Milloin on liian vanha hakemaan esimerkiksi tuonne Helsingin yliopistoon? Kannattaako vaikkapa 24-vuotiaana enää hakea? Minkä ikäistä porukkaa yhteiskuntatieteelliselle yleensä hakee?
Milloin on liian vanha?
549
46
9701
Vastaukset
- Et ole vanha.
Kysymyksesi on lähinnä huvittava.
- 7
up
- dfghfhghfjtyj
Et todellakaan. Vaihdan juuri pääainetta eli aloitan opinnot alusta ja ikää on nyt 23-vuotta. Monilla opiskelijoilla ikää on 40 ja 50. Suurin osa valmistuneista on 29-32- vuotiaita eli jos suoritat tutkinnon aikataulussa niin silti olet nuorimpien valmistuneiden joukossa.
- AikaVanha
Yli 25-vuotiaalla on aika orpo olo yliopiston luennoilla. Kyllähän yliopistossa on vanhempiakin tyyppejä kirjoilla, mutta niitä ei vain jostain syystä näy siellä luennoilla ja opiskelijatapahtumissa. Vanhemmilla opiskelijoilla on jo aiempi tutkinto taskussa tai he ovat jo työelämässä ja heillä on perheet ja kaveripiirit yliopiston ulkopuolella. He eivät ole enää samalla tavalla opiskelijoita kuin yliopiston käytävillä rupattelevat teinifuksit.
Jos haluaa tuntea olonsa normaaliksi ja sulautua joukkoon, on yliopistoon lähdettävä 18-20-vuotiaana. Yliopisto on peruskoulun ja lukion jatke. Tämän huomaa ihan vain pyörimällä kampusalueella ja luennoilla ja katsomalla ympärilleen. Ero yläasteeseen on yllättävän pieni. Oppilaat ovat samanlaisia lapsia.
Vaikkei yliopistossa olekaan virallista ikärajaa, niin yhteiskunnassamme on tietyt sosiaaliset normit ja odotukset. Elämänkaaren vaiheet ja niihin kuuluvat sosiaaliset roolit on määritelty valmiiksi. Aikuinen ei enää ole opiskelija.- 9874
Jos ei käy opiskelemassa puku päällä tai vietä kaikkea aikaa vaimon ja lasten parissa, kukaan ei huomaa oletko 17- vai 30-vuotias.
- dsk.....
Tänä päivänä luennoilla istuu yhä enemmän vanhempia opiskelijoita.
Parina ekana vuonna on enimmäkseen nuorempia opiskelijoita perusopinnoissa, mutta myöhemmin tulee yhä enemmän vastaan vanhempia opiskelijoita, joilla yleensä:
a) opinnot ovat venyneet useilla vuosilla syystä tai toisesta
b) suorittavat tutkintoa maisteriohjelmassa
Jos jotain hirvittää opiskella nuorempien kanssa ja "haluaa tuntea olonsa normaaliksi ja sulautua joukkoon", niin aika usein perusopintoja voi suorittaa myös avoimessa yliopistossa.
Yleensä nämä ovat puhtaasti ns. päänsisäisiä juttuja. - tekis mieli sanoa pa
sut on kasvatettu! Olen 56 ja parasta aikaa opiskelemassa! Ja uutta! Missään ei ole kukaan epäillyt kykyjäni opiskella ja opiskelija -rientojakin meillä "vanhuksilla" on usko pois!
ihme ininää... - Prinsessainen88
Yhteiskuntamme sosiaaliset normit ja odotukset ovat muuttuneet ja muuttuvat jatkuvasti. Koulutuskin on muuttumassa koko elämän mittaiseksi. Normeihin mahtuu nykyään myös lievät "poikkeamat" joka voisi olla esimerkiksi 30-vuotias yliopisto-opintoja aloittava tai jopa 40-vuotias.
Sosiaaliset roolit antavat hieman periksi, jokaisen kohdalla.
- Onni suosii rohkeaa
Koskaan ei ole liian vanha. Mitä tulee "yleisesti hyväksyttyihin sosiaaliin normeihin ja rooleihin", niin ne on tehty rikottavaksi. Akateemisuus on juuri sitä, että uskaltaa ajatella itsenäisesti ja kriittisesti. Uskalla siis kulkea omaa polkuasi, äläkä elä elämääsi muiden arvostuksien ehdolla. Älä ajattele "mitä ne muut tästä sanovat", vaan tee sitä, mikä tuntuu sinusta itsestäsi hyvältä. Haaveet on tarkoitettu toteuttavaksi.
Ne jotka täällä puhuvat yli-ikäisistä opiskelijoista eivät tiedä yhtään mitään. Ainakin Helsingin yliopistossa, jossa itse opiskelen parhaillaan, on valtava kirjo eri-ikäisiä ja eri taustaisia ihmisiä. On tietenkin selvää, että yliopisto keskimäärin aloitetaan siinä vähän yli parikymppisenä, mutta 25 vuotias fuksi ei ole mikään kummajainen saati poikkeus. Itsehän aloitin pari vuotta sitten akateemisen urani oikeustieteellisessä. Opinnot aloittaessani olin 28 vuotias. Tätä ennen ehdin toimia työelämässä monta vuotta ja käydä armeijankin alta pois.
Empiirinen poikkitieteellinen kokemus on osoittanut, että muistakin tiedekunnista löytää kaikenikäistä sakkia.
Omalla kohdallani Innostus opiskella ja sivistää itseäni heräsi oikeastaan vasta siinä 26:n vuoden iässä. Vanhemmalla iällä aloittaneella saattaa jopa olla hieman laajempaa perspektiiviä elämään kuin juuri koulun penkiltä lipastoon hypänneellä ylioppilaalle. Silti juuri tämä näkökantojen rikkaus on tärkeeä. Yliopistosta ei saa tehdä homogeenistä opiskeluympäristöä, vaan se tulee säilyttää avoimena kaikille ikään, sukupuoleen, varallisuuteen tai muuhun henkilöön liittyvään syyhyn katsomatta.
Älä siis murehdi turhia. Luennoilla ja opiskelijatapahtumissa näkee ihan kaikenikäistä sakkia. Älä siis stressaa vaan liity joukkoon riemulla!
Tsemppiä ja menestystä ensi kevään pääsykokeisiin! :)- noniin.
Aloitin yliopistolla nyt syksyllä. Ikää on 27 ja ihan hyvin sopeudun muiden joukkoon. En ole edes vanhin. 24 on mun mielestä hyvä ikä aloittaa opinnot, kun on ensin hankkinut vähän elämänkokemusta. Vanhemmiten tavoitteet asettaa myös korkeammalle, kun tietää mitä oikeasti haluaa opiskella.
Olisi sääli, jos joku jättäsi opiskeluhaaveet vain sen takia, ettei tuntisi kuuluvansa joukkoon. Opiskelu on kuitenkin itseä, ei muita opiskelijoita varten. Jos jonkinlainen ryhmäkollektiivisuus on tärkeintä, niin sitä kyllä löytyy yliopiston ulkopuoleltakin. Opiskelu on kuitenkin aika yksinäistä puuhaa kirjojen parissa ja vain pieni osa on sitä huvittelua. Mielestäni yliopistoon ei kannata hakea, jos pääasia on vain löytää samanhenkistä porukkaa omasta oppiaineesta. Voit pettyä pahasti.
Selvennykseksi vielä, että olen säännöllisesti osallistunut iltatapahtumiin ja viihtynyt myös siellä loistavasti hyvinkin erilaisten ja eri ikäisten persoonien seurassa. Ikä on kuitenkin aika huono kriteeri jos etsii mielekästä seuraa. - 3+6
noniin. kirjoitti:
Aloitin yliopistolla nyt syksyllä. Ikää on 27 ja ihan hyvin sopeudun muiden joukkoon. En ole edes vanhin. 24 on mun mielestä hyvä ikä aloittaa opinnot, kun on ensin hankkinut vähän elämänkokemusta. Vanhemmiten tavoitteet asettaa myös korkeammalle, kun tietää mitä oikeasti haluaa opiskella.
Olisi sääli, jos joku jättäsi opiskeluhaaveet vain sen takia, ettei tuntisi kuuluvansa joukkoon. Opiskelu on kuitenkin itseä, ei muita opiskelijoita varten. Jos jonkinlainen ryhmäkollektiivisuus on tärkeintä, niin sitä kyllä löytyy yliopiston ulkopuoleltakin. Opiskelu on kuitenkin aika yksinäistä puuhaa kirjojen parissa ja vain pieni osa on sitä huvittelua. Mielestäni yliopistoon ei kannata hakea, jos pääasia on vain löytää samanhenkistä porukkaa omasta oppiaineesta. Voit pettyä pahasti.
Selvennykseksi vielä, että olen säännöllisesti osallistunut iltatapahtumiin ja viihtynyt myös siellä loistavasti hyvinkin erilaisten ja eri ikäisten persoonien seurassa. Ikä on kuitenkin aika huono kriteeri jos etsii mielekästä seuraa.itsekin aloitin yliopistossa kaksvitosena ja kaikissa näissä viesteissä on tuttua asiaa. illanvietot on olleet tylsiä ja pettymys (ja olisivat olleet jo parikymppisenä). ne on iso juttu lähinnä niille maakuntien ex-hikareille jotka ei ole saaneet (uskaltaneet) bilettää yläasteella/lukiossa. yliopistossa kun juhlat kuuluu kuvioon, ja niille on tavallaan "opettajan/koulun lupa", uskaltaa nääkin alkaa ottaa kuppia. tietty poikkeuksiakin on - älkää vetäkö hernettä nenään! :D ja mitä olen seurannut sivusta, niin ei läheskään kaikki nuoret fuksitkaan noissa jaksa juosta.
opiskelu on yksinäistä ja tylsää. tietty "oikean alan" löytäminen voi muuttaa tylsän mielenkiintoiseksi, mutta yksinäistä se helposti on. monesti myös niille nuorille fukseille. toisaalta yhteisöllisyyden puutteen ansiosta kukaan ei kiinnitä huomiota siihenkään, kuinka vanhoja opiskelijat ovat.
suosittelen hakemaan opiskelemaan iästä riippumatta mutta ei kannata odottaa ihmeitä (hyviä bileitä, kavereita, elämyksiä) niin ei ainakaan pety! - 26
3+6 kirjoitti:
itsekin aloitin yliopistossa kaksvitosena ja kaikissa näissä viesteissä on tuttua asiaa. illanvietot on olleet tylsiä ja pettymys (ja olisivat olleet jo parikymppisenä). ne on iso juttu lähinnä niille maakuntien ex-hikareille jotka ei ole saaneet (uskaltaneet) bilettää yläasteella/lukiossa. yliopistossa kun juhlat kuuluu kuvioon, ja niille on tavallaan "opettajan/koulun lupa", uskaltaa nääkin alkaa ottaa kuppia. tietty poikkeuksiakin on - älkää vetäkö hernettä nenään! :D ja mitä olen seurannut sivusta, niin ei läheskään kaikki nuoret fuksitkaan noissa jaksa juosta.
opiskelu on yksinäistä ja tylsää. tietty "oikean alan" löytäminen voi muuttaa tylsän mielenkiintoiseksi, mutta yksinäistä se helposti on. monesti myös niille nuorille fukseille. toisaalta yhteisöllisyyden puutteen ansiosta kukaan ei kiinnitä huomiota siihenkään, kuinka vanhoja opiskelijat ovat.
suosittelen hakemaan opiskelemaan iästä riippumatta mutta ei kannata odottaa ihmeitä (hyviä bileitä, kavereita, elämyksiä) niin ei ainakaan pety!Aloitin myös opinnot yliopistossa tänä syksynä ja olen 26 vuotta. Porukkaa on laidasta laitaan enkä todellakaan ole edes vanhin. On niitä jotka ovat tulleet suurin piirtein suoraan lukiosta, mutta on myös niitä jotka ovat ensin opiskelleet esim. ammattikorkeassa ja sitten vaihtaneet tai niitä jotka aloittavat opinnot esim. perhesyistä myöhemmin. Ei iällä ole niin merkitystä ja itseähän varten sitä opiskellaan.
- 3+18=21
26 kirjoitti:
Aloitin myös opinnot yliopistossa tänä syksynä ja olen 26 vuotta. Porukkaa on laidasta laitaan enkä todellakaan ole edes vanhin. On niitä jotka ovat tulleet suurin piirtein suoraan lukiosta, mutta on myös niitä jotka ovat ensin opiskelleet esim. ammattikorkeassa ja sitten vaihtaneet tai niitä jotka aloittavat opinnot esim. perhesyistä myöhemmin. Ei iällä ole niin merkitystä ja itseähän varten sitä opiskellaan.
erot kaupunkien, koulujen ja vuosikurssien välillä lienevät suuria. varsinkin jos oppilaita valitaan vain 20-30 voi jonakin vuonna jäädä välistä hyvät tyypit. mutta eihän mikään estä aloittamasta tosissaan vasta seuraavana syksynä taas uusien naamojen kanssa...
- Aaabbaa
Aloitit akateemisen urasi oikeustieteellisessä.... ? No, minä aloitin urani vasta valmistuttuani. Opiskelijana minulla ei kyllä ollut vielä minkäänlaista , ei edes akateemista uraa.
- Ope2011
Itse olin 29-vuotias kun aloitin ja tunsin olevani ihan oikeassa seurassa ja porukassa.. olen aina viihtynyt itseäni vähän nuorempien seurassa ja monet koulukaverini olivat esim 21-25-vuotiaita.. nyt kun olen 33 olen valmistumassa ja opiskeluaikani oli todella mukavaa ja olen päässyt jo työelämään hyvin kiinni.
- kannattaa tulla opis
Ainakin miespuolinen yli 30 kymppinen on paras mahdollinen opsieklija vaikka aloittaisi ihan alusta eikä olisi aiempaa tutkintoa. Hänellä kun on elämän kokemusta ja hän on yleensä aikaansa seuraava. Valmistuu sit pian ja jatkaa tohtokoulussa. Olen seurannut paria tyyppiä
Itse olen yli 30 kymppinen naisopiskelija, ei perhettä eikä loppututkintoja mutta elänkokemusta sitäkin enemmän - 18
kannattaa tulla opis kirjoitti:
Ainakin miespuolinen yli 30 kymppinen on paras mahdollinen opsieklija vaikka aloittaisi ihan alusta eikä olisi aiempaa tutkintoa. Hänellä kun on elämän kokemusta ja hän on yleensä aikaansa seuraava. Valmistuu sit pian ja jatkaa tohtokoulussa. Olen seurannut paria tyyppiä
Itse olen yli 30 kymppinen naisopiskelija, ei perhettä eikä loppututkintoja mutta elänkokemusta sitäkin enemmänMihinköhän nämä tiedot perustuu? "Paras mahdollinen opiskelija" - siis miten muka? Melko vanha on jo jos reilusti päälle kolmekymppisenä vasta alkaa etsiä töitä... Poikkeuksia toki on...
- mitze...
18 kirjoitti:
Mihinköhän nämä tiedot perustuu? "Paras mahdollinen opiskelija" - siis miten muka? Melko vanha on jo jos reilusti päälle kolmekymppisenä vasta alkaa etsiä töitä... Poikkeuksia toki on...
Oon 37v ja aion hakea ensi syksyksi yliopistoon...ajattelin vaihtaa kokonaan alaa
- 20
mitze... kirjoitti:
Oon 37v ja aion hakea ensi syksyksi yliopistoon...ajattelin vaihtaa kokonaan alaa
tässä ketjussa varmaan tarkoitetaan että liian vanha opiskelijaelämään. opiskellahan voi aina mutta ei sellaista elämää että opiskelu on täyspäiväistä työtä ja sen mukana tulevaa opiskelijaelämää jaksa kuin parikymppiset
- Aetta
20 kirjoitti:
tässä ketjussa varmaan tarkoitetaan että liian vanha opiskelijaelämään. opiskellahan voi aina mutta ei sellaista elämää että opiskelu on täyspäiväistä työtä ja sen mukana tulevaa opiskelijaelämää jaksa kuin parikymppiset
Itse aloitin opiskelun yliopistossa 27-vuotiaana.
Olin siis aiemmin opiskellut muita aloja, mutta en tutkintoon asti. On varmasti todella alakohtaista ja henkilökemiasta riippuvaa, miten noihin illanrientoihin haluaa osallistua ja miten siellä viihtyy. Itse huomaan usein tuntevani oloni hieman liian vanhaksi parikymppisten meininkiin, joka on usein sellaista identiteetin hakemista. Vaikka siis ikäero ei minunkaan tapauksessani nyt NIIN iso ole. :) Mutta niin kuin muutkin ovat täällä sanoneet, on siellä paljon 25-75 vuotiaita, eli eläkeikäisiäkin on kanssani samoilla luennoilla istunut.
Olen myös luonteeltani ehkä vähän pohtivampaa tyyppiä vaikka baareissa käynkin, joten toki joku menevämpi varmasti viihtyisi meidän illanvietoissammekin paremmin.
Koulunkäynnissä suosin itse esseitä ja kirjatenttejä, mikä meidän laitoksellamme muutenkin on melko normaalia, luennoilla kun ei aina jaksa kuunnella sitä vasta lukiosta ja kotoa päässeiden pätemistä. :)
Mutta oikeasti rohkeasti vaan hakemaan, ei siellä tunne oloaan liian vanhaksi, jos ei nyt fuksiaisiin lähde rellestämään ja kun vähän valkkailee opiskelumetodejaan.. ja tiedän kyllä pari-kolmikymppisiä, jotka ovat tyytyväisinä rellestäneet fuksiaisissakin, että ehkä tuonkaan kanssa ei pitäisi olla niin fatalistinen. :D - helpompaa
Aetta kirjoitti:
Itse aloitin opiskelun yliopistossa 27-vuotiaana.
Olin siis aiemmin opiskellut muita aloja, mutta en tutkintoon asti. On varmasti todella alakohtaista ja henkilökemiasta riippuvaa, miten noihin illanrientoihin haluaa osallistua ja miten siellä viihtyy. Itse huomaan usein tuntevani oloni hieman liian vanhaksi parikymppisten meininkiin, joka on usein sellaista identiteetin hakemista. Vaikka siis ikäero ei minunkaan tapauksessani nyt NIIN iso ole. :) Mutta niin kuin muutkin ovat täällä sanoneet, on siellä paljon 25-75 vuotiaita, eli eläkeikäisiäkin on kanssani samoilla luennoilla istunut.
Olen myös luonteeltani ehkä vähän pohtivampaa tyyppiä vaikka baareissa käynkin, joten toki joku menevämpi varmasti viihtyisi meidän illanvietoissammekin paremmin.
Koulunkäynnissä suosin itse esseitä ja kirjatenttejä, mikä meidän laitoksellamme muutenkin on melko normaalia, luennoilla kun ei aina jaksa kuunnella sitä vasta lukiosta ja kotoa päässeiden pätemistä. :)
Mutta oikeasti rohkeasti vaan hakemaan, ei siellä tunne oloaan liian vanhaksi, jos ei nyt fuksiaisiin lähde rellestämään ja kun vähän valkkailee opiskelumetodejaan.. ja tiedän kyllä pari-kolmikymppisiä, jotka ovat tyytyväisinä rellestäneet fuksiaisissakin, että ehkä tuonkaan kanssa ei pitäisi olla niin fatalistinen. :Dsillä 25 miestä pidetään kyl jonain setämiehenä jos alkaa bileissä pyöriä
itse opiskelut sujunee kyllä sit ihan iästä riippumatta
- Hyvä ketju ei
unholaan
- taskulantti
Jos kansantaloudellisesti olisi mahdollista, olisi hyvä jos kaikki aloittaisivat yliopisto-opiskelun vasta myöhemmällä iällä. 20v teinillä ei ole vielä tarpeeksi selvää käsitystä itsestään ja elämästä ja opiskelut aloitetaan erittäin usein vääristä motiiveista kuten: "Olisi hienoa olla lääkäri", vaikka lääketiede, biologia ja muut luonnontieteet eivät syvemmin kiinnostaisikaan.
- Dharma123
Aloitin toisen tutkinnon opiskelemisen 25 vuotiaana, kun koin että suoraan lukion jälkeen valittu ala ei ollutkaan se mitä halusin tehdä. Olisi ollut hienoa, jos olisin suoraan lukiosta tajunnut että yhteiskuntatieteet on se "mun juttu", mutta kun sai muutaman vuoden haihatella muissa opinnoissa, perustaa perheen ja olla työelämässä, niin johan se oma ala löytyi.
Meillä opiskelijoiden keski-ikä on 23v ja olen löytänyt monen monta oman ikäistäni luentokaveria. Opiskelijabileissä on tullut käytyä hieman vähemmän, koska perheen perustamisen jälkeen "parinhaku" bileille ei ole tarvetta.
Opiskelu on aika suurimmaksi osaksi hyvin yksinäistä pakertamista, mutta minulle se sopii ja kyllä niitä sosiaalisia suhteitakin on saanut ihan hyvin rakennettua.
En koe itseäni liian vanhaksi opiskelijaksi, vaikka joiltain tahoilta sellaista kuvaa yritettäisiinkin luoda. Toki työura muutamalla vuodella lyhenee ja toivon että valmistuminen ja työuraan siirtyminen kolmenkympin hujakoilla ei olisi este uralla etenemiselle, mitä en kyllä jaksa uskoa.
Mielestäni koskaan ei ole liian myöshäistä lähteä opiskelemaan, jos itsestä siltä tuntuu. Kaikki eivät löydä omaa alaa heti lukion tai peruskoulunkaan jälkeen,joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eikä putken tietysti tarvitsekaan olla mikään normi, enkä tiedä edes onko se nykyään sitä. - 18
"Kaikki eivät löydä omaa alaa heti lukion tai peruskoulunkaan jälkeen,joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan."
Nimeenomaan!
Jos menet opiskelemaan esim. sosionomiksi, mutta huomaat vihaavasi alaa, ja olet hyvin kiinnostunut vaikka liiketaloudesta, niin ei ole mitään syytä olla siirtymättä tradenomilinjalle. Miksi kukaan haluaisi opiskella sitä mitä vihaa, jos voi opiskella sitä mistä pitää? Miksi pitäisi tuhlata elämänsä ensiksi opiskellen vihaamaansa asiaa, ja sitten vielä tehdä työtä, jota vihaa? Elämä on liian arvokas tuhlattavaksi. Ei opiskelemaan ole koskaan liian vanha! Kuten niin monet ovat sanoneet, luennoilla yliopistolla on kaikenikäistä sakkia, ja musta tuntuu et valtaosa tyypeistä on muutenkin jotain 23 ikäsiä, tosi paljon kolmekymppisiä ja lopulta aika vähän sellaisia ihan juuri lukiosta tulleita. Ite tunnen 25-vuotiaana olevani koko ajan ihan juniori. :D
Opiskelubileissä pyörimiseen taas voi olla liian vanha vain siinä mielessä, ettei viihdy itseään nuorempien seurassa, ei kai siinäkään muuta ongelmaa oo. :D- Öpm
2014 tulee hakukiintiöt kun yliopistojen ja amkien haut yhdistetään, ensikertalaisten on huomattavasti helpompaa päästä sisälle jatkossa, alanvaihtajilla kiintiö tulee pieneksi.
- 914
Maksullisesti saa kyllä opiskella eli avoimessa (joka tulee varmaan laajenemaan).
- rehhet
Saisiko lähteen tällä kiintiöasialle?
- Ööpm
rehhet kirjoitti:
Saisiko lähteen tällä kiintiöasialle?
Tuossa. Alan ihmiset tietävät jo kiintiön prosentuaalisen koonkin:
http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/vireilla_koulutus/opiskelijavalinnat/
- Öpm
-20-luvun koittaessa (ehkä aiemminkin) mennään siihen, että yhteiskunta kustantaa yhden tutkinnon ja toiset/kolmannet jne. tutkinnot kustannetaan täysin omasta pussista.
- vainaa1
Silloin on myöhäistä hakea, kun henki ei enää pihise...
- aloittajaqweasd
Hauska nähdä, että vanha aiheeni on vielä täällä ja aktiivisena. Kiitän kaikkia vastaamaan vaivautuneita ihmisiä; kiitän myös niitä, jotka vaivautuvat kirjoittamaan tähän aiheeseen vastaisuudessa.
- opiskelijajo30v
Oletko nyt jo valmistunut?
- ........
Ainakin kun itse aloitin opinnot 20-vuotiaana armeijan jälkeen, niin jotenkin odotukset olivat vähän vääränlaiset ja muutenkin keskityin asioihin, jotka näin jälkikäteen tuntuvat suoraan sanoen turhilta (opiskelijaelämä, haalaripelleily jne.). Tuntuu, että nyt vanhemmalla iällä on vasta ruvennut hahmottamaan paremmin asioita.
Työllistymisen kannalta ei kannata ikäjutuista liikaa huolehtia kunhan vain hommaat työkokemusta. Vanhempi on usein kokeneempi ja vähemmän altis "typeryyksille". Btw, eräs Saul Schubak on muuten 25v ja mututiedolla sanoisin, että kyllä se netissä annettu Facebook-kommentti taisi mennä nimenomaan iän piikkiin. En ole itse Saulia merkittävästi vanhempi, mutta voihan sitä miettiä, mitä kävisi jos parikymppiset olisivat asioista päättämässä. - aikaikkuna
Toki sillä on merkitystä missä iässä yliopisto- opinnot aloittaa. On eri asia aloittaa yliopisto-opinnot 25 v kuin 60 v.Tavoitteet ja kohtaanto ovat silloin aivan erilaiset. Toinen tähtää työuraan ja toinen vain itsensä kehittämiseen ja uuden oppimiseen. Kaikella ihmisen tekemisellä on se paras aikaikkuna. Biologinen kello etc. Lapsetkin tehdään hedelmällisessä vaiheessa. Sen kun menee unohtaa ja ohittaa, niin homma on förbi tässä elämässä. Katuminen ei auta. 50 v iässä aloitettu urheileminen ei mahdollista olympiavoittoa pituushypyssä. Toki omaksi iloksensa voi loikkia ja pitää kuntoansa yllä. Opiskella kannattaa aina oli ikä mikä tahansa. Iän myötä tavoitteet on vain muutettava toisiksi. Itseäni kiinnostaa nyt 60 v lakiopinnot. Voisin lukemaan päästäkin. Tavoite ei kuitenkaan voi missään tapauksessa olla lakimiehen työura. Mitä nuoremmalla iällä opinnot aloittaa sitä suuremman hyödyn siitä saa itsellensä. Paitsi tutkinto niin ennen kaikkea opintojen aikana luotu verkosto merkitsee paljon. Se antaa nostetta.
- gamlabubben
Itse aloitin yliopisto-opinnot humuaineessa nyt lähes 42-vuotiaana (takan on avoimen yliopiston puolella suoritetut noin 1,5 vuoden opinnot, joten etenen ainakin pääaineessa eri tahtiin fuksien kanssa. Kyllähän se ikä ja elämänkaaren vaihe merkitsee; "usein kuultu heitto "ikä on vain numero" on melko ontto läppä.
Loppuelämän suunnitelmat ja uravalinnat pitää tehdä myös oma tilanne silmällä pitäen. Humanistina olen varautunut ja suuntautunut itsenäiseen työskentelyyn ja itsensä työllistämiseen. Toki pyrin hommaamaan hyödyllisiä sivuaineita ja ehkä jonkun pätevyydenkin takataskuun. Mutta eihän se elämä sillä tavalla tietenkään ole edessä kuin parikymppisillä ylioppilailla. Niillä palikoilla rakennetaan, mitä on käytettävissä, ollaan positiivisia ja käytetään luovutta. Suomessa on kuitenkin hyvät mahdollisuudet (korkea)kouluttautua vielä aikuisenakin. - maisterismummo
Vastaan vielä tähän vanhaan ketjuun ja viestiin. Kuten kerroin, pyrin Helsingin yliopistoon opiskelemaan humanistisia aineita viisikymppisenä. Työ haittasi sen verran harrastuksia, että valmistuin vasta kuusikymppisenä. Opiskeluaikaa ei ollut silloin vielä rajattu. Opintoni liittyivät työhöni ja auttoivat minua etenemään urallani. Palkkani nousi, niin myös eläkkeeni. Teen edelleen töitä keikkaluontoisesti. Työn laatu on sellainen, että se ei olisi mahdollista ilman loppututkintoa. Mitä lapsiin tulee, hankin, hoidin ja kasvatin aikuisiksi kolme lastani ennen opintojeni aloittamista. Nyt se tietenkin olisi liian myöhäistä. - En saa koskaan tietää, kuinka olisi käynyt, jos olisin voinut aloittaa opintoni heti lukion jälkeen. Olen sitä joskus miettinyt. Sen tiedän, että sain tavallaan kaiken, lapset, pitkän työuran ja akateemisen loppututkinnon, vaikkakin epätavallisessa järjestyksessä. Elämälle kiitos.
- FMFM
Ketjun aloitus on vanha, mutta sanon silti nyt, että ihminen ei milloinkaan ole liian vanha hakemaan yliopistoon. Jos sisään pääsee, opiskelu kyllä onnistuu hyvin jopa mummon ja vaarin ikäisenä.
Parikymppisellä on varmasti kuitenkin opinnoissaan aivan eri tavoitteet kuin kuuskymppisellä. Yhteiskuntatieteellisessä vaikka filosofian opiskelu kehittää kaiken ikäisiä. - maisterismummo
Hain ja pääsin viisikymppisenä, valmistuin työn ohessa kuusikymppisenä maisteriksi. Oli kivaa ja kannatti.
- maisterismummo
Jatkan vielä, että en hakenut enkä tarvinnut opintotukea, koska kävin koko ajan töissä. Valmistuttuani sain useitakin työtarjouksia, vaihdoin työpaikkaa ja palkkani nousi.
En myöskään osallistunut ns. opiskelijaelämään, mutta ihan hyvin tulin toimeen nuorten opiskelijoiden kanssa. Hyvät muistot jäivät. - FMFM
maisterismummo kirjoitti:
Jatkan vielä, että en hakenut enkä tarvinnut opintotukea, koska kävin koko ajan töissä. Valmistuttuani sain useitakin työtarjouksia, vaihdoin työpaikkaa ja palkkani nousi.
En myöskään osallistunut ns. opiskelijaelämään, mutta ihan hyvin tulin toimeen nuorten opiskelijoiden kanssa. Hyvät muistot jäivät.Onneksi olkoon maisterismummo! Menestystä sinulle jatkossakin!
- maisterismummo
FMFM kirjoitti:
Onneksi olkoon maisterismummo! Menestystä sinulle jatkossakin!
Kiitos!
- TyötönMaisteri
maisterismummo kirjoitti:
Kiitos!
Mutta älkää hyvät ihmiset valitko näitä generalisteiksi valmistavia pääaineita, jos tämän ketjun perusteella hakeudutte varttuneella iällä yliopistoon. Niistä ei nuoremmatkaan työllisty. Varoituksen sana siksi, että tämä avaus on kirjoitettu aihealueelle "Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta", joka on yksi pahimmista generalistien (työttömien maisterien) tuottajista.
Maisterismummohan kertoi olleensa opiskelun aikana valmiiksi töissä, joka alkaa tämän päivän oloissa olla niitä alkeisedellytyksiä, jotta generalisti voi maisterintutkintoa päästä hyödyntämään. - 40pluspiilonörttikö
No on jo valittu (historia), mutta sivuaineina on mm. tietotekniikkaa yms. Tuumasinkin jo, että josko tekisi humukandin ja sitten olisi mahdollisuus loikata vaikka tietsikkapuolen tms. maisteriohjelmaan. Onhan tässä vaihtoehtoja.
- koulussa123455
Itse yli 3-kymppisenä alotin ja ihan hyvin oon sopeutunu, fuksiaisissa olin ja hyvin yliopistomaailma on ainakin omasta mielestä ottanut vastaan :)
"Kannattaako vaikkapa 24-vuotiaana enää hakea?"
- Ihan heti en keksi syitä miks et iän puolesta vois hakea :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3217635Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill662176- 1771856
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161392- 1121287
Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91261Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181701231RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j571186Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411081Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.2901029