Lapsenlapset ja muistaminen

Minun isäni on kuollut samoin äitini, myös mieheni isäon kuollut. Haudoille viedään kynttilä juhlapyhinä. Aviomiehelleni keitän isänpäivä(kin) kahvit aamulla ja teen hyvää ruokaa juhlan kunniaksi. Olen kahden lapsen mummo. Silloin kun omat lapsemme olivat pieniä niin askartelimme aina jotain mummoille ja papoille jouluksi ja muihin juhliin. (Koristeita, kalenteirin ensi vuodeksi jne) Vanhin lapsenlapsemme on nyt 9 vuotta ja toinen on 7. Kertaakaan en ole heiltä saanut äitienpäiväksi korttia tai mitään muuta, muista juhlista nyt phumattakaan. Synttäreitähän en enää vietä mutta tyttäremme ei tosiaan välitä edes soittaa onnitteluja. Täytin juuri 55 vuotta; hän unohti koko jutun. Silloin hän muistaa kyllä ilmoittaa kun olemme ostamassa heidän lapsilleen jotakin lahjaa, niin että mitä tarvitsevat tai sitten, että siirrämme rahaa hänen tililleen. Hieman katkeralta kuulostan, eikö vain! Mutta olisi ollut tosi kiva saada vuodien varrella edes joskus omin käsin mummolle tehty kortti, piirros tai mikä tahans. Haikeena kuuntelen kavereideni juttuja näistä heidä juhlistaan...

Että sellaista minulle.