Moi. Päätin kirjottaa tänne kun ei oikeen apua tunnu mistään löytyvän ongelmaani.
Eli menneisyydessäni olen käyttänyt huumeita ja tehnyt rikoksia. Olen nykyään täysin uusi ihminen jota on jatkunut vuoden 2010. Olen lopetannut jopa tupakan polton vuoden alussa sekä olen ollut yhtäjaksoisessa työelämässä 5kk. Kavereita ei miunulla enään ole koska olen lopettanut kaiken yhteyden pidon ns. entisten "kavereiden" kanssa.
Viikot minulla menee lenkeillessä/salilla ja työelämässä, kun taas tulee viikonloppuna olen koko viikonlopun yksin kotona eikä ketään keneen pitäisin yhteyttä ja tämä masentaa. Kaikki puhuvat luulevat että olen vielä sama vanha "hörhö". Sosiaalinen elämäni on kadonnonnut kokonaan enkä osaa naisillillekkaan mennä juttelemaan.
Onko ainut vaihtoehto vaihtaa kaupunkia opiskelun tai työn merkeissä ja aloittaa tyhjältä pöydältä? Tai siis tyhjältä pöydältä siinä mielessä että en tuntisi ketään uudessa kaupungissa niin ehkä minua ei sitten torjuttaisi?
Eli menneisyydessäni olen käyttänyt huumeita ja tehnyt rikoksia. Olen nykyään täysin uusi ihminen jota on jatkunut vuoden 2010. Olen lopetannut jopa tupakan polton vuoden alussa sekä olen ollut yhtäjaksoisessa työelämässä 5kk. Kavereita ei miunulla enään ole koska olen lopettanut kaiken yhteyden pidon ns. entisten "kavereiden" kanssa.
Viikot minulla menee lenkeillessä/salilla ja työelämässä, kun taas tulee viikonloppuna olen koko viikonlopun yksin kotona eikä ketään keneen pitäisin yhteyttä ja tämä masentaa. Kaikki puhuvat luulevat että olen vielä sama vanha "hörhö". Sosiaalinen elämäni on kadonnonnut kokonaan enkä osaa naisillillekkaan mennä juttelemaan.
Onko ainut vaihtoehto vaihtaa kaupunkia opiskelun tai työn merkeissä ja aloittaa tyhjältä pöydältä? Tai siis tyhjältä pöydältä siinä mielessä että en tuntisi ketään uudessa kaupungissa niin ehkä minua ei sitten torjuttaisi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
E nyt tiedä tarvitseeko sinun ihan kaupunkia vaihtaa, olo tulee vin entistäkin masentuneemmaksi kun ei ole mitään tuttuja asioita ympärillä. Jos olet koko kaupungin silmissä saanut ikävän maineen, niin silloin ehkä kannattaa vaihtaa maisemaa. Muuten uusia tuttavuuksia on vaikea tehdä. Jos ei ole yltiösosiaalinen, niin kavereita ei noin vain synny. Joillakin saattaa olla parin viikon uudessa kaupungissa olon jälkeen jo kymmeniä kavereita, mutta tähän sopii hyvin sanonta "ei se määrä, vaan se laatu". Kyllä sinä pikku hiljaa luot sosiaalisia kontakteja, se vaan vie aikaa. Ole kuitenkin itse rohkea, sillä harvemmin ihmiset suoraan tulevat sinun luo. Ehkä jonkin uuden harrastuksen aloittaminen voisi auttaa, siis sellaisen, jossa käyt säännöllisesti jossain paikassa, jossa käy muitakin ihmisiä. Kuitenkin kuntosali on vähän sellainen paikka, ettei ihmiset välttämättä halua puhua. Joka tapauksessa ihmisten tapaamiseksi ja heihin tutustuaksesi sinun täytyy lähteä ulos kämpästäsi. Jos sinulla on edes JOKU puolituttu, niin lähde vaikka hänen kanssansa kahville tmv. Ehkä hänen kauttaan voit tavata lisää ihmisiä.
En tietenkään takaa, että nämä kaikki keinot toimisivat, sillä se riippuu täysin sinusta. Kunhan vaan saat masennukselta vältyttyä, niin hyvä. Tsemppiä sinulle ja onnittelut parannuksesi johdosta! Ihminen voi muuttua ja jos näin tapahtuu, voi olla ihan pirun ylpeä itsestään. :) Now go: osoita, muille, ettet ole enää "sama vanha ´hörhö´"! ;)
Moi,
Mulla kanssa aika samanlainen tilanne, joten ymmärrän ongelman paremmin kun hyvin... Itellä ei varsinaisesti mitään rikostaustaa ole, mutta päihteet on hallinnu elämää liian monta vuotta aikoinaan, jonka takia säännöllisessä opiskelu,- tai työelämässä en ole ollut peruskoulun jälkeen (jonka suorittaminenkin oli lastensuojelulaitoksissa asumisen ansiota). Puhumattakaan monista muista ongelmista, joita ns. ''entinen elämä'' on aiheuttanut ja, jotka vieläkin vaikuttavat elämääni...
Hyvin oon kaikesta vanhasta päässy irti, mutta sama ongelma on myös mulla tullut eteen. Elämän aikana on tullu kerättyä muita huonosti voivia ihmisiä ympärille ja se että oon päässy tähän tilanteeseen on tarkottanu etäisyyden pitämistä tai yhteyden lopettamista vanhojen kavereiden kanssa ja nyt tuntuu että oon jääny ihan yksin. Eikä tilannetta todellakaan helpota se, etten käy tällä hetkellä edes koulussa/töissä (johon onneksi tulee kohta muutos :).
Niinkun edellisessä viestissä ehdotettiin niin oon ajatellut, jonkun uuden harrastuksen aloittamista, jossa voisi tutustua uusiin ihmisiin. Itse käyn myös lenkkeilemässä ja salilla, jossa ei hirveen helposti tutustu ihmisiin. Myös kohta alkava opiskelu varmasti muuttaa tilannetta. Siitä tulikin mieleen että olisiko sulla töissä ketään sellasta ihmistä, jonka kanssa voisi kuvitella viettävänsä aikaa vapaa-ajalla?
Tulipas pitkä teksti eikä tästä nyt mitään apuakaan ollut, valitettavasti.
Mutta ei voi muuta sanoa, kun että saat olla kyllä ihan helvetin ylpeä itsestäsi, tollanen elämänmuutos ei ole mikään helppo juttu! Äläkä välitä niistä muista vaan anna niiden puhua mitä puhuvat. Tärkeintä on, että itse tiedät millainen olet ja miten asiat ovat. Ja jossain vaiheessa myös sinulle tärkeät ihmiset, joita varmasti saat elämääsi, mutta niinkun sanottu se vie aikaa.
Paljon tsemppiä ja jatketaan samaan malliin :)
T. Lilli