Muutama asiallinen kysymys kaikille palstan uskossa oleville!

En ole mormoni, joten jätän vastaamatta tuohon viidenteen kysymykseen.

1. Uskoon tuleminen oli minulle hyvin voimakas kokemus. Tuo kokemus oli äkillinen eikä kovin pitkäaikainen. Uskoon tulo tapahtui siis äkillisesti - tosin prosessi sen takana oli melko pitkäaikainen. Olen ollut uskossa reilun viisi vuotta. Tiedän tarkalleen, minä päivänä olen tullut uskoon, mutta sitä ei tule liiemmin ajateltua.

2. Tietysti ennen uskoon tuloa eli maallista elämää ja teki maallisia asioita. Syntiä tekee jokainen uskovakin, sillä kukaan meistä ei todellakaan ole synnitön, eikä siihen puhtaasti pystykään. Sanoisin, että uskossa oleva ihminen pyrkii silti minimoimaan sen synnin teon. En elänyt aiemminkaan mitenkään kovin hurjaa elämää, mutta totta kai uskoon tuleminen vaikutti elämääni ja tekoihini. Moni asia on jäänyt pois. Ennen kiroilin, nykyään en sitä tee. Ennen käytin alkoholia satunnaisesti, joskin pieniä määriä, nykyään en sitä tee. Mikäli menen syömään hienoon ravintolaan, saatan juoda ruuan kanssa lasillisen viiniä, mutta en koe sitä vääryydeksi, koska en pyri humaltumaan siitä - enkä siitä kyllä juuri nautikaan. Minulla oli myös satunnaisia irtosuhteita, ne jäivät myöskin pois. Asioita on enempikin, mutta tuossa joitain.

3. Voin edelleen olla läheisten, uskossa olemattomien, ihmisten kanssa tekemisissä. Ei se mitenkään sitä estä. Tietystikään en lähde heidän kanssaan baareihin tms., mutta sellaista tavallista tekemisissäoloa uskossa oleminen ei mitenkään estä tai hankaloita, minun mielestäni.

4. Itselläni oli useitakin mielikuvia uskovaisista, vaihdellen sen mukaan, mihin seurakuntaan nämä kuuluivat. Osa ajatuksistani osoittautui vääriksi, osa sitten joidenkin kohdalla piti paikkaansa. Uskossa oleminen herätti joskus kauan sitten itse asiassa negatiivisia mielikuvia. Koin silloin, ettei usko ole hyvä juttu. Jotenkin asialle tuli naureskeltua. Myöhemmin sitä on ymmärtänyt, ettei asian kanssa ole leikkimistä, ja että tämä todellakin on hyvä juttu. =)

1. Millainen kokemus uskoon tuleminen oli Sinulle? Liittyikö tapahtumaan voimakas kokemus, vai tapahtuiko kaikki ns. neutraalisti? Oliko uskoon tuleminen Sinulle pitkä prosessi, vai kävikö se ikään kuin yhdessä hetkessä? Osaatko sanoa, kauanko olet kulkenut uskon tietä? (Jotkut ovat uskoon tulon ajankohdasta epävarmoja, siksi tuo kysymys.)
*Kasvoin uskoon Luterilaisesa kodissa. Muistan aivan pienestä pitäen että minulla on ollut vahva todistus Jumalsta ja Jeesuksesta. Minulla oli todella hyvä tunne kerran Jyväskylässä nuorten jossakin kokouksessa se vahvisti uskoani.

2. Miten koet ajan ennen varsinaista uskossa olemista ja elämistä? Muuttiko uskoon tuleminen esim. elintapojasi - jos muutti, niin kuinka paljon?
* Paremminkin voi kysyä miten koen ajan jolloin olin kadoksissa ja kun löysin takaisin. Koin ajan 18-30 kadoksissa oloksi. En kokenut mitään hengellistä ja annoin periksi maailmalle monessa asiassa. Jälkeenpäin ajatellen voin sanoa että jos olisin vaan pitänyt oman pääni ja tehnyt sen minkä tunsin Jumalan tahdoksi olisi nytkin tuntunut paremmalta. Tuntuu kuin olisin pettänyt hyvän ystävän. Tiesin paremmin ja minun olisi pitänyt pitää oma pääni eikä sortua maailman meininkiin. Kun sitten Kolmekymppisenä tapasin mormonilähetyssaarnaajat asiat putosivat taas oikeille paikoilleen ja "palasin kotiin". Oli ihana tunne olla taas hengellisesti siellä missä minun pitikon olla.

3. Miten koet tuttavat/läheiset/muut ihmiset, jotka eivät ole uskossa? Vaikuttaako asia esim. tekemisissä olemiseen?
* Minusta on ikävää, että muut ympärilläni eivät voi ymmärtää evankeliumia. En kuitenkaan valkka ystäviä tms uskonnon mukaan mutta olen havainnut joidenkin tekevän niin. Jotkut kysyvät uskonnostani mutta heillä ei kuitenkaan ole aikaa kuunnella. En mene juomajuhliin... enkä ole koskaan mennyt... et ei sen puoleen, enkä katsele pornoa.

4. Kuinka koit uskovaiset ihmiset ennen uskoon tulemista, tai mitä ajattelit heistä? Mitä ajatuksia "uskossa oleminen" herätti?
Minusta uskossa olevat ihmiset olivat ihan jees. Heihin saattoi luottaa ja heiltä saattoi odottaa ystävällisyyttä ja parempaa käytöstä kuin muilta.

5. Sitten vielä pari kysymystä erityisesti MAP-kirkon jäsenille, jotka eivät ole syntyneet mormoniperheeseen, vaan ovat MAP-kirkkoon tutustuneet jotain muuta tietä.
- Kuinka koit mormonit tai MAP-kirkon ennen nykyhetkeä?
*Tarkoitat kai liittymistä? He olivat outoja ja uskoivat outoja asioita.
Onko tuo kuva muuttunut jollakin tapaa verraten siis entistyyttä ja nykyisyyttä?
*Joo on täydellisesti! Evankeliumi on tavattoman selkeä ja kattaa kaikki ihmiset jotka koskaan ovat tai tulevat syntymään maan päälle, eli Jumalan rakkaus on rajaton.
- Miten tutustuit MAP-kirkkoon,
*Lähkärit tulivat ovelle... ennen sitä oli koulusakin ollut lähkäreitä, ei se sen kummemmin kiinnostanut sillon.
ja mitkä asiat MAP-kirkossa olivat ensimmäiseksi niitä, jotka saivat sinut kiinnostumaan ja tutkimaan lisää?
* Olen aina ollut kiinnostunut uskonnoista ja sitä paitsi Osmond Brothersit ovat mormoneja... olin kiinnostunut siitä mihin he oikein uskovat. Sitten kun keskustelin lähetyssaarnaajien kanssa havaitsin että evankeliumi on todella selkeä, eikä siinä ole mitään salasita tai kummallsita kolminaisuutta jota ei kukaan ymmärrä. Minulle tuli oikein uskon jano, olisin voinut kuunnella tunti tolkulla, oli kuin kaikki olisi avautunut minulle toisella tasolla kuin ennen. Uskoni vahvistui jälleen. Ilo evankeliumista sai minut opiskelemaan lisää.

En uskonut lainkaan ennen. Uskoon tuleminen oli minulle aika nopea tapahtuma. Tuntui vain, että olin tullut kotiin, kun lähkärit tuli sisään ja kirkossa oli vielä parempi olo.
Sukulaisteni mielestä olen hölmö. Kaverit katsoivat pitkään, jotkut kiersivät kauka aeikä enään herunut kutsuja minnekkään.
Jouduin luopumaan purutupakasta ja se otti hieman aikaa, piti alkaa polttaa ensin, oli helpompi päästä eroon tupakasta. Minun elämäni muuttui täysin ja olen todella onnellinen niistä muutoksiata, jotka olen pystynyt elämässäni tekemään, vaikka on sitä ehtinyt jo kirkonkin jäsenenä tehdä isojakin mokia. Mutta rakas veljemme Jeesus Kristus sovitti syntimme ja sakramentin nauttimisen kautta uudistamme liittomme tehtyämme parannuksen.
Ei ole helppoa muutta elämäänsä niin radikaalisti kuin miten minun piti sitä muuttaa, mutta hyvien pappeusjohtajieni avulla olen päässyt tielläni huimasti eteenpäin. Ilman heidän apuaan ja neuvojaan sekä Pyhän Hengen johdatusta, olisi ollut mahdotonta tehdä niin suurta muutosta.
Se mikä on kurjaa on, että kun ei pysttynyt ihan olla 100%. Kaverit ja suku odottavat 100% muutosta heti silmänräpäyksessä, mikäli usko on oikea. Onneksi viisaat johtajani auttoivat minua ymmärtämään, että ei tarvitse juosta nopeammin kuin pystyy. He auttoivat myös ymmärtämään Jeeuksen Krsituksen sovitusuhrin merkitystä ja kohottivat minua kun typeryydessäni hairahduin ja tunsin itseni todella riittämättömäksi ja liian huonoksi olemaan edes kirkossa.
On se niin että kyllä meillä jokaisella on omat syntimme joita häpeämme, emme vaan saa antaa häpeän ja heikkouden tunteen ottaa yliotetta elämässämme.

Vastauksiani
1. Millainen kokemus uskoon tuleminen oli Sinulle? Liittyikö tapahtumaan voimakas kokemus, vai tapahtuiko kaikki ns. neutraalisti? Oliko uskoon tuleminen Sinulle pitkä prosessi, vai kävikö se ikään kuin yhdessä hetkessä? Osaatko sanoa, kauanko olet kulkenut uskon tietä? (Jotkut ovat uskoon tulon ajankohdasta epävarmoja, siksi tuo kysymys.)
V: Oli voimakas kokemus huomata, että Jumala on jälleen puhunut profeettojen kautta. Mormonin kirja on siitä kouriin otettavissa oleva todiste. Sanoma kirkon palautuksesta teki uskonnostani elävää.

2. Miten koet ajan ennen varsinaista uskossa olemista ja elämistä? Muuttiko uskoon tuleminen esim. elintapojasi - jos muutti, niin kuinka paljon?
V: Elämäntapani muuttui tosi paljon. Ulkonaisia merkkejä siitä olivat, että tupakka, alkoholi ja jopa kahvi ja tee jäivät pois.

3. Miten koet tuttavat/läheiset/muut ihmiset, jotka eivät ole uskossa? Vaikuttaako asia esim. tekemisissä olemiseen?
V: Olen ihmeissäni monesti, ettei uskonnollinen tutkiskelu moniakaan kiinnosta. Muutamat ovat sentään kauttani kuulleet palautetusta kirkosta ja liittyneet siihen.

4. Kuinka koit uskovaiset ihmiset ennen uskoon tulemista, tai mitä ajattelit heistä? Mitä ajatuksia "uskossa oleminen" herätti?
V: En tuntenut aitoutta heidän uskossaan. Muutenhan olisin liittynyt heihin. Kaipasin samaa, jota oli alkukirkossa, mutta en tiennyt mistä sen löytäisin. Yritin kyllä yhdessä vaiheessa olla aktiivinen luterilainen.

5. Sitten vielä pari kysymystä erityisesti MAP-kirkon jäsenille, jotka eivät ole syntyneet mormoniperheeseen, vaan ovat MAP-kirkkoon tutustuneet jotain muuta tietä.
- Kuinka koit mormonit tai MAP-kirkon ennen nykyhetkeä? Onko tuo kuva muuttunut jollakin tapaa verraten siis entisyyttä ja nykyisyyttä?
V: Minulla ei ollut muuta tietoa kuin moniavioisuus.
- Miten tutustuit MAP-kirkkoon, ja mitkä asiat MAP-kirkossa olivat ensimmäiseksi niitä, jotka saivat sinut kiinnostumaan ja tutkimaan lisää?
V: Lähetyssaarnaajat saivat minut ajattelemaan asioita, joihin en aikaisemmin ollut kiinnittänyt riittävästi huomiota. Näitä olivat:
- Uusien ilmoitusten mahdollisuus, ja että niitä todella oli saatu: Mormonin kirja ensimmäisenä, sitten Oppi ja liitot ja Kallisarvoinen helmi.
- Kirkon järjestys siten, että siinä tuli olla apostolinen johto.
- Selkeä käsitys jumaluudesta: Isä, Poika ja Pyhä Henki, jotka ovat yksi jumaluus, mutta kukin Heistä on paitsi eri persoonia myös eri olentoja.
- Jumalanpalvelusten koruttomuus.
- Palkaton papisto ja yleinen pappeus kaikilla kelvollisilla 12 vuotta täyttävillä miehillä.
- Uskovan kaste upottamalla kuten alkukirkossa ja oppi muutenkin aivan sama.

1. Millainen kokemus uskoon tuleminen oli Sinulle? Liittyikö tapahtumaan voimakas kokemus, vai tapahtuiko kaikki ns. neutraalisti? Oliko uskoon tuleminen Sinulle pitkä prosessi, vai kävikö se ikään kuin yhdessä hetkessä? Osaatko sanoa, kauanko olet kulkenut uskon tietä? (Jotkut ovat uskoon tulon ajankohdasta epävarmoja, siksi tuo kysymys.)

V. Järkeen käypä ja looginen. Olin vasta 11vuotias ja liityin perheeni kanssa. Seurasin sivusta isäni kamppailua ja eri uskontokuntiin tutustumista. Asiaan liittyi myös voimallisia kokemuksia varsinkin isälläni. Prosessi kesti perheelläni 7kk. Tietä on kuljettu MAP-kirkossa 54-vuotta.

2. Miten koet ajan ennen varsinaista uskossa olemista ja elämistä? Muuttiko uskoon tuleminen esim. elintapojasi - jos muutti, niin kuinka paljon?
V. Aika ennen liittymistämme MAP-kirkkoon oli enemmänkin huoletonta lapsuus- ja varhaisnuoruus aikaa

3. Miten koet tuttavat/läheiset/muut ihmiset, jotka eivät ole uskossa? Vaikuttaako asia esim. tekemisissä olemiseen?
V. Eipä suurempaa vaikutusta. Minua häiritsee vain vääränlaiset ennakkoluulot. Ihmiset eivät vaivaudu ottamaan selvää minkälaisessa uskonnossa oikeasti olen, vaan uskovat enemmän uskontoamme arvostelevia puheita.

4. Kuinka koit uskovaiset ihmiset ennen uskoon tulemista, tai mitä ajattelit heistä? Mitä ajatuksia "uskossa oleminen" herätti?
V. Se riippui siitä minkälaisia ihmisiä sattui kohtaamaan. Ehkä tapasin joitakin Helluntailaisia. Mutta ei minulla mitään ollut heitäkään vastaan.

5. Sitten vielä pari kysymystä erityisesti MAP-kirkon jäsenille, jotka eivät ole syntyneet mormoniperheeseen, vaan ovat MAP-kirkkoon tutustuneet jotain muuta tietä.
- Kuinka koit mormonit tai MAP-kirkon ennen nykyhetkeä? Onko tuo kuva muuttunut jollakin tapaa verraten siis entistyyttä ja nykyisyyttä?
- Miten tutustuit MAP-kirkkoon, ja mitkä asiat MAP-kirkossa olivat ensimmäiseksi niitä, jotka saivat sinut kiinnostumaan ja tutkimaan lisää?
V. En ihan syntynyt kirkkoon mutta olin kuitenkin niin nuori, ettei minulla ollut vahvoja mielipiteitä. Kun tapasimme lähetyssaarnaajat, niin emme tienneet kirkosta mitään. Ensi kosketus kirkkoon oli, kun Lähetyssaarnaajat kutsuivat meidät konfferenssin yhteydessä pidettyyn illanviettoon. Siellä oli mukava rento meininki musiikin ja näytelmien kera. Huomasin, ettei siellä ollut mitään tiukkapipoista uskonnollista vouhotusta vaan he olivat aivan tavallisia ihmisiä, joiden seurassa viihtyi hyvin. Lisää kiinnosti kirkon organisaatio, joka oli täsmälleen sama, kuin alkukirkossa. Joskus myöhemmin näin jonkun elokuvan, jossa kuvattiia alkukirkon toimintaa Rooman katakombeissa kristittyjen vainojen aikaan. Siinä heidän kokouksessaan ilmeni sama yksinkertainen Jumalanpalvelus, jota on myös Map- kirkossa.