Emiirin vankina arvoitus

Kätkö vie Pohjolan talvesta etelän dyyneille, paahtavan auringon alle. Siellä ei kaikki menekään aivan suunnitelmien mukaan, vaan yllättäen eteen tulla tupsahtaa jotain odottamatonta. Tarina lähtee käyntiin seuraavasti:

Kaikki alkoi kun sain sähkeen professori Berneriltä. Tulkaa heti olen tehnyt uskomattoman löydön. Se tulee mullistamaan koko tieteellisen maailmankuvamme. Theodorin kanssa lähdettiin heti matkaan. Finnairin suoralento ensin Manamaan, sieltä kamelilla parikymmentä kilometriä etelään. Pari päivää kuluikin tutkiessamme Bernerin löytämää kolmivarvashyppyrotan leukaluuta. Intomme kuitenkin laantui nopeasti, emmekä osanneet arvostaa löytöä samalla tavalla kuin Berner, joka on todellinen tiedemies.

Lähdimme Bernerin varoituksista huolimatta tutkimaan erämaata. Istuimme kahden dyynin välissä kahvia keittämässä, kun joukko miekoin aseistautuneita beduiineja piiritti ja vangitsi meidät. Jouduimme Emiiri Ahmed Ahnedin kuulusteltavaksi. Hän epäili meidän vakoilevan palatsin kalleuksia. Vakuutimme yhteen ääneen olevamme viattomia, ja ettemme edes tienneet mitään mistään palatsin aarrekammioista. Emiiri määräsi meille kuitenkin rangaistuksen. Minulla on useita jyhkeitä pitkiä graniittipylväitä palatsini lähialueella. Itäisestä vankisellistä näkee osan palatsin graniittipylväistä, loput näkee läntisestä vankisellistä. Ainutkaan graniittipylväs ei näy molemmista selleistä, jokainen graniittipylväs näkyy jommastakummasta sellistä. Sellit ovat niin kaukana toisistaan, ettei teidän kannata yrittää neuvonpitoa eikä tiedonvaihtoa keskenänne. Yrityskin rangaistaan mitä kovimman mukaan. Toinen toiseen ja toinen toiseen vankiselliin.

Huomenna tulee uskollinen palvelijani Abun el Ahned ja tuo vettä ja taateleita tuolle laihalle tyypille ja kysyy häneltä montako graniittipylvästä minulla on, jos vastaus on oikea vapautetaan teidät molemmat, jos vastaus on väärä on päivänne luetut. Ellei hän vastaa lainkaan kysyy palvelijani seuraavana päivänä samaa asiaa tuolta toiselta muukalaiselta . Emiiri osoitti minua sormellaan. ”Näin vuorotellaan kunnes toinen vastaa. Minä olen kuitenkin oikeauskoinen ja armelias mies, joten annan tyttärieni, joista toinen puhuu aina totta ja toinenkin joskus, auttaa teitä."

Samassa neitokaiset tulivatkin, toinen heti paljastamaan.”Isukilla on kaksitoista graniittipylvästä”.”Ei sillä ole kuin kahdeksan graniittipylvästä” vähättelee toinen. Emiiri hymyilee ovelan näköisenä. Palvelija hivelee kauhean näköistä sapeliaan. Theodor vaikuttaa lähinnä huvittuneelta. Minä alan huolestua. On maanantai, meidät talutetaan vankiselleihin. Viikko on alkanut kurjasti. Emiiri kuitenkin piti lupauksensa, ja niin meille lopulta koitti sellioloista vapaus ja me kiiruhdimme Bernerin leiriin.

-----

Berner ei ole edes huomannut poissaoloamme. Hän on löytänyt kolmivarvashyppyrotan täydellisen pääkallon, jonka hän uskoo mullistavan koko tieteellisen maailmankuvamme.

-----

Illalla virisi teltassa keskustelu.

Berner: Montako niitä graniittipylväitä kaikkiaan oli?

Theodor: En tiedä.

Berner: Eihän se niin kummallista ole, minä en edes tiedä mikä viikonpäivä nyt on.

Montako graniittipylvästä Theodor näki omasta sellistään? ( =A )

Minä viikonpäivänä heidät vapautettiin? (Ota vapautettavan viikonpäivän alkukirjain ja laske monesko kirjain se on aakkosissa ( =B )

Sellissä vietettyjen päivien lukumäärä ( =C )