Herra, kuopan syvyydestä minä huudan sinun nimeäsi !

P S A L M I 1 3 0:1-6

Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
Herra, kuule minun ääneni, tarkatkoot sinun korvasi rukoustani.
Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?
Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi.
Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi.
Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua.

-------------------
Olen vajonnut pohjattomaan liejuun, jalkani ei tavoita lujaa maata. Olen joutunut vetten syvyyksiin, pyörre tempaa minut mukaansa. Minä olen väsynyt huutamaan, kurkkuni on käheä. Silmäni hämärtyivät, kun odotin sinua, Jumala. (Ps. 69:2-3.)

Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. (Valit. 3:22,23.)

http://www.youtube.com/watch?v=Ws4jNFKXH5Q

Kiitos olkoon Jumalalle, Karitsalle,
olen armoliitossa.
Minut kalliisti Hän osti,
minut nosti,
Kadotuksen kuopasta!

Voin vain kuvitella miten kaivoksesta monet rukoukset ja hiljaiset pyynnöt ovat nousseet Jumalan korviin Taivaaseen ja miten monet monet esirukoukset on lähetetty siihen samaan osoitteeseen, Jumalan valtaistuimelle.

Jumala näkee, missä sitten olemmekin. Ei mikään paikka ole häneltä piilossa.

Herra, sinä tunnet minut (Psalmi 139)

1 Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut.
2 Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni.
3 Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
4 Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi.
5 Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni.
6 Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.
7 Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi?
8 Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.
9 Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa,
10 sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi.
11 Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon",
12 sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.
13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.
14 Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
15 Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.