Hei!
Minä vietin reilusti toistakymmentä vuotta koluten niitä oppeja, joita okkultistisiksi tai vaikkapa synkretistisiksi uskonnoiksi voidaan kutsua. Ne olivat koitua tuhokseni, joten tiedän mitä ne voivat saada aikaan. On pakko myöntää niiden johtaneen minut lopulta sellaiseen ajatteluun, että olin jotenkin pidemmällä kehityksessä kuin muut, jotka eivät näyttäneet niin syvällisesti ymmärtävän hengellisiä totuuksia. Kuitenkin ne opit jäivät aivan voimattomaksi viisasteluksi, joiden varassa en lopultakaan voinut elää, sillä sellaiset taustat ja lähtökohdat minulla on elämään ollut.
Kun olin tullut uskoon, niin koin hetken - sen elävyys ei ole vieläkään kadonnut - jolloin varmastikin Pyhän Hengen vaikuttamana näin, kuinka suuresti olin eksytetty. Minä joka luulin olevani totuutta lähempänä kuin muut. Se oli tosi nöyryyttävä kokemus, koska ymmärsin toisten koko ajan nähneen tilani. Paholainen oli aivan nauraen vienyt minua kuin lehmää lieassa kohti lopullista suota paljon petetympänä kuin sellainen ihminen, joka ei ole okkultismin syövereihin tutustunut. Voin vakuuttaa, että eri sofioiden "tieto" saa aikaan ylemmyydentunteita ja siitä juontuu aikaa myöten ihmisten lajitteleminen eri kehitysvaiheisiin (esim. psyykikot/hyylikot/pneumaatikot, jos gnostilaisia termejä käytetään). On myönnettävä, että evankeliumin käsittäminen uskonnollisesti saa aivan saman ilmiön aikaan, sillä molemmissa on sama ihmiskeskeinen ja ylpeyteemme kiinnittyvä perusta. Paavali juuri kehotti meitä välttämään ohi kirjoitusten meneviä viisasteluja sanoessaan:
1Tim 6:20 Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä, 21 johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet.
On erityisen murheellista, jos Raamatun ääreltä petetyksi tulemme. Jeesuksen veren evankeliumi näyttäytyy nyt minulle, niin kuin tietysti muillekin uskoontulleille synkretisteille sellaisena kirkkautena, joista ei ole häivähdystäkään Paholaisen korvike-evankeliumeissa. Raamatun kaanon, sellaisena kuin se meillä on, on minullekin nyt se mitta jolla yritän Pyhän Hengen johdattamana parhaani mukaan kaiken mitata. Jos ei kirjoitettua Sanaa olisi, niin millä me eksytykset erottaisimme? Meidän henkemme syntiinlankeemuksen turmeltuneisuuden johdosta ei yksin kelpaa erottelemaan hengen maailman ilmoituksia ja on paisuneisuutta luulla, että kykenemme oman viisautemme varassa Pahan eksyttävät opetukset huomaamaan, sillä etenkin pienemmissä yksityiskohdissa jäämme "oman viisautemme" tähden edelleenkin - hyvästä Opettajastamme huolimatta - olemaan eri mieltä kehällisistä asioista.
Me emme tarvitse mitään uskontoa jonka kautta ansaita hyvä osa, sillä evankeliumi antaa sen lahjaksi. Tässä ero uskontojen ja evankeliumin: evankeliumi antaa lahjaksi sen, mitä uskontojen kautta yritetään ansaita. Siksi evankeliumi ja uskonnot ovat toisensa pois sulkevia vastakkaisia asioita. Evankeliumi on siis edelleen Jumalan voima ja jokainen voi sen tulla todeksi tuntemaan. Tässä yhteydessä on varmaan myös hyvä muistuttaa, ettei Jeesus sittenkään pohjimmiltaan omiaan lähettänyt evankeliumia selittämään (saati puolustamaan), vaan julistamaan.
Mark 16:15 Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. 16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Jeesus ei ole vaihtoehto, vaan elinehto. Hän vapauttaa kaikista uskonnoista vapauteen. "Jonka Poika tekee vapaaksi, se todella on vapaa". Näin todistan 24 vuotisella uskonkokemuksella.
Minä vietin reilusti toistakymmentä vuotta koluten niitä oppeja, joita okkultistisiksi tai vaikkapa synkretistisiksi uskonnoiksi voidaan kutsua. Ne olivat koitua tuhokseni, joten tiedän mitä ne voivat saada aikaan. On pakko myöntää niiden johtaneen minut lopulta sellaiseen ajatteluun, että olin jotenkin pidemmällä kehityksessä kuin muut, jotka eivät näyttäneet niin syvällisesti ymmärtävän hengellisiä totuuksia. Kuitenkin ne opit jäivät aivan voimattomaksi viisasteluksi, joiden varassa en lopultakaan voinut elää, sillä sellaiset taustat ja lähtökohdat minulla on elämään ollut.
Kun olin tullut uskoon, niin koin hetken - sen elävyys ei ole vieläkään kadonnut - jolloin varmastikin Pyhän Hengen vaikuttamana näin, kuinka suuresti olin eksytetty. Minä joka luulin olevani totuutta lähempänä kuin muut. Se oli tosi nöyryyttävä kokemus, koska ymmärsin toisten koko ajan nähneen tilani. Paholainen oli aivan nauraen vienyt minua kuin lehmää lieassa kohti lopullista suota paljon petetympänä kuin sellainen ihminen, joka ei ole okkultismin syövereihin tutustunut. Voin vakuuttaa, että eri sofioiden "tieto" saa aikaan ylemmyydentunteita ja siitä juontuu aikaa myöten ihmisten lajitteleminen eri kehitysvaiheisiin (esim. psyykikot/hyylikot/pneumaatikot, jos gnostilaisia termejä käytetään). On myönnettävä, että evankeliumin käsittäminen uskonnollisesti saa aivan saman ilmiön aikaan, sillä molemmissa on sama ihmiskeskeinen ja ylpeyteemme kiinnittyvä perusta. Paavali juuri kehotti meitä välttämään ohi kirjoitusten meneviä viisasteluja sanoessaan:
1Tim 6:20 Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä, 21 johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet.
On erityisen murheellista, jos Raamatun ääreltä petetyksi tulemme. Jeesuksen veren evankeliumi näyttäytyy nyt minulle, niin kuin tietysti muillekin uskoontulleille synkretisteille sellaisena kirkkautena, joista ei ole häivähdystäkään Paholaisen korvike-evankeliumeissa. Raamatun kaanon, sellaisena kuin se meillä on, on minullekin nyt se mitta jolla yritän Pyhän Hengen johdattamana parhaani mukaan kaiken mitata. Jos ei kirjoitettua Sanaa olisi, niin millä me eksytykset erottaisimme? Meidän henkemme syntiinlankeemuksen turmeltuneisuuden johdosta ei yksin kelpaa erottelemaan hengen maailman ilmoituksia ja on paisuneisuutta luulla, että kykenemme oman viisautemme varassa Pahan eksyttävät opetukset huomaamaan, sillä etenkin pienemmissä yksityiskohdissa jäämme "oman viisautemme" tähden edelleenkin - hyvästä Opettajastamme huolimatta - olemaan eri mieltä kehällisistä asioista.
Me emme tarvitse mitään uskontoa jonka kautta ansaita hyvä osa, sillä evankeliumi antaa sen lahjaksi. Tässä ero uskontojen ja evankeliumin: evankeliumi antaa lahjaksi sen, mitä uskontojen kautta yritetään ansaita. Siksi evankeliumi ja uskonnot ovat toisensa pois sulkevia vastakkaisia asioita. Evankeliumi on siis edelleen Jumalan voima ja jokainen voi sen tulla todeksi tuntemaan. Tässä yhteydessä on varmaan myös hyvä muistuttaa, ettei Jeesus sittenkään pohjimmiltaan omiaan lähettänyt evankeliumia selittämään (saati puolustamaan), vaan julistamaan.
Mark 16:15 Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. 16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Jeesus ei ole vaihtoehto, vaan elinehto. Hän vapauttaa kaikista uskonnoista vapauteen. "Jonka Poika tekee vapaaksi, se todella on vapaa". Näin todistan 24 vuotisella uskonkokemuksella.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Keskustelen asiasta mielelläni lisää. Jos haluat, ota yhteyttä
[email protected]
- - -
Uskontojen uhrit voivat saada apua samasta lähteestä josta kaikki muutkin kärsivät ihmiset.
Avun lähde on Henkilö, ylösnoussut Jeesus, joka kuoli ristillä sijaisuhrina meidän syntiemme edestä.
- - -
Tässä Jeesuksen omat sanat:
"Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." Matt. 11:28-30.
- - -
Jeesus (siis evankeliumi) on olennainen osa uskontoa, jota kutsutaan kristinuskoksi. Kun markkinoit Jeesusta, markkinoit kristinuskoa. Kristinusko on uskonto, halusit sinä sitä tai et. Jeesus on osa uskontoa, halusit sinä sitten kuinka paljon tahansa erottaa ne kaksi asiaa toisistaan. Jeesus ja uskonto eivät ole siis millään tavalla toisensa pois sulkevia asioita.
Te uskovaiset, valaistuksen saaneet, haluatte jatkuvasti antaa ymmärtää, että olette sanoutuneet irti uskonnoista, jonka kuvittelette olevan merkki siitä, että olette "löytäneet" jotakin "todellisempaa" kuin tavallisen "tylsän, kuolleen uskonnon". Te kuvittelette, että se, että laitatte sanan "uskonto" tilalle esim. sanan "elävä usko", jotenkin muuttaa asiaa suurestikin.
Tuskin täällä kenelläkään on mitään ongelmaa sen asian kanssa, että sinä olet henk.koht. löytänyt sen oman "elävän" uskosi, mutta jos haluat evankelioida ja saarnata omaa totuuttasi, voisitko mitenkään ajatella sitä mahdollisuutta, että tekisit sen jossakin muualla?
Eiköhän jokainen tiedä mihin mennä, ja mihin kirjaan tarttua, jos Jeesus alkaa jossakin vaiheessa kiinnostaa. Kirkkoja ja seurakuntia löytyy joka kylästä ja kaupungista, joten miksi tulla sitä tänne tyrkyttämään? Varmasti tajuat, että on provospovaa tulla uskontojen uhrien palstalle tyrkyttämään Jeesusta.
Joten hus!
Hei!
Kyllä minä mielestäni juuri oikealle palstalle kirjoitin, sillä en tiedä muuta keinoa vapautua uskonnosta kuin evankeliumi! Uskonto ja Jeesus olivat napit vastakkain jo heti alustansa asti, koska uskonto eli fariseukset olisivat halunneet sitoa tahtoonsa ihmiset, jotka Jeesus halusi vapauttaa.
Eihän mikään koskaan ole ollut evankeliumia vastaan niin voimakkaasti kuin juuri uskonnolliset ihmiset. He tapattivat Vapahtajan ja vainosivat apostoleja niin, että vain yksi heistä ei tullut murhattua uskonnon toimesta.
Eli siellä missä evankeliumia ja sen myötä myös vapautta uskonnosta saarnataan, uskonto pillastuu. Toistan että ero on siinä että "evankeliumi antaa lahjaksi sen, mitä uskontojen kautta yritetään ansaita". Joten en voi ymmärtää, miksi uskontojen uhreja ei saisi orjuudestaan vapauttaa?
Niin kuin tiedämme sanotun, "uskonto on ooppiumia kansalle", mutta onneksemme Jeesus vapauttaa myös huumeista :-)
Olen pahoillani pakana, jos koet kirjotukseni uskonnolliseksi, mutta itselleni juuri uskonto ja uskonnollisuus ovat kuin punainen vaate. Olen kirjoitellut aikanani Vartiotorniseuran orjuudessa pinnisteleville lähimmäisilleni eräällä palstalla ja voin ilokseni todeta joidenkin heistä kokeneen saman vapauden, jonka itsekin olen saanut. Ei tarvitse yrittää ansaita sellaista, jota ei voi ansaita.
Tässä maailmassa on todella paljon ihmisiä, jotka kuluttavat omaksumansa elämänkatsomuksen myötä voimansa loppuun, joten mielestäni tässä on kaikki keinot käytettävä avun antamiseksi.
Voit varmaan pakanana kuvitella, miltä tuntuu esim. Jt-lapsena elää lapsuudesta asti sen luulon varassa, että hänen on Jumalalta itse ansaittava hyvä osa, ja vaatimukset ovat ankarat. Eikö Sinun käy heitä sääli? Eikö ole armollista mennä hänelle sanomaan, ettei hänen tarvitse yrittää ansaita asiaa, jonka voi saada vain lahjaksi? Huolimatta siitä, että mainen vaellus ei ole mennyt putkeen. Minusta se on uhrien auttamista, jos ihmiselle kerrotaan että avun saa ilmaiseksi ilman ansioita ja että hän on rakastettu sellaisenaan.
Miten uskontojen uhreja muulla tavoin autetaan, sitä en tiedä.
Kirjoitanpa vielä lisää uskonnon uhreja tekevästä vaikuksesta, koska mielestäni Pakana kirjoitit sangen asiallisesti vastineesi minulle.
Myönnän, että uskonnon orjuus vaanii uskovia myös evankelisissa seurakunnissa ja se juuri johtuu ihmiselle luontaisesta ja sisäänrakennetusta ajatuksesta, että jokainen joutuu vastaamaan teoistaan ja hankkimaan tarpeensa itse. Vieläpä tuo oma-ansioituminen katsotaan miehekkääksi, sillä silloin ei katsota tarvittavan armopaloja.
Tuosta ansioitumismaniasta johtuen jopa uskikset saattavat alkaa käyttää voimiaan loppuun ja niinpä opettajilla on loputon kenttä opettaa evankeliumin vapautta ja ansiotonta armoa niin paljon, että se lopulta menee perille. Monille vasta, kun on käyttänyt omat uskonnolliset voimansa loppuun ja langennut suurista luuloistaan julkisynteihin. Niin suuri voi olla ihmisen ylpeys ja halu olla itsessään jotain jopa hengellisellä rintamalla. Kyse on taas siitä uskonnollisesta ajattelusta. Sen perusteella kun voi luulla pääsevänsä pöyhistelemään rintaansa huonompiosaisten rinnalla (niin kuin fariseukset tekivät).
Varmaan ymmärtänet näin, että sanat "uskonnon uhrit" on hyvin laajasti ymmärettävissä, sillä esim. kommunismi, joka on yksi fanaattisimmista uskonnoista, jättää ihmiset moraalittomaan ja filosofiseen tyhjiöön ja toivottomuuteen, niin kuin eräs ateistifilosofi tunnoistaan kirjoitti. Joten mielestäni me teemme näin yhteistä työtä lähimmäistemme hyväksi, kun yritämme kaikkia vapauteen johtaa; eikö?
Kaikilla ei ole uskoa, mutta kaikilla on mahdollisuus pyytää sitä itselleen rukoilemalla Jeesukselta. Usko on lahja Jumalalta!
...ja kaikki saavat tulla!
Uskohan on jokaisen ihmisen sydämmessä, ja siellä sitä joko on taikka ei ole, mutta ei pakkopullaa, josta olisi pakko pitää kiinni vaikkei uskoisikaan.
Vaikea ketään on viedä minnekkään ilman omaa tahtoa, eikä yhtään kukaan ole yrittänytkään sellaista.
Huido sinä vaan niitä kärpäsiäsi ihan omassa rauhassasi.
Kesä tulee, oletko valmis?
Kiitos tästä uskoontulokertomuksesta aloittajalle.
Tämä aika on synkretismin aikaa, mutta Jeesus on voimallinen vapauttamaan iloon, rauhaan ja vapauteen saakka.
Siunattua alkavaa uutta vuotta 2008 Jeesuksen matkassa. Hän on voimallinen ja hän vie kerran perille täältä, kun ajallinen matkamme päättyy.
Tälläisiä todistuksia saisi olla enemmänkin.
Sanan pohjalla, se on Raamattuun uskoen on turvallista matkata täällä vaihtelevaisen ajan keskellä.
Kiitos kun kerroit kokemuksistasi :)
Ja tämä on juuri oikea palsta kertoa siitä,
missä saa levon kaikesta painostuksesta.
Hän ottaa taakat pois, ja antaa levon.
Parantaa haavat. Näin olen itsekin kokenut.
Olen samaa mieltä. Tuo alkuperäinen teksti on hyvin terve.
Minulla on ollut myös hyvin paljon haavoja, mutta Hän on parantanut ne ihmeellisesti.
Levon olen saanut ja uusin voimin jaksan matkaa jatkaa.. Hänen opastamana.
Vielä kerran kommentoin tekstejäsi, joista Kiitän hyvin paljon! Itse olen kokenut tiettyjä negatiivisia asioita kristittyjen piirissä, kuten
kirjoitin 4.4.2004 tällä palstalla.
".. Olen kokenut negatiivisia asioita erilaisissa uskonnollisissa ryhmittymissä (näillä ryhmittymillä tarkoitan yhteisöjä, joiden perustana on kristinusko.. vapaakirkollisista ryhmittymistä aina valtionkirkkoon). Kuitenkaan eivät nämä negatiiviset kokemukset ole heikentäneet tai johtaneet minua luopumaan henk.kohtaisesta uskostani Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Huonot kokemukset ovat johtaneet siihen, että tällä hetkellä en kuulu aktiivisesti mihinkään uskonnoliseen ryhmittymään. Sosiaalisesta vajeesta huolimatta uskoni on jopa kasvanut.. enhän ole uskoani koskaan ihmisiin perustanutkaan, usko perustuu Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. Saan joka päivä harjoittaa yhteyttä Kristukseen rukoilemalla yksin omassa kammiossani, kertomalla Hänelle kaiken elämästäni, lukemalla Raamattua, netistä olen löytänyt paljon kristillistä hyvin inspiroivaa tekstiä.. ts. Herra kulkee kanssani joka päivä.. vaikkakin tällä hetkellä minulta puuttuu kristillinen sosiaalinen yhteisö, johon osallistua aktiivisesti.
Uskon myös, että Jumala tulee johdattamaan minut kristilliseen yhteisöön, johon voin sosiaalisesti kuulua ja tulla toimimaan siellä aktiivisesti. T.s. en ole uskovainen, joka olisi sosiaalisesti erakoitumassa. Päinvastoin luottamukseni Jumalaan on vahva..."
Kuitenkin uskoni on säilynyt, koska uskoni Herraan Jeesukseen Kristukseen on vapauttanut minut. Vapauttanut minut kaikista uskonnoista. Siksi olen tänään niin onnellinen.
Sinun kirjoituksesi ovat minulle henk.kohtaisesti hyvin suuri lohtu. Siksi uskalsinkin jo ensimmäisessä tekstissäni laittaa email-osoitteeni, toivoen mahdollista yhteydenpitoa.
Toivon kuitenkin, että en ole ollut liian tungetteleva. Kiitos kuitenkin sinun hyvin terveellisistä ja vapauttavista kirjoituksistasi!
Siunausta kaikille tämän palstan lukijoille ja kirjoittajille!
Sinulle hyvä ystävä, joka et ole samaa mieltä kanssani! Toivoisin että seuraava kuitenkin selvittäisi vähäiseltä osaltaan Sinullekin ikäänkuin yleissivistävästi, mitä me uskovat tarkoitamme erottaessamme uskon ja uskonnon, sillä ihan tosissani mm. minä sanon, että uskonto on meidän pahin vihollisemme. Ei liene kellekään pahitteeksi olla perillä tulevia keskusteluja silmälläpitäen, mitä me "Jesustelijat" ymmärrämme :-)
Jopa uskovalla on tiensä alussa jatkuva vaara ajautua sille ajatuskannalle, että pelastuksemme jotenkin riippuisi omasta hyvyydestämme tai ansioistamme. Siitä se ei kuitenkaan ole kiinni, vaan huonoutemme tahtoo tuoda mukanaan epäuskon, niin ettemme kykene näkemään Kristuskallio-perustusta. Seuraava vertaus kuvaa uskon ja uskonnon eroa. Se on kaksiosainen - ensimmäinen kuvaa uskontoa ja toinen uskoa (evankeliumia):
Kaksi kuningasta: Ensimmäinen osa
Olipa kerran kuningas, joka kutsui maansa asukkaat luokseen ja näytti jokaista varten varaamansa mittaamattoman arvokkaan kruunun. Sitten hän antoi ohjeluettelon, niin että jokaisella, joka halusi saada hänelle varatun kruunun itselleen, oli mahdollisuus noita kehotuksia ja rajoituksia noudattamalla se eräänä päivänä saada. He menivät pois ja tutkivat annettuja ohjeita. Joku ajatteli, että tämä on ihan liian vaikeaa - antaa olla. Toinen alkoi pitää pullakahviseuroja hengellisten asioiden tiimoilla että onnistuisi, kolmas alkoi harrastella teologiaa, neljäs kuolettaa lihaansa askeesilla, viides kulkea ovelta ovelle kuningasta kehumassa, kuudes perehtyi kirkkohistoriaan sieltä toisten kokemuksista oppiakseen jne.
Lisäksi tällä kuninkaalla sattui olemaan juonitteleva hoviherra puoluelaisineen. He yrittivät masentaa heitä valehtelemalla ja vehkeilivät kaikin tavoin näitä hyviä kilvoittelijoita vastaan, etteivät nämä saisi kruunuansa - heillä kun oli vallankaappaus mielessään. Koko ajan kaiken yllä leijui epävarmuus siitä, onnistuvatko nuo kruununtavoittelijat tehtävässään. Kuninkaan salainen palvelu lisäksi kaiken aikaa seurasi heidän edesottamuksiaan, ollen kaikista tapahtumista koko ajan perillä.
MUTTA HE YRITTIVÄT. Joku onnistui paremmin, joku luovutti matkan varrella ja joku laittoi peliin kaikkensa niin että mielenterveys vaarantui. MUTTA KUKAAN EI TIENNYT VUORENVARMASTI, riittävätkö heidän hyvät tekonsa vai eivät. TÄLLAINEN ON USKONNON EDUSTAJIEN ASEMA.
Toinen osa:
Olipa kerran kuningas, joka kutsui maansa asukkaat luokseen ja ANTOI JOKAISELLE HALUAVALLE LAHJAKSI mittaamattoman arvokkaan kruunun. Lisäksi hän antoi jokaiselle itse vahvistamansa vakuustodistuksen omistajuuden todistukseksi ja kehotti heitä varjelemaan aarrettaan. Niin he menivät iloissaan pois, aluksi tahtomatta uskoa onnensa suuruutta. Kuninkaalla sattui vain olemaan paha hoviherra joukkoineen ja nämä juonivat kaikella mahdollisella tavalla, että saisivat kruunut pois näiltä onnellisilta.
He valehtelivat: "täytyyhän teidän ymmärtää, ettei kuningas anna tällaisia asioita ilmaiseksi, lahjaksi - se on väärinkäsitys. Te olette vielä niin huonojakin (ja luettelivat kaikkia mahdollisia virheitä)".
Osa näistä onnettomista meni lankaan ja he ajattelivat, että niin sen täytyy olla; onhan se hullua että näin suuren asian saisi ilman ponnisteluja, lahjaksi. Sen täytyy olla erehdys - ja huonojahan tässä ainakin ollaan.
Vakuustodistuksen he järkeilivät lopulta petettynä väärennökseksi ja luopuivat aarteestaan pitkän houkuttelun ja huonoudentunteensa takia. Näin uskonnollinen- eli ansio-ajattelu näytti hedelmänsä.
Osa taas luki vakuustodistustaan aina, kun nuo kieroilijat tulivat ja uskoivat sen olevan kuninkaalta, eivätkä silloinkaan kun heidän kelvottomuuksiaankin lueteltiin, luopuneet saamastaan. Päinvastoin: asia tuli taas tuoreeksi, kun se asetettiin kyseenalaiseksi, sillä silloin he joutuivat tutkimaan perin pohjin mistä ja kenestä kruunun saaminen oli alkuisin ja peräisin. Niin he iloiten jatkoivat vajavaista mutta hyväntahtoista puuhasteluaan. Ja niin hoviherra jätti heidät ja meni punomaan uusia juonia.
Eli edellä on siis kaksi ryhmää; toinen koetti hankkia aarretta, jonka toinen oli jo saanut ja toimi pitääkseen sen itsellään. Jotain edellisen kaltaista on evankeliumi: alusta loppuun saakka Jumalan vaikutusta ja sen seurausta, sillä evankeliumi antaa lahjaksi sen, mitä uskontojen kautta yritetään ansaita.
"Minä tulen pian; PIDÄ, MITÄ SINULLA ON, ETTEI KUKAAN OTTAISI SINUN KRUUNUASI". (Ilm 3:11)
- - -
Olen hymyillen lukenut näitä foorumeita ja näillä kirjoittelevia rääväsuita.
Nyt oikein tunsin Totuuden Hengen vaikutusta lukiessani miten Jeesus pelasti uskonnoilta.
Olen kirjoittanut aiheesta kirjouituksia, mm. Uskonto vai Jeesus?. Ne löytyvät sivuiltamme. Klikkaa tästä
http://www.Jeesus-on-Herra.com
- - -
Kyllä, Totuuden Henki vaikuttaa.
Kiitän Jumalaa siitä, että täällä on kristittyjä, jotka kykenevät selkeästi kirjoittamaan Elämän tärkeistä asioista.
Jumala on Rakkaus.
Uskonnot ovat teitä, jotka oikein käytettyinä ohjaavat Jeesuksen luokse. Uskonto ei pelasta, mutta se osoittaa Pelastajan.
"Uskonnot ovat sitä, mitä ihminen tekee Jumalalle ja evankeliumi sitä, mitä Jumala tekee ihmiselle."
Olen ihan itsekseni tullut uskoon. Myös minä olen tutkinut mormonismin lisäksi moniä muita uskontoja. Jeesus on pelastanut minut ja olen kuin olisin syntynyt uudelleen.
Mistä voin löytää muita ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman?
Ei mitään kirkkoa, vain yhdessä saman ilon jakamista.
Iloitsen kanssasi.
Herra Jeesus Kristus on kanssasi joka päivä.
Jos emme tapaa tässä maailmassa, niin tavatkaamme Taivaassa, Isän kodissa.