Väinö Linnan mestariteoksen filmatisointi, kumman versio on parempi, kumpi on Linnan "Tuntematon sotilas" kirjalle uskollisempi? Perusteltuja vastauksia!
Laine vai Mollberg
Tuntematon elokuva
37806
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Mollen versio on uskollisempi niin kirjan yleisen sanoman kuin itse käsikirjoituksenkin kannalta - esim. Viirilä ja Karjula puuttuvat vanhemmasta versiosta täysin. Ilkeästi voitaisiin sanoa että Laineen versio on Linnan romaaniin ja Mollen versioon verrattuna kuin Esa Pakarista, Masa Niemeä ja Siiri Angerkoskea vajaa Pekka ja Pätkä Jatkosodassa...
Kirjallisuuden asiantuntijat ovat yksimielisiä, Mollbergin versio on kirjalle uskollisempi. Tästä on aivan turha edes kinastella. Tätä suomalaisten junttieinarien on mahdoton ymmärtää. Tämä on siksi käsittämätöntä että he kyllä ovat lukeneet kirjan mutta pitävät Laineen leffaa parempana. Tämä on aivan uskomatonta!
Viirilän ja Karjulan puute on merkittävä Laineen tekeleessä. Siinä olet aivan oikeassa että Laine menee Pekka ja Pätkä tasolle. Ilkeästi sanottu mutta aina totuus ei miellytä.
Edvin Laine oli filmatisoinnissaan "valtion asialla" eli teki filmistä vahvasti sensuroidun propagandaelokuvan.
Minua puistattaa vieläkin se Tuntemattoman loppukohtaus, jossa kaikki oli yhtä valtavaa ampumista, tulimerta ja kaaosta, kunnes ryssä ikään kuin "armahti" lopettamalla ammunnan ja sotimisen.
Eihän se sota oikeasti niin loppunut! Todellinen sota loppui viimeistään 1944 elokuun puolivälissä Ilomantsin taisteluihin, jossa suomalaiset hakkasi 2 NL:n divisioonaa pois vahvuudesta. Sen jälkeen oli rintamilla liki kuukausi aika hiljaista aikaa.
Lisäksi minua kiusasi ne kömpelöt PzKw IV -panssarit esittämässä ryssien T-34:a...
---"Minua puistattaa vieläkin se Tuntemattoman loppukohtaus, jossa kaikki oli yhtä valtavaa ampumista, tulimerta ja kaaosta, kunnes ryssä ikään kuin "armahti" lopettamalla ammunnan ja sotimisen." ---
Jatkosotahan loppui sillä tavalla, että Suomi lopetti tulituksen 4.9. klo 11.00, mutta puna-armeija jatkoi vielä vuorokauden.Se yritti saada suomalaiset pois tolaltaan, vetäytymään ja jopa antautumaan. Selitys oli se, että pääministeri ei aselevosta ilmoittaessaan maininnut saksalaisten internointia eli NL tulkitsi, ettei Suomi ollutkaan suostunut kaikkiin aselepoehtoihin. Tällä samalla tavalla puna-armeija murjoi Romanian.
Talvisota puolestaan loppui "tyhjennysammuntoihin".
Linnan romaanissa tellu heitetään KV-1 vaunun teloihin. Mollbergin versiossa muuten on KV-1.
Ei muuten ole KV-1. Se on T54/T55 -alusta, johon on istutettu näköispainos Klimin tornista (muistaakseni tekivät tornin lasikuidusta tms.). Myöskin siihen T54/T55 -alustaan on modattu joitakin muotoja, jotta se muistuttaisi paremmin Klimiä. Lopputulos on mielestäni varsin onnistuneen näköinen. Ellen väärin muista, niin Tali-Ihantala -leffassa taidettiin käyttää samanlaista näköispainosta.
>>Jatkosotahan loppui sillä tavalla, että Suomi lopetti tulituksen 4.9. klo 11.00, mutta puna-armeija jatkoi vielä vuorokauden.
Edelleenkin sanon, että minua kiusasi ne kömpelöt PzKw IV -panssarit esittämässä ryssien T-34:a.
Niitä vaunuja näytettiin muissakin kohdin kuin siinä "tellu-kohtauksessa". Siinä muuten näkyy vilaukselta hyvin ne PzKw IV:n pienet telapyörät...
Puolustusvoimat ei suostuneet minkäänlaiseen yhteistyöhön elokuvan teossa! Koko hanke oli vaarassa kaatua tähän materiaali ja asiantuntija pulaan. Nythän ne toki käyttää sitä kovinkin hanakasti eri yhteyksissä. Ennen se oli jokaisen itsenäisyyspäivän vakioelokuva. Nyttemmin sille on jo pari kolme muutakin vaihtoehtoa.
Edvin Laine sai omilla suhteillaan järjestettyä, viimein kuulemma ihan itsensä Kekkosen määräämänä, Rajavartiolaitokselta lainaan aseita ja asepukuja sekä panssarivaunujakin.
Puolustusministerinä taisi tuolloin olla Emil Skog.
http://www.defmin.fi/index.phtml?s=39
Tuo kaikki on kerrottu näissä kirjoisssa:
Laine Edvin Tuntematon sotilas ja Pylvässänky - Elämäni esirippuja ja valkokankaita
Tammi, 1983, 270 s., 1. painos
Laine Edvin Asiat halki
Kirjayhtymä, 1973, 226 s., 1. painos
Varmaa on, että 1954 ei Laineen suunnittelemaan sotaelokuvaan annettu, ehkäpä ihan poliittisistakaan syistä, T-34 -vaunuja. Olihan ne tuolloin Suomen parasta kalustoa panssareitten puolella. Mollen elokuvassa käytettiin todennäköisesti jo vanhentuneita T-55 vaunuja.
Panssareita voi katsella tuolta:
http://www.andreaslarka.net/mediumheavytanks.html
Mollen elokuvassa ja myöhemmin tehdyissä muissakin sotakuvissa (Åken Etuilijan edessä ja Tali - Munsalan souturit -tekeleet) häiritsee aivan liian puhtaat sotilaat. Kaikilla hohtaa vitivalkoiset hampaat ja iho on enimmäkseen putipuhdas kuten vaatteetkin. Oikeasti naamat oli pinttyneen lian ja pesemättömän rasvan ruskettamat, finnejä täynnään nuorilla miehillä ja kaikilla hampaat keltaiset. Oman hygienian hoito oli varmasti jäänyt useimmilta aika vähiiin kun oli muutakin tekemistä.
Mollen Tuntemattoman "Klimi" on tässä kuvassa ja s eon taatusti T-55 vaunu. (T-54 myös mahdollista)
http://sotakirjat.com/amision.jpg
http://sotakirjat.com/molle.htm
Mollen Tuntemattoman "Klimi" on tässä kuvassa ja se on taatusti T-55 vaunu. (T-54 on toki myös mahdollinen)
http://sotakirjat.com/amision.jpg
http://sotakirjat.com/molle.htm
Meni vähän väärän kommentin alle, siksi uusintana.
ja kertoo nimenomaan aidoista tunnelmista sodan oloissa. Kopio pyrkii sopeutumaan sen aikaisiin yhteiskunnallisiin odotuksiin.Voitaisiin jopa väittää, että miellyttämään omaan mahdottomuuteensa häviävää järjestelmää.
Käsittämätön sepustus, mikä ihmeen "alkuperäinen"? Aloittaja kysyy kumpi versio on uskollisempi kirjalle eikä siitä ole mitään epäselvää, Mollbergin!
Jos haukkuu Mollbergin Tuntematonta silloin haukkuu Linnan kirjaa. Laineen versio on yli-ikäisten näyttelijöiden rillumarei-versio Linnan kirjasta.
...että, Laineen elokuva on tunnelmaltaan parempi, kyllä siellä huumori kukoisti aika railakaasti, Mollbergin elokuvassa vain sotilaiden iät piti paikkaansa, nuoria poikia kaikki, Isä 19 v, komppanian päällikkö oli vanhin 24 vuotias kapteeni.
Aloittajan kysymyshän oli kumpi on uskollisempi Linnan kirjalle ja vastaus on aivan yksiselitteinen, Mollbergin Tuntematon!
jos asiaa tarkastellaan elokuvan kannalta. Mollbergin filmi noudattaa kyllä kirjaa uskollisemmin, mutta on niin helvetin huonosti tehty , ohjattu, kuvatttu, leikattu ja eritoten näyttelty, että tekee todella vaikeuksia katsoa sitä sitä loppuun asti. Laineen tekele on kuin mestariteos vaikka sieltä puuttuisi Viirelän ja Karjulan jälkeen vielä Lehtokin.
Sehän on sotilasfarssi, pelleilyä, kirjan kanssa hyvin vähän tekmistä.
on vain mielipiteitä. Mollen teos noudattaa tarkemmin kirjaa, mutta mielummin katson vaikka farssia kuin tuota jumalten teatteria.
kansallisteatteri militääriaiheisella kesäretkellä
mutta Laineen versio sopi suomettuneisuuden aikaan. Laine ja Linna on tuon ajan poliittisia tateilijoita Mollberg pelkkä vasemmistolaisuuden aikakauden jälkihöyryissä hengittelevä tötsykommari. Linnalla ja Laineella on merkitystä Suomen historian itseymmärryksessä (tai väärinymmärryksessä). Heillä on suuri merkitys. Mollberg ei ole mitään.
Liinnan teos on mestariteos ja Mollbergin versio on kirjalle uskollinen. Sinä taasen olet kusipää joka et asioista ymmärrä yhtään mitään, kasva aikuiseksi.
mikään mestariteos. Lähinnä kioskitasoa oleva sotilaskirjallisuuden stereotyyppien friikkishow. Joka ainoassa sotakirjassa on sama karaktäärivalikoima: Lipevä kauppamies ja korttihai, hurja säännöillä persettä pyyhkivä sankari, vitsimies, hieman koominen sodan tosissaan ottava isänmaallinen hahmo, puhelias suupaltti, hiljainen puurtaja joka tekee aika hyvää sotatyötä jota kukaan ei huomaa oikein arvostaa, kuria ja etäisyyttä pitävä tiukka paskaupseeri, veljeilevä ja kuria pitämätön hyvä upseeri, isällinen komentajahahmo, joukoistaan välittämättä ylennyksiä ja mitaleita jahtaava tunteeton kenraalihahmo.
Tämä hahmovalikoima kun pannaan sotakulisseihin niin huokea sotakirja ja -elokuvahan siitä tulee, oli kulissina sitten Normandia, U-boot tai Petroskoi.
Linnan kirja on mestariteos, kysy vaikka ulkomaisilta kirjallisuuden asiantuntijoilta jotka arvottavat sen erittäin korkealle!
20 kertaa. Joka ainoassa eeppisessä sotaromaanissa toistuvat samat perushahmot pienin variaatioin, toki niitä on Sotilaassa hieman sovitettu suomalaiseen "maisemaan" sopiviksi. Jopa Masi-sarjakuvista löytää lähes saman hahmokokoelman.
Vaikka Linna saikin aluksi kritiikkiä, hänen suomettunut sanomansa sopi kärjistyksineen 1960-luvun henkeen ja vasemmistohörhöilyyn. Pian sekä linna, että Laine olivatkin kovassa nosteessa. Valitettavaa on, että joillekin on muodostunut kaunokirjallisen tuotoksen mukana kuva jatkosodasta ja myös 1918 tapahtumista (Pohjantähti). Kyllä nyt olisi jo aika luoda uutta eikä sortua teatterissa ja taiteessa Linnan karikatyyrin kärjistykseen.
Kuten kysymys kirjalle uskollisuudesta paljastaa, kysyjä on kiinnostuneempi enemmän painotuotteesta kuin siitä mitä kirja kuvaa.
Itseäni häiritsi eniten mollen filmissä, että näyttelijät eivät pärjänneet maastossa eikä siis metsässä. Olivat aivan onnetonta, sopeutumatonta väkeä. Omana intti aikana tälläisiä naurun aiheita oli vielä vähän. Poikieni kertoman mukaan heidän intti aikanaan heitä lukuunottamatta kukaan ei osannut edes nuotiota tehdä.
Mitä järkeä on puhua, että jokainen aikakausi näkee tapahtumat oman aikansa kannalta. Tätä periaatetta seuratessa joudutaan naurettavuuksiin.
Edwin laineen filmi on parempi kuin Mollbergin versio Linnan romaanista. Toisaalta on vaikeata sanoa, kumpi on uskollisempi Linnan Tuntematomalle, koska Väinö Linnan romaanista on olemassa kaksi versiota.
Esimerkiksi kohtaus, jossa naapurin tarkk´amppuja ampuu viatoman alokaan, Molbergin filmi noudattaa Linnan ensimmäistä romaani-versiota, jossa uhri hälyttää toverit paikalle ennen kuolmaansa.
Linnan versio, jossa päivystävä upseeri hälyttää joukon paikalle, noudattaa romaanin myöhäisempää versiota.
Mainitakoon loppukohtauksesta, että Mollberg sisälytti filmin lopussa Paasikiven jälkiviisaan puheen filmin pääteeksi, vaika se ei ollut tulitauon voimaan astumisen hetkenä edes pääministeri. Laine ei sisälyttänyt moista kohtausta omaan versioonsa, vaan filmi päättyy Finladia-hymnin soimiseen.
Edwin Laine kunnoittaa veteraaneja ja sankarivainajia, Mollberg häpäisee kaatuneiden muistoa.
Kysy keneltä tahansa kirjallisuuden asiantuntijalta on vastaus aivan yksiselitteinen: Mollbergin Tuntematon on Linnan kirjalle uskollisempi. Tämä on aivan päivänselvä asia, et ole tainnut koko kirjaa lukea kun puhut noin outoja. Lue kirja ja katso kummatkin versiot, lähtee suomut sinunkin silmistäsi.
Tässä esitetään kaksi kysymystä. Kumpi on parempi? Kumpi teokselle uskollisempi? Yritän vastata molempiin perustellusti.
Ensin täytyisi määrittää "paremman" kriteerit. Mikäli pääkriteerinä pitää tarinan koherenttia kerrontaa ja monitasoista kokonaisuutta, kuten taideteoksia yleensä arvotetaan, molemmat onnistuvat hyvin. Molemmat ohjaajat ovat tehneet valintoja - kuten pitääkin. Laine jätti Karjulan pois, samaten raskaan kaluston heittämisen lampeen, ja Mollberg taas muiden muassa Asumaniemen ja Hauhian sekä Rokan ja Lammion viimeisen yhteenoton asemasodan aikana.
Kapteeni Kaarnasta Mollberg tekee ikälopun, vaikka hän oli Linnan kirjassa raudankova viisikymppinen aktiivikapteeni. Mollbergin valinnat ovat usein tendenssimäisen pasifistisia - kuten muuten Linnan romaaninkin. Linna itse oli yksi vuoden 1985 elokuvan käsikirjoittajista. Laine salaa sodan kärsimyksen huumorin alle, lähtee nykypäivän näkökulmasta sellaiselle "aika velikultia" -linjalle. Toisaalta hän oli aikaansa edellä ja määrätyllä tavalla oikeassa: suurissa onnettomuuksissa huumorin avulla kestetään. Mollbergin elokuva oli hengeltään tummemman sävyinen.
Missä muussa Laine - ja kansa - oli edellä? Laineen elokuvan yleisöesitys Cannesissa kiellettiin, koska elokuvaa pidettiin liian raakana. Elokuvan näki vain rajattu määrä valittuja ihmisiä filmijuhlilla! Tuohon aikaan elokuvissa ähkäistiin ja kaaduttiin ilman näkyviä vammoja. Mutta Laineen Lehto oksensi litran verta ryömiessään sateessa... Myös ambulanssikohtausta kauhisteltiin vielä tuolloin maailmalla.
Vieläkään kukaan ei ole näyttänyt elokuvan keinoin, mitä sota on. Ei sitä pysty.
Laineen elokuvasta kaksikymppisiksi asevelvollissotilaiksi ei usko juuri ketään. Kansallisteatterin naamat ovat kuluneet. Matti Ranin nuoremmasta päästä ryntäilee rinta kaarella, Åke Lindman ja Veikko Sinisalo ovat kyllä hyviä. Laineen elokuvassa oli myös arkistofilmiä liitetty mukaan kelalle sopiviin kohtiin. Pienen budjetin leffassa se toimii.
Laine ei saanut Puolustusvoimilta apua. Hän sai varusteapua sisäministeriön alaiselta Rajavartiolaitokselta. Myös Ilmavoimat auttoi, koska heidän upseerikunniaansa romaani ilmeisesti ei ollut loukannut. Laineen elokuvan lopussa (kohta, missä Korpela kaatuu) tien yli lentää muuten Messerschmitt 109. Katson joskus vain tämän kohdan ja harmittelen, kun yhtään lentokuntoista ei ole Suomessa! Pidin muutenkin Laineen Korpelasta: juuri sopivan kälppeä ja äreä hevosmies.
Mollen lentokoneet eivät oikein muistuta sodanaikaisia pommareita siinä Golgata-kohtauksessa.
Mollen elokuvassa on muuten uuden ajan efektit. Sota näyttää välillä sodalta. Kohtaus, jossa Rokka kaataa vihollisia hankeen, on tehty paljon paremmin. Mollea auttoi ritari Ahti Vuorensola ja lukuisa joukko uudemman ajan kapiaisia. Laineen Rokka (Tolvanen) ei ainakaan ole paljon asetta käyttänyt. Hän ei osaa laittaa peukaloita sormilevylle kiljukohtauksessa - katsokaapa Vanhalaa!
Parempi? Henkilökohtaisesti valitsen Mollbergin, mutta ilmestymishetkellään Laineen oli maailman paras sotaelokuva.
Uskollisempi Linnan romaanille? Laine on sikäli uskollinen, että Linnahan ei salannut sodan murhenäytelmää mutta teki sen siedettäväksi näyttäessään miesten huumorin. Vaan kärsiikö sodan ruma olemus liiallisesta picnic-hengestä? Mollberg on kautta linjan yhtä tendenssimäinen runeberginkaataja kuin Linna, jonka mielestä sota ei ansaitse mitään gloriaa, mutta satatuhatta kaatunutta puolen miljoonan miehen armeijasta antaa oikeuden tehdä tyypeistä erinomaisempia kuin todellisuudessa missään joukkueen kokoisessa yksikössä kerrallaan oli. Totuus on vielä harmaampi. Mollberg on sodalle uskollisempi.
Minusta hyvä, kuka näytteli? En ole häntä sen koommin nähnyt, lopettiko näyttelijän uransa?
Pekka Ketonen. Pari pikkuroolia oli parissa elokuvassa (ainakin Hirtettyjen kettujen metsä) sen jälkeen. En tiedä, mitä on viimeiset parikymmentä vuotta puuhaillut.
Piti vielä sanoa, että Mollbergin alkukohtauksessa, jossa alokkaita rokotetaan, koolla on joukko avustajia Panssariprikaatista - ja nimenomaan alokkaita (!), muistaakseni silloisesta Hämeen Jääkäripataljoonasta (entinen JP4). Molle valitsi siihen joko erikoisimman näköisiä kundeja tai surkeimman näköisiä laiheliineja, ei mitään nohevia tyyppejä. Mutta tuollaisella porukalla oikeasti Kuuterselkä otettiin, kunnes olivat pojat loppu.
tilannetta aidosti. Jos katsoo 1.Jääkäriprikaatin varusmiehistä otettuja kuvia 1941, niin ne pojat olivat aidosti todella nuoria, pienikokoisia ja laihoja. Kaiketi ravintotilanne ennen sotia ja sen aikana oli ollut hyvin heikko.
"Molle valitsi siihen joko erikoisimman näköisiä kundeja tai surkeimman näköisiä laiheliineja, ei mitään nohevia tyyppejä. Mutta tuollaisella porukalla oikeasti Kuuterselkä otettiin, kunnes olivat pojat loppu."
Varusmiehen keskipaino vuonna 1941 oli jotakuinkin 65 kiloa. Mutta ei ne pojat inisseet, kuten McDonaldsin jonossa.
Silti tuli paljon kruununraakkeja. Terveys oli monella heikko puutteen takia. Mutta väessä sai ruokaa, vaikka huonoakin. Jos meni, ei keskeytetty. Nykyisin keskeytetään enemmän pään takia. Ei kestetä yhtä yötä sateessa puun alla tai sitä, että joku komentaa.
Varmaan Mollen elokuvassa varsinaisista ammattinäyttelijöistä puolet on sivareita.
Kirjalle uskollisempi on Mollbergin, sitä ei kai kukaan kiistä. Kumpi sitten on elokuvana parempi, mielestäni yhtä hyviä. Kummassakin on puutteensa, ne täydentävät toisiaan. Mollen versio on kyllä aliarvostettu joka on sääli sillä se on hyvä elokuva. Voisi sitäkin välillä näyttää eikä aina sitä Laineen versiota.
Johtamisen taito kirja analysoi jungilaisen persoonallisuusteorian, Tuntemattonan sotilaan henkilöhahmojen pohjalta lukijan testissä vastaamien kysymysten kautta, oletko esim. Rokka-tyyppi. Kukin löytää jos niikseen tulee, jos itselleen rehellisesti kysymyksiin vastaa, itsestään sen Lammion, Ledon tai Riitaojan.
http://www.speakersforum.fi/images/uploads/newsletters/0027.pdf
Jep, minä löysin sisäisen Lammioni tuon kirjan perusteella. Riitaoja ei kuulu teoksessa analysoitujen henkilöhahmojen joukkoon, joten onneksi ei ollut sitä vaaraa, että olisin löytänyt hänet sisältäni :)
Siitä ei ole epäselvää kumpi on kirjalle uskollisempi mutta kumpi on parempi elokuva, paha rasti. Kummassakin on omat puutteensa ja kohokohdat. Tasapeli minun mielestäni.