Olen taas jättänyt kaupungin melun ja työn kiireet, ja saapunut vanhalle mökilleni Hämeen sydämeen. Olen säästänyt pari päivää kesälomasta tähän kauniiseen, kuulaaseen syksyyn.
Lähes sata vuotta sitten rakennettu hirsitalo otti minut ja kissani vastaan tuttuna ja turvallisena. Ympärillä on vain kilometritolkulla vakaana humisevaa havumetsää, suomalaista sielunmaisemaa. Muutama maalaistalo on lähistöllä siellä täällä, ja vieressä järvi.
Kissani, tuo uskollinen, nauttii aina mökkireissuista. Täällä sen ei tarvitse pysytellä sisätiloissa, kuten kaupunkiasunnossani. Se voi temmeltää vapain ja iloisin sydämin ulkona, metsästää hiiriä ja lintuja ja seikkailla metsän aluskasvistossa.
Mökkini onkin keskellä metsää, ja järvi on aivan rannassa. Ihan lähellä ei ole sellaista ostoskeskusta, jonka kulmilla arabit kokoontuvat metelöimään, pikkutytöt pummavat tupakkaa ja pultsarit kumoavat halpaa punaviiniä. Lähimpään ostoskeskukseen on matkaa 35 km, eikä sen liepeilläkään kokoonnu häirikköporukkoja.
Tämä talo oli sotaveteraani-isäni lapsuudenkoti, josta myöhemmin tuli kesämökkimme. Täällä minä vietin lapsuuteni kesät. Ne, jotka olivat aurinkoisia ja onnellisia. Silloin ei katseltu televisiosta Teini-ikäisiä mutanttininjasankarikilpikonnia eikä istuttu Playstationin äärellä. Pihalla poimittiin ahomansikkoja timotein varteen, käytiin uimassa järvessä ja luettiin sarjakuvia ja vanhoja viikkolehtiä.
Ullakkokamarin verhot liehuivat avoimen ikkunan ulkopuolella, ja ikkunan alla kukkivat valkoisena merenä omenapuut. Valoa antoi -ja antaa vieläkin- öljylamppu. Keittiön kamiina lämmitettiin haloilla, kuten vielä nykyäänkin. No, nyttemmin olen hankkinut tänne sähköt, vaikka aika vähänhän täällä sähköä tulee käytettyä.
Lapsuuteni kesälomilla ei mökille saavuttu henkilöautolla, kuten nyt teen, koska autot olivat kalliita ja harvinaisia. Bussi toi, usein vieläpä keltainen postibussi. Elämä oli selkeää ja yksinkertaista. Niinä kesinä tavattiin nostaa puuvajasta vanhat, natisevat naistenpyörät, joilla poljettiin hakemaaan vastalypsettyä maitoa ja tuoreita kananmunia lähistön maanviljelijän luota.
Oli siellä isävainaalla sellainenkin ylellisyys kuin Pappa-Tunturi, jolla hän yksinoikeudella ajeli. Voin vieläkin aistia sen pakoputkesta tulevan hajun, ja kuulla korvissani kaksitahtimoottorin puksutuksen.
Nyt olen lämmittänyt kertalämmitteisellä Aito-kiukaalla varustetun vanhan saunani, nauttinut vaatimattoman iltapalan (Atrian punaista lenkkiä kiukaalla käristettynä) ja juonut joitakin Karhu Korpisavu-oluita.
Seuraavaksi laitan kannettavan tietokoneeni pois, istahdan vanhaan keinutuoliin katselemaan kamarin uunin tulta, laitan levysoittimesta soimaan Tapio Rautavaaraa ja silittelen sylissäni kehräävää kissaa. Kaunis iltahetki isänmaan ja suomalaisuuden ytimessä.
http://www.nartube.com/d955f84654857964b3dd9921f5c062a81987c975:pY0KZkgs4Ag.html
Lähes sata vuotta sitten rakennettu hirsitalo otti minut ja kissani vastaan tuttuna ja turvallisena. Ympärillä on vain kilometritolkulla vakaana humisevaa havumetsää, suomalaista sielunmaisemaa. Muutama maalaistalo on lähistöllä siellä täällä, ja vieressä järvi.
Kissani, tuo uskollinen, nauttii aina mökkireissuista. Täällä sen ei tarvitse pysytellä sisätiloissa, kuten kaupunkiasunnossani. Se voi temmeltää vapain ja iloisin sydämin ulkona, metsästää hiiriä ja lintuja ja seikkailla metsän aluskasvistossa.
Mökkini onkin keskellä metsää, ja järvi on aivan rannassa. Ihan lähellä ei ole sellaista ostoskeskusta, jonka kulmilla arabit kokoontuvat metelöimään, pikkutytöt pummavat tupakkaa ja pultsarit kumoavat halpaa punaviiniä. Lähimpään ostoskeskukseen on matkaa 35 km, eikä sen liepeilläkään kokoonnu häirikköporukkoja.
Tämä talo oli sotaveteraani-isäni lapsuudenkoti, josta myöhemmin tuli kesämökkimme. Täällä minä vietin lapsuuteni kesät. Ne, jotka olivat aurinkoisia ja onnellisia. Silloin ei katseltu televisiosta Teini-ikäisiä mutanttininjasankarikilpikonnia eikä istuttu Playstationin äärellä. Pihalla poimittiin ahomansikkoja timotein varteen, käytiin uimassa järvessä ja luettiin sarjakuvia ja vanhoja viikkolehtiä.
Ullakkokamarin verhot liehuivat avoimen ikkunan ulkopuolella, ja ikkunan alla kukkivat valkoisena merenä omenapuut. Valoa antoi -ja antaa vieläkin- öljylamppu. Keittiön kamiina lämmitettiin haloilla, kuten vielä nykyäänkin. No, nyttemmin olen hankkinut tänne sähköt, vaikka aika vähänhän täällä sähköä tulee käytettyä.
Lapsuuteni kesälomilla ei mökille saavuttu henkilöautolla, kuten nyt teen, koska autot olivat kalliita ja harvinaisia. Bussi toi, usein vieläpä keltainen postibussi. Elämä oli selkeää ja yksinkertaista. Niinä kesinä tavattiin nostaa puuvajasta vanhat, natisevat naistenpyörät, joilla poljettiin hakemaaan vastalypsettyä maitoa ja tuoreita kananmunia lähistön maanviljelijän luota.
Oli siellä isävainaalla sellainenkin ylellisyys kuin Pappa-Tunturi, jolla hän yksinoikeudella ajeli. Voin vieläkin aistia sen pakoputkesta tulevan hajun, ja kuulla korvissani kaksitahtimoottorin puksutuksen.
Nyt olen lämmittänyt kertalämmitteisellä Aito-kiukaalla varustetun vanhan saunani, nauttinut vaatimattoman iltapalan (Atrian punaista lenkkiä kiukaalla käristettynä) ja juonut joitakin Karhu Korpisavu-oluita.
Seuraavaksi laitan kannettavan tietokoneeni pois, istahdan vanhaan keinutuoliin katselemaan kamarin uunin tulta, laitan levysoittimesta soimaan Tapio Rautavaaraa ja silittelen sylissäni kehräävää kissaa. Kaunis iltahetki isänmaan ja suomalaisuuden ytimessä.
http://www.nartube.com/d955f84654857964b3dd9921f5c062a81987c975:pY0KZkgs4Ag.html
Vastaukset 29
Vanhimmat
kaunis, kansallisromanttinen ja idyllinen kuvaus. Elämä on julmempi. Mamut myös ovat julmempia.
Onko sinulla jotain arabeja vastaan? Oletko rasisti?
Tunnen joitakin musulmaaneja. He eivät kuitenkaan ole musulMAANIKKOJA. Rauhallisten, työssä käyvien, veroja maksavien, integroituneiden musulmaanien kanssa kyllä tulee toimeen. Sitten on lisäksi lauma verenhimoisia, raivopäisiä fanaatikkoja. Heitä en Suomen halua.
Onko sulla sielä seinällä Mannerheimin kuva?
Minulla ei ole hänen kuvaansa seinällä. Sen sijaan talonpoikaistyylisen lipastoni päällä on korkeasti kunnioitetun herra kenttämarsalkan ja tasavallan presidentin C.G.E. Mannerheimin pienoispatsas. Rautainen, kuten rautaristi.
Mitä kuvia on huussin seinillä?
Huussin seinillä on 1950-60 lukujen Apu- ja Seura-lehdistä leikattuja valokuvia, lähinnä maisemakuvia ja sen ajan julkkiksia. Ennen vanhaan huussin seinille laitettiin sellaisia. Mitä muuta haluaisit tietää?
Millainen keittiö? Puuhella? Keittiökalusteet?
Keittiötä hallitsee suurikokoinen, valkoinen leivinuuni, jonka yläpuolella on pläkkipellistä tehty katos. Lisäksi keittiössä on vanha lipasto, ruokapöytä ja tuoleja sen ympärillä. Jääkaappi, tietysti, ja muutamia ruokakomeroita - ei tosin nykyisen kaltaisia, seinään kiinnitettyjä, matalia ja leveitä, vaan korkeita ja kapeita lattiasta kattoon ulottuvia. Tiskipöytä tietysti.
Pistä vielä osoite ja vaikka sijainti google-mapsiin niin käyn joskus fiilistelemässä ja ehkä nauttimassa kylmän oluen tai kaksi. Jätä avain vaikka siihen oven yläpuolelle.
http://www.youtube.com/watch?v=QV8OH6z3eXQ
En nyt viitsi pistää osoitetta, koska en jaksa purkaa ikkunoiden alle virittämiäni karhunrautoja tai muita mökillä olevia ansoja.
Nyt taisi idylli särkyä lopullisesti! Vai on "lintukodossa" karhunrautoja ja ansoja! Etkö ollenkaan pelkää, että vapaana vaeltava kissasi jää rautoihin kiinni? Entäs itse kun horjahtelet savuoluenjuonnin jälkeen tontilla pienessä pöllyssä? Sieltä on pitkä matka terveyskeskukseen ja osaako ambulanssikaan perille noin vain? Taitaisi olla parempi, että kerrot nyt mökin sijainnin tarkalleen, että voit tiukan paikan tullen pyytää läppärillä apua täältä Suomi24-palstalta. Kyllä joku on aina sen verran lähellä, että voi käydä jelppimässä. Vaikka vaan sillä kaljapalkalla.
Höpsis, hyvä mies! Tietysti lintukoto on aina lintukoto, mutta täällä päin on liikuskellut Venäjän rekisterissä olevia pakettiautoja, joiden kuljettajat ovat tyhjentäneet mökkejä. Siksi karhunraudat ja muut ansat. Kissini ei rautoihin mene, koska sen älykkyysosamäärä on suurempi kuin noilla rosvoilla.
Hah, valehtelet yhdessä asiassa niin valehtelet siis koko ajan. Ei iltapalaa syödä kello 11:40. "Nyt olen lämmittänyt kertalämmitteisellä Aito-kiukaalla varustetun vanhan saunani, nauttinut vaatimattoman iltapalan..."
Aloitukseni pohjautuu vanhempaan tekstiini, jota olen muotoillut ja muokannut, poistanut osia ja lisännyt toisia. En vain huomannut muuttaa ajankohtaa illasta aamuksi. Saunassa toki kävin, ja söin makkaran. Täällä mökillä on hyvin viihtyisää. Etkö sinäkin haluaisi omistaa samanlaisen mökin?
Olis juuri tuollainen mökki hakusessa Hämeen alueella. Onko siinä omaa rantaa? Mites jätevedet ja puhdasvesi?
kuulostaa kyllä houkuttelevalta. Mietimme asiaa, kissani ja minä.
Mahtavahkommanpuoleisehkoa.
On vasemmistolainen
Se kissakaan ei ole vasemmistolainen, vaan isänmaallinen sotakissa.
He haluavat kaikille suomalaisille sitä kunnollista perusturvaa ja toimeentuloa, vastustavat suomalaisten alistamista ilmaiseksi orjatyövoimaksi ja välittävät muistakin kuin itsestään, eli äärimmäisen isänmaallista ja kannatettavaa toimintaa, toisin kuin äärioikeiston veropakolaismaanpettureilla.
Vasemmistolaisuus on hirvittävä syöpä, joka jäytää yhteiskuntaa. Äärioikeistolaisuus ei ole sen parempi vaihtoehto, mutta isänmaallisuus on.
http://www.youtube.com/watch?v=7cB-Tf1Vhlo&feature=related
Joskus, kun tuijotan kaukaisuuteen, mietin, millaista olisi, jos minullakin olisi oma miesystävä, jolla on kesämökki. Sitten kuitenkin havahdun ja torjun ajatuksen mielestäni, sillä tosielämässähän se ei ole mahdollista.
... jos sitä korpimettää on niin laajalti, mutta kuitenkin järvi vieressä, niin en minä sitä järvimaisemaa metsäksi sanoisi.
Suomessa on 60 000 järveä. Suomi ei siis ole "tuhansien järvien maa", kuten usein sanotaan, vaan 60 000 järven maa. Kun järvi on lähellä, on metsäkin vieressä. Yleensä vielä mäntymetsä. Suomi nyt vain sattuu olemaan sellainen maa, jos et tiennyt.
"Kissasi pitäää sinun pakkolunastamasi ,jos sinä et veroja maksamasi,ja sinun pitää elää ainakin 125 vuotiaaksi.
Muuten sinun ei sinun pidä elämäsi elävä. eikä somaleja ja suomenrååtsalai (härrefolkkia)ruokkimahan"
Tääwwä ywipääwwikkö CGE Mannewheim
...on enemmän järviä kuin Suomessa.
Voi, tulen aina niin surulliselle mielelle, kun kohtaan ihmisen, jolla on, paitsi paha puhevika, myös paha kirjoitusvika, kuten sinulla. Ota vastaan syvä säälini.
Mutta Venäjälläpäs on maailman syvin ja tilavuudeltaan suurin järvi. Baikal. Sinne mahtuis Suomen lätäköt noin vain. Ville Haapasalo kävi siellä kalassa.