tuolla oli jo yksi keskustelu aiheesta, en jaksanut sitä kokonaan lukea, mutta haluan nyt sörkätä oman lusikkani tähän soppaan.
Jos kaikki jotka sen MOT ohjelman katsoitte, kuuntelitte tätä Psykiatrian ylilääkäriä niin ette täällä ihmettelisi miksi näitä pakkohoito lähetteitä tehdään. Hän sanoi, että psyykkisesti sairas ihminen ei ole kykenevä arvioimaan omaa vointiaan tai käytöstään. Olen itsekin lukenut sen verran psykologiaa, että allekirjoitan tämän ja mielestäni M1-pakkohoito lähete on hyvä ja hyödyllinen. Jos potilas on vaaraksi itselleen tai muille niin silloin hän tarvitsee hoitoa!
Tuon toisen keskustelun aloittaja on selvästi vielä nuori eikä hän ole käsitellyt omaa traumaansa. Jos hän on 15 vuotiaana heilastellut 29 vuotiaan, rikoksista tuomitun ja hormoneita ym mömmöjä käyttävän kanssa, niin silloin M1 on ollut oikea ratkaisu. Hän ei nuoruutensa takia vielä ymmärrä, että hän oli vaaraksi itselleen ko.tilanteessa ja äidin teko, jos hän on asian nostanut esille terveydenhoitajan kanssa on ollut rakkauden teko! Hän pelasti tyttärensä huonosta seurasta ja väkivaltaisen aikuisen miehen kynsistä. On rikos olla seksisuhteessa 29 vuotiaana 15 vuotiaan kanssa ja jokaikinen äiti tekisi kaikkensa estääkseen sen. Jos nuori ei sitä lepsuilla otteilla tajua, on parempi viedä hänet sitten väkisin siitä tilanteesta pois, eli M1n avulla.
On ikävää että toisen keskustelun aloittaja on vieläkin niin naivi ja terapiat kesken, ettei hän näe kuinka paljon hänen äitinsä häntä rakastaa. Ehkäpä on oppii sitten aikuisena arvostamaan äitinsä rakkauden tekoa!
Jos kaikki jotka sen MOT ohjelman katsoitte, kuuntelitte tätä Psykiatrian ylilääkäriä niin ette täällä ihmettelisi miksi näitä pakkohoito lähetteitä tehdään. Hän sanoi, että psyykkisesti sairas ihminen ei ole kykenevä arvioimaan omaa vointiaan tai käytöstään. Olen itsekin lukenut sen verran psykologiaa, että allekirjoitan tämän ja mielestäni M1-pakkohoito lähete on hyvä ja hyödyllinen. Jos potilas on vaaraksi itselleen tai muille niin silloin hän tarvitsee hoitoa!
Tuon toisen keskustelun aloittaja on selvästi vielä nuori eikä hän ole käsitellyt omaa traumaansa. Jos hän on 15 vuotiaana heilastellut 29 vuotiaan, rikoksista tuomitun ja hormoneita ym mömmöjä käyttävän kanssa, niin silloin M1 on ollut oikea ratkaisu. Hän ei nuoruutensa takia vielä ymmärrä, että hän oli vaaraksi itselleen ko.tilanteessa ja äidin teko, jos hän on asian nostanut esille terveydenhoitajan kanssa on ollut rakkauden teko! Hän pelasti tyttärensä huonosta seurasta ja väkivaltaisen aikuisen miehen kynsistä. On rikos olla seksisuhteessa 29 vuotiaana 15 vuotiaan kanssa ja jokaikinen äiti tekisi kaikkensa estääkseen sen. Jos nuori ei sitä lepsuilla otteilla tajua, on parempi viedä hänet sitten väkisin siitä tilanteesta pois, eli M1n avulla.
On ikävää että toisen keskustelun aloittaja on vieläkin niin naivi ja terapiat kesken, ettei hän näe kuinka paljon hänen äitinsä häntä rakastaa. Ehkäpä on oppii sitten aikuisena arvostamaan äitinsä rakkauden tekoa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
näin näkyvästi ja siitä pitkästä ketjusta erottuen tuoda oman "asiantuntevuutesi" esiin: Psykologia ja psykiatria eivät ole sama asia. Psykologia tutkii ihmisen käyttäytymistä ja psykiatria on sairauden hoitoa.
Ja yleensä se M1 liittyy siis siihen että on sairaudesta kyse, ei käyttäytymisestä välttämättä, käyttäytymistä pitää korjata muuten kuin toimittamalla pakkohoitoon, jos siis on ihan omaksutuista/opituista käytöstavoista kyse - ethän sinä himotupakoitsijaakaan pistä pakkohoitoon! Tietysti voi olla pysyvistä persoonallisuuden rakenteista johtuvia vinoutuneita käytösmalleja, mutta niittenkin selvittämiseen vaaditaan sitten jo moninaiset (ja nimenomaan) psykologiset testit, jotta päästään perille siitä persoonan rakenteesta!
Ja siinä MOT:ssa siis joo, niin, sanoihan siellä ihmiset paljonkin. Ja siis aina se ei ole se terveyskeskuksen lääkärikään kykenevä arvioimaan ihmistä tältä kantilta!
Mutta jatka sinä vaan psykologian lukemista! Itsekin olen psykologiaa lukenut, olen sitä mieltä, että meitä on moneksi, ja moneksi oleminen ei tarkoita sitä, että toinen, sinuun verrattuna erilainen, olisi välttämättä sairas.
Niin, kyllä minä tiedän, mikä on psykologin ja psykiatrin ero, en sitä missään kohtaa kyseenalaistanut. En myöskään missään kohtaa väittänyt olevani asiantuntija, sanoin vain mielipiteeni asiaan.
Sinä puolestasi osoitit kirjoituksesi sävyllä sen, että toivon todella ettet sinä koskaan tule olemaan ainakaan terapiatyössä, katsos kun psykologin tehtäviin kuuluu paljon muutakin kuin käytöksen tutkimista.
Se, mitä halusin kirjoituksellani sanoa, on se, että toisen keskustelun aloittaja ei selvästikään ole ymmärtänyt omaa tilannettaan, niinkuin hyvin usein ko.tilanteessa on.
Meitä on moneksi, osoitit sen juuri, kun et ymmärtänyt pointtiani, että käytin toisen kirjoituksen aloittajaa esimerkkinä siitä, mikä riittää nuorisopsykiatriassa työskenteleviltä psykologeilta tukemaan lääkärin kanssa mietittyä M1 lähetteen kirjoittamista. Selvästi et ole tälläisessä paikassa töissä, kun et tiedä kuinka se käytäntö siellä toimii. Ei se lääkäri yksin sitä päätöstä tee, siihen osallistuvat niin sairaanhoitajat kuin psykologitkin.
psykologin ja psykiatrin eron kyseenalaistamisellasi? Ei ihan ymmärrettävää tekstiä sinulta!
Miksi pitäiisi olla töissä juuri psykologina. Ja niin joo, mutta siis kun kerran rupeat sairauden yhteydessä puhumaan psykologiasta niin kyllä sinulla on hieman hakusessa ajatukset.
Niin, en lukenut koko sinun kommentoimaa tekstiä alkua pitemmälle, mutta sinun kommenttisi kyllä, kun se kerran ihan oman ketjunkin ansaitsee, jotenkin erottuakseen suuresta määrästä muita kommentteja ko. nuoren ihmisen tekstiin.
Mutta sinun kommenttisi oli siis niin erinomaisen poikkeuksellisen hyvää asiaa sisältävä, että se ansaitsi ihan oman "ketjun"? Miten on, jos haluat noille muille ko. nuoren ihmisen tekstiin reagoineille jotain selvittää, niin uskotko, että he tulevat tänne lukemaan sinun erinomaista tekstiäsi!
No joo. Että sinun tekstiäsi saa sitten kommentoida vain sellaiset henkilöt, jotka ovat työllistettyjä nuorisopsykiatrian kanssa.
Itse muuten otit juuri sen seurustelusuhteen vanhempaan mieheen lähtökohdaksi sairauden hoidon tarpeellisuuteen - näinkö oli ollut sitten tosiaan.
Oletettavasti asiassa on ollut muutakin. Mutta sitähän ei taas voi tietää, kun ei meille kuulu ko. henkilön täydelliset sairauskertomustiedot!
Tässä toinen lause, jonka sisältö on hieman epäselvä:
Meitä on moneksi, osoitit sen juuri, kun et ymmärtänyt pointtiani, että käytin toisen kirjoituksen aloittajaa esimerkkinä siitä, mikä riittää nuorisopsykiatriassa työskenteleviltä psykologeilta tukemaan lääkärin kanssa mietittyä M1 lähetteen kirjoittamista.
No, mikä riittää nuorisopsykiatriassa työskenteleviltä psykologeilta tukemaan lääkärin kanssa jne.
No, totta kai, psykologi on tukemassa vaikeuksissa olevan nuoren kuntoutusta ynnä muuta.
Ihan siis seinästä sun tekstis - katsos, edellytät sitten ehkä meidän lukevan sen pitkän ja monipykäläisen ketjun, jota et itse lukenut, että me sitten pääsisimme kärryille siitä, mitä sinä ajat takaa!
Mutta jatka sinä vain opiskelujasi!
kuulostanut, jos ne psykiatrian edustajat olisivat alkaneet selittämään että no joo, onhan sitä sattunut että siinä ja siinä tapauksessa se nyt ei ollut niin indisoitua se pakkohoito ja sellaistakin on tapahtunut että ei ole ollut psykoottisesta henkilöstä kyse, ja joskus pitäisi selvittää asioista hieman enemmän ennen kuin aletaan toimittaa tänne meille arvioitavaksi, kun meillä nyt on muutenkin jonoja - ja siis joo, ovatko ne jonoissa olevatkaan aina niin että joo....
Miltäs se sitten olisi kuulostanut?
Totta kai ne pyrkivät siinä vakuuttamaan että näin on ja näin on tehty ja aina ihan aiheesta!