Ruotsin kielen tunkeminen hiekaksi suomalaisen yhteiskunnan kuulalaakereihin on muuttunut viime aikoina kuristusotteiseksi hysteriaksi. On kuin jokin piiloteltu kätkö olisi paljastumassa. Luulisi tietenkin, että Suomen ruotsinkielisten sisäänlämpiävän savusaunan häkä ei pystyisi tuuperruttamaan suomenkielistä valtaväestöä, mutta niin vain näyttää käyneen. Ykkössijat maailmassa on hankittu veren maku suussa. Kansa on hädissään nyt herännyt ja havahtunut itse ongelmaan, ja juuri se seikka on laukaissut hälytyssireenit Folktingetin käytävillä. Roope Ankan kultapossukerholaisten ansainta-automaatit yskivät. Asiantilaa ei enää voikaan korjata haukkumalla jotakin Talaa ainoaksi ja vaarattomaksi susiparaksi. Nyt niitä on miljoonia!
Valtakunnan tärkeimpiin kuuluvat instituutiot eli opetus ja hallinto ovat nekin varsinaisen tehtävänsä sijasta joutuneet alistumaan pienen ja itsekkään vähemmistön vallanjanon ja huippuhyvinvoinnin ylläpitovälineiksi - kiltin mutta voikertelevan kansan kustannuksella! Oikeastaan on kyse vain vähemmistön vähemmistöstä, sillä Suomen ruotsinkielisen vähemmistön suuri enemmistö pitkin rannikkoja on erittäin suomalaiskelpoista väkeä, mihin ei vaikuta edes se puhuvatko nämä suomenruotsalaiset pelkästään ruotsia vai molempia kieliä. Ahkerat, kohteliaat ja hyväntahtoiset suomenruotsalaiset rivikansalaiset ovat joutuneet uhreiksi; heidät on vedetty pelinappuloiksi. Heille mm. väitetään, että heille tarkoitetut palvelut ovat nyt loppumassa tai Suomen suomalaiset vihaavat heitä! Mikään ei ole suurempi valhe. Tämä pieni kulttuuri oikealla tavalla suomalaisuuteen kytkettynä voisi todella olla jopa rikkaus suomalaisessa yhteiskunnassa. Nyt se on ... no, olkoot
Ruotsin kieli säilyköön Suomessa, mutta sen käyttäminen kansan alistamiseksi on järisyttävästi karmeampaa kuin esimerkiksi kansanedustajien palkat tai rähmällään olo jonnekin suuntaan tai vaalirahoituksen esteellisyyskysymykset. Todisteeksi siitä, että on ensi sijaisesti kysymys despootismia muistuttavasta vallasta, riittänee jo se, strypsvenskanin kannattajiin lukeutuu melkoinen porukka jopa suomenkielisiä vallanhamuajapoliitikkoja. Jokin vallan väline vallanpitäjillä aina on ollut, mutta eikö meidän ollut tarkoitus kehittää kansanvaltaista yhteiskuntaa yhä korkeammalle?
Jo vuosia sitten on miljoonissa tutkimuksissa ja keskusteluissa tehty selväksi, että millään seikalla tai edes seikkojen kokonaisuudellakaan ei enää voi puolustaa Suomen virallista kaksikielisyyttä saati sitten strypsvenskania. Puolustautumisyritykset ovat käyneet päivä päivältä hasunkurisemmiksi. Oletan, että nämä haukkuvat hurrikoirat itsekään eivät enää usko heille annettuun tehtäväänsä. Asettakaa siis hanskat rauhallisesti naulaan.
Valtakunnan tärkeimpiin kuuluvat instituutiot eli opetus ja hallinto ovat nekin varsinaisen tehtävänsä sijasta joutuneet alistumaan pienen ja itsekkään vähemmistön vallanjanon ja huippuhyvinvoinnin ylläpitovälineiksi - kiltin mutta voikertelevan kansan kustannuksella! Oikeastaan on kyse vain vähemmistön vähemmistöstä, sillä Suomen ruotsinkielisen vähemmistön suuri enemmistö pitkin rannikkoja on erittäin suomalaiskelpoista väkeä, mihin ei vaikuta edes se puhuvatko nämä suomenruotsalaiset pelkästään ruotsia vai molempia kieliä. Ahkerat, kohteliaat ja hyväntahtoiset suomenruotsalaiset rivikansalaiset ovat joutuneet uhreiksi; heidät on vedetty pelinappuloiksi. Heille mm. väitetään, että heille tarkoitetut palvelut ovat nyt loppumassa tai Suomen suomalaiset vihaavat heitä! Mikään ei ole suurempi valhe. Tämä pieni kulttuuri oikealla tavalla suomalaisuuteen kytkettynä voisi todella olla jopa rikkaus suomalaisessa yhteiskunnassa. Nyt se on ... no, olkoot
Ruotsin kieli säilyköön Suomessa, mutta sen käyttäminen kansan alistamiseksi on järisyttävästi karmeampaa kuin esimerkiksi kansanedustajien palkat tai rähmällään olo jonnekin suuntaan tai vaalirahoituksen esteellisyyskysymykset. Todisteeksi siitä, että on ensi sijaisesti kysymys despootismia muistuttavasta vallasta, riittänee jo se, strypsvenskanin kannattajiin lukeutuu melkoinen porukka jopa suomenkielisiä vallanhamuajapoliitikkoja. Jokin vallan väline vallanpitäjillä aina on ollut, mutta eikö meidän ollut tarkoitus kehittää kansanvaltaista yhteiskuntaa yhä korkeammalle?
Jo vuosia sitten on miljoonissa tutkimuksissa ja keskusteluissa tehty selväksi, että millään seikalla tai edes seikkojen kokonaisuudellakaan ei enää voi puolustaa Suomen virallista kaksikielisyyttä saati sitten strypsvenskania. Puolustautumisyritykset ovat käyneet päivä päivältä hasunkurisemmiksi. Oletan, että nämä haukkuvat hurrikoirat itsekään eivät enää usko heille annettuun tehtäväänsä. Asettakaa siis hanskat rauhallisesti naulaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
puhutteleva kirjoitus nim. Tuli on irti.
On toisaalta merkillistä ja toisaalta suurta toivoa herättävää, että itse kokoomuksen edustajat alkavat oireilla pois vanhoista kankeuksistaan:
Pakkoruotsi-tyrmäys Brysselistä: "Ei ikinä mitään hyötyä" Eija-Riitta Korhola (kok)