Tarina siitä, miten hylkäsin "hyvän" työpaikkani ja aloin elää!

myratrace

4

840

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • panic0

      Tosi hyvä blogi kyllä. Minusta tuntuu juuri samalta kuin tuossa oravanpyöräjutussasi. Olen 30-vuotias korkeasti koulutettu ja hyvässä työssä oleva mies, silti työ on vienyt minulta kaiken. Kohta se vie perheenikin ja sittenpä on aika ottaa loparit niin pääsee eroon myös tästä kultaisesta vankilasta, jonka maksamisen takia siellä työssä pitää käydä.

      Minulla on vakava työuupumus joka oireina mm. ahdistuneisuutta, paniikkikohtauksia ja masennnusta. Sairauslomaa saisin, mutten ole vielä uskaltanut tämän "hyvän" työn menettämisen takia sitä ottaa paljon. Kohta taidan kuitenkin tehdä omat ratkaisut ja ottaa kunnon saikun, hoitaa itseni ensisijaisesti kuntoon. Katotaan sitten kun tässä alkaa selvitä elävien kirjoihin, vieläkö tässä elämässä on jotain elämisen arvoista.

      • ingaliina_

        ...olen nyt ollut sairaslomalla pahan työuupumuksen ja vaikean masennuksen vuoksi. Välillä roikkunut jopa itsemurhan partaalla, ja teen sitä edelleen, joskin arvelen olevani liian pelkuri tehdäkseni itselleni mitään. Työpaikalta tulee varsin kalseita yhteydenottoja, pienintäkään ymmärrystä tai "parane pian" -toivotuksia on ollut turha edes toivoa.

        Tällä hetkellä olen henkisesti ihan raato, joka asia vaatii hirveää pinnistelyä, enkä jaksaisi edes jutella kenenkään kanssa, saati tavata ketään. Tunnetasolla elämä on latistunutta, päivästä päivään sinnittelyä. Mahtaako minusta koskaan enää tulla se innokas ja elämäniloinen ihminen, joka joskus olin?


      • eheyttää
        ingaliina_ kirjoitti:

        ...olen nyt ollut sairaslomalla pahan työuupumuksen ja vaikean masennuksen vuoksi. Välillä roikkunut jopa itsemurhan partaalla, ja teen sitä edelleen, joskin arvelen olevani liian pelkuri tehdäkseni itselleni mitään. Työpaikalta tulee varsin kalseita yhteydenottoja, pienintäkään ymmärrystä tai "parane pian" -toivotuksia on ollut turha edes toivoa.

        Tällä hetkellä olen henkisesti ihan raato, joka asia vaatii hirveää pinnistelyä, enkä jaksaisi edes jutella kenenkään kanssa, saati tavata ketään. Tunnetasolla elämä on latistunutta, päivästä päivään sinnittelyä. Mahtaako minusta koskaan enää tulla se innokas ja elämäniloinen ihminen, joka joskus olin?

        On se kumma juttu, että raha, asema, korkea elintaso voi sanella meidän elämän suunnan. Sille alttarille ollaan valmiita uhraamaan oma terveys, perhe, läheiset ja kaikki mahdollinen mitä tämä oravanpyörässä pysyminen vaatii.

        Tiedän kokemuksesta, että kun työuupumus vie masennukseen, ja ahdistus painaa päälle ovat yöunet tipotiessään. Jonkun aikaa sitä jaksaa sinnitellä unilääkkeitten turvin, mutta niihinkin tulee riippuvuus. Viha ja katkeruus velloo sisällä. Läheisille ei pysty olemaan läsnä, enää ei edes välitä. Kuitenkin viimeiseen asti haluaa työnantajalle ja työkavereille teeskennellä tehokasta ja pirteää.

        Suhde puolisoon ja lapsiin on kylmentynyt, he ovat etääntyneet jo elämään omaa elämäänsä. Itsellä on vain jäytävä masennus. Ja kun se kehittyy tarpeeksi pitkälle, se rampauttaa sielun ytimiä myöten. Paluuta terveiden kirjoihin ei enää olekkaan, ja kuka jaksaa muumion kanssa elää loppuelämänsä?

        Peli kannattaa ajoissa viheltää poikki. Alkaa kyselemään itseltä, miten minä voin, miten voi perheeni, mitä haluan elämältä. Tässä mammonassako minun arvoni ovat.

        Pysäytän tämän oravanpyörän, lasken kaiken käsistäni, otan aikaa itselleni, senkin uhalla, ettei työnantaja hyväksy tätä vetäytymistäni. Ei hän välitä minun jaksamisesta hölynpölyä, olen pelkkä väline hänen käytössään. Joudun ehkä etsimään ihmisarvonikin uudelleen, se kun pääsi katoamaan sinne pyörän uumeniin.

        Etsin niitä kultaisia langanpäitä, jotka pääsi katkeamaan läheisiini niissä pyörityksissä, mutta etsin niitä nöyrin mielin, ja tiedän niiden löytyvän. Niin, ehkä tarvitsin nämä kokemukset, niiden kautta kun löysin elämääni uudet ja kestävät arvot. Arvot, jotka ovat tuoneet minulle sisäisen rauhan ja mielekkään elämän, ja luulenpa, että yläkerrassa mielenkiinnolla seurattiin, milloin ymmärrän niihin tarttua.


      • yksinäinen mies.
        eheyttää kirjoitti:

        On se kumma juttu, että raha, asema, korkea elintaso voi sanella meidän elämän suunnan. Sille alttarille ollaan valmiita uhraamaan oma terveys, perhe, läheiset ja kaikki mahdollinen mitä tämä oravanpyörässä pysyminen vaatii.

        Tiedän kokemuksesta, että kun työuupumus vie masennukseen, ja ahdistus painaa päälle ovat yöunet tipotiessään. Jonkun aikaa sitä jaksaa sinnitellä unilääkkeitten turvin, mutta niihinkin tulee riippuvuus. Viha ja katkeruus velloo sisällä. Läheisille ei pysty olemaan läsnä, enää ei edes välitä. Kuitenkin viimeiseen asti haluaa työnantajalle ja työkavereille teeskennellä tehokasta ja pirteää.

        Suhde puolisoon ja lapsiin on kylmentynyt, he ovat etääntyneet jo elämään omaa elämäänsä. Itsellä on vain jäytävä masennus. Ja kun se kehittyy tarpeeksi pitkälle, se rampauttaa sielun ytimiä myöten. Paluuta terveiden kirjoihin ei enää olekkaan, ja kuka jaksaa muumion kanssa elää loppuelämänsä?

        Peli kannattaa ajoissa viheltää poikki. Alkaa kyselemään itseltä, miten minä voin, miten voi perheeni, mitä haluan elämältä. Tässä mammonassako minun arvoni ovat.

        Pysäytän tämän oravanpyörän, lasken kaiken käsistäni, otan aikaa itselleni, senkin uhalla, ettei työnantaja hyväksy tätä vetäytymistäni. Ei hän välitä minun jaksamisesta hölynpölyä, olen pelkkä väline hänen käytössään. Joudun ehkä etsimään ihmisarvonikin uudelleen, se kun pääsi katoamaan sinne pyörän uumeniin.

        Etsin niitä kultaisia langanpäitä, jotka pääsi katkeamaan läheisiini niissä pyörityksissä, mutta etsin niitä nöyrin mielin, ja tiedän niiden löytyvän. Niin, ehkä tarvitsin nämä kokemukset, niiden kautta kun löysin elämääni uudet ja kestävät arvot. Arvot, jotka ovat tuoneet minulle sisäisen rauhan ja mielekkään elämän, ja luulenpa, että yläkerrassa mielenkiinnolla seurattiin, milloin ymmärrän niihin tarttua.

        Hieno viesti! Olen kanssasi samaa mieltä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä siellä ABC on tapahtunut

      Tavallista isompi operaatio näkyy olevan kyseessä.
      Alajärvi
      156
      6349
    2. Kuvaile elämäsi naista

      Millainen hän on? Mikä tekee hänestä sinulle erityisen?
      Ikävä
      50
      1806
    3. Klaukkalan onnettomuus 4.4

      Klaukkalassa oli tänään se kolmen nuoren naisen onnettomuus, onko kellään mitään tietoa mitä kävi tai ketä onnettomuudes
      Nurmijärvi
      38
      1464
    4. Kuvaile elämäsi miestä

      Millainen hän on? Mikä tekee hänestä sinulle erityisen?
      Ikävä
      47
      1051
    5. Ukraina ja Zelenskyn ylläpitämä sota tuhoaa Euroopan, ei Venäjä

      Mutta tätä ei YLE eikä Helsingin Sanomat kerto.
      Maailman menoa
      324
      1019
    6. Kolari Klaukkala

      Kaksi teinityttö kuoli. Vastaantulijoille ei käynyt mitenkään. Mikä auto ja malli telineillä oli entä se toinen auto? Se
      Nurmijärvi
      48
      941
    7. Ooo! Kaija Koo saa kesämökille öky-rempan:jättimäinen terde, poreallas... Katso ennen-jälkeen kuvat!

      Wow, nyt on Kaija Koon mökkipihalla kyllä iso muutos! Miltä näyttää, haluaisitko omalle mökillesi vaikkapa samanlaisen l
      Kesämökki
      13
      919
    8. Kevyt on olo

      Tiedättekö, että olo kevenee kummasti, kun päästää turhista asioista tai ihmisistä irti! Tämä on hyvä näin <3
      Ikävä
      84
      898
    9. Toivoisin, että lähentyisit kanssani

      Tänään koin, että välillämme oli enemmän. Kummatkin katsoivat pidempään kuin tavallisesti toista silmiin. En tiedä mistä
      Ikävä
      14
      877
    10. Olisinpa jo siellä, otatkohan minut vastaan

      Olisitpa lähelläni ja antaisit minun maalata sinulle kuvaa siitä kaikesta ikävästä, tuskasta, epävarmuudesta ja mieleni
      Ikävä
      75
      875
    Aihe