitsen teitä jokaista..
Tässä yhteys tietoni:
Rauno kujanpää
[email protected]
0453290295
358453290295
mieluiten sms aluksi, mikäli jotain herätti ajatuksia. Yksinkin on pakko pärjätä,vaan ei suotavaa.
Rakastan teitä jokaista
En tietenkään halua tuoda julki vain synkkiä asioita, mutta tarvitsen edes ystävän naisesta.. sillä miehet eivät ymmärrä samalla lailla toista ihmistä. Ihanne tilanne olisi suhde iloiseen nuoreen naiseen, sellaiseen jolle ei ole niin tärkeää vain pinnallinen maine, sillä myönnän tehneeni paljon virheitä.
Kanssani on yleensä helppo jutella, vaikkakin joissain asioissa olen itseppäinen. Yleensä saan tahtoni läpi.. Sillä olen sisukas ja tottunut taistelemaan. On varmasti huvittavaa sekin että sairastan psyykkistä sairautta, itselleni tästä ei ole iloa tai siitä että joudun olemaan yksin. Suoraan sanottuna kärsin muiden arvostelusta ja olen muiden silmissä aina huonompi, eli mukäli tarkoituksesi on olla epäreilu ja et pysty ajattelemaan minulle ihmis arvoa, en välitä sinustakaan.
Olen aina ollut kaikille kiltti hyvinä aikoina, minulla on kiva asunto, mutta olen kovin yksinäinen. Toki viikonloput menevät joskus kuskina tai discoissa rällästäessä, tähän voisin haluta rinnalle muutakin kuin alkoholin, mikäli siihen annetaan mahdollisuus ja saa sinusta ystävän.
Elämässäni nainen on tarkoitus, pääasia jonka vuoksi jaksan eteenpäin. Vuosia olin maassa ja elämässä ei ollu 3mea tuntia päivässä etten halunnut lopettaa elämääni ja inhonnut itseäni sen takia että muut polkivat ja saivat porukalla kaikkki ajattelemaan minusta vain pahaa, en tietenkään voi sadoille ilkeille herkkänä mitään ja jokainen loukkaus sattuu.
Tällä hetkellä en tiedä minne voimani kantavat, olen ajatellut muuttaa espanjaan eläkkeeni kanssa, mutta myönnän että tarvitsen muutosta, sellaista joka tuntisi myös minuun rakkautta, sillä yksin kukaan ei voi tullaq toimeen.
Olen ollut sairaalassa useita kertoja pakotettuna,mutta en koskaan haluaisi kenellekkään pahaa, sillä ymmärrän kaiken kärsimyksen myötä ihmisen tarkoituksen olla yhtä ja rakastaa kaikkia, viha ,katkeruus ei koskaan luo onnellisuutta tai hyvää mieltä. Voisin sanoa itseäni fiksuksi ja selkeästi ajattelevaksi, mutta se on vain normaalia maalais järkeä sekä koettua oppia nöyryydestä, oikeasta ja väärästä.
En aina ole fiksu,mutta kerran täällä vain eletään. Mahdollisuuteni iloon asuu naisessa jota saisin rakastaa ystävänä tai kaikista tärkeimpänä tarkoituksena. Tämä olisi minulle ilon aihe, tai ainakin olisi tärkeää saada käydä jossain niinsanotusti normaalissa elämässä kulkevan kanssa.
Ennen join paljon alkoholia,mutta tykkään myöskin olla selvänä ihmisten seurassa, he kuitenkaan eivät "useimmat" suo minulle arvoa ihmisen tai haluavat tehdä kaiken vaikeaksi. Tottakai kaikki ilkeys ja yksin jääminen jättää päivä päivältä haavoja ja moni sanookin niiden olevan niin syviä ettei enää ole muuta keinoa kuin usko. En kuitenkaan halua perustaa millekkään mitä en koe tai näe, sillä uskontojakin on monia ja väärä uskoisia. On kuitenkin niin etten ilman jumalaa olisi tässä, en ilman musiikkia joka täyttää mielen syrjäyttäen kokemuksena pahan olon.
On valitettava< tosiasia että noin 16 vuotta ajattelin,yritin päästä masennuksessa ja pahassa olossa hengestäni, se tietenkään ei ole vaihtoehto,,,ei näitä päiviä yksin kuitenkaan mennä lävitse mikäli ajatellaan ihmisten ilkeyttä. On toki olemassa niitäkin jotka ymmärtävät ja haluavat auttaa, toivoisin että pieni ele sinulta saisi minulle muutaman, tai enemmänkin kivoja hetkiä,mikä voi olla liikaa pyydetty.
Puhelimessa olen aina paniikissa, sillä en usko että kukaan pitäisi minua itsensä arvoisena, vaikkakin taistelu ja usko itseen saa luottamaan oikeuden mukaisuuteen.
Kirjoittaisin kirjan jos jatkaisin surullista tarinaani, tämä voi joitakin kiinnostaa kuitenkin tai sydämmeesi tuli tila minulle ja ajatuksilleni. toivon todella että tämä pieni kirjoitus herättää tunteita haluun auttaa lähimmäistä omasta tahdosta ymmärtäen minua. Olen ainakin ollut rehellinen, toisaalta ilo on jollain lailla kaukana, mutta säälisi ei auta.. olen kuitenkin sympaattinen ja mukava kun paranen, mutta joudunko ainiaan olemaan yksin ja yhteiskunnan uhri, sen takia että en saanut päättää.
Olen toiveikas, mutta tarvitsen teitä jokaista..
Tässä yhteys tietoni:
Rauno kujanpää
[email protected]
0453290295
358453290295
mieluiten sms aluksi, mikäli jotain herätti ajatuksia. Yksinkin on pakko pärjätä,vaan ei suotavaa.
Rakastan teitä jokaista
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.