Unohdettu suomalainen

Vihdoin aika antaa periksi, ja ehdin kirjoitella myös palstalle =) Lukekaan jos kiinnostaa.

Suomen historiasta löytyy useita suurmiehiä monelta eri yhteiskuntaelämän saralta. Historiasta on nostettu esiin tärkeitä vaikuttajia niin kulttuurin, tieteen, politiikan kuin armeijankin riveistä. On kuitenkin suomalaisia, joiden saavutukset ovat jääneet liian pienen yleisön tietoon. Eräs liian vähälle huomiolle jäänyt mies on Georg August Wallin. Hän on saanut arvostusta muualla tiedemaailmassa, joten nyt olisi meidän suomalaistenkin herättävä.

Georg August (Yrjö Aukusti) Wallin syntyi vuonna 1811 ahvenanmaalaisen kihlakunnankirjurin pojaksi. Vain paria vuotta aiemmin Suomi oli liitetty autonomiseksi osaksi Venäjän keisarikuntaa. Opiskeluaikanaan Wallin aiheutti paljon hankaluuksia. Villistä luonteestaan huolimatta Wallinia voidaan pitää lahjakkaana oppilaana, joka loisti etenkin kielitieteissä. Häntä pidettiin myös seurallisena, reippaana ja musiikillisesti taitavana. Wallin kiinnostuikin lopulta kielitieteistä ja lähti opiskelemaan ensin itämaisia ja klassisia kieliä Helsingin
yliopistoon ja tämän jälkeen arabian ja persian kieltä Pietarin tiedeakatemiaan. Huomattavaa on se, miten hän kieltä opiskeli. Wallin ei nimittäin tyytynyt opiskelemaan arabiaa kielitieteellis-teoreettisesti, vaan keskittyi lähinnä puhekieleen.

Kipinä syttyy

Pietarin tiedeakatemiassa opiskellessaan G.A. Wallin tapasi egyptiläisen professori al-Tantawin, josta tuli hänen sydänystävänsä. al-Tantawin kertomukset kotimaastaan sytyttivät palavan halun Wallinin sisällä lähteä itse kokemaan ja elämään arabialaista kulttuuria. Suomen tiedemaailmassa oli tapahtunut muutoksia emämaan vaihtuessa Ruotsista Venäjään vuonna 1809. Yliopisto oli siirtynyt Turun palon jälkeen Helsinkiin, ja saanut enemmän rahoitusta uudelta isännältään. Niinpä tutkimusmatkojakin silmällä pitäen jaettiin stipendejä, joita myös Wallin haki. Kyseinen apuraha jaettiin viiden vuoden välein ja yleisesti pidettiin yllätyksenä sitä tosiasiaa, että se myönnettiin juuri Wallinille. Vuonna 1841 Wallin kuitenkin sai kahden vuoden apurahan tutkimusmatkaansa varten. Matkan alku tosin viivästyi vielä parilla vuodella. Wallin nimittäin halusi opiskella vielä lääkärintointa, jotta hän voisi esiintyä lääkärinä arabimaissa.

Suomalaisesta arabiksi

Wallin pääsi matkaan vasta heinäkuun lopulla vuonna 1843, jolloin hän astui laivaan Pietarissa. Matka oli tuohon aikaan todella raskas ja aikaa vievä. Egyptiin, Alexandriaan, Wallin saapui paria viikkoa ennen joulua, eli matka oli kestänyt lähes viisi kuukautta. Kairon kaupunki oli Wallinin keskuspaikkana koko tutkimusmatkan ajan. Aluksi hän esiintyi Egyptissä kristittynä matkaajana, mutta helmikuussa 1844 hän muuntautui muslimiksi. Wallinilla oli musta parta, hän pukeutui kuten muslimi, ja mikä tärkeintä, kykeni puhumaan arabian kieltä syntyperäisen arabin tavoin. Wallin joutui luonnollisesti muuttamaan myös nimensä. Suomalaisesta tiedemiehestä Georg August Wallinista, tuli Keskiaasialainen lääkäri, Wali. Wallinille kuitenkin selvisi pikaisesti, että hänen valitsemansa nimi oli sovelias vain pyhimyksille ja niinpä hän otti itselleen uuden nimen, Abd al-Wali (Jumalan palvelija). Wallin oppi nopeasti käytöstavat, ja kykeni ilmeisen vaivatta elämään peitetarinassaan arabien keskuudessa.

Eläminen muslimina

Kairosta käsin G.A.Wallin teki yhteensä neljä pitkää tutkimusmatkaa vuosina 1844-1849. Yhden matkoistaan Wallin suoritti Egyptissä ja kolme Lähi-idän aavikoilla. Kahden vuoden apuraha oli täysin riittämätön, ja Wallin oli pakotettu anomaan lisää rahaa. Helsingistä käsin hän sai 1000 hopearuplaa ystäviensä keräämänä, joilla hän selvisi jonkin aikaa. Keväällä 1847 Wallin sai huomattavan suuren Aleksanterin matkastipendin, joka turvasi hänen toimeentulonsa viimeiset kaksi vuotta. Lääkärintoimesta Wallin sai lisäansioita, ja myös elintärkeitä kontakteja paikalliseen väestöön. Wallinilla oli tiettävästi paljon ystäviä, jotka olivat täysin tietämättömiä miehen todellisesta taustasta. Nämä ystävät olivat elintärkeitä siinä mielessä, että he toimivat Wallinin suojana, kun huhuja hänen kristinuskostaan ilmaantui. Ystävät puolustivat Wallinia ja pitivät häntä kunnon muslimina. Wallinin oli oltava varovainen, ja hän tekikin muistiinpanonsa ruotsiksi, mutta arabialaisella kirjoituksella!

Seikkailija vailla vertaa

Wallinin matkat ympäri Egyptiä ja Arabiaa olivat todellakin seikkailuja vailla vertaa. Matkoilla Wallin kohtasi mm. beduiini-rosvoja ja tarjottiinpa hänelle myös avioliittoa kolmeen eri otteeseen. Nuorin vaimokokelaista oli 15-vuotiasta tyttö, jota kuvailtiin ”yhdeksi Arabian siroimmista gaselleista”. Toki matkat olivat myös hyvin raskaita pitkän vaeltelun ja kuuman ilmaston myötä. Vaarallisin matkoista oli eittämättä aavikkoretki islamin pyhiin paikkoihin, eli Medinaan ja Mekkaan. Vaaralliseksi tämän tekivät tiukat kiellot vierasuskoisten pääsystä kyseisiin kaupunkeihin. Wallin liikkuikin aina ryhmässä ja pyrki välttämään liikaa huomiota. Kaikki meni matkalla kuitenkin hyvin, ja näin Wallin oli oikeutettu käyttämään haddj’n, pyhiinvaeltajan, arvonimeä islamilaisessa maailmassa. Wallin vieraili myös Jerusalemissa ja näin hänestä tuli eräs harvoista, ellei jopa ainoa eurooppalainen, joka oli vieraillut kaikissa kolmessa islaminuskoisten pyhässä kaupungissa. Wallinin matkoista on säilynyt hänen muistiinpanojaan, joissa hän kuvaa varsin elävästi matkojaan. Wallinin päiväkirjat julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen vuosina 1864-66.

Aavikkomatkat

Wallin teki vielä Suomessa ollessaan tarkkoja matkasuunnitelmia, joiden mukaan hänen oli tarkoitus liikkua Arabian niemimaalla. Jo Kairossa Wallin huomasi kuitenkin, että hänen suunnitelmansa eivät olleet realistisia. Ensimmäisen varsinaisen tutkimusmatkansa hän suoritti Niiliä seuraillen aina toiselle kataraktille asti. Tämän jälkeen Wallin koki olevansa valmis matkustamaan aavikolle, mikä olikin hänen matkojensa varsinainen tarkoitus. Wallin halusi matkoillaan etupäässä paneutua muslimien arkielämän sisältöön ja tietenkin arabian kieleen. Tässä hän poikkesi aikansa muista tutkimusmatkailijoista, jotka suhtautuivat alentuvasti paikallisiin asukkaisiin ja tekivät tutkimuksiaan kolonisaatiopolitiikkaa silmällä pitäen. Wallinin ensimmäinen aavikkomatka kesti huhtikuusta 1845 maaliskuuhun 1846, jolloin hän palasi takaisin Kairoon. Ensimmäinen matka onnistui hyvin, sillä jo tuolloin Wallin vieraili Mekassa ja Medinassa. Rahapula kuitenkin pakotti Wallinin palaamaan takaisin aiottua aikaisemmin. Rahoituksen järjestyttyä suomalaisten ystävien toimesta Wallin pääsi lähtemään toiselle aavikkomatkalleen joulukuussa 1846. Tämän toisen matkansa aikana Wallin vieraili muun muassa Hebronissa ja Jerusalemissa, jossa hän vieraili
kaikilla Raamatun pyhillä paikoilla. Toiselta matkaltaan Wallin palasi Kairoon kesäkuussa 1847. Kolmannen ja viimeisen matkansa aavikoille Wallin aloitti joulukuussa 1847. Matka vei hänet Bagdadiin ja Persiaan, jonka näkmistä Wallin oli kovasti odottanut. Tällä matkalla Wallinin mielessä kuitenkin syntyi lopullinen päätös palata takaisin Suomeen mahdollisimman nopeasti. Euroopan hullun vuoden tapahtumat vuonna 1848 tulivat Wallininkin tietoon ja hän koki erkautuneensa liikaa eurooppalaisesta elämäntyylistä. Kairoon Wallin ehti siltikin vasta kesäkuussa 1849.

Kohti Suomea

G.A. Wallinin tutkimusmatka arabimaihin venähti siis aiotusta kahdesta vuodesta yli viiteen vuoteen. Vuoden 1849 elokuussa Wallin muuttui takaisin suomalaiseksi kristityksi, ja aloitti kotimatkansa Alexandrian satamasta kohti Suomea. Suomeen Wallin saapui kuitenkin vasta kesäkuun puolessa välissä vuonna 1850, sillä hän oli viettänyt talven Lontoossa. Välittömästi Suomeen tultuaan Wallin aloitti kirjoittaa professorin väitöskirjaa voidakseen hakea itämaisten kielten professuuria Helsingin yliopistosta. Wallinin ansiot tutkimusta tekevänä tiedemiehenä olivat vähäiset, ja hänet nimitettiinkin virkaan lähinnä muiden tieteellisten saavutusten myötä, joita hän oli saavuttanut tutkimusmatkallaan. Tammikuussa 1851 G.A. Wallin nimitettiin itämaisten kielten professoriksi 38-vuotiaana. Valitettavasti hän ei ehtinyt hoitaa virkaansa kuin vajaat kaksi vuotta. Wallin kuoli äkillisesti matkojensa aiheuttamiin rasituksiin lokakuussa 1852. Suuri suomalainen tutkimusmatkailija oli poissa.

Unohdettu suomalainen

Georg August Wallinin tutkimusmatkat ovat tunnettuja myös Suomen ulkopuolella. Wallinin ansioina voidaan pitää sitä suurta tietomäärää, jonka hän toimitti eurooppalaisille arabikulttuurista. Hän eli arabina arabien keskuudessa, ja kävi paikoissa joissa kukaan länsimaalainen ei ennen ollut käynyt. Wallin laittoi jopa henkensä uhan alle, sillä paljastuminen olisi saattanut olla erittäin kohtalokasta. Wallin ei jättänyt jälkeensä valtavaa teoreettista tutkimustöiden sarjaa, vaan hän oli nimenomaan tutkimusmatkailija vailla vertaa. Sibeliuksesta tehtiin jo elokuva, Mannerheim-elokuva on tekeillä… Millainen seikkailuelokuva Georg August Wallinista saataisiinkaan aikaan!?