Terapiakulteista (uskonnot, jotka pyrkivät vaikuttamaan ihmisen persoonallisuuteen terapian tavoin)
Kysymys mielenterveydestä, uskosta ja terapiasta liittyy läheisesti yhteen: uskolla parannetaan ja terapiaan uskotaan. Eräät psykoterapeuttiset ideologiat näyttävät selvästi uskonnoilta ja eräät fundamentalistiset uskonsuunnat mainostavat uskoontuloa parhaaksi keinoksi vapautua mm. huumeista ja alkoholista. Tällainen ”parantamistoiminta” voi kuitenkin olla pahimmillaan käännyttämistä ja henkistä väkivaltaa.
Terapiakultteja ovat yhteisöt, jotka pyrkivät vaikuttamaan ihmisen psyykkiseen elämysmaailmaan. Niissä raja uskonnon nimellä kulkevan toiminnan ja psyykkisen hoidon välillä on hämärtynyt. Ihminen sidotaan kulttiin henkisen käsittelyn kautta, tunteita manipuloimalla. Sen vaikuttavuus piilee siinä ettei käännytettävä itse edes huomaa sitä vaan hän luulee toimivansa oman etunsa mukaisesti. Syyllisyys, pelko ja rakkauden tarve ovat voimakkaita ihmisen käyttäytymistä ohjaavia tunteita.
Käännyttämisen tarkoitus on oman minän murtaminen ja identiteetin vaihtaminen. Käyttäytymistä valvotaan sen jälkeen rituaalisella ”ripillä”. Ihminen opetetaan valvomaan omaa ajatteluaan, tiedon hankkimistaan ja tunteitaan. Hän oppii tuomitsemaan itsensä: omat tunteet, ajatukset, ymmärrys ja kriittinen tieto ovat syntiä. Kristillisellä terminologialla tämä ilmaistaan siten että ihmisen on antauduttava täysin ”Jeesukselle” eli ”otettava hänet vastaan omana henkilökohtaisena vapahtajanaan”.
Vallankäyttöä harjoitetaan Raamatun symboliikan ahkeralla käytöllä, mikä antaa kuulijoille kuvan jumalallisen salaisuuden hallitsemisesta. Kuviteltuja ja todellisia pelkoja, ihmisyyteen kuuluvaa ja sairaaksi tekevää syyllisyyttä, rakkauden menettämisen pelkoa, yksin jäämisen pelkoa, sairauden ja kuoleman pelkoa; kaikkia näitä voidaan käyttää ihmistä itseään vastaan. Ihmisen mielikuvitusta ruokkivat uskonnolliset kauhunäyt ikuisesta kadotuksesta ja rangaistuksesta sekä taivaan autuudesta. Pääsylippuja taivaaseen myydään vaikka paikkalippuja sinne ei tiettävästi voi myydä etukäteen. Samalla kriittinen tieto torjutaan: ”maallinen” psykoterapia ja teologiset tieteet demonisoidaan ja niiden tekijät leimataan epäluotettaviksi ateisteiksi.
Osa kultin jäsenistä kokee ryhmään kuulumisen aikana suotuisia muutoksia psyykkisissä oireissa ja osan oireet pahenevat. Suotuisat muutokset liittyvät suoraan ryhmän yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Tällöin ulkomaailma koetaan herkästi myös pahaksi tai uhkaavaksi. Psyykkiset oireet lisääntyvät silloin, kun jäsen osoittaa ryhmäideologiasta poikkeavaa käytöstä tai pyrkii lähtemään ryhmästä.
Kultissa myös ruumiillisuuden hyväksyminen ja sen psykologinen tunnistaminen ja hyväksyminen tulee usein mahdottomaksi, koska ihminen ei enää osaa oikein lukea ruumiinsa viestejä tai ei luota omaan lukutaitoonsa. Vaarallista on, jos ihmisen luonnolliset tarpeet, tunteet ja ajatukset leimataan pahoiksi ja hän alkaa tuntea niistä häpeää ja syyllisyyttä. Erityisen vaikeaa kultin jäsenille on hyväksyä toistensa ongelmia tai ehkä äkillisesti tapahtunutta itsemurhaa, koska nämä osoittavat ettei kultin ideologia tai ”Jeesus” olekaan auttanut. Kultin aiheuttamat psyykkiset ongelmat katsotaankin asianomaisen omaksi syyksi.
Alkoholistin riippuvuus voi korvautua toisenlaisella riippuvuudella. Joukossa ei tarvitse enää tuntea vastuuta eikä syyllisyyttä ryhmänmukaisesta käyttäytymisestä. Pyhää sotaa eli evankelioimista käydään manipulaatio- ja alistamistekniikoilla muiden käännyttämiseksi. Vaikka kultit eivät kunnioita ihmisen perusoikeuksia, jäsenellä ei ole useinkaan varaa lähteä pois: hänellä ei todellisuudessa ole vapaata tahtoa, koska hänet on opetettu pelkäämään.
Julkisuus ja keskustelu näiden terapiakulttien toiminnasta on kuluttajansuojelua. Koska toiminnassa liikkuu myös paljon rahaa, ei senkään takia ole aivan samantekevää mihin ihminen uskoo. Terapia ja uskonto olisi jyrkästi erotettava toisistaan. Uskolla ja uskonnolla ”parantaminen” on puoskarointia ja ihmisten pettämistä tehtiinpä sitä sitten vaikka Jeesuksen nimessä.
Kysymys mielenterveydestä, uskosta ja terapiasta liittyy läheisesti yhteen: uskolla parannetaan ja terapiaan uskotaan. Eräät psykoterapeuttiset ideologiat näyttävät selvästi uskonnoilta ja eräät fundamentalistiset uskonsuunnat mainostavat uskoontuloa parhaaksi keinoksi vapautua mm. huumeista ja alkoholista. Tällainen ”parantamistoiminta” voi kuitenkin olla pahimmillaan käännyttämistä ja henkistä väkivaltaa.
Terapiakultteja ovat yhteisöt, jotka pyrkivät vaikuttamaan ihmisen psyykkiseen elämysmaailmaan. Niissä raja uskonnon nimellä kulkevan toiminnan ja psyykkisen hoidon välillä on hämärtynyt. Ihminen sidotaan kulttiin henkisen käsittelyn kautta, tunteita manipuloimalla. Sen vaikuttavuus piilee siinä ettei käännytettävä itse edes huomaa sitä vaan hän luulee toimivansa oman etunsa mukaisesti. Syyllisyys, pelko ja rakkauden tarve ovat voimakkaita ihmisen käyttäytymistä ohjaavia tunteita.
Käännyttämisen tarkoitus on oman minän murtaminen ja identiteetin vaihtaminen. Käyttäytymistä valvotaan sen jälkeen rituaalisella ”ripillä”. Ihminen opetetaan valvomaan omaa ajatteluaan, tiedon hankkimistaan ja tunteitaan. Hän oppii tuomitsemaan itsensä: omat tunteet, ajatukset, ymmärrys ja kriittinen tieto ovat syntiä. Kristillisellä terminologialla tämä ilmaistaan siten että ihmisen on antauduttava täysin ”Jeesukselle” eli ”otettava hänet vastaan omana henkilökohtaisena vapahtajanaan”.
Vallankäyttöä harjoitetaan Raamatun symboliikan ahkeralla käytöllä, mikä antaa kuulijoille kuvan jumalallisen salaisuuden hallitsemisesta. Kuviteltuja ja todellisia pelkoja, ihmisyyteen kuuluvaa ja sairaaksi tekevää syyllisyyttä, rakkauden menettämisen pelkoa, yksin jäämisen pelkoa, sairauden ja kuoleman pelkoa; kaikkia näitä voidaan käyttää ihmistä itseään vastaan. Ihmisen mielikuvitusta ruokkivat uskonnolliset kauhunäyt ikuisesta kadotuksesta ja rangaistuksesta sekä taivaan autuudesta. Pääsylippuja taivaaseen myydään vaikka paikkalippuja sinne ei tiettävästi voi myydä etukäteen. Samalla kriittinen tieto torjutaan: ”maallinen” psykoterapia ja teologiset tieteet demonisoidaan ja niiden tekijät leimataan epäluotettaviksi ateisteiksi.
Osa kultin jäsenistä kokee ryhmään kuulumisen aikana suotuisia muutoksia psyykkisissä oireissa ja osan oireet pahenevat. Suotuisat muutokset liittyvät suoraan ryhmän yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Tällöin ulkomaailma koetaan herkästi myös pahaksi tai uhkaavaksi. Psyykkiset oireet lisääntyvät silloin, kun jäsen osoittaa ryhmäideologiasta poikkeavaa käytöstä tai pyrkii lähtemään ryhmästä.
Kultissa myös ruumiillisuuden hyväksyminen ja sen psykologinen tunnistaminen ja hyväksyminen tulee usein mahdottomaksi, koska ihminen ei enää osaa oikein lukea ruumiinsa viestejä tai ei luota omaan lukutaitoonsa. Vaarallista on, jos ihmisen luonnolliset tarpeet, tunteet ja ajatukset leimataan pahoiksi ja hän alkaa tuntea niistä häpeää ja syyllisyyttä. Erityisen vaikeaa kultin jäsenille on hyväksyä toistensa ongelmia tai ehkä äkillisesti tapahtunutta itsemurhaa, koska nämä osoittavat ettei kultin ideologia tai ”Jeesus” olekaan auttanut. Kultin aiheuttamat psyykkiset ongelmat katsotaankin asianomaisen omaksi syyksi.
Alkoholistin riippuvuus voi korvautua toisenlaisella riippuvuudella. Joukossa ei tarvitse enää tuntea vastuuta eikä syyllisyyttä ryhmänmukaisesta käyttäytymisestä. Pyhää sotaa eli evankelioimista käydään manipulaatio- ja alistamistekniikoilla muiden käännyttämiseksi. Vaikka kultit eivät kunnioita ihmisen perusoikeuksia, jäsenellä ei ole useinkaan varaa lähteä pois: hänellä ei todellisuudessa ole vapaata tahtoa, koska hänet on opetettu pelkäämään.
Julkisuus ja keskustelu näiden terapiakulttien toiminnasta on kuluttajansuojelua. Koska toiminnassa liikkuu myös paljon rahaa, ei senkään takia ole aivan samantekevää mihin ihminen uskoo. Terapia ja uskonto olisi jyrkästi erotettava toisistaan. Uskolla ja uskonnolla ”parantaminen” on puoskarointia ja ihmisten pettämistä tehtiinpä sitä sitten vaikka Jeesuksen nimessä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vankilassa vuosia istunut Volvo Markkanen kertoi dokumentissa, että vankilassa uskoon tulleet muuttuivat uskovaisiksi ryhdytyyään helvetillisiksi käytökseltään muita kohtaan. Usko ei parantanut vaan pahensi vankien käytöstä.
Kesällä edesmennyt tätini aivopestiin uskonnolla sen verran skitsofreeniseksi, että vietti elämänsä viimeiset 40 vuotta mielisairaalassa suljetulla osastolla. Hän pelkäsi ulkomaailmaa niin paljon, ettei uskaltanut lähteä sairaalan etupihalta yhtään edemmäs edes hoitajan kanssa, eikä oleskella pihalla yksinään ollenkaan. Ajatus hänellä pyöri uskonnossa koko ajan (perus uskovaisuutta siis), jota yritettiin vaientaa huumaavilla lääkkeillä. Lääkkeet tuhosivat maksan, jonka seurauksena hän kuoli alta viisikymppisenä.
Ikävää tätini tapauksessa oli se, että hänen skitsofreenisyyttään (että sellainen diagnoosi uskovaisuudesta..) yritettiin hoitaa lääkkeiden lisäksi myös uskonnolla. Hänen kolme siskoaan kävi säännöllisesti tuputtamassa uskontoa hokemalla raamatunlauseita ja yhteisesti pitämällä rukoushetkiä uskonnollisine virsineen. Järjenvastaista todellakin!