Haluan yrittää uutta asiakeskustelua tällä palstalla. Toivottavasti se pysyy sellaisena.
Kirkkomme on täällä Suomessa auttamattomasti vähemmistö ja tulee myös pitkään olemaan sitä. Tämä pienenä vähemmistönä oleminen leimaa kirkkoamme, sen resursseja ja toimintatapoja, jopa katolista identiteettiämme. Ehkä emme usein sitä huomaakaan, mutta niin vain on.
Yhdeltä jo edesmenneeltä papilta kuulin kerran, että jotkut kirkkoomme liittyneistä tahtoisivat kyllä olla katolilaisia, mutta he eivät kestä tätä vähemmistönä olemista. Jonkin ajan kuluttua he vain putoavat pois tai jopa eroavat kirkosta. Se panee miettimään mikä vähemmistönä olemisessa on niin raskasta, työlästä ja jopa kestämätöntä.
Jotkut katolilaiset valittavat sitä, että seurakunnissa "kytätään", juoruillaan ja puhutaan pahaa. Kaikki nämä tuntuvat olevan pienten (ja sisäänpäinlämpiävien) yhteisöjen oireita. Toisaalta monet iloitsevat siitä, että pienenä vähemmistönä meillä on mahdollisuus henkilökohtaisiin keskusteluihin pappien ja Teemu-piispan kanssa tai ainakin oppia jossakin määrin heitä tuntemaan.
Itse kärsin kieltämättä siitä, että katolilaisuus ei juuri näy eikä kuulu yhteiskunnassamme, kulttuurissamme tai ylipäätään maassamme. Kärsimmekö vähemmistö-kompleksista? Miksi emme onnistu tässä? Eikö meillä ole mitään positiivista ja rakentavaa sanottavaa tälle ajalle ja kansalle?
Toiset katolilaisista kuuluvat jopa useisiin näkyviin vähemmistöihin, kuten maahanmuuttajat, ruotsinkieliset tai liikuntarajoitteiset ilman, että se heistä tuntuu raskaalta tai edes oudolta.
Ehkä katolilaisuus elää ja kukoistaa paremmin siellä missä se on enemmistönä? Vaiko sittenkin päinvastoin? Heitän tämän ajatuksen ilmaan antamatta hetimiten omaa mielipidettäni.
Kirkkomme on täällä Suomessa auttamattomasti vähemmistö ja tulee myös pitkään olemaan sitä. Tämä pienenä vähemmistönä oleminen leimaa kirkkoamme, sen resursseja ja toimintatapoja, jopa katolista identiteettiämme. Ehkä emme usein sitä huomaakaan, mutta niin vain on.
Yhdeltä jo edesmenneeltä papilta kuulin kerran, että jotkut kirkkoomme liittyneistä tahtoisivat kyllä olla katolilaisia, mutta he eivät kestä tätä vähemmistönä olemista. Jonkin ajan kuluttua he vain putoavat pois tai jopa eroavat kirkosta. Se panee miettimään mikä vähemmistönä olemisessa on niin raskasta, työlästä ja jopa kestämätöntä.
Jotkut katolilaiset valittavat sitä, että seurakunnissa "kytätään", juoruillaan ja puhutaan pahaa. Kaikki nämä tuntuvat olevan pienten (ja sisäänpäinlämpiävien) yhteisöjen oireita. Toisaalta monet iloitsevat siitä, että pienenä vähemmistönä meillä on mahdollisuus henkilökohtaisiin keskusteluihin pappien ja Teemu-piispan kanssa tai ainakin oppia jossakin määrin heitä tuntemaan.
Itse kärsin kieltämättä siitä, että katolilaisuus ei juuri näy eikä kuulu yhteiskunnassamme, kulttuurissamme tai ylipäätään maassamme. Kärsimmekö vähemmistö-kompleksista? Miksi emme onnistu tässä? Eikö meillä ole mitään positiivista ja rakentavaa sanottavaa tälle ajalle ja kansalle?
Toiset katolilaisista kuuluvat jopa useisiin näkyviin vähemmistöihin, kuten maahanmuuttajat, ruotsinkieliset tai liikuntarajoitteiset ilman, että se heistä tuntuu raskaalta tai edes oudolta.
Ehkä katolilaisuus elää ja kukoistaa paremmin siellä missä se on enemmistönä? Vaiko sittenkin päinvastoin? Heitän tämän ajatuksen ilmaan antamatta hetimiten omaa mielipidettäni.
Vastaukset 165
Vanhimmat
Saanko kysyä,miten ihan konkreettisesti kärsit siitä,että kuulut vähemmistöön? Miten se ilmenee?
Kirkkomme suurin ja vakavin ongelma on maassamme sen liberaalisuus. Sen takuumiehenä on aina ollut SCJ. Muualla Euroopassa liberaalisuus on tyhjentänyt kirkot, maallistanut katolilaiset, vienyt kirkkomme arvovallan ja lopettanut pappis- ja sääntökuntakutsumukset. Silti monet haluaisivat toteuttaa saman hinnalla milla hyvänsä täällä Suomessakin, nyt kun piispana on pesunkestävä liberaalis-ekumeeninen Teemu.
Täällä Suomessa kirkkomme on vesittänyt itsensä, pyrkimyksensä ja voimansa päättömällä ekumenialla, joka on hyödyttänyt ja hyödyttää enemmän luterilaisia kuin meitä. Olisi parempi olla pää pystyssä pieni vähemmistö kuin yrittää olla mielin kielin kaiken maailman harhaoppisten ja uuspakanoiden kanssa. Tässäkin suhteessa saisimme ottaa oppia maamme juutalaiselta yhteisöltä (jonka satun tuntemaan, koska minulla on juutalaisia ystäviä).
Toivoa paremmasta ei ole aikanaan niin kauan, kuin SCJ vaikuttaa täällä kylväen tuhoisaa ja tappavaa liberalismiaan.
Jos oppineesta suomalaisesta monsignore Adolf Carlingista olisi tullut piispa 1920-luvulla, maassamme olisi tänään satojatuhansia ellei miljoonia katolilaisia.
SCJ keplotteli piispanviran itselleen syrjäyttämällä suomalaiset. Sen pyrkimyksenä on aina ollut, on ja tulee aina olemaan vain oman vallan varmistaminen ja pönkittäminen. Mikä tahansa voidaan uhrata sen edestä, että tämä päämäärä saavutetaan. Hiippakunnasta ja sen tulevaisuudesta SCJ ei ole koskaan välittänyt. Se on aktiivisesti vastustanut kotimaisia kutsumuksia ja toiminut niitä vastaan.
Minulla on teoria, että vaatimaton ja pieni vähemmistöasemamme on Jumalan kosto tästä SCJ:n valtapolitiikasta. Meistä tulee vielä vahvoja ja määrämme tulee lisääntymään. Mutta vasta silloin, kun SCJ on lopullisesti lähtenyt tästä maasta.
"Jos oppineesta suomalaisesta monsignore Adolf Carlingista olisi tullut piispa 1920-luvulla, maassamme olisi tänään satojatuhansia ellei miljoonia katolilaisia."
Miten monsignore Adolf Carling olisi piispana voinut vaikuttaa niin, että Suomessa olisi tänään satojatuhansia ellei miljoonia katolilaisia? Miksi luterilaiset olisivat tuolloin suurin joukoin kääntyneet katolilaisiksi? Näitä palstoja seuranneena tuntuu siltä, että katolilaisuus olisi Suomessa lähinnä pienen eliitin uskonto eikä ihan ketä hyvänsä entistä luterilaista kovin helposti edes kelpuutettaisi katolilaiseksi. Korjaa, jos olen väärässä. Ekumeniastakin täällä sanotaan, että se hyödyttää enemmän luterilaisia kuin katolilaisia.
millä tavoin piispa Sippo on osoittanut virassaan olevansa erityisen liberaali?
Luepa aluksi vaikkapa "Piispa Teemu, eroa!" -keskustelut, joita on neljä kappaletta. Muita Sippo-kriittisiä keskusteluja on myös paljon. Niissä on tuhansia viestejä ja niitä on luettu kymmeniä tuhansia kertoja.
Ekumeeninen Teemu-piispa on tunnetusti "keskitien kulkija", mikä on vääristelevä ilmaisu käsitteelle pesunkestävä liberaali.
"Miten monsignore Adolf Carling olisi piispana voinut vaikuttaa niin, että Suomessa olisi tänään satojatuhansia ellei miljoonia katolilaisia?"
1920-luvulla maamme kulttuurieliitti oli pieni, mutta harvinaisen sivistynyt ja eurooppalaittain suuntautunut. Kiinnostus katolista kirkkoa kohtaan oli suurta, sillä vasta itsenäistyneessä maassa etsittiin suhteita Eurooppaan ja haettiin omaa länsieurooppalaista identiteettiä kaikkien Venäjän (sorto)vuosien jälkeen. Tämä oli se tilanne, jossa supisuomalaisella mons. Adolf Carlingilla oli erittäin hyvät suhteet maamme kulttuurieliittiin, jossa hän myös itse vaikutti. Vaikka mons. Carling ei tohtori ollutkaan (uuden ajan suomalaisista papeista ainoa tohtori on edelleenkin mons. Tuomo T. Vimpari), hänet tunnettiin syvällisenä, oppineena, hurskaana ja ahkerana pappina. Suosittelen Kalevi Vuorelan kirjaa "Monsignore Adolf - suomalainen pappi ja patriootti", jossa tästä aiheesta on enemmänkin.
Valitettavasti tässä tuhannen taalan tilaisuudessa Vatikaani meni nimittämään piispaksi maamme kieltä, kulttuuria ja historiaa osaamattoman hollantilaisen SCJ-papin. Kun sitten SCJ-papit ensi töikseen syrjäyttivät kummatkin kotimaisista papeista, mons. Adolf Carlingin ja khra Wilfrid von Christiersonin, on ilmiselvää, että katolinen kirkko profiloitui ulkomaalaisten eli silloin lähinnä puolalaisten poppooksi, jolla ei ollut mitään roolia tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Pyhän Henrikin katedraali tunnettiin pitkään "puolalaisena kirkkona". Historiankirjoitus on osoittanut selvästi, että kaiken takana oli SCJ:n valtapolitiikka. Kalevi Vuorelan kirjassa tämä sanotaan epäsuoran diplomaattisesti, mutta niin vain oli.
"Miksi luterilaiset olisivat tuolloin suurin joukoin kääntyneet katolilaisiksi?"
Edellä mainitun lisäksi siitä yksinkertaisesta syystä, että opillisesti luterilaiset eivät silloin olleet kovinkaan kaukana katolilaisuudesta. Varsinkin moraaliopetus oli hyvinkin yhteneväistä. Sen sijaan luterilaiset jumalanpalvelukset olivat jäykän koruttomia, luterilaisuus hyvin epäintellektuellia (mm. herätysliikkeet olivat silloin voimakkaita) ja luterilaisuus itse edusti pelkkää kansallisuskontoa ilman todellisia yhteyksiä ulkomaille ja kristilliseen maailmaan.
"Näitä palstoja seuranneena tuntuu siltä, että katolilaisuus olisi Suomessa lähinnä pienen eliitin uskonto eikä ihan ketä hyvänsä entistä luterilaista kovin helposti edes kelpuutettaisi katolilaiseksi. Korjaa, jos olen väärässä."
Olet väärässä. Jos suomalaisista puhutaan, katolilaisuus oli pienen eliitin uskonto joskus 1920-luvulla, jolloin katolilaisiksi kääntyi akateemisesti sivistyneitä ja oppineita suomalaisia, jotka olivat oppineet tuntemaan katolilaisuutta ulkomailla. Tänään tilanne on toinen ja monessa suhteessa valitettavasti onkin. Kirkkoomme liittyy jos jonkinlaista ressuukkaa, jolla ei ole mitään käsitystä katolisesta uskosta ja moraaliopetuksesta saatikka tahtoa seurata kumpaakaan. Nämä ovat niitä samoja ressukoita, joita näet (arvatenkin) leipäjonoissa, terveyskeskuksissa ja sossussa.
"Ekumeniastakin täällä sanotaan, että se hyödyttää enemmän luterilaisia kuin katolilaisia."
Totta. Katolinen kirkko on vain hävinnyt ekumenian takia.
sivistynyt, oppinut ja varsinkin älykäs ihminen ei ole millään lailla jumalauskoinen, vaan käsittää jumalan olevan harhaa, ja uskon yliluonnolliseen olevan jäänne ihmiskunnan alkukantaisesta lapsuudesta.
En tosiaan lue, vaan kysyn nyt selkeästi mikä teko tai kommentti on ollut erityisen liberaalia piispa Teemulta. Tosiasiassa hänen kommenttinsa on ollut täysin katolisen piispan peruskommentointia.
Todellista faktatietoa kiitos!
"Tosiasiassa hänen kommenttinsa on ollut täysin katolisen piispan peruskommentointia."
Ja tosiasiassa Sippo ei ole opettanut katolista uskoa ja moraalia pätkääkään. Hänen ainoat lausuntonsa ovat olleet a) homoavioliittoja vastaan, mikä meille katolilaisille on itsestään selvää ja b) Irja Askolan piispaksinimitystä vastaan, minkä hän teki tyhmästi vasta sen jälkeen, kun Irja oltiin jo valittu.
Haastatteluissa Sippo on toistanut aina samat asiat aina kyllästymiseen saakka eli a) oma elämäkerta, b) ekumenia ja c) kirkkomme varattomuus.
Mitään VARSINAISTA katolista uskoa ja moraalia Sippo ei ole opettanut. Toisaalta tuskinpa kukaan sitä nyt häneltä odottikaan. Mehän tunsimme hänet entuudestaan.
Kuinka kauan jaksat pyörittää aina vain samoja lauseita kuin rikkinäinen gramofonilevy. Tämä oli arviolta kahdeskymmenes kerta, kun eri keskusteluihin tuppaat täsmälleen samat väitteet. Näille väitteille ei ole muuta perustetta kuin että sinä "tunnet piispa Sipon entuudestaan".
Viitsisitkö kunnioittaa muita keskustelijoita sen verran, että ottaisit huomioon kunkin keskustelun otsikon. Sinun mielipiteesi piispasta tiedämme jo, ihan varmasti jokainen meistä palstaa edes ajoittain seuranneista tietää. Mutta mikä on mielipiteesi elämästämme vähemmistönä? Nyt olisi mahdollista ja sopivaa kirjoittaa siitä asiasta.
Kun sinun laillasi pitää vaaleanpunaisia kakkuloita nenällä, kieltämättä meidän hiippakuntamme on iki-ihana kuin pieni marttayhdistys.
Ongelmana on vain se, että Kristuksen kirkko ei ole mikään marttayhdistys eikä piispa mikään tätikerhon puheenjohtaja. Kirkko on lähetetty maailmaan pelastamaan sieluja ja tekemään kaikki kansat Herran opetuslapsiksi. Siksi kirkon täytyy tehdä lähetystyötä aina ja kaikkialla. Sippo tekemässä lähetystyötä? Levittämässä evankeliumia? Opettamassa selvää katolista oppia? Tuskinpa sellaista hullua löytyy, joka sellaista odottaisi.
...ei mitään liberaalia.
Johannan mainitsema kirja on täydelliseltä nimeltään "Monsignore Adolf Carling - suomalainen pappi ja patriootti". Se on Kalevi Vuorelan käsialaa.
Minusta ei ole kovin ihmeellistä, että näin riitaisa ryhmä ei missään näy. On ehkä hyväkin asia, että tämä palsta on ainoa paikka, jossa paljastuu että suuri osa meistä vain etsii seuraavaa ihmistä tai ryhmää, jota voi herjata ja solvata. Ulkomaalainen saa juuri katolilaiselta veljeltään kuulla olevansa loinen. Rakenna siinä tulevaisuutta.
"On ehkä hyväkin asia, että tämä palsta on ainoa paikka, jossa paljastuu että suuri osa meistä vain etsii seuraavaa ihmistä tai ryhmää, jota voi herjata ja solvata."
Tämän on osoittanut todeksi ennen muita nimimerkki "Myös marialainen", jonka silmätikkuna on ollut erityisesti Euroopan luetuin katolinen uutispalvelu nimeltä kreuz.net. "Myös marialaisen" mielestä me eurooppalaiset kreuz.netiä lukevat katolilaiset olemme mm. juutalaisvihaajia ja uusfasisteja, mistä kummastakaan en taatusti tunnista itseäni enkä muitakaan katolilaisia.
Sellainen kotkottaminen toisia herjaamalla ja solvaamalla onkin meidän muiden mielestä sairaalloista.
Olen antanut viitteitä jokaiseen esittämääni väitteeseen, ja kieltämästäsi juutalaisvihasta voit lukea kreuz.netin omalta sivulta. Tämä saastasivusto ei ole yhteydessä Pyhään Istuimeen, eikä sillä ole moderaattoria, joka siitä vastaisi.
Valehtelet väittämällä, että olen väittänyt sivuston lukijoita juutalaisvihaajiksi ja uusfasisteiksi. Kun tämän lisäksi valehtelit aiemmin myös mielipiteistäni, on pakko todeta, että totuus ei paina vaa'assasi yhtään mitään.
Valehtelusi ei ilmeisesti ole mielestäsi sairaalloista, vaan merkki terveestä uskosta?
Muut konservatiivit itkevät moderaattoria apuun, jos puhun mistään muusta kuin keskustelun aloittajan aiheesta, mutta oma valehtelusi ja pakkomielteesi kääntää jokainen keskustelu samoille SCJ-urille eivät merkitse heille mitään. Täytyy sanoa, että konservatiivinen käsitys alkaa näyttää merkilliseltä.
Konservatiivisuus näyttää aika lailla samalta kuin katkeroituneisuus. Kun joku viaton uskalsi täällä puhua Mariankirkon tulppaaneista, hän sai heti useita rähjääjiä kimppuunsa. Ilmeisesti konservatiivi ei tyydy edes siihen, että muiden paitsi hänrn on pitäydyttävä tiukasti aiheessa, vaan kukaan ei saa edes itse aloittaa aihetta, josta hän katkeroituu.
Ja hänhän katkeroituu.
Olet sanottavasi kreuz.netistä jo tuhanteen kertaan sanonut. Olipa aiheesta kokonainen keskustelukin. Lopettaisit jo.
"Tämä saastasivusto ei ole yhteydessä Pyhään Istuimeen, eikä sillä ole moderaattoria, joka siitä vastaisi."
Miten ylipäätään mikään Internet-sivusto olisi yhteydessä Pyhään istuimeen? Ainoana poikkeuksena taitaa olla Vatikaanin oma www.vatican.va.
Vaikka et jostakin sivustosta pitäisikään, ei sinun silti kannata ampua koko arsenaalilla sitä vastaan ja leimata sen tekijöitä ties minkälaisilla käsitteillä. Sellainen kiihkoilu vie helposti uskottavuuden.
Katsopa yläpuolelta, kuka aloitti jälleen harhaanjohtavien väitteiden esittämisen aiheesta. Valita KS:lle, jos on valittamista. Jos hän jatkaa sumutustaan kn:n katolisuudesta, suhtautumisesta juutalaisvastaisuuteen tai minun väitteistäni, oikaisen ne jatkossakin.
Jaksan edelleen ihmetellä sitä, että yksikään konservatiivi ei puutu omiensa valehteluun, vaan työjärjestysasiat ovat heille tärkeämpiä, kun muut kirjoittavat. Eikö teille totuus merkitse mitään, vain puoluekysymykset?
Mihinkään "valehteluun" ei ole puututtu, koska sellaista ei ole tavattu. Lopettaisit jo tuon jankuttamisesi. Olet valovuoden kaukana aidosta katolilaisuudesta, johon tuollainen ei kuulu.
KS on valehdellut mm. seuraavissa kertomalla että olen väittänyt kreuz.netin lukijoiden olevan juutalaisvihaajia ja uusfasisteja, ja että olen abortin ja homouden kannattaja.
En ole kumpaakaan, enkä ole kumpaakaan koskaan väittänyt tai edistänyt. Saapa nähdä, ojennatko asiasta KS:ää, vai onko niin että koko kirkko on sinulle vain puoluepeli. Puhutko totuuden puolesta vai keksitkö vieläkin selityksiä?
Kuinka puuttua valehteluun, kun kaikki niitä täälläkin päästelee oman mielipidettä tukemaan. Kunhan itse uskoo omaa valheeseen, niin se ei muutu valheeksi. En minäkään valehtele, jos niin uskottelen. Oi rippituoli, oi rippituoli. Miksi sinut on tehty, kun mikään ei ole syntiä? Nyt oletan tietäväni, kenellä on Pyhä Henki. Se on sellaisella, joka tiedostaa itsensä ja tekonsa. Hän ymmärtää syntinsä ja pyrkii siitä pois.
Kirjoituksesi on hyvä ja aihe hyvä. Tähän mennessä on koossa kuusi kirjoitusta ja jo nyt on nähtävissä se, miten erilaisia me katolilaiset Suomessa olemme.
Meille on tullut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana paljon uusia katolilaisia, joiden juuret ovat eri herätysliikkeissä Suomessa. Jokainen on tuonut mukanaan oman persoonallisuutensa ja oman tapansa tulkita katolilaisuutta, heillä on monilla vaikeuksia integroitua kirkkoomme ja ikään kuin aloittaa hengellinen elämä alusta.
Kirkkoomme on myös tullut paljon sellaisia henkilöitä, joilla on noussut tie pystyyn esim. luterilaisessa kirkossa ja he ovat avoimesti arvostelleet papeille entistä kirkkoaan. Tällaisten henkilöiden ottaminen kirkkomme jäseniksi pelkän informaatiokurssin käymisen jälkeen, ei ole hedelmällistä. He aloittavat jonkin ajan kuluttua katolisen kirkon arvostelun ja ovat edelleen onnettomia hengellisessä elämässään.
Monet jo sylilapsina katolisen kasteen saaneet eivät halua kertoa esim. työpaikoillaan olevansa katolisen kirkon jäseniä. Onko meitä opetettu olemaan hiljaa, koska edustamme pientä vähemmistöä Suomessa? Media Suomessa kertoo hyvin avoimesti kaikista niistä epäkohdista, joita katolisessa maailmassa tapahtuu tai on tapahtunut. Sen sijaan Suomessa valtauskontoa edustavien luterilaisten ”synneistä” ei ole paljon kirjoitettu.
Olemme pieni uskonnollinen ryhmä Suomessa ja ongelmamme saattaa olla myös se, että koostumme lukuisista kielellisesti ja kulttuurillisesti erilaisista ihmisistä. Meidän tulisi olla enemmän yhdessä kirkkomme sisällä. Suurin osa maahan muuttaneista katolisista ihmisistä tapaa toisiaan pienissä samaa kulttuuria edustavissa ryhmissä. Olemmeko me suomalaiset liian ”sisäänlämpiäviä” omissa oloissamme eläviä, emmekä edes yritä solmia suhteita erilaisten ihmisten kanssa omissa seurakunnissamme.
Liian sisäänlämpiäviä? Ehkäpä. Yksi perisuomalainen piirre pitää kuitenkin nostaa esiin ennen muita. Se tuli vastaan, kun luin YLEn urheiluosastoa. Tuli heti mieleen, että Mariankirkon tulppaaneista kirjoittaneesta on varmaan tuntunut samalta, toivottavasti hän ei masentunut vastaanotosta:
"Suomalaisen mentaliteetin syvin ongelma löytyy joka kerta täältä keskustelupalstoilta, kun suomalainen häviää. Häviäjän aiheeton ruoskiminen, henkinen nujertaminen ja nälviminen alkaa heti. Se on suomalaisten suurin este suuriin urheilutekoihin henkisellä puolella. Kannustaminen loppuu heti, kun avautuu mahdollisuus pään aukomiseen. Ja kun tilaisuus koittaa, joka puskasta löytyy asiantuntija haukkumaan. Suomalainen on suomalaiselle susi."
Me emme rohkaise ihmistä, joka ensimmäisen ja kenties ainoan kerran kirjoittaa asioista omalta kannaltaa. Teilaajat iskevät kiinni heti, eikä heiltä löydy hyvää sanaa. On tietysti totta, että kyseessä on luonnevika, vaikka teilaaja itse uskoo olevansa Jumalan ruoska. Lopputulos on silti murheellinen: noin ei ylösrakenneta mitään.
Totta, negatiivinen Jumalan ruoska ristinaulii kirkon positiivisen rakentamisen. Jos ei ole itselle mieleinen kirkko, sitten ei saa olla mieleinen kirkko muillekaan. Jumala ei ole kaikille miellyttävä, mutta siltikin kaikki yrittivät miellyttää Jumalaa.
Korjataan: "jumalan ruoska" , on pienellä, ettei Fides-lehdessä taas tule kieliopillista neuvoja.
"Kirkkoomme on myös tullut paljon sellaisia henkilöitä, joilla on noussut tie pystyyn esim. luterilaisessa kirkossa ja he ovat avoimesti arvostelleet papeille entistä kirkkoaan. Tällaisten henkilöiden ottaminen kirkkomme jäseniksi pelkän informaatiokurssin käymisen jälkeen, ei ole hedelmällistä. He aloittavat jonkin ajan kuluttua katolisen kirkon arvostelun ja ovat edelleen onnettomia hengellisessä elämässään."
Sinänsä mikä tahansa syy kääntyä pois luterilaisuuden harhaopista on riittävä. Ongelmana on vain se, että monet kirkkoomme liittyneistä ovat ns. ressukoita. Tarkoitan niitä samoja, joita arvatenkin näkee arkipäivisin leipäjonoissa, sossun luukulla, työvoimatoimiston odotussalissa tai terveyskeskusten mielenterveyspalveluiden asiakkaina. Heillä ei ole mitään käsitystä katolisesta uskosta ja moraaliopetuksesta saatikka aikomusta seurata kumpaakaan. Heitä kiinnostaa kirkkokahvit enemmän kuin messu ja varsinkin ripittäytyminen. Viime vuodet näistä käännynnäisistä vastaisi muuan isä Teemu Sippo SCJ. Katastrofaalisin tuloksin.
"Ongelmana on vain se, että monet kirkkoomme liittyneistä ovat ns. ressukoita... Viime vuodet näistä käännynnäisistä vastaisi muuan isä Teemu Sippo SCJ. Katastrofaalisin tuloksin."
Kuten vanha sanonta kuuluu: hedelmistään puu tunnetaan. Kaikki muut osasivat tunnistaa hedelmät paitsi kirkonvastainen ääriliberaalinuntius Tscherrig, jolle riittivät katkirkkolaisten ja "ressukoiden" valehtelukirjeet oman kappalaisen korottamiseksi "piispaksi".
"Ongelmana on vain se, että monet kirkkoomme liittyneistä ovat ns. ressukoita. Tarkoitan niitä samoja, joita arvatenkin näkee arkipäivisin leipäjonoissa, sossun luukulla, työvoimatoimiston odotussalissa tai terveyskeskusten mielenterveyspalveluiden asiakkaina. Heillä ei ole mitään käsitystä katolisesta uskosta ja moraaliopetuksesta saatikka aikomusta seurata kumpaakaan. Heitä kiinnostaa kirkkokahvit enemmän kuin messu ja varsinkin ripittäytyminen."
Noista sanoista huokuva ylemmyydentunne ja halveksunta on mykistävää.
Olen tutustunut Irlannissa, Maltalla ym. asuessani katolilaisuuteen. "Opettajani" ja hyvä ystäväni on eräs Isä Pohj.Irlannista. Aikomukseni oli liittyä Suomessa katol. kirkkoon.
Näin ei käynyt. Koin olevani jopa ei-toivottu, ulkopuolinen ihminen sisäänpäinlämpiävässä yhteisössänne.
Katolilaisuudesta Suomessa jäi lähes salaseuramainen kuva, josta avoimuus on kaukana.
Tämä on mielipiteeni. Toivon, ettei se ole totuus.
Katolilaisuus elää ja loistaa maailmalla.
Kertoisitko siitä, millaiset tapaukset saivat sinut tuntemaan itsesi ulkopuoliseksi? Jos me toivomme kirkkomme menestyvän tässä maassa, meillä saattaa olla jotain opittavaa siitä.
Toivon, että minullekin olisi käynyt noin jo ENNEN KUIN liityin kirkkoon. Itselläni nimittäin tilanne ennen liittymistä vaikutti ihan ok:lta. Tapasin muutamia ihmisiä messukahveilla, kävin infokurssilla ja muutamassa muussakin suositellussa tilaisuudessa, jossa Suomen katolilaisia tapasin. Lisäksi suvustanikin löytyy pari, joten en tosiaan aavistanut pahaa.
Todellisuus alkoi hahmottua vasta sen jälkeen, kun olin jo liittynyt. Parin ihmisen käytöskin oikeasti muuttui suorastaan jääkaappimaiseksi liittymiseni jälkeen ja epäilin pitkään, että olin sanonut tai tehnyt jotain typerää juuri heille. Lopulta se, että tämä vetäytyvä jääkaappilinja ulottui heitä laajemmalle sai minut tajuamaan, että vika ei todellakaan ollut minussa. En ollut taatusti sanonut tai tehnyt mitään pahaa ihmisille, joita en ollut aikaisemmin edes tavannut.
Itselläni katolisuuden opiskelu ei ollut infokurssin varassa vaan olin asiaa mutustellut varmaan teini-iästä alkaen ja ehtinyt lukea aiheeseen liittyvää kirjallisuutta sen verran, että infokurssin sisältö ei ollut kuin olematon pintaraapaisu. Keskeistä oli, että infokurssin aikana sain valoisan kuvan katolisesta yhteisöstä Suomessa ja rohkenin viimein ottaa itselleni äärimmäisen merkityksellisen askeleen.
Reilun vuoden ajan kävin säännöllisesti messussa ja yritin osallistua parhaani mukaan, mutta erään tapauksen jälkeen mittani tuli täyteen. Messussa olen käynyt enää satunnaisesti ja olo tuntuu tyhjältä, sillä minulla ei nyt sitten kuitenkaan ole sitä henkistä kotia, jota olin kaivannut. Uskon ei pitäisi olla kiinni siitä, että ovatko muut samoin uskovat kivoja vai eivät. Näin olin sen ajatellut, mutta minun on rehellisesti myönnettävä, että kyllä tämä on nakertanut myös uskoani - sitä jonka kehitys ja kasvaminen oli vienyt vuosia, jopa vuosikymmeniä!
Eroamiseen en ole valmis, mutta rehellisesti sanottuna toivon, että en olisi liittynyt. Tai että olisin lykännyt asiaa. Se on muuten vinkkini kääntymistä harkitseville: ottakaa kontakti lähimpään katoliseen seurakuntaan varhaisessa vaiheessa (älkää jahkailko vuosikymmeniä kuten minä) ja olkaa jo harkintavaiheessa tekemisissä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa tulisitte käännyttyännekin olemaan.
Tätä palstaa pidin pitkään lähinnä epämääräisenä likatunkiona, mutta pikkuhiljaa on ollut pakko uskoa, että tämä erittäin todennäköisesti heijastaa pinnan alla kuplivaa ikävää todellisuutta. En kerro ikävistä kokemuksistani tarkemmin, sillä minusta tämä piiri on niin pieni, että näiden nikkien takaa on kyllä mahdollista ihmisiä tunnistaa. Esim. juutalaisuus-palstasta poiketen, tämä palsta on kyllä melko selkeästi katolilaisten itsensä hallussa.
tutustuin ulkomailla katolisuuteen ja Suomessa halusin vaihtaa kirkkoa. Oli vaikeampaa kuin voisi kuvitella. Mutta onneksi tutustuin kirkkoon ulkomailla enkä Suomessa ja tiesin mitä kirkko oli.
Uskon Suomen ongelman olevan SCJ ja nimenomaan sen yhteys puolalaiseen menttaliteettiin. Kun nämä yhdistetän saadaa jotain vielä kierompaa kuin rehti suorasanainen savolainen. Hollantilaisista täytyy sanoa, että he uskalsivat olla aidosti "kunniattomia paskiaisia". Hatun nosto sille, hyviä vihollisia on vähän.
Tosin eipä neokatekumeenit & Opus Dei juuri tilannetta paranna. :(
Piispan kannattaisi aktiivisesti hankkia suomalaisia pappiskutsumuksia, niin päästäisi dehoniaaneista, neukkareeista ja oppareista eroon heistä tulsi hassuja sisääpäinläpiävien klubien vetäjiä.
että toki olen katolilainen nyt.
Vinkki kirkkoon liittyville. Sanokaa suoraan kirkkoherralle mitä tahdotte ja käyttäkää lyhyitä lauseita. Monet heistä eivät ymmärrä kovinkaan hyvin suomea. Puhukaa siis hyvin hitaasti ja kirjakieltä niin teillä saattaa olla pieni mahdollisuus saada viestinne läpi. Lisäksi ostakaa kateksimus omaksenne ja lukekaa se läpi.!
Kovin ikävää, ettei uskontojen supermarketista löytynyt sinun egollesi sopivaa tuotetta. Valitan. Palautusoikeutta ei ole.
Perheellisenä olisin valmis laittamaan 20 vuoden stopin sinkkujen kirkkoonottamiselle.
On kamalaa, että ylivoimaisesti suurin osa uusista katolilaisista on jokaikinen vuosi joko sinkkuja tai eronneita. Sellainen EI OLE normaalia eikä sellainen kuulu katolisen kirkon elämään. Pappien on varmaankin tosi vaikeaa saada aikaan mitään normaalia seurakuntaelämää, kuten perhetapaamisia, -leirejä ja -retrettejä, kun suurin osa kirkkokahveilla istuvista seurakuntalaisista on sinkkuja. Lisäksi maallikkosääntökunnat on kaikki sinkkujen miehittämiä. Meillä perheellisillä ei niihin juuri ole asiaa.
Opin jo lapsuudenkodissani, että sinkkuus on merkki itsekkyydestä. Normaalit ihmiset menevät joko naimisiin tai sitten ryhtyvät papeiksi tai sisariksi. Viimeksimainittuja täällä juuri tarvittaisiinkin! Mutta kun koko elämä pyöriin oman navan ympärillä, jokaikinen uhraus tuntuu sinkuista varmaan ylitsepääsemättömältä. Sen takia sinkkuus vain jatkuu, vaikka edessä on yksinäinen elämä ja varsinkin sitäkin yksinäisempi vanhuus.
Ei ihme, että kirkkomme ilmapiiri täällä Suomessa on se mikä se on. Se pitää normaalit, perheelliset ihmiset kaukana. Valitettavasti.
kukaan itseään katolisena pitävä voi evätä Kirkkoon liittymisen millään perusteella sellaiselta henkilöltä, joka sitä todella haluaa. Se olisi todella Saatanallista ja Kirkon vastaista.
No jopa! :D "Kunniattomia paskiaisia". Jotakin armoa tähänkin kirkkoon, ettei kaikki armo mene luterilaisille.
Tässä olisi kehityskeskustelujen paikka, mutta ilmeisesti Patakonservatiivin harjoittama "lyödään lyötyä" on tyypillisempi asenne, kuin mitä haluaisin uskoa. Tuli taas nähtyä, mitä se uskolla lyöminen on.
Kuten aikaisemmin totesin, kysymys on enemmänkin luonneviasta kuin katolisen uskon mukanaan tuomasta asiasta. Toivon, että keskustelun aloittaja löytää ihmisiä, jotka tukevat häntä. Meitä on kehoitettu tukemaan ja rohkaisemaan toisiamme. Tunnet väärät opettajat siitä, että he eivät tee niin.
Se muuttuu ymmärrettäväksi, kun muistaa, että katolisen uskon merkitys näille veijareille on se, että se on vain yksi plootu heidän plakkarissaan, ei elämän perusta.
Olemme nähneet tällä palstalla hyvin pitkän listan siitä, keitä tähän kirkkoon ei haluta. Tulee mieleen irlantilaiskirjailijan teos, jossa kirjoittaja kertoo, että opettaja vaati heitä kuolemaan milloin uskonnon, milloin isänmaan, perinteiden, vanhempian, sisarusten ja ties kenenkä puolesta, niin pitkälle että kirjoittaja ihmetteli, halusiko kukaan heidän jäävän henkiin.
Johanna L:lle on sen verran annettava tunnustusta, että hän sentään toivoo ihmisten siirtyvän luterilaisesta kirkosta katolisiin, mahdollisimman hyvin asiat sisäistäneenä. Hänkin tosin jakaa ihmiset eri kasteihin, mutta onpa tuokin jonkinlainen alku.
Me perheelliset olemme todella sitoutuneita katoliseen uskoon, moraaliin ja elämäntapaan toisin kuin useimmat seurakunnissamme pyörivistä sinkuista. Me sentään kasvatamme lapsemme katoliseen uskoon. Meidän kauttamme kirkkomme vahvistuu, kasvaa ja kukoistaa.
VÄHINTÄ mitä katoliseen kirkkoon ajautunut ja sen penkkejä vuosia tai vuosikausia kuluttanut sinkku voisi kirkkomme eteen tehdä, olisi edes tehdä testamentti katolisen kirkon hyväksi. Mutta siihen eivät useimmat sinkuista ole valmiita, vaan jättävät rahansa aivan muille.
Tuskinpa kukaan tervejärkinen katolilainen tahtoisi koskaan hiippakunnastamme yhden ihmisryhmän temmellyskenttää. Nyt vaarana on se, että siitä on tulossa tai jo tullut sinkkujen oma lintukoto.
-> Me perheelliset olemme todella sitoutuneita katoliseen uskoon, moraaliin ja elämäntapaan toisin kuin
Puhu pukille. Logiikkasi on juuri sitä samaa, kuin sillä ylioppilaalla, joka viime vuosisadalla tuli hämmästyttämään perhettään oppimalla logiikalla: lintu ei ole kivi, äiti ei ole lintu, siis äiti on kivi.
Leimaat ihmisiä ryhmän mukaan, ja se tuntuu olevan perintö, jonka vanhempasi sinulle antoivat. Toivottavasti tekivät parhaan ymmärryksensä mukaan, sen vielä saavat varmaan anteeksi, vaikka hylkäät katolisen uskon ja moraalin varaamalla kirkon klubiksesi.
VÄHINTÄ mitä voit tehdä, on pyytää anteeksi näiltä ihmisiltä. Katolisen yhteiskuntaopetuksen mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään maineeseen. Loukkaat tätä periaatetta tekemällä naimattoman ihmisen lähtökohtaisesti huonomaineiseksi, josta hänen pitäisi erikseen puhdistautua.
"Loukkaat tätä periaatetta tekemällä naimattoman ihmisen lähtökohtaisesti huonomaineiseksi, josta hänen pitäisi erikseen puhdistautua."
Puppua. Päinvastoin arvostan suuresti pappeja, sisaria ja muita selibaattiin sitoutuneita. Sen sijaan en jaksa arvostaa omahyväistä sinkkua, joka ei sitoudu mihinkään muuhun kuin omaan itseensä ja materialistiseen onneensa.
*Sen sijaan en jaksa arvostaa omahyväistä sinkkua, joka ei sitoudu mihinkään muuhun kuin omaan itseensä ja materialistiseen onneensa.*
Leimaat kaikki muut yksinäiset ihmiset omahyväisiksi materialisteiksi. Loukkaat siis heidän hyvää mainettaan. Kieltäisit Kristuksen kirkon heiltä pariksikymmeneksi vuodeksi, koska olet niin hyvä. Älä saarnaa muille omahyväisyydestä, josta olet paraatiesimerkki.
Kirkkoomme ajautuneista ns. ressukoista on oman havaintoni mukaan ainakin 90 % näitä sinkkuja. Ilmeisesti heitä ei ole muualle huolittu, kun he niin katoliseen kirkkoon hakeutuvat.
Jos edes muutamat näistä itsekkäistä miespuolista ja neidestä ryhtyisivät papeiksi tai sisariksi, meillä olisi kokonainen kotimaisten pappien ja sisarten armeija.
Monta kertaa kaipaan vanhoja kunnon aikoja, jolloin katsottiin kieroon vanhojapiikoja ja -poikia, jotka eivät olleet solmineet avioliittoa ja perustaneet perhettä, vaan pyörivät riesana toisten nurkissa.
"Leimaat kaikki muut yksinäiset ihmiset omahyväisiksi materialisteiksi."
Tosiasioiden toteaminen ei ole leimaamista.
"Loukkaat siis heidän hyvää mainettaan."
En edes tiennyt, että sinkuilla olisi koskaan ollut erityisen hyvä maine.
"Kieltäisit Kristuksen kirkon heiltä pariksikymmeneksi vuodeksi, koska olet niin hyvä."
Kuten Johanna L. ja eräät muut ovat oikein todenneet, monet näistä sinkuista ovat liittyneet katoliseen kirkkoon tuntematta sen uskoa ja moraaliopetusta sekä vaikka todellista aikomusta seurata kumpaakaan.
"Älä saarnaa muille omahyväisyydestä, josta olet paraatiesimerkki."
Miten niin? En ole sinkku, vaan perheellinen.
Hyvä Jumala, rukoilen sinua Pyhä Marian kautta, että tiputtaisit puolison minullekin. Ja ne eroneet saisivat toisen mahdollisuuden, kun ne katoliset, jotka perhearvoja puolustelevat, niin onnestaan ja ilostaan ilmoittavat perheevankeliumia kuin katkera mustasti savua savu. Treffipalstalle yksinäiset, kun valepaimenet käskee. He kun ovat parempia kaikessa. Aamen. Toivottavasti ovat myös rippituolissakin.
Älä kutsu sitten luterilaiselta puolelta ihmisiä tänne. Muista määritellä, kenet haluat. Siellä kun on enemmän yksinäisiä ja eroneita, kun pystyt edes kuvittelemaan.
On totta, että seurakunnissamme häärää ja pyörii kokonainen joukko yksinäisiä naisia. Ja muutama yksinäinen mies. Mutta jotkut näistä "yksinäisistä" ovat kyllä tosiasiassa naimisissa luterilaisten tai ylipäätään muihin uskontoihin tai uskonnottomien kanssa, jotka eivät syystä tai toisesta ole koskaan mukana katolisessa messussa.
Minusta katoliseen kirkkoon ei välttämättä kannata naimisissa olevana liittyä, jos oma aviopuoliso ei jostakin syystä tahdo samalla kääntyä katolilaiseksi. Ainakin siinäkin tapauksessa liittymistä tarvitsee harkita todella tarkkaan, koska katolilaisena eläminen on vaikeaa ilman puolison tukea ja ymmärrystä. Lisäksi ei-katolilaiset eivät hevin ymmärrä ja seuraa mm. keinotekoisten ehkäisyvälineiden kieltoa.
En tahdo nyt leimata ketään erityisesti, mutta minusta sinkkuus ON ongelma. Se on yksi materialistisen nykyajan sivutuote eikä vastaa kutsumustamme pyhyyteen. En ole yhtään yllättynyt siitä, että joidenkin mielestä tätä ei saisi sanoa eikä tästä saisi edes puhua. Monet eivät ole sisäistäneet katolilaisuutta.
"Ja ne eroneet saisivat toisen mahdollisuuden, kun ne katoliset, jotka perhearvoja puolustelevat, niin onnestaan ja ilostaan ilmoittavat perheevankeliumia kuin katkera mustasti savua savu."
Jokainen katolilainen tietää, ettei katolinen kirkko vihi eronneita uuteen avioliittoon paitsi jos aiempi liitto on ollut kirkollisesti mitätön. Mitä oikein tarkoitat? Oletko edes katolilainen?
*Tosiasioiden toteaminen ei ole leimaamista.*
Oikeus hyvään maineeseen tarkoittaa nimenomaan sitä, että ihmistä ei lähtökohtaisesti leimata. Toisin sanoen ihmisestä oletetaan lähtökohtaisesesti hyvää, ellei ihminen itse anna muuhun aihetta. Myös tosiasian toteaminen olisi muuten leimaamista, jos sillä pyritään horjuttamaan oikeutta hyvään maineeseen. Muutenhan koko käskyä ei olisi tarvinnut antaa. Sillä pyritäään suojelemaan ihmisiä juuri sinun kaltaisiltasi "todenpuhujilta", jotka jakelevat ryhmärangaistuksia. Useimmista ihmisistä löytyy kyllä jokin ominaisuus, jonka perusteella haaskalinnut pääsevät mielipuuhaansa.
http://www.trosch.org/for/scan/har-detr.htm
*En edes tiennyt, että sinkuilla olisi koskaan ollut erityisen hyvä maine. *
Sinun ei tarvitse tietää sitä. Katolisen opetuksen mukaan sinun on oletettava niin.
*Kuten Johanna L. ja eräät muut ovat oikein todenneet, monet näistä sinkuista ovat liittyneet katoliseen kirkkoon tuntematta sen uskoa ja moraaliopetusta sekä vaikka todellista aikomusta seurata kumpaakaan.*
Olisit uskottavampi, jos todella vaatisit parempaa opetusta tai parempia tietoja kaikilta. Nyt kärkesi kohdistuu sinkkuihin, ja perusteita keksiskellään tarvittava määrä.
*Miten niin? En ole sinkku, vaan perheellinen*
Olet omahyväinen.
Johanna L:n kirjoituksessa oli monta veikeää oletusta: katolinen kirkko on niin huono kirkko, että tänne tulevat ne, jotka eivät muualle pääse (mitä pitäisi tehdä, jotta EI pääsisi lut. kirkkoon? Meillä on sentään olemassa kriteerejä). Sitten kun nämä ihmiset on surkimuksiksi todettu, niin nimenomaan heistä pitäisi leipoa pappeja. Voi taivas...
Mutta onneksi hänellä on antaa asioiden parantamiseksi hyvä resepti: katsotaan kieroon. Tuskinpa se ketään on koskaan auttanut, mutta onhan katsottu kieroon. Siitä tulee kaikille parempi olo.
No, aika entinen ei koskaan enää palaa, ja kieroon katsojiakin voidaan auttaa kirurgisin keinoin. Lisäksi heitä varten on olemassa Kansanradio, jossa on jos jonkinlaista kälkättäjää valittamassa siitä, mikä kaikki nyt taas on huonosti.
*Minusta katoliseen kirkkoon ei välttämättä kannata naimisissa olevana liittyä, jos oma aviopuoliso ei jostakin syystä tahdo samalla kääntyä katolilaiseksi.*
Joka on kerran tunnistanut Katolisen kirkon Kristuksen kirkoksi, hänelle voi olla vaikeaa perustella, miksi pysyttelisi Kristuksen kirkon ulkopuolella.
"Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä.
---
Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?"
*En tahdo nyt leimata ketään erityisesti, mutta minusta sinkkuus ON ongelma. Se on yksi materialistisen nykyajan sivutuote eikä vastaa kutsumustamme pyhyyteen.*
Syntyihän siitä asiallistakin keskustelua. Mutta olisi tärkeää tietää, puhutaanko nyt kaikista yksin elävistä, naimattoman elämän valinneista, ilman omaa tahtoaan yksin elävistä (henkisesti haavoitetuista, poikkeuksellisen aroista tai kerta toisensa jälkeen jätetyistä). Sinkkuus valintana on varmasti nykyajalle tyypillisempi ilmiö, mutta ehkä yksinkertaistetaan liikaa, jos puhutaan siitä vain materialismina. Ihmisten voi nykymaailmassa olla vaikea luottaa toisiinsa, opinnot ja työelämä tekevät tepposiaan, kun aktiivivuosia on yhtäkkiä mennyt parikymmentä. Ja osa sinkkuilmiöstä voi johtua nimenomaan materiaalisesta pakosta vapautumisesta. Aikaisemmin naisen osa ei ollut kaksinen, ellei ollut miestä.
Just sen takia. Kirkkoon tulee luterilaisia eronneita uuden toivon perässä, ja ne pettyvät. Täällä haukutaan sitten sinkkuja, jotka eivät voi tehdä mitään yksinäisyydelle. Armoa ja rakkautta voisi tässä tapauksessa siirtää luterilaisesta kirkosta tähänkin kirkkoon, halauksien ja paijauksien kera.
"Armoa ja rakkautta voisi tässä tapauksessa siirtää luterilaisesta kirkosta tähänkin kirkkoon, halauksien ja paijauksien kera."
Juuri kun ehdin jo iloita siitä, että katkirkkolaiset ovat jättäneet tämän palstan rauhaan, sinä ilmestyit tänne kirjoittamaan tyhmyyksiä.
Jos luterilainen kirkkokunta (joka virallisen katolisen opetuksen mukaan ei ole edes "kirkko") on niin iki-ihana, mikset sitten siirry sinne takaisin? Ei sinun kaltaisiasi täällä meillä kaivata!
Jos omahyväisen tahdot nähdä, sinun riittää katsoa peiliin. Se ei yllätä, sillä olethan mitä ilmeisimmin sinkku. Terveisiä vain ystävillesi Katkirkossa!
Ilmeisesti et ole sisäistänyt katolilaisuudesta puoliakaan. Katoliseen elämään nimenomaan kuuluu avioliiton solmiminen tai sitten sitoutuminen selibaattiin joko pappeudessa, sääntökuntalaisena tai jossakin hengellisessä kutsumuksessa, kuten Opus Deissä.
Kuten tuolla alempana ja muuallakin todetaan, meidän hiippakuntamme ikiaikainen ongelma on SCJ, joka ei ole kiinnostunut terveen katolisen opin ja elämäntavan opettamisesta, vaan halvasta ekumeenisesta huhhailusta ja pelleilystä.
Liityt siis muihin valehtelijoihin. En ole sinkku, enkä tunne katkirkkolaisia edes nimeltä, paitsi tätä italialaista, jonka nimi on täällä vilahdellut.
Omahyväisyydestäsi on tullut riittävästi näyttöä. Kun sinun pitäisi vahvistaa veljeäsi, sinä poikkeuksetta lyöt häntä, vieläpä uskolla. Sitten kerskut eläväsi muita parempaa tai pyhempää elämää.
Usko ei tuota tuollaisia hedelmiä. Alituinen myrkynkylvösi on merkki jostain aivan muusta, ilmeisesti henkilökohtaisistä ominaisuuksistasi. Rukoilen puolestasi, mutta vastuu teoistasi on sinulla itselläsi.
Jahvekin pitää potkaista ulos kirkosta, sehän sinkku myös. Samoin on muuten Jeesus, joka
tosin ilmeisesti onkin jo potkaistu ulos katolisesta kirkosta ilmeisesti liian liberaalina.
Saanko kysyä, mikä sinua riivaa ihmisessä, joka tulee kirkkomme, eikä pääse naimisiin, mutta haluaa kuulla evankeliumia sellaisena kuin on tarkoitus? Ja mikä sinua riivaa siinä, etten itse pysty löytämään miestä, jota rakastan ja joka rakastaa minua? Mene ihmessä eksorkistimme luo käymään, jotta saadaan sinusta pahahenki pois. Ja perusta sitten treffivälitystoimisto, jotta minäkin naimaton ihminen löytäisin Raamatun tuntevan katolisen rinnalleni. En toivo sellaista henkilöä, joka tuntee VAIN katekismuksen, eikä Raamattua, kuten nyt sinusta vaistoan. Nyt varsinkin pysyn sinun kiusana naimattomana ja housut jalassa. :D
On Jumalanpilkkaa puhua Jumalasta ja Jeesuksesta halveksivasti "sinkkuina". Jumala ei ole ainoastaan itseään varten. Toisin kuin lukemattomat tuntemistani sinkuista.
"Saanko kysyä, mikä sinua riivaa ihmisessä, joka tulee kirkkomme, eikä pääse naimisiin, mutta haluaa kuulla evankeliumia sellaisena kuin on tarkoitus?"
Evankeliumia ei ole kirkossa tarkoitus vain kuulla, vaan sen pitää antaa muuttaa meidän elämämme. Jos se jää vain kuulemisen asteelle, on kristinuskomme pelkkää ulkokultaisuutta.
"Ja mikä sinua riivaa siinä, etten itse pysty löytämään miestä, jota rakastan ja joka rakastaa minua?"
Kirjoitat kuin henkisesti teini-ikäinen Carrie Bradshaw teinityttöjen "Sinkkuelämää" -sarjassa. Naisena neuvon sinua kypsymään. Jos asenteesi on tuo, et taatusti tule miestä koskaan löytämään, sillä vain epäkypsät miehet etsivät epäkypsien naisten seuraa. Jospa alkaisit etsitä miestä hieman kristillisin kriteerein? Jospa alkaisit pukeutua, puhua ja käyttäytyä naisellisemmin? Jospa alkaisit etsiä miestä muualtakin kuin baarin nurkasta? Jospa luopuisit tuollaisesta rakkaus-haihattelusta? Me aikuiset ihmiset tiedämme, että avioliiton sakramentissa rakkauteen kypsytään, kun taas sitä solmittaessa on eräänlainen "perusrakkaus" ja vakaa tahto perustaa katolinen perhe katolisen puolison kanssa. Siinä sinulle neuvoa! Vai haluatko sittenkin jäädä ressukaksi koko loppuelämäsi ajaksi?
"Mene ihmessä eksorkistimme luo käymään, jotta saadaan sinusta pahahenki pois."
Epäasiallista ja typerää. Patakonservatiivilla ei ole elämänpituista ongelmaa sinkkuna. Sinulla on.
"Ja perusta sitten treffivälitystoimisto, jotta minäkin naimaton ihminen löytäisin Raamatun tuntevan katolisen rinnalleni."
Halpamaista. Outoa on lisäksi se, ettet puhu mitään perheen perustamisesta. Naimattomat katolilaiset eivät etsi ketään "rinnalleen", vaan katolista puolisoa, jonka kanssa perustaa katolinen perhe.
"En toivo sellaista henkilöä, joka tuntee VAIN katekismuksen, eikä Raamattua, kuten nyt sinusta vaistoan."
Oletko ihan varmasti katolilainen? Et siltä ainakaan kuulosta.
"Nyt varsinkin pysyn sinun kiusana naimattomana ja housut jalassa. :D"
Valitettavasti aika monilla sinkuilla on housut kaikkea muuta kuin jalassa.
maalikkosääntökuntien sinukuissa? Katariina Sienalainen oli maalikkodominikaani, kirkon opettaja ja pyhä. Voit verrata vaikka tasoltaan ihan muihin kirkon opettajiin ja pyhiin, jotka ovat olleet miehiä. Minusta se on todella hölmöä, että ihmisten ei anneta elää pyhästi, vaan vaaditaan että pitää ryhtyä papiksi tai nunnaksi. Olen ihan ihmeissäni siitä, miten ne jotka haluavat voivat todella ryhtyä papiksi, kun aikaisemmillekkaan halukkaille ei ole tähän mahdollisuutta annettu. Tuntuu, että tuo papiksi nunnakis mouhous on pelkkää teatteria.
Pyhä Katariina Sienalainen oli neitsyt, joka oli sitoutunut elämään selibaatissa.
Miten voit edes verrata häntä tavalliseen suomalaiseen sinkkuun, joka a) arvatenkin aniharvoin on neitsyt, b) ei ole virallisesti sitoutunut elämään selibaatissa ja c) tosiasiassa useimmiten ei elä selibaatissa?!
Sinkkuus ei kuulu katoliseen elämään, vaan on sen vastaisena huono esimerkki lapsille ja nuorille. Asiaa pahentaa myös se, että meidän perheessämme on kummallakin katolisella puolisolla kokemuksia siitä miten sangen monet sinkkunaiset tosiasiassa jahtaavat pappeja ja puhuvat halveksuvasti sisarista tai naimisissa olevista.
ovatko maalikkosääntökunnissa puuhastelevat paljon parjatut naiset neitsyitä vai ei? Ja mistä tiedät, että Katariina Sienalainen oli neitsyt? Voihan olla, että ne puuhastelijat ovat luvanneet elää selibaatissa. Ja sitäpaitisi onhan monet papitkin, jotka ovat luvanneet elää selibaatissa, harrastaneet irtosuhteita jopa miesten kanssa taikka saatisitten menneet naimisiin, kun nainen on tullut raskaaksi. Ei tällaisia esimerkkejä tarvitse kovinkaan kaukaa hakea. Ei kannata tuomita kaikkia yksineläjiä sillä perusteella, että seuraa Sex and the cityä.
Minusta tässä hiippakunnassa pitäisi ensin pitää huolta, että joka hiippakunnassa on kiekkoherra, joka puhuu edes välttävästi suomea ja näyttää ihmiseltä. Nythän on kiimaisen teinin näköisiä pitkätukkia ja parrakkaita hampuuseja monessa seurakunnassa puhumattakaan siitä, että pukeutuisivat sutaaniin messussa. Päinvastoin, härskeimmät jättävät jopa uskontunnustukset pois, jotta saavat pitää puoli tuntia pitkän protestanttishenkisen saarnan. Kuuluuko tällainen Katoliseen kirkkoon? Ei kuulu.
Toki voi taas joku tulla sanomaan, että voivathan ne papit olla hurskaita. Mutta hiippakuntapappien tarkoitus on palvella seurakuntaa ja auttaa seurakuntalaisia uskontiellä. Mutta miten tällainen on mahdollista, kun papin ukonäkö saa aikaan vilunväristyksiä ja ällötystä.
Aitoon katolilaisuuteen kuuluu pappien kunnioittaminen heidän virheistään huolimatta. Me saamme olla kiitollisia jokaikisestä papista, joka palvelee tässä pohjoisessa hiippakunnassa. Ja sitäpaitsi vanhoina katolilaisina me tiedämme, että muutamat kaikista parhaimmista papeistamme on ollut juuri sellaisia "puolikielisiä" (ilmaisu, jota en itse hyväksy).
Sinulla on vielä paljon matkaa kasvaa aidoksi katolilaiseksi.
järkevämpää korjata virheet? Kun papit näyttäisivät papeilta heistä tulisi esikuvia joihin samaistua. Tämä todennäköisesti näkyisi kutsumuksien kavuna.
Ei ole kovin vaikeaa ajaa partaa ennen messua taikka muistaa että uskontunnustus kuuluu messuun Katolisessa kirkossa. Sutaaninkaan käyttö ei ole kovinkaan vaikeaa. Suomenkieli on sen sijaan vaikeaa, mutta sen asian voi korjata suomalaisten pappien avulla, joka saadaan kutsumuksista kun papit näyttävät siltä miltä pitää. Vai onko nyt niin, että nittä kutsumuksia ei edes haluta? Tai ei ainakaan hiippakuntapappeja? Tai ei ainakaan suomalaisia hiippakuntapappeja? Onko pappien oma ego niin iso, että se estää parranajon?
Minäkin kaipaan aikoja, jolloin voitiin kiusata, painostaa, pilkata ja nöyryyttää ihmisiä mielipuolisuuden rajoille asti niin, että se kuului asiaan. Voi hyvä Jumala tätä hurskastelua!
Ja tuolla alempana vielä tämä kieroonkatsoja kertoo, että tämä on juuri sitä aitoa katolista elämää. Eikö teillä ole omaa elämää ollenkaan? Kaipaatteko todella takaisin näitä aikoja, kun ihmisiä pystyttiin kiusaamaan ilman rangaistuksen pelkoa?
Luulisin suurena ongelmana Suomessa olevan sen, että sellaisia perheitä, joissa lapset kasvatetaan katolilaiseksi, on todella vähän. Katoliseen lapsuuteen liittyvät tekijät puuttuvat Suomessa. Lisäksi lapset joutuvat useimmiten käymään luterilaisen kirkon kerhoissa ja tavallisissa päiväkodeissa. Eihän Suomessa ole katolisia päiväkoteja tai kouluja. (Vai onko?)
Se että katolisiksi kääntyvät ovat sinkkuja ja usein nuoria aikuisia on kai ihan yleismaailmallista. Ei siinä mitään pahaa ole. En tiedä, miten Kirkko Suomessa panostaa lapsiperheisiin - mutta enpä ole koskaan täällä ulkomailla (kokemusta useasta "katolisesta" maasta) koskaan sellaista vastakkainasettelua nähnyt sinkkujen ja lapsiperheiden välillä kuin tämän palstan keskustelut antavat ymmärtää.
Ehkä sinkut etsivät enemmän seuraa ja aktiviteetteja. Näin katolisen äidin näkökulmasta katsottuna itse olen tyytyväinen, kun perheenä edes pääsemme sunnuntaina messuun ja lapsilla on lisäksi katoliseen traditioon liittyvää toimintaa ympärillä ja katolilaisia kavereita. No, itse en ole asunut Suomessa perheeni kanssa, mutta sen verran "köyhältä" katolisten lapsiperheiden todellisuus vaikuttaa siellä, että enpä edes haluaisikaan, jos se jotenkin olisi mahdollista. Lisäksi kansallisuuksien kirjo tekee lapsiperheiden todellisuudesta vieläkin kirjavampaa. Sinänsä se on mukavaa, että porukka on kaikenkarvaista, mutta totuuden nimessä - isoissa katolisissa maissa etnisillä ja kielellisillä vähemmistöillä on omat pappinsa ja seurakuntansakin.
Lisäksi liberaalein siipi ja konservatiivisimmat useimmiten välttelevät toisiaan eivätkä joudu välttämättä kosketuksiin toistensa kanssa . Ja onhan heidän järjestönsäkin erillisiä. Mutta Suomessa joudutaan pienuuden takia törmäyskurssille - ilmeisesti vähän joka käänteessä. Eipä käy kateeksi teitä.
Katolista uskoa vaalitaan ennen kaikkea katolisissa kodeissa. Niin Suomessa kuin muuallakin. Tai sitten ei. Niin Suomessa kuin muuallakin. (Ja yhä useammin näin - jälkimmäistä...)
Eipä siinä mitään pahaa olekaan, olen samaa mieltä. Eikä sinkkujen ja lapsiperheiden välillä todellisuudessa ole juopaa kuin muutamien ihmisten ajatuksissa. Kun omat ongelmat ulkoistetaan, niin joku ryhmä on välttämättä syntipukkina. Ellei se olisi sinkut, se olisi joku muu.
"Eikä sinkkujen ja lapsiperheiden välillä todellisuudessa ole juopaa..."
Niissä on paljonkin juopaa, sillä sinkut eivät elä katolista elämää. Pyhyyteen on vain kaksi tietä:
a) sitoutuminen selibaattiin pappeudessa, sääntökuntaelämässä tai hengellisessä kutsumuksessa;
b) pyhä avioliitto tai siveellinen leskeys.
Näistä kutsumuksista a) on yliluonnollinen ja b) luonnollinen, minkä takia a) on perinteisen katolisen opetuksen mukaan korkeampi. Sinkut eivät tunnetusti edusta näistä kumpaakaan, vaan materialistista itsekeskeisyyttä ja arvatenkin useissa tapauksissa myös siveettömyyttä.
Omalta osaltani ymmärrän kumpaakin osapuolta. Yhtäältä on totta, että jokaisella täytyy olla oikeus kääntyä katolilaiseksi. Toisaalta on totta, että on vaikeaa luoda mitään todellisesti katolista ympäristöä ja ilmapiiriä siellä missä seurakuntalaiset ovat suurimmaksi osaksi sinkkuja ja perheettömiä.
Vaikka Patakonservatiivi valitsee sanansa liiankin jyrkästi, olen omakohtaisesti sitä mieltä, että sinkkujen kannataisi pohtia vakavasti papiksi tai sisareksi ryhtymistä. Se on tietenkin kutsumus, mutta kutsumusta on vaikea saada, jos jo lähtökohtaisesti sulkee sen mahdollisuuden kokonaan pois elämästään ja tahtoo vain vaalia omaa "vapauttaan".
En tahdo syyllistää ketään, vaan kutsua kaikkia miettimään miten saisimme täällä luotua todellisen yhteisöllisen ja lapsiperheystävällisen katolisen ympäristön.
useammat ovatkin tätä miettineet, mutta minkäs teet kun vallalla on SCJ, joka ehkäisee kutsumksia. Eikä hellarityyppinen neokatekumeeni-liike taikka edes Opus Dei muuta tilannetta.
Minun ohjeeni piispalle on seuraava: sanoudu JULKISESTI irti eltäjiesi Piispa Josef Wrobelin, isä Jan Artisin, Piispa Paul Verschurenin linjasta ja saat nähdä, että kustsumuksia tulee! Se on Saatanasta, että kutsumuksia ei varjella ja niitä yritetään väkipakolla ohjata SCJ: suuntaan ja Puolaan! Kirjoita asiastsa Fidekeseen! Kerro papeille, että on väärin evätä yhteys katoliseen kirkkoon ilman mitään syytä! Kerro tämä erityisestsi SCJ:n papeille! Piispan tulee antaa ihmiseillle mahdollisuus maksaa oma pappiskoulutuksensa hiippakuntapapiksi tai mahdollisuus hankkia rahoitus itse eikä sanoa, että ei ole mahdllista mikäli et muuta Puolaan.
Minusta hiippakunnan papiston kannattaa vakavasti pohtia SUOMALAISTEN hiippakuntapappien hankkimista hiippakuntaan. Asia ei ole kiinni muusta kuin piispan viitseliäisyydestä. En tahdo syyllistää piispaa, mutta tällä olisi suuri vaikutus katolisen kirkon tilaan Suomessa.
Valitatte katolilaisten sinkkuutta. Jos kerran kirkossa on paljon sinkkuja, miksei perheitä ala syntyä? Eikös miehet ja naiset luonnostaan hakeudu yhteen ja siitä se perhekin alkaa varmaan syntyä?
Vai onko niin, että kaikki sinkut ovat maahanmuuttajia tai eronneita?
Miten paljon kirkossa on nuoria suomalaisia alta 25v miehiä/naisia? Heitä tuskin on paljon, mutta osaako joku arvioida määriä?
Olisi tärkeää saada suomalaiset nuoret katolilaiset yhteen, jos haluamme tänne katolilaisia perheitä ja kulttuuria. Vai onko toivo mennyttä, ja kaikki sinkut iäkkäitä/eronneita?
Suomen katollinen kirkko on Roomalle vain pieni "Lahetyssaarnaajan " paikka.....ei sen ihmeellisempaa ....... Kalevi Vuorela Raimo Painio en ole kirjaasi lukennut mutta mita olen nahnyt ette ole totuutta kirjoittanut "Stelliksesta" ........... "truth will set you free"
Patakonservatiivi haluaa vain ulkoistaa vaikeutensa. Kun hän ei kykene elämään kristillistä, katolista elämää, syylliset ovat sinkkuja. Jos näkisinkin näissä kutsumusten vaatijoissa niitä, jotka vahvistavat veljeään, mutta heitä ei ole. On vain veljensä painajia, myrkynkylväjiä, kieroonkatsojia ja suoranaisia valehtelijoita. Ja näiden ihmisten pitäisi uskoa elävän katolista elämää.
Kaikkialla maailmassa eletään kutsumusten kanssa samoissa ongelmissa. Siellä myös pohditaan, millainen kutsumus voi olla nykyään. Jo Opus Dein perustaminen oli yksi vastaus tähän kysymykseen, ja luulen että näemme vielä paljon muuta tällä saralla.
Asian pohtiminen olisi mielenkiintoista ja antoisaa. Siinä on vain yksi huono puoli. Syyllistäminen käy silloin hankalammaksi. Siksi uskon, että minkäänlaista keskustelua ei synny.
"Valitatte katolilaisten sinkkuutta. Jos kerran kirkossa on paljon sinkkuja, miksei perheitä ala syntyä?"
Arvatenkin melkoinen osa näistä sinkuista on tosiasiassa homoja tai lesboja tai sitten heteroseksuaalisia irtosuhteita harrastavia. Normaalit ihmiset menevät naimisiin, jos hengellistä kutsumusta ei ole. Kuten tällä palstalla on joskus todettu, kaikkein irvokkainta on, että nämä sinkut sitten puuhastelevat oikeasti naimisissa oleville tarkoitetuissa sääntökuntien maallikkoryhmissä. Näin he mukamas kuvittelevat itselleen ja toisille omaavansa jonkinlaisen "kutsumuksen", joka tosiasiassa ei vaadi yhtikäs mitään, mutta antaa pienen sulan itsekkään sinkun hattuun.
"Eikös miehet ja naiset luonnostaan hakeudu yhteen ja siitä se perhekin alkaa varmaan syntyä?"
Kyllä. Mutta tämä pätee normaaleihin ihmisiin, ei itsekeskeisiin sinkkuihin. Juuri tässä koko sinkkuus mättää pahasti kristinuskon kanssa. Sekä perheen perustaminen että hengellisen kutsumuksen seuraaminen vaatii melkoista uhrausta; pitää luopua omista suunnitelmista, oikuista, intohimoista, tavoista ja haaveista elääkseen TOISTA varten. Meille perheellisille tämä toinen on aviopuoliso ja perhe, papeille ja sisarille taas Jumala ja kirkko. Sinkut eivät taas luovu mistään, mutta kuvittelevat olevansa katolisen yhteisömme arvostettuja jäseniä. Niin ei ole. Heidän elämänsä ei ole katolista, eikä kristillistä.
"Vai onko niin, että kaikki sinkut ovat maahanmuuttajia tai eronneita?"
Maahanmuuttajissa sinkkuja ei juuri ole, sillä he ovat sisäistäneet katolilaisuuden jo lapsina. Monet meidän sinkuistamme ovat eronneita, jollaisia kutsun suomen kielen sanalla "aviorikkoja".
"Miten paljon kirkossa on nuoria suomalaisia alta 25v miehiä/naisia? Heitä tuskin on paljon, mutta osaako joku arvioida määriä?"
Kyllä heitä on ja paljon. Kuulin kerran (en tiedä onko totta), että yli puolet maamme katolilaisista olisi lapsia ja nuoria. Se on todella paljon. Mutta nuoret eivät tule seurakuntiin, joissa he eivät saa normaalia ja aitoa kannustetta avioliiton solmimiseksi ja perheen perustamiseksi, jos niissä pää kolmantena jalkana puuhastelevat naiset ja muutamat miehet ovat sinkkuja tai eronneita. Sinkut ovat huono esimerkki nuorille ja lapsille!
"Olisi tärkeää saada suomalaiset nuoret katolilaiset yhteen, jos haluamme tänne katolilaisia perheitä ja kulttuuria."
Ehdottomasti.
"Vai onko toivo mennyttä, ja kaikki sinkut iäkkäitä/eronneita?"
Toivo ei ole koskaan mennyttä. Sinkku voisi vielä vanhoilla päiviläänkin mennä naimisiin ja hankkia itselleen kunniallisen elämän. Jos hän ei siihen kykene, sitten vähintä olisi tehdä testamentti katolisen kirkon edestä.
"Kyllä heitä on ja paljon. Kuulin kerran (en tiedä onko totta), että yli puolet maamme katolilaisista olisi lapsia ja nuoria."
---> En ole ikinä törmännyt nuoreen katolilaiseen Suomessa. Siis suomalaiseen. Katolisia vaihtareita olen nähnyt. Lähes kaikki katolilaiset asuvat myöskin Helsingin seudulla, missä itsekin liikun ja missä heitä pitäisi näkyä.
Syntyperäisiä suomalaisia katolilaisia lienee olemattoman vähän, kun en koko elämäni aikana ole tavannut yhtäkään, en koulussa, en harrastuksissa, en kaveripiirissä. Joko he asuvat maan alla tai heitä ei ole. Epäilen jälkimmäistä!
Kehotan tutustumaan siihen ilmiöön, että hiippakuntamme leirikeskuksessa Stella Mariksessa järjestetään kesällä lukuisia lasten- ja nuortenleirejä, joihin osallistuu arviolta satoja. Samoin ensikommuunio-ryhmät (= 1. ehtoollinen) ja vahvistus-ryhmät (vastaa luterilaisten ripillepääsyä) ovat vuosi vuodelta suurempia.
Kyllä meillä nuoria on ja paljon onkin!
"Patakonservatiivi haluaa vain ulkoistaa vaikeutensa. Kun hän ei kykene elämään kristillistä, katolista elämää, syylliset ovat sinkkuja."
Mitä voimme oikeastaan tietää Patakonservatiivin (uskon)elämästä? Minun mielestäni emme mitään. Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä. Toisten (uskon)elämän arvioiminen on sen sijaan asiatonta.
"Toisten (uskon)elämän arvioiminen on sen sijaan asiatonta."
Tämä koskenee myös niitä kirjoittajia, jotka arvioivat yksinelävien katolilaisten uskonelämää ja arvoa seurakunnan jäseninä?
Olen ymmärtänyt kirkkomme opetuksen niin, että ullanlinnalainen perheellinen, kolmen vuoden välein soopeliturkkinsa muodistuttava konservatiivirouva on Jumalalle juuri tasan yhtä rakas kuin Kontulassa asustava, minimitasoisella työkyvyttömyyseläkkeellä sinnittelevä, alkoholiongelman kanssa kamppaillut ja tappiolle jäänyt yksineläjäneiti. Molemmat ovat myös katolisessa seurakunnassaan yhtä arvokkaita, ja molempia tulee kohdella ystävällisesti ja ajatella ja puhua heistä hyvää.
... tai sitten eivät ole halunneet kertoa sinulle sitä. Ei Suomessa esim. työpaikka-tai harrastuspiireissä ole kovin tavanomaista mainostaa uskontoaan. Joku voi pelätä jopa leimautumista siihen mielikuvaan, jota mediassa (tai ainakin esim. eräässä pääkaupunkiseuden laajalevikkeisessä sanomalehdessä) katolisuudesta ja katolilaisista annetaan.
"on Jumalalle juuri tasan yhtä rakas kuin..."
Jospa emme ryhtyisi arvioimaan Jumalan tunteita. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä.
Jumalalla ei ole tunteita siinä merkityksessä kuin me ihmiset tunteista puhumme. Tämänhän elementaarisen asian katolisesta jumalakäsityksestä varmaan katolilaisena tiedät? Jumalan rakkaus ei ole tunne, rakkaus on Jumalan olemus.
Jokainen ihminen on Jumalalle yhtä rakas. Näin ainakin sanoi viime sunnuntain messussa se katolinen pappi, jonka saarnaa kuuntelin. Onko tässä sinulle jotakin outoa? Lausuiko pappi Jumalan nimen turhaan?
Toisin kuin väität, sinkut ovat melkoinen häiriötekijä muillekin kuin vain Patakonservatiiville. Olemme katolisen mieheni kanssa puhuneet tästä ongelmasta muiden katolisten avioparien kanssa ja tulleet siihen johtopäätökseen, että sinkut pitävät normaalit katolilaiset poissa mm. kirkkokahveilta ja teresoista. E
n viitsi perheellisenä mennä mukaan esim. teresoiden toimintaan, jos muut osallistujat ovat joko sinkkuja tai eronneita. On joukossa toisin muutama vanhempi naimisissa oleva ja leskikin, täytyy myöntää. Mutta suurin enemmistö on nimenomaan näitä sinkkuja ja eronneita.
Sinkut ovat seurakunnissamme häiriötekijä, sillä sinkkuus ei kuulu katoliseen elämäntapaan.
"Sinkut ovat seurakunnissamme häiriötekijä, sillä sinkkuus ei kuulu katolisen elämäntapaan."
Onko tuo yleinen katolisen kirkon käsitys vai lähinnä vain sinun käsityksesi? Luulisin, että harva ihminen on tahallaan sinkku. Yksin eläminen voi olla joillekin hyvinkin vaikea asia, eikä tilannetta paranna yhtään joidenkin muiden tuomitseva asenne. Mikä neuvoksi, jos puolisoa ei vain ole löytynyt?
"Onko tuo yleinen katolisen kirkon käsitys vai lähinnä vain sinun käsityksesi?"
Se on yleinen katolisen kirkon käsitys.
"Luulisin, että harva ihminen on tahallaan sinkku."
Totuus on kokonaan toisenlainen.
"Yksin eläminen voi olla joillekin hyvinkin vaikea asia, eikä tilannetta paranna yhtään joidenkin muiden tuomitseva asenne."
Eivät sinkut ole ainoita yksineläviä, vaan myös papit, leskit yms.
"Mikä neuvoksi, jos puolisoa ei vain ole löytynyt?"
Luepa ylempää railakkaan katolisen Johannan hyviä neuvoja.
"Yleinen katolisen kirkon käsitys" onkin nyt sitten vähän eri asia kuin esim. selkeä kielto katekismuksessa. Yleinen katolisen kirkon käsitys on myös eri asia kuin yleinen katolilaisten käsitys. Olisin kiinnostunut tietämään tarkemmin tästä sinkkuuskiellosta - olisiko kellään osoittaa jotain lähdettä (muuta kuin omat sanansa), missä tämä näin selkeästi tuomitaan?
Joillekin sinkkuus on kyllä tietoisesti valittu elämäntapa ja aika monille tiedostamattomasti, koska odottavat kulman takaa tulevaa aina vaan "parempaa"... Aika harva on tilanteessa täysin tahtomattaan. Olen tässä suhteessa kyllä taipuvaisempi olemaan näiden tuomitsevaisten kanssa samaa mieltä. Sen sijaan heidän sinkkustereotypioissaan ei ole päätä eikä häntää. Patakonservatiivin esittämät "itsekkäät oman navan ympärillä elävät sinkut, jotka eivät edes omaisuuttaan testamenttaa kirkolle" tuskin henkisessä etsinnässään katolisen kirkon huomaan päätyvät. Tälle osastolle löytyy "uskontojen supermarketista" kabbalaa, scientologiaa, erilaisia buddhalaisuuden suuntauksia jne. Johannan kuvaamat "ressukat", jotka parveilevat leipäjonoissa ja erilaisilla avustusluukuilla taitavat kyllä aika usein olla myös kohtalaisen sikiävää sakkia eli jonkin sortin perheellisiä. Harvemmin sinkkuja, koska se sinkkuus käytännössä edellyttää itsekkyyden lisäksi itseriittoisuutta, jota näillä "ressukoilla" tuskin on. Epäilen syvästi myöskin, että tämä kansankerros mihinkään katoliseen kirkkoon pyrkisi.
Yleistyvä sinkkuus on ongelma koko yhteiskunnassa, ei pelkästään katolisessa kirkossa. Olen samaa mieltä. Katolinen kirkko (Suomessa?) voisi nyt tehdä historiaa ja vaikkapa selvittää omien sinkkujensa taustat tämän kyllästyttävän taivastelun sijasta ja ryhtyä ihan reippaisiin toimenpiteisiin tilanteen muuttamiseksi. Aluksi kannattaisi vaikka ihan selvittää sinkkujen taustat ja syyt sinkkuuteen. Tämän selvittyä saattaisi löytyä oikeat lääkkeet tilanteen korjaamiseksi. Jos järjestetään naimisiin meneville avioliittokursseja, niin miksi ei ole olemassa kursseja, joilla sinkkuja opastetaan hakeutumaan oikeanlaisiin kontakteihin vastakkaisen sukupuolen kanssa (itse kun epäilisin tässä olevan ongelmien syyt)? Useimmat eurooppalaiset katolilaiset, sekä käännynnäiset että syntyperäiset ovat kyllä kasvaneet kulttuurissa, jossa esiaviollinen seksi ja vaihtuvat suhteet ovat normi, jolloin muunlaiset suhteet vastakkaisen sukupuolen kanssa jäävät helposti kaveruuden tai tuttavuuden tasolle.
menisi kirkkokahville tai teresoihin, jos siellä olisi se kauhea sinkku, paavi, joka on paha häiriötekijä kaikille kunnon ihmisille.
Kannattaa sinunkin karttaa mokomaa sinkkua ja sulkea korvat hänen sinkkuelämän vääristämiltä mielipiteiltään.
Jospa sheriffi poistaisi tuollaiset tökeröviestit. Papiston jäsenet eivät ole mitään "sinkkuja", vaan he ovat omistaneet elämänsä Jumalalle ja kirkolle. Aidot sinkut taas vain itselleen.
Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä. Se ei tarkoita jokaisen oikeutta yleiseen häiriköintiin, tapahtuipa se uskolla lyömisenä kuten Patakonservatiivilla, tai muutenkaan.
Uskonelämää voidaan arvioida, kuten mm. Patakonservatiivi itsekin tekee leimaamalla kokonaisen ihmisryhmän. Lisäksi hän valehtelee ja kylvää myrkkyä ympärilleen hyökkäilemällä ihmisten kimppuun milloin mistäkin syystä. Hänellä ei siis ole Pyhän Hengen lahjoja, mistä voi vetää johtopäätöksiä hänen uskonelämästään.
Jos et viitsi mennä mukaan katoliseen toimintaan siksi, että nostat nokkaasi muille ihmisille, vastuun siitä kannat sinä itse, eivät muut. Sinä et viitsi sitä, sinkku ei viitsi tätä. Pata kattilaa soimaa.
Ihmisillä on uskomattomia verukkeita sille, miksi heillä on oikeus toimia kuten toimivat, mutta muilla ei. Ja vikahan on aina muiden.
Kysy neuvoa papilta. Kysymältä muilta laiskoilta ja penseiltä pariskunnilta et pääse puusta pitkään.
Kaiken kaikkiaan viestisi on oikein hyvin kirjoitettu ja tasapainoinen, mutta kun kerran kysyt syytä siihen miksi katolinen kirkko ei hyväksy sinkkuutta, palautan mieliisi, että perinteisen katolisen opetuksen mukaan pyhyyteen on vain kaksi tietä:
a) sitoutuminen selibaattiin pappeudessa, sääntökuntaelämässä tai hengellisessä kutsumuksessa;
b) pyhä avioliitto tai siveellinen leskeys.
Kuten jo mainitsin, näistä kutsumuksista a) on yliluonnollinen ja b) luonnollinen, minkä takia a) on perinteisen katolisen opetuksen mukaan korkeampi.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että sinkkuuden syitä olisi syytä tutkia. Sinkkuus ei ole normaalia, vaan eräänlainen ihmiselämän häiriötila, jollaista kukaan ei toivoisi lähimmäisilleen. Siksi olisi paikallaan, että kirkko ryhtyisi auttamaan sinkku-parkoja löytämään edellämainituista KATOLISISTA elämäntavoista joko a):n tai b):n. Se tietenkin edellytään, että itse kukin sinkuista tiedostaa ensin oman elämäntilanteensa epänormaaliuden ja kestämättömyyden, osaa etsiä apua ja ennen muuta haluaa elää katolista elämää joko a):ssa tai b):ssä.
Henkilökohtaisesti olen edelleen sitä mieltä, että sinkkuus on nykyisen materialistisen elämäntavan sivutuote. Tuskinpa sellaista yksinäisyyttä kukaan itselleen varsinaisesti haluaa, mutta monille on ihmissuhteista tullut nykykaikana vain käyttötavaraa. Kukaan ei oikein kelpaa, koska "tuote" ei ole tarpeeksi hyvä tai sitten eletään turhaan "paremman" toivossa. Ja useimmiten kriteerit ovat kaikkea muuta kuin kristilliset, vaan liittyvät ulkonäköön, rikkauteen, seksielämään tai "hauskuuteen". Myös se, ettei toiseen ihmiseen tahdota sitoutua pyhässä avioliitossa, on merkki siitä miten toinen ihminen mielletään vain "tuotteeksi". Materialismia, sanon minä.
Sinkkuudesta voidaan päästä eroon ja siitä myös pitää päästä eroon, ja näin sinkkujen itsensä parasta ajatellen.
Taidat olla yksi niistä, jotka ovat jostakin kumman syystä liittyneet katoliseen kirkkoon vailla pienintäkään käsitystä katolisesta uskosta ja moraalielämästä saatikka aikomusta seurata kumpaakaan. Kaikki kristityt ovat kutsuttuja tulemaan pyhiksi, mutta sinkkuus ei ole tie pyhyyteen, vaan maallistuneen ja materialistisen nykyajan ikävä sivutuote, johon päätyneitä olisi autettava pääsemään yksinäisyydestään eroon.
Muistan takavuosilta seurakuntamme historian parhaimman kirkkoherran, monsignore Marino Trevisinin saarnan. Hän muistutti kovin sanoin siitä, että sinkkuus on osoitus itsekkyydestä ja että ihmisten on mentävä naimisiin, jos hengellistä kutsumusta ei ole.
Kyllä tämä on ihan virallista katolista opetusta, vaikka jotkut eivät sitä haluaisi kuulla.
En ole sinkku, vaan elän avioliitossa. Jatkuva, toistuva valehtelusi ei enää ole normaalia. Tunnen katolista uskoa ja moraalielämää varsin hyvin.
Ymmärrän näkemyksesi, mutta sinulla on sokea piste, jota et suostu näkemään. Valehtelet estoitta, kun suutut tarpeeksi. Hyökkäilet ihmisten kimppuun silloin, kun he avautuvat ja toivovat tukea. Sinulla ei ole kykyä eikä halua tukea horjuvaa veljeäsi, vaan kieroutunut halu ilkkua toisen vaikeuksille. Tätä yrität peittää hakemalla muista syyllisiä.
Mene itseesi, kadu, ja paranna tapasi. Toisilta osaa kuka tahansa vaatia hyvinkin vaikeita asioita. Näytä, että haluat itse elää kristittynä.
Häiriötekijöitä ovat ne fariseukset, jotka eivät tee itse, vaan jotka etsivät vikapäitä muista. Yksikään näistä fariseuksista ei ole puuttunut toisten fariseuksien valehteluun ja vihansa purkamiseen muihin ihmisiin. Yhdelläkään fariseuksella ei ole ollut tuoda keskusteluun mitään, koska totuus on heille puoluepeliä.
Kaikki paaville uskolliset konservatiivit ovat siis "fariseuksia", päättömän sippomaisen "ekumenian" (mitä se sitten lopulta tarkoittaakaan?) kannattajat ovat taas normaaleja? Tuota ei usko lapsikaan!
Ainoa mitä "Myös marialainen" (mahtaneeko olla edes katolilainen?) on osannut tällä palstalla harjoittaa, on päätön kotkottaminen, joten jos hän on naimisissa (mitä epäilen) ihan sääliksi käy aviomies-parkaa.
*Kaikki paaville uskolliset konservatiivit ovat siis "fariseuksia", päättömän sippomaisen*
Ei, vaan valehtelijat, myrkynkylväjät, leimaajat ja muita tukemisen sijaan lyövät ovat fariseuksia. Oireellista, että tunnistit heiksi vain konservatiiveja. Ei sen puoleen, omakin kokemukseni on samansuuntainen myrkynkylvöäään katolisena toimintana. Vaimoni ei näihin keskusteluihin kuulu.
Katsos ystäväiseni, olen kertonut sinulle yhtä ja toista, mitä et halua muistaa. Olen muistuttanut sinua ja kaveriasi Patakakkosta, että olette molemmat valehdelleet avoimesti, eikä kummassakaan ole miestä tai naista sitä tunnustamaan. Olen muistuttanut siitä, että ihmisiä on tuettava uskossaan, ei lyötävä uskon varjolla. Et ilmeisesti kykene hahmottamaan koko asiaa, vaan katsot että katolilaisen pitääkin valehdella?
*omakin kokemukseni on samansuuntainen myrkynkylvöäään katolisena toimintana.*
p.o. omakin kokemukseni on samansuuntainen, juuri he pitävät myrkynkylvöään katolisena toimintana.
Tähän keskusteluun minun täytyy sanoa, että täällä Amerikassa seurakunnat rakentuvat aviopareista ja lapsista. En muista onko seurakunnassamme yhtäkään sinkkua. Ainakaan en ole heitä eri happeningeissa tavannut. Muutama eläkeläinen on joka on leski. Mutta sellainen on normaalia.
Aina kun käymme Suomessa, ihmettelen seurakunnissa sinkkujen tai yksinolevien suurta lukumäärää. Siellä melkein ihmetellään perheitä. Olen syntyperäinen ortodoksi ja tätänykyä niinikään uniaatti. Olen pannut merkille sen, että monet ortodoksikäännynnäisistä ovat samanlaisia sinkkuja.
Minusta on luonnollista mennä naimisiin. Mitähän nämä sinkut etsivät kristinuskosta? Eivät ainakaan kristillistä elämää, jos nyt saan sanoa. Luultavasti vain kokemuksia ja elämyksiä, minkä olen pannut merkille ainakin monen ortodoksikäännynnäisen kohdalla.
Laitatpa yksi amerikkalainen paketissa, ja siunaa se niin pääsee naimisiin. Jos naimisinmeno olisi helppoa täällä, niin eikö täällä olisi kuin siellä? Avatkaa silmänne laajemalle. Voin ottaa luterilaisen, mutta sitten valitetaan, kun "se ei ole katolilainen tai hän on eronnut". Nyt alkaa minun nuppi kiehua kapeakatseisuudestanne.
Uskoaan vähääkään vakavasti ottava katolilainen ei solmi avioliittoa luterilaisen eikä varsinkaan eronneen kanssa. Yleensä maallistunut luterilainen maallistaisi katolilaisenkin helposti ja lapsista tulisi pelkkiä materialistisia uuspakanoita. Eronneen kanssa ei avioliittoa voi kirkollisesti edes solmia, ellei sitten edellistä avioliittoa ole hiippakunnan oikeusistuimen taholta julistettu mitättömäksi. Muussa tapauksessa katolilainen sulkee itsensä sakramenttien ulkopuolelle ja sitä kautta ajan myötä väistämättä menettää uskonsa ja pelastuksensa. Mikään "rakkaus" ei ole sen arvoista.
"En ole sinkku, vaan elän avioliitossa."
Vanhempani ovat olleet naimisissa 30 vuotta ja itsekin olen menossa naimisiin ehkä ensi vuonna, mutta en ole koskaan kuullut kenenkään oikeasti naimisissa olevan sanovan "elän avioliitossa". Korkeintaan on tavanomaista sanoa "elän AVOliitossa" tai "elän parisuhteessa".
Avioliitossa ei "eletä", vaan se on katolisen uskon mukaan sakramentti. Jos meillä on on onni olla siitä osallisia, olemme naimisissa. Minäkään en ihan usko siihen, että olisit naimisissa.
"Avioliitossa ei "eletä", vaan..."
Jos ajattelet ettei avioliitossa ole elämää niin eipä ole ihme ettet ole löytänyt aviopuolisoa ?
Nyt aletaan mennä jo naurettavuuksiin, jos aletaan tappelemaan fraasista "elän avioliitossa".
Totta kai avioliitossa eletään! Tämä on suomen kieltä! Eiväthän aviopuolisot ole kuolleita. Ei avioliiton sakramentti muutu miksikään, jos ja kun avioliitossa eletään.
Se että joku ei ole kuullut tällaista sanontaa, kertoo lähinnä siitä, että on elänyt elämänsä pimeässä huoneessa ilman yhteyksiä muihin ihmisiin.
Se että joku on/ei ole naimisissa, ei ole mikään mielipidekysymys. Kukaan täällä ei voi sanoa: et ole naimisissa, sillä sitä ei voi tietää. On vain uskottava mitä toinen sanoo ja toivoa että se on totta.
Tarkennan: ei ole katolista kielenkäyttöä sanoa "elän avioliitossa" ikäänkuin se olisi vain yksi muiden vaihtoehtojen rinnalla eikä olisi loppuelämän pituinen liitto.
Toistan: suomeksi on tapana sanoa "elän avoliitossa", ei "elän avioliitossa".
Tottakai me elämme, mutta "elän avioliitossa" sopii taatusti paremmin luterilaiseen kieleen, heidän, joille avioliitto ei ole pyhä eikä sakramentti eikä koko elämän pituinen liitto, vaan siihen vihitään vaikka 15. kerran.
"Tottakai me elämme, mutta "elän avioliitossa" sopii taatusti paremmin luterilaiseen kieleen, heidän, joille avioliitto ei ole pyhä eikä sakramentti eikä koko elämän pituinen liitto, vaan siihen vihitään vaikka 15. kerran."
Suomeksi ei yleensä taideta niinkään sanoa, että "elän avioliitossa", vaan sanotaan ennemmin, että "olen naimisissa". Yhtä lailla kuin katolilaiset toivovat, että heidän liitostaan tulee koko elämän pituinen, toivovat myös luterilaiset aivan samaa asiaa. Sellaisesta, että joku olisi vihitty 15. kerran, en ole tätä ennen koskaan kuullutkaan. Lainaus Katekismuksesta:" Avioliitto on perheen perusta. Julkinen sitoutuminen ja yhteiskunnan vahvistus antavat sille turvan. Elinikäisessä avioliitossa miehen ja naisen suhde voi parhaiten toteutua Jumalan tarkoittamalla tavalla."
"Yhtä lailla kuin katolilaiset toivovat, että heidän liitostaan tulee koko elämän pituinen, toivovat myös luterilaiset aivan samaa asiaa."
Luterilaiset eivät voi sellaista toivoa, sillä jo lähtökohtaisesti he hyväksyvät avioeron mahdollisuuden sekä muiden kohdalla että omalla kohdallaan. Meidän katolilaisten kannattaakin pysyä kaukana kaikista luterilaisista ja heidän "avioliitoistaan".
"Sellaisesta, että joku olisi vihitty 15. kerran, en ole tätä ennen koskaan kuullutkaan."
Sellaista on taatusti tapahtunut. Onpa muuan luterilainen kirkkoherra jo 8. "avioliitossaan". Pelleilyä yhtä kaikki.
-"Yhtä lailla kuin katolilaiset toivovat, että heidän liitoistaan tulee koko elämän pituinen, toivovat myös luterilaiset aivan samaa asiaa."
"Luterilaiset eivät voi sellaista toivoa, sillä jo lähtökohtaisesti he hyväksyvät avioeron mahdollisuuden sekä muiden kohdalla että omalla kohdallaan."
En nyt ymmärrä lainkaan ajattelutapaasi. Sillä, että toivoo avioliitostaan tulevan koko elämän pituisen, ei ole mitään tekenistä sen kanssa, hyväksyykö teoriassa avioeron mahdollisuuden. Luulisi olevan itsestään selvää, että jokainen kristitty toivoo avioliitostaan tulevan koko elämän pituisen.
"Meidän katolilaisten kannattaakin pysyä kaukana kaikista luterilaisista ja heidän "avioliitoistaan."
Voi olla vähän vaikeaa Suomessa, jossa suurin osa ihmisistä on luterilaisia. Ehkä sellaisen, joka todella haluaa pysyä kaukana kaikista luterilaisista, olisi hyvä asua jossakin katolisemmassa maassa kuin Suomessa, jossa on vain kymmenisen tuhatta katolilaista, niin ettei hän joutuisi vahingossakaan luterilaisten kanssa tekemisiin.
-"Sellaisesta, että joku olisi vihitty 15. kerran, en ole tätä ennen koskaan kuullutkaan."
"Sellaista on taatusti tapahtunut."
Jos ei sinulla ole mitään perusteluja väitteillesi, että joku olisi vihitty 15. kerran, niin kysymyksessä on vain sinun väitteesi eikä mikään tosiasia.
"Onpa muuan luterilainen kirkkoherra jo 8."avioliitossaan". "
Kuka? Onko tuo väitteesi totta vain sillä perusteella, että sinä olet tuota mieltä?
Ymmärrän sen, että jos joku haluaa siirtyä yhdestä uskonnosta toiseen uskontoon, niin hänen tulee hylätä entinen uskontonsa ja nähdä se pelkästään hyvin kriittisessä valossa, mutta sitä en ymmärrä, miksi pitää vielä liioitella ja puhua sellaista, mikä ei vaikuta kovinkaan todenmukaiselta.
""Tarkennan: ei ole katolista kielenkäyttöä sanoa "elän avioliitossa" ikäänkuin se olisi vain yksi muiden vaihtoehtojen rinnalla eikä olisi loppuelämän pituinen liitto. ""
Tuo on oma tulkintasi, sillä miten sinä voit päättää toisen puolesta että toinen ajattelee ikään kuin avioliitto olisi vain yksi vaihtoehto muiden rinnalla. Minun perheessäni on käytetty suomenkielistä ilmaisua "avioliitossa elämisestä". Meille kuten muillekin katolilaisille avioliitto on pyhä sakramentti ja loppuelämän pituinen liitto.
Olen syntyperäinen suomalainen, vaimolla on ulkomaalainen tausta.
Me emme tarvitse kielipoliisia tälle palstalle tai kirkkoon. Elämme avioliitossa, joka on pyhä sakramentti ja elämänpituinen liitto. Se on meille aivan katolista kielenkäyttöä. Tuollainen kielipoliisilinja kuulostaa enemmän hurmahenkiseltä protestantistmilta.
Kuten nimimerkki "äly hoi" ehti todeta, sanonta "elän avioliitossa" on aivan normaalia suomea.
Jos joskus pyydät maistraatista virkatodistuksen (sitten kun aivan tuota pikaa olet jättänyt sinkkuuden ja purjehtinut avioliiton satamaan), siinä lukee: "elää avioliitossa".
Myös luterilaisissa on vakaita kristittyjä. Uskonsa vakavasti ottavat katolilaiset kyllä Suomessa avioituvat useammin luterilaisten kanssa kuin katolilaisten, siedätpä sinä sitä tai et. Jos itse olet saanut katolisen puolison, voit olla Jumalalle joka päivä tästä asiasta kiitollinen. Et voi väittää kuitenkaan itseäsi huonommiksi niitä katolilaisia, jotka ovat avioituneet luterilaisen kanssa.
"Sillä, että toivoo avioliitostaan tulevan koko elämän pituisen, ei ole mitään tekenistä sen kanssa, hyväksyykö teoriassa avioeron mahdollisuuden. Luulisi olevan itsestään selvää, että jokainen kristitty toivoo avioliitostaan tulevan koko elämän pituisen."
Jos hyväksyy avioeron mahdollisuuden, ei tosiasiassa tunnusta avioliittoa koko elämän pituiseksi liitoksi. Jos ei sitä tunnusta muiden kohdalla, ei sitä loogisesti tunnusta omalla kohdallakaan.
"Kuka? Onko tuo väitteesi totta vain sillä perusteella, että sinä olet tuota mieltä?"
Maarianhaminan ev.lut. kirkkoherra.
"Jos hyväksyy avioeron mahdollisuuden, ei tosiasiassa tunnusta avioliittoa koko elämän pituiseksi. Jos ei sitä tunnusta muiden kohdalla, ei sitä loogisesti tunnusta omalla kohdallaan."
Olen tuosta ei mieltä, mutta eihän meidän silti tarvitse riidellä.
Kävin lukemassa tällaista:" Maarianhaminan kirkkoherra Jan-Erik Karlström menettää virkansa. - "Kirkkoherra Karlström erosi tänä vuonna viidennen kerran avioliitosta."-"Erottamisesta päätti Porvoon tuomiokapituli yksimielisesti."
Kysymyksessä on siis ex-kirkkoherra, joka erosi 5. kerran avioliitosta ja menetti sen vuoksi virkansa.
Katolinen kirkko voi myöntää luvan mennä naimisiin luterilaisenkin kanssa. Se ei kuitenkaan tee katolilaisen puolisom löytänyttä katolilaista yhtään sen hurskaammaksi.
Voihan olla suorastaan ansiokasta, jos katolinen aviopuoliso joskus onnistuu auttamaan luterilaista puolisoakin kirkon yhteyteen.
Ja sitä paitsi, jos katolilainen sinkku haluaa Suomessa naimisiin, ei edes ole mahdollisuutta avioitua katolilaisen kanssa, kun he pelkäävät avioon astumista!
Luterilaiset kiistelevat homoista ja SUOMEN katolilaiset sinkuista...
Olen iloinen, etta oivalsin kirkossanne olevan jotain vialla, enka liittynyt. Nyt olen taas Pohj.-Irlannissa, jossa kylla kelpaan katolilaiseksi. Mina (ja rahani) teen hyvantekevaisyystyota katol.seurakunnassa.
Jeesus hyvaksyi luokseen kaikki katuvat, uskovat, parannuksen tehneet tai sita haluavat.
Miten sinkku voi tehda parannuksen? Olisiko Jumalan Pojan pitanyt kysya neuvoa Suomen katkerilta katolilaisilta, he tuntuvat niin kaikenmaaraavilta?
Hyvaa syksyn jatkoa kaikille.
(Pahoittelen kirjoitusasua.)
"Olen iloinen, etta oivalsin kirkossanne olevan jotain vialla, enka liittynyt. Nyt olen taas Pohj.-Irlannissa, jossa kylla kelpaan katolilaiseksi."
Mitä ihmettä tarkoitat? Oletko koskaan lukenut Katolisen kirkon katekismusta? Ei ole olemassa mitään Suomen, Japanin tai Pohjois-Irlannin katolista kirkkoa. Kirkko on yksi ja yleismaailmallinen. Jos katoliseen kirkkoon liittyy jossakin päin maailmaa, kuuluu siihen automaattisesti kaikkialla maailmassa.
Sinkkuus ei kuulu katoliseen elämään. Se, että jossakin päin maailmaa on Vatikaani kakkosen huumassa maallistuneita pappeja, jotka eivät opeta kirkon oikeaa opetusta ja uskoa, ei muuta tätä tosiasiaa suuntaan eikä toiseen.
Valitan, jos hiippakuntamme täällä Suomessa oli sinun egollesi liian pieni.
Taitaa kylläkin olla Kristuksen tooosi puhtaat luut jäljellä ruumista.
Tällä palstalla kirjoittavat Sippo-fanit taitavat olla pääasiassa sinkkuja. Nyt he viettävät hiljaiseloa, koska oman sinkkuuden tunnustaminen olisi noloa tässä keskustelussa.
Kysymyksesi on puoluepoliitikolle sen verran tyypillinen, että jääköön omaan arvoonsa. Vihjeenä sen verran, että tämän palstan kokemuksien mukaan konservatiivi ei tuomitse valehtelijaa, jos valehtelija on konservatiivi. Muiden tuomitsemiseen riittää huono sananvalinta.
Onko käsityksesi siis se, että pyhyyteen johtaa avioliitto ja valehtelu?
Tämän keskustelun aloitusviestissä pyysin nöyrästi, että keskustelua käytäisiin asiallisesti. Se oli ilmeisesti sinulta liikaa vaadittu.
Vielä ymmärtäisin, jos yhdessä viestissä esittäisit perustellusti jonkun keskustelijoista valehdelleen. Mutta kun toistuvasti ja ihan kyllästymiseen asti syytät toisia valehtelijoiksi, valehtelijoiksi ja valehtelijoiksi, se alkaa vähitellen mennä jo överiksi. Luulen, että samaa mieltä kanssani ovat muutkin keskustelijat ihan riippumatta siitä ovatko he konservatiiveja vaiko katkirkkolaisia.
Olet syytöksesi osoittanut jo niin monta kertaa, että jospa vaihteeksi pyrkisit asialliseen keskusteluun. Kiitos!
Toistan siis vielä kertaalleen ne kohdat, joissa olen osoittanut Konservatiivisen sielun ja Patakonservatiivin valehtelevan.
Konservatiivinen sielu väitti tässä keskustelussa, että olen esittänyt kreuz.netin lukijoiden olevan juutalaisvihaajia ja uusfasisteja, ja että olen abortin ja homouden kannattaja.
Kreuz.nettiä koskevassa keskustelussa hän väitti että koska minulla on epäilyksiä ko. sivustoa kohtaan, hyväksyn "surutta haureuden, susiparit, homopervoilun ja hela hoidon".
Patakonservatiivi väitti minua tässä keskustelussa sinkuksi ja katkirkkolaiseksi. KS kiisti lisäksi mm. kreuz.netin juutalaisvastaisuuden julkaisemistani linkeistä huolimatta.
Lisäksi Patakonservatiivi on vihjaillut, että olen katkirkkolainen ja sinkku, Konservatiivinen sielu ilmoittanut että olen punavihreä ja muistaakseni molemmat että kannatan homoliittoja tai -seksuaalisuutta.
Kun kerran itse muistin väärin, ja oikaisin asian, kun olin väittänyt Konservatiivisen sielun kirjoittaneen mieluummin valitsevansa juutalaisuuden kuin kristuksen, oikaisin asian. Sen paremmin Konservatiivinen sielu kuin Patakonservatiivikaan eivät ole oikaisseet ensimmäistäkään väitettään, vaan päinvastoin jatkavat tietoista väärän todistuksen antamista.
Tämä toiminta ei ole myöskään kenenkään muun konservatiivin mielestä väärin: kenellekään ei ole mitään merkitystä sillä, puhutaanko totta vai ei, vain sillä, kuka puhuu. Siksi heidän syytöksensä eivät juuri liikuta.
Aikaisemmin on käynyt niin, että kun viittaan todistusaineistoon, seuraa muutaman päivän hiljaisuus. Sitten loanheitto jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut - ja joku uusi nimimerkki herkeää ilmoittamaan, että "ei ole osoitettu valehtelua".
Aivan, valehtelua ei sallita, mutta panettelua kyllä. Olisikohan näihin aika puuttua, nimittäin tämä alkaa jo käydä hermoille. Umpikonservatiivit, olisipa antanut liberaalit teitä käsitellä, harmi että aloin puolustaa teitä. Jos jatkatte tätä, niin ilmestyy naisena kravatti kaulaan housujen lisäksi, varmasti!
"Myös marialaiselta" on turha odottaa asiallista keskustelua. Enpä usko, että tältä palstalta löytyy henkilöä, joka uskoisi hänen olevan "naimisissa oleva" ja "mies". Sen verran akkamaista on ko. nimimerkin suorastaan jo pateettinen kotkotus.
Mitä tulee taas tämän keskustelun otsikkoon, minusta se ansaitsisi keskustelua ja mieluiten korkeatasoista sellaista. Kiitos avauksestasi!
Minua eivät arviosi hetkauta. Olet osoittanut että et kykene käymään keskustelua ilman henkilökohtaisuuksia. Tällä kertaa niihin tosin oli inhimillisesti ymmärrettävä motiivi, johtaa huomio pois siitä tosiasiasta että et kykene tunnustamaan valehdelleesi.
Kieroa toimintaa eikä ainakaan katolista, mutta kerrankos ihminen vaatii muilta totuutta ja oikeutta mutta sallii itselleen kaikkea muuta.
"Olet osoittanut että et kykene käymään keskustelua ilman henkilökohtaisuuksia."
Tässä keskustelussa toisten syyttämiseen olet syyllistynyt nimenomaan sinä, Myös marialainen. En ole pannut merkille, että muut olisivat syyttäneet sinua mistään. Mistä moinen jankuttaminen? Tästä lähtien tulen tekemään sinusta valituksia ylläpidolle, jos aiot jatkaa tuolla tyylillä.
Marialainen, voit hyvin itsekin tarkistaa, kuka meni tässä ketjussa henkilökohtaisuuksiin: KS. Pyysit edellä minua kertomaan, missä hän valehtelee, ja kun sen tein, syytät viestintuojaa.
Yhtä kaikki: väärä vikapää näyttää olevan sinulle samalla tavoin liian kova pala kuin KV:ole väärän todistuksensa myöntäminen.
Ylläpidolla uhkailusi on turhaa. Meistä kahdesta minä voin näyttää, mitä on tapahtunut. Ylläpito tuskin alentunut käytettäväksi painostusvälineenä.
Jospa rauhoittuisit ja välillä keskittyisit omiin rikkomuksiisi. Sellainen olisi kristillisempää.
Miten voit sanoa noin toiselle? Että oikein alat pillereitä määräämään muille? Luuletko olevasi lääkärikin? Tuollainen kielenkäyttö on hävytöntä ja täysin epäkatolista!
Tiedätkö, että täällä on linkki poliisin? Tällaiset epäasialliset panettelut voidaan laittaa poliisin tutkittavaksi. Sinun viesti voi tulkita jo itsemurhaan yllyttämisesksi. Koita mennä itsesi.
Minut on melko nuorena otettu katolisen kirkkomme yhteyteen. Sen jälkeen en ole voinut kuvitellaakaan, että koskaan solmisin avioliiton ei-katolilaisen, eronneen tms. kanssa. Haluan nimenomaan katolisen miehen ja perheen, sillä usko ja kirkko ovat minulle tärkeät ja rakkaat.
Suomessa katolisen aviopuolisen löytäminen on vain vaikeaa. Vaihtoehtoja on neljä:
a) löytää suomalainen katolilainen puolisoksi
b) löytää sellainen suomalainen ei-katolilainen puolisoksi, joka on valmis kääntymään katolilaiseksi ennen häitä
c) löytää ulkomaalainen katolilainen puolisoksi
d) löytää sellainen ulkomaalainen ei-katolilainen puolisoksi, joka on valmis kääntymään katolilaiseksi ennen häitä.
Vaikka näistä a) on kaikista harvinaisin ja todellinen onnenpotku kummallekin, ei myöskään b):n pitäisi olla mitenkään vaikeaa. Siinähän se rakkaus punnitaan! Jos tuleva mieheni ei olisi valmis kääntymään katolilaiseksi, en voisi harkitakaan avioliittoa hänen kanssaan. Hän ei silloin rakastaisi minua tarpeeksi.
Olen samaa mieltä naisena Johanna L.:n kanssa, että monet katolilaiset etsivät puolisoa materialistisin ja epäkristillisin kriteerein. Ei mieheni tarvitse olla mikään maailman komein miljonääri sikspäkki, kunhan hän on uskova, rehellinen, työssäkäyvä, hellä, aidosti rakastava ja katolisia arvoja kunnioittava perusmies. Miehessä en etsi ensisijaisesti omaa petikaveria, vaan yhtä paljon tulevien lasteni isää. Monet eivät ajattele tätä tarpeeksi syvällisesti.
Sinkkuus on aina tragedia. Siihen ajautuneita pitäisi auttaa pääsemään siitä eroon. Myös hengellisiä kutsumuksia on tarjolla niille, jotka eivät halua naimisiin. Jotkut voisivat myös pyhittää elämänsä Jumalalle neitsyinä.
Kiitos sinulle, Susi K. Iloitsen siitä, että olet pääsemässä pois sinkkuuden ongelmastasi takaisin normaalien ihmisten kirjoihin.
Aloituksesi on hyvä. Siitä kyllä kannattaisi keskustella jatkuvasti, miksi katolisuus ei näy juuri millään tavalla yhteiskunnassamme. Ja siitä, miksi seurakunnissa on niin paljon juoruilua ja pahan puhumista ja miksi niin moni kirkkoon liittynyt jää ennen pitkää kirkollisesta elämästä pois.
Keskustelu ei ole ollut korkeatasoista. Siinä on ollut paljon juuri sitä pahan puhumista muista, esimerkiksi monia rumia väitteitä yksin elävistä seurakunnan jäsenistä, joita on halventaen kutsuttu ressukoiksi tai suhteesta suhteeseen liihottaviksi hedonisteiksi. On ollut eri mieltä olevien kirjoittajien halventamista tyyliin "et liene katolilainen ollenkaan" tai "olet varmasti kovin tuore katolilainen, kun et tunne oikeaa (so. samanlaista kuin minun) kielenkäyttöä". Tai inttämistä siitä, kuka on valehtelija, kuka harhaoppinen, kenellä on väärät arvot.
Itsekin jossakin kohdassa syyllistyit kummalliseen syytökseen "Jumalan nimen turhasta lausumisesta". Olet syyttänyt asiattomuudesta vain niitä, joiden mielipiteet eroavat omistasi, kun asiattomuutta on kyllä ollut runsaasti myös niiden viesteissä, jotka lienevät mielipiteiltään itseäsi lähellä. On inhimillistä vaieta "hyvien" rikkeistä ja melskata "väärämielisten" vastaavista rikkeistä, mutta oikeudenmukaista se ei ole. Turha on esiintyä moraalinvartijana, jos moraalin vaatimus ei koske yhtä tiukasti omaa porukkaa.
Toivon, että keskustelu jatkuisi kiinnostavan aloituksesi aihepiiristä ilman ilkeyksiä ja syyttelyitä. Toivon, että jos keskustelija kertoo olevansa katolilainen, olevansa avioliitossa, olevansa mies/nainen, tämä hyväksytään sellaisenaan tosiasiana. Muu vie keskustelun täysin turhille ja typerille urille.
"Siitä kyllä kannattaisi keskustella jatkuvasti, miksi katolisuus ei näy juuri millään tavalla yhteiskunnassamme."
Pienessä hiippakunnassa tämä tehtävä lankeaa piispalle, kun ei ole katolista intelligentsiaa, professoreita yms. Mutta kun hiippakunnan johdossa on täällä sattuneista syistä "ekumeenisena Teemu-piispana" tunnettu entinen kappalainen, jollai ei ole mitään uutta eikä kiinnostavaa sanottavaa, median kiinnostus katolista kirkkoa kohtaan on minimaalista tai pelkästään negatiivista. Tänään paavimme mm. vihki yhden maailman suurimmista ja tunnetuimmista katedraaleista, Barcelonan Sagrada Familian, mutta kommunistien linnake YLE uutisoi ainoastaan 200 homoperverssin "mielenosoituksesta" paavia vastaan.
"Ja siitä, miksi seurakunnissa on niin paljon juoruilua ja pahan puhumista"
Syypäitä ovat seurakunnissamme kohtuutonta tilaa vallanneet sinkut ja eronneet, sillä moista eivät naimisissa olevat harrasta.
"ja miksi niin moni kirkkoon liittynyt jää ennen pitkää kirkollisesta elämästä pois."
Koska hiippakuntamme on pelkkä SCJ:n lintukoto, jossa todellista katolista elämää ei pääse elämään muualla kuin omassa kodissaan.
"--median kiinnostus katolista kirkkoa kohtaan on minimaalista tai pelkästään negatiivista."
Tämä on totta valtakunnallisen median kohdalla. YLEn ja etenkin Helsingin Sanomien toimittajien tietämys katolisesta kirkosta ja vahva asenteellisuus tuovat jatkuvasti otsikoihin negatiivisia ja kummallisilta tuntuvia asioita katolisesta kirkosta eri puolilta maailmaa ja paavista erityisesti. Toimittajat eivät ole läheskään samassa määrin kiinnostuneita raportoimaan katolilaisten rakkaudesta ka kunnioituksesta paavia kohtaan eivätkä muista myönteisistä asioista.
Osa mediaa ei ole yhtä asenteellista ja rajoittunutta. Olen lukenut esimerkiksi Turun Sanomista myönteisessä hengessä tehtyjä artikkeleita katolisuuden ilmiöistä.
Miten tuoda katolisuutta esiin Suomessa? Piispan on oltava aktiivinen, mutta yksin hän tuskin millään toimellaan esimerkiksi Hesarin linjaan vaikuttamaan. Ei onnistunut piispa Wróbel julkisuuden kanssa yhtään piispa Sippoa paremmin, mutta suomalaiselta piispalta odotamme toki enemmän kuin ummikkopuolalaiselta. Katolisella tiedotuskeskuksella olisi ehkä strategian miettimisen paikka.
Mikä olisi meidän rivikatolilaisten mahdollisuus edistää katolisuuden myönteistä näkyvyyttä? Ainakin keskinäinen riitely ja toinen toisemme syyttely julkisilla keskustelupalstoilla on omiaan luomaan ja vahvistamaan kielteistä kuvaa.
Olen kanssasi samaa mieltä myös SCJ:n liian suuresta vaikutuksesta meillä. Olisipa monsignore Carlingista tai kirkkoherra von Christiersonista tullut Suomen apostolisen vikaarikunnan ensimmäinen piispa. Ei tullut, tälle emme voi mitään.
Arvostan isä Dehonia (paitsi hänen juutalaisvastaisuuttaan), mutta SCJ ei ole nyky-Suomeen kovin hyvin istuva sääntökunta. Ei etenkään puolalaisessa formaatissaan. Toinen valitettavasti liikaa vaikutusvaltaa seurakunnissa saanut porukka ovat neokatekumenaalit. Me tarvitsisimme ensisijaisesti lisää tavallisia hiippakuntapappeja, ei sellaista spiritualiteetiltaan vahvasti valtavirtakatolisuudesta poikkeavaa ryhmää kuin nämä neo-k:t.
Juoruilusta ja pahan puhumisesta ei voi syyttää mitään sellaista sosiologisesti määrittyvää ryhmää kuin sinkut ja eronneet. Heidän joukossaan on myös hyviä katolilaisia. Tässä asiassa on vain jokaisen tehtävä omantunnontutkistelua ja päätettävä, ettei ainakaan itse edistä minkäänlaisten ikävien juorujen leviämistä, ei muista seurakuntalaisista, ei papeista eikä piispasta. Ja että tästedes yrittää suhtautua lähimmäisiin samalla tavalla kuin toivoo omaan itseen suhtauduttavan. Vastuu seurakunnan ilmapiiristä on myös sinulla ja minulla (ja olen naimisissa, lapsia on enemmän kuin kaksi, ettei tästä jää epäselvyyttä).
"Arvostan isä Dehonia (paitsi hänen juutalaisvastaisuuttaan), mutta SCJ ei ole nyky-Suomeen kovin hyvin istuva sääntökunta."
Mitä erityistä arvostettavaa isä Dehonissa oli? Minusta ei yhtikäs mitään. Kirkkomme tuntuu olevan tästä asiasta kanssani samaa mieltä.
"Toinen valitettavasti liikaa vaikutusvaltaa seurakunnissa saanut porukka ovat neokatekumenaalit."
Liikaa vaikutusvaltaa? Mikä tahansa on parempi kuin SCJ. Vielä tulee se päivä, jolloin tuuppaamme kaikki SCJ-papit takaisin Puolan-laivaan ja (SCJ-läisenä) maanpetturi Teemu Sipon työkyvyttömyyseläkkeelle.
"Me tarvitsisimme ensisijaisesti lisää tavallisia hiippakuntapappeja, ei sellaista spiritualiteetiltaan vahvasti valtavirtakatolisuudesta poikkeavaa ryhmää kuin nämä neo-k:t."
Totta joka sana.
Vanhemman katoliikin kirjoitus oli tässä keskustelussa jokseenkin ensimmäinen tasapainoinen kannanotto. Sitä lukiessa osaa arvostaa sitä, että keskusteluun osallistuu sellaisiakin, jotka eivät ole kovin syvällä juoksuhaudoissa.
Odotin jonkin aikaa nähdäkseni, millaisia reaktioita kirjoitus saa aikaan. Aivan lyhyellä tähtäimellä ei mitään kovin näkyvää. Kuitenkin huomiotaherättävän tauon, joka toivottavasti oli tuumaustauko, ja muutamia hyvin lyhyitä ja varovaisia askelia, jotka toivoakseni ovat rakentavan keskustelun alku, vaikka hyökkäily ei loppunutkaan.
Yritän omalta osaltani parantaa tilannetta ohittamalla muutamat änkyräkannanotot ja keskittymällä - vanhemman katoliikin esimerkin inspiroimana - niihin osiin, joissa näen jotain rakentavaa. Vastaavasti toivon, että henkilökohtaiset hyökkäykset jätetään vastedes vähemmälle ja esiin tuodaan myönteisiä ehdotuksia hiippakunnan ylösrakennukseksi.
Eikö nyt olisi meidän kaikkien ryhdistäytyvä ja lyöttäytyvä yhteen? Olisi syytä, kun maailmalla ja Suomessa on uskonnonvastainen rintama.
Elämäämme vähemmistönä kuuluu myös se, että jatkuvasti saamme kokea erilaisia antikatolisia näkemyksiä. Media suorastaan ruokkii ja kylvää niitä. Tavalliset ihmiset sitten helposti esittävät niitä.
Mistä moinen antikatolisuus? Kirkkomme liitti maamme osaksi länsimaista kulttuuria, toi tänne latinalaiset kirjaimet sekä koulu- ja yliopistosivistyksen. Kulttuuria vaalittiin myös luostareissa. Ilman katolista kirkkoa Suomi olisi maantieteellisen asemansa takia venäläistynyt ja olisi kaiketi tätänykyä osa ex-Neuvostoliittoa.
Katolinen kirkko on menettänyt Suomessa jokseenkin kaiken. Sen omaisuus varastettiin, sen kirkot häpäistiin, sen luostarit suljettiin ja sen usko kiellettiin vuosisadoiksi. Katolilaisina me olemme tässä maassa sellaisen valtiollisen väkivallan ja sorron uhreja, jota ei tahdota edes tunnustaa saati pyytää anteeksi. Miksi ihmeessä meitä pitää kaiken tämän jälkeen vielä kohdella kaltoin ja uskomme esittää negatiivisessa sävyssä? Eikö tapahtunut ollutkaan riittävää?
Monta kertaa ihmettelen mistä moinen antikatolilaisuus.
Juuri kukaan ei ajattele katolilaisia suomalaisina. Koska "ne" ovat kaukana, "niistä" voi sanoa mitä vain, ilman että "kukaan" loukkaantuu tai edes huomaa. Vieraiden demonisoiminen on helpompaa kuin tuttujen.
Ei tarvitse mennä edes oman kirkkomme ulkopuolelle, kansallisuuden, taustan tai siviilisäädyn perusteella leimaaminen on aivan tuttua omassakin keskuudessa. Tämä asia olisi hyvä panna kuntoon. Muuten on vaikea vedota muiden oikeudenmukaisuuteen.
Ehkä nämä ovat minun mielestä osasyitä tähän:
1. Uskonpudistus on yhä skismaa aiheuttava tavallisten ihmisten keskuudessa. Yhän etsitään niitä asioita leimattavaksi asti, ja myös se miksi paavi on paha, ja Raamatun peto.
2. On muistettava, että 1500-luvun asti paavilla oli ainoastaan hallinnollinen koulutus, eikä papillinen, joka saattoi lisätä ongelmia sen ajan yhteiskunnassa, johon Luder eli Luther olisi halunnut puuttua.
3. Koulumme kielteisyys katolilaisuuteen 1900-luvun ajan myös kantaa yhä negatiivistä hedelmää ihmisissä.
4.Myös on muutoksenhalukuutta yhteiskunnan rakenteisiin. Se käy hyvin hyökkäyksenä kritinuskoa vastaan etenkin maallistuneissa katolisessa maissa. Ollaan voimattomia markkinatalouden edessä, joten turhautuneisuus purkautuu länsimaissa yhteiskunnan rakenteisiin. Kirkot käyvät hyvin siihen.
5. väärinkäytökset katolisessa kirkossa tässä ajassa.
"Uskonpudistus on yhä skismaa aiheuttava tavallisten ihmisten keskuudessa. Yhän etsitään niitä asioita leimattavaksi asti, ja myös se miksi paavi on paha, ja Raamatun peto."
Mitään "uskonpuhdistusta" ei ole koskaan ollut. Jos tarkoitat hairahtuneen ja moraalittoman saksalaisen ex-munkin aloittamaa reformaatiota, sitten voimme puhua asiasta.
"On muistettava, että 1500-luvun asti paavilla oli ainoastaan hallinnollinen koulutus, eikä papillinen, joka saattoi lisätä ongelmia sen ajan yhteiskunnassa, johon Luder eli Luther olisi halunnut puuttua."
Mistä moinen valhe on peräisin? Et ilmeisesti osaa kirkkohistoriaa pätkääkään. Monet jo varhaisimmista paaveista olivat teologisesti syvällisiä ja tunnettuja. KAIKKI paavit ovat olleet pappeja ennen piispaksi ja sittemmin paaviksi tulemista.
"Koulumme kielteisyys katolilaisuuteen 1900-luvun ajan myös kantaa yhä negatiivistä hedelmää ihmisissä."
Sama kielteisyys jatkuu yhä tänään. Vaikka koulukirjat olisivat asiallisia, monet opettajista (erityisesti vasemmistolaiset ja vihreät) panevat "paremmaksi" ja opettavat lapsiparoille mitä tahansa valheita. Niin tapahtui jo silloin, kun itse olin koulussa. Niin tapahtuu yhä tänään.
"Myös on muutoksenhalukuutta yhteiskunnan rakenteisiin. Se käy hyvin hyökkäyksenä kritinuskoa vastaan etenkin maallistuneissa katolisessa maissa. Ollaan voimattomia markkinatalouden edessä, joten turhautuneisuus purkautuu länsimaissa yhteiskunnan rakenteisiin. Kirkot käyvät hyvin siihen."
Mitään "katolisia maita" ei ole olemassakaan. On vain maita, joissa katolilaiset ovat enemmistönä. Siellä kuitenkin tavallisessa seurakunnassa vietetään sunnuntaisin helposti 3-6 messua, verrattuna siihen yhteen tyhjään jumalanpalvelukseen, joka suomalaisissa luterilaisissa kirkoissa järjestetään. Vaikka monet näistä katolisenemmistöisistä maista ovat maallistuneita, on siellä maallistuminen paljon, paljon heikompaa kuin täällä Suomessa. Siitä pitävät huolen myös monet katoliset koulut, oppilaitokset, sairaalat, sosiaaliset laitokset ja muut mitä taas luterilaisilla ei täällä Suomessa ole.
"Väärinkäytökset katolisessa kirkossa tässä ajassa."
Näistä ns. väärinkäytöksistä maassamme jaksetaan jauhaa. Kaiken huippuna YLE:n uutiskynnyksen ylitti muutama kuukausi sitten jonkin australialaisen katolisen papin väitetty hyväksikäyttö. Sen sijaan sama YLE ei uutisoinut ollenkaan yhtikäs mitään, kun OMASSA MAASSAMME muuan ortodoksimunkki tuomittiin lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai kuin lukuisia luterilaisia pastoreita on eri oikeusasteissa tuomittu samasta (tai sitten sekaantumisesta omiin lapsiin).
Koska Kristuksen kirkko on katolinen kirkko, sitä vastustavat ovat varmalla matkalla kohti ikuista kadotusta. Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, eikä varsinkaan ole sen vastustajille.
Mitään uskonpuhdistusta ei ollutkaan koskaan...
1. kieltämys: On yksi syy, miksi täällä ihmetellään kielteisyyttä. Hyökkämme itse "vääräoppisten" kimppuun. Tulos on Ylen ja Vasemmisto-lehden kaltaiset ilmoitukset, että "katolilaisuus on uhka demokratialle". Silloin ei pidä ihmetellä, miksi on kielteisyyttä.
Mistä moinen valhe on peräisin?
2. Yliopiston tutkimustulos, joka on toistaiseksi voimassa, kunnes muuta todistetaan. Jos löydät lähteitä todisteksi, niin ilolla otan vastaan. Mutut kannattaa jättää pois.
Sama hedelmä jatkuu yhä.
3. Kyllä, mutta kanta on yliopistossa lieventynyt. Nykyiset koulunopettajat ovat saaneet vanhan opetuksen mukaisen kannan, siksi se jatkuu tehokkaana. Uudet sukupolvet saavat edellisiltä polvilta ne käsitykset, joita on vaikea kaataa.
Väärinkäytökset
4. Niitä jauhetaan joka kristillisessä kirkossa, ei vain katolisessa kirkossa. Mutta ihmiset eivät huomaa sitä, koska näkevät ainoastaan oman uskonnon kautta asiansa. Aina se toinen kirkko on pahis, josta löytyy "pedon merkit". Niin kauan kun emme ymmärrä tätä, skisma ja mustamaalaminen on kuviossa.
Aivan, katolisilla mailla tarkoitin juuri niitä maita, jossa on katoliset enemmistönä. Espanjakin, jossa 15 % käy vain kirkossa.
Haukkumalla muita ei myötätunnon pisteitä katolisille tipu, sen kyllä itsekin tiedät, vaikka noudataisit mitä oikeaoppineisuuden lakeja. Eikö panettelukin ole syntiä? Vai eikö se konservatiivejä koske?
"Mitään "uskonpuhdistusta" ei ole koskaan ollut. Jos tarkoitat hairahtuneen ja moraalittoman saksalaisen ex-munkin aloittamaa reformaatiota, sitten voimme puhua asiasta."
Uskonpuhdistus tarkoittaa protestantisten kirkkokuntien syntyyn johtanutta 1500-luvulla alkanutta uskonnollista uudistusliikettä. Nimitys luterilaiset tuli yleiseen käyttöön siitä protestanttien ryhmästä, joka joka nojaa erityisesti Augsburgin tunnustukseen.
Martti Luther oli teologian tohtori ja Wittenbergin yliopiston Raamatun selitysopin professori. Hän oli naimisissa ja hänellä oli iso perhe. Yleensä historian niin kuin muistakin henkilöistä mainitaan ainakin korkein oppiarvo ja vaativin työ, missä hän on toiminut. En ymmäerrä, mitä oikein tarkoitat puhuessasi "hairahtuneesta ja moraalittomasta ex-munkista"? Eikö myös historian henkilöistä pitäisi antaa oikeita tietoja täysin riippumatta siitä, mikä on oma uskonto?
Luder itseasiassa. Tiedän kaiken tuon. Nyt tuntuu, että väännetään ainoastaan käsitteistä, eikä siitä, mikä saa Ylen ja Co. olemaan meitä vastaan. Mieti vähän? Asenteet. Jos on tarkoitus sanoa muiden olevansa kelpamatomia kristittyjä, mitä luulet? Alkaako ihmiset halamaan siitä sinua? Saat lisää kiviä niskas vaan. Sitäkö sinä tahdo? Olla uhri? "Miksi ne luterilaiset ovat tuollaisia?" Haukutaan vähän: "Te vääräoppiset luterilaiset ette ole mitään!" Taas uhksi ryhtymistä: "Miksi ne nyt tuollain tekivät, minä vähän vain haukuin?". Asenteet ovat suuria muokkajia. Kannataa pohtia, miksi olla "parempi" kuin muut, jos ei oma käyttäytyminen ole kristillisen arvojen mukainen. Haukkumisen jälkeen urhriksi ryhtyminenkö on sitä?
"Nyt tuntuu, että väännetään ainoastaan käsitteistä, eikä siitä, mikä saa Ylen ja Co. olemaan meitä vastaan."
Kun en ole sattunut huomaan, että Yle olisi teitä vastaan, niin mainitsepa esimerkkejä tapauksista, jolloin näin on ollut.
"Luder itse asiassa."
Miksi sinä olet luterilaisuutta vastaan, kun puhut Luderista, vaikka Luther vaihtoi jo opiskeluaikoinaaan nimensä Luderin Lutheriksi? Ymmärtänet varmaan, että hän ei pitänyt entisestä nimestään, kun kerran vaihtoi sen. Miksi sinä et käytä nimeä, jolla Luther tunnetaan?
ottaa puheeksi LuderLutherin nimi, niin ei tarvitse keskustella asiasta, kun pääsee viilaamaan pilkkua asian vierestä.
"Miksi sinä et käytä nimeä, jolla Luther tunnetaan?"
Miksi sitten itse puhut MARTTI Lutherista? Miehen nimi oli Martin ja jos hän tulisi tähän aikaan, hän ei taatusti tunnistaisi itseään suomalaisesta nimestä Martti. On oikeampaa puhua Luderista kuin Martista hänen kohdallaan.
Halpamaista.
Minä inhoan olettajia...:( HUOMIO! Olen katolinen. Jos haluat minun kanssa riidellä käsitteistä, se on turhaa. Asenteet ovat edes auttaneet negatiivisuuden ilmapiirin luomisessa. Jos haluamme haukkua muita, älkäämme ihmetelkö negatiivista vastaanottoa. Älkäämme sitten itketkö perään. Sellainen huuto, sellainen vastakaiku. Asenteet, Konservatiivi sielu, asenteet. Minä enää ymmärrä jotain 500 vuotta vanhaa riitelyä, kun en edes ole silloin syntynytkään. Tämä 500 vuotta vanha muistelo voi aiheuttaa tulevaisuudessa kristittyjen välisen konfliktin. Omista se karsinta alkaa. Ja siltikin pitäisi taivaassa kaikki kristittyjen olevan sovussa??? Jumala on ihmeellinen. Kuten Raamattu opettaa, ei ole ketään ihmisissä tuomitseva toista. Rukoilen sielusi puolesta, sillä tuomitseva ihminen tullaan tuomitsemaan samalla mitalla Raamatun sanojen uskoen, ei katekismuksen perustella.
Tuli mietittyä syytä, miksi Yle ja Co. saattaa hyökätä, on se että yritetään Soinia saada horjutetuksi sanomaan jotain pahaa eli provosoida hänet, jotta Perussuomalaiset menettäisi kannatuslukuja. Toivottavasti Soini pysyy omalla tiellä, eikä provoidu. Siksi ehkä mustamaalaus katolista kirkkoa kohtaan.
"Olipa hyvä idea ottaa puheeksi Luder/Lutherin nimi, niin ei tarvitse keskustella asiasta, kun pääsee viilaamaan pilkkua vierestä."
Minähän kirjoitin nimenomaan näin: "Kun en ole sattunut huomaamaan, että Yle olisi teitä vastaan, niin mainitsepa esimerkkejä tapauksista, jolloin näin on ollut." Annapa nyt sitten tulla esimerkkejä tapauksista, jolloin Yle on ollut teitä vastaan.
Sivistynyt ihminen kirjoittaa ilman muuta nimet oikein, sivistymätön tekee niin kuin milläkin hetkellä huvittaa tehdä.
ja professorisi nimitti paavia antikristukseksi ja paskaläjäksi.
Siinä sulle sivistyksen malli.
"Miksi sitten puhut MARTTI Lutherista? Miehen nimi on Martin ja jos hän tulisi tähän aikaan, hän ei taatusti tunnistaisi itseään suomalaisesta nimestä Martti. On oikeampaa puhua Luderista kuin Martista hänen kohdallaan. Halpamaista."
Nimelle Martin Luther tuli googlaten 16 400 000 tulosta, ja nimelle Martti Luther tuli 10 600 tulosta, niin että molempia on käytetty ainakin Suomessa. Aikaisemman nimensä Luder Martin Luther vaihtoi virallisesti opiskeluaikoinaan Lutheriksi, niin että ei ole missään nimessä oikein puhua hänestä enää Luderina.
Tunnetko laulun, jossa sanotaan mm. näin:" Riita tyhjän riidan vuoksi halvan mielen on haluja"? Erehtyä voin ja väärässä voin olla, mutta riitely ei minua kiinnosta.
"Se tohtorisi ja professorisi nimitti paavia antikritukseksi ja paskaläjäksi."
Jos tuo on totta, niin esitän hänen puolestaan anteeksipyynnön. Kun en ole sattunut tuommoista lukemaan, niin annapa linkki sivuille, joiden mukaan Luther on sanonut noin.
http://www.concordia.fi/luentoja/paavius.htm
http://fi.wikiquote.org/wiki/Martti_Luther
Kannattaisi sun opetella googlaamaaan, tohtorista ja professorista löytyy paljon muutakin nannaa.
http://www.concordia.fi/luentoja/paavius.htm
http://fi.wikiquote.org/wiki/Martti_Luther
Kannattaisi sun opetella googlaamaaan, tohtorista ja professorista löytyy paljon muutakin nannaa.
Onpa tässä tullut käytettyä tietokonetta ja googlattua vuosikausia, mutta arvasin, että haluat antaa itse linkin noihin kohtiin ja odotin sitä. Minulle ei ole "nannaa" se, että löytää jotakin hölmöä jonkun historian henkilön esittämänä vaan minulle "nannaa" on löytää asiallisia linkkejä ja asiallisia tietoja. Nauti sinä "nannoistasi". Voisit laatia jopa listan historian henkilöiden "nannoista" ja esitellä myös paavien "nannoja".
Ylen ja HS:n katolista maailmaa koskeva uutisointi taitaa tulla suoraan BBC:ltä. En sitten tiedä mistä BBC:n paavinvastaisuus perimmiltään johtuu - luultavasti juuri protestantismin perinnöstä. Kun kaikki muu on hävinnyt jää jäljelle vain vanha viholliskuva. Toisaalta brittimediassa on myös muitakin sävyjä, kuten Telegraphin katolinen reportteri Damian Thompson, Suomessa mediassa työskentelevien tietämys ja kiinnostus uskontoon yleensäkin on ihan olematonta ja pintapuolistakin ohuempaa.
HS:ssä antikatolisuus näyttäytyy erikoisissa yhteyksissä kuten tv-sivulla ja kuvaristikossa...
Tässä ketjussa on ollut paljon hyviä puheenvuoroja, ja olen iloinen siitä että palstalla on viime aikoina näkynyt perus-suomi24-mutapainin ohessa fiksujakin kirjoituksia.
Vuosi katolisessa maassa asuneena suomalaisen käännynnäis-katolisena itse en koe, että Suomessa saan seurakunnalta mitään muuta kuin viikottaiset messuni. Olen "vain" ammattikoulun käynyt duunari ja olen jo vuosia tuntenut itseni erilliseksi seurakunnan muista toiminnoista. Minulle ei ole taloudellista mahdollista lähteä pyhiinvaellusmatkoille (eikä välttämättä edes mielenkiintoa), minulla ei ole kiinnostusta laittaa kirkkokahveja, Teresat ja monet muut järjestöt ovat hyvin ns. porvarillisina ja keskiluokkalaisia joihin ihan tavallinen ihminen ei kelpaa, seurakunnallekaan minulla ei ole tarjota mitään erityisosaamista (ellei nyt seurakunta jostain syystä perusta valimoa) enkä ole riittävän älykäs (tai edes kiinnostunut) osallistumaan syväteologisiin pohdintoihin. Haluaisin osallistua seurakunnan toimintaan, mutta mä en koe olevani tervetullut.
Ulkomailla asuessani olin erittäin aktiivinen muutamassa katolisessa järjestössä, ja suurin osa vapaa-ajastani niissä kuluikin. Suomessa katolisesta kirkosta pursuaa luokkatietoisuus läpi kaikesta, joten minä aivan tavallisena ihmisenä kelpaan vain maksamaan "veron" ja istumaan sunnuntaina Henkan takapenkissä etten häiritse arvon ritareita. Tästäkin ketjusta löytyvistä vastauksista näkyy, että Suomessa on aktiivinen vähemmistö katolisen kirkon takana, mutta he ovat korkeakoulutettuja, kulttuuritietoisia ja ns. parempia ihmisiä. Minä taas jäin joskus jopa työttömäksi ja jouduin turvautumaan aikanaan sossuun, joten mitäpä minusta.
En ole katkera siitä jos joku tienaa enemmän kuin minä, mutta olen katkera siitä etten kelpaa oman kirkkoni toimintoihin koska olen aivan tavallinen ihminen. Suomessa katolisten määrä ei tule koskaan lisääntymään merkittäviin mittoihin, koska täällä on unohdettu meidät aivan tavalliset ihmiset.
Suomen katolilaisilla on kovin erilaiset käsitykset siitä millaisia heidän veljensä ja sisarensa ovat. Olisitpa lukenut taannoin nimimerkin Johanna L. ihastuttavan katkeraa vuodatusta siitä, miten teillä on "reppanat riesananne". Pääsin siihen käsitykseen, että sossun luukulla parveileva tuulipukukansa on löytänyt katolisen kirkon. Sitten ilmeni, että nämä reppanat ovatkin (tai ovat myös) itsekkäitä sinkkunaisia...;-)
Nyt sitten pitäisi uskoa, että akateemiset ja kulttuuritietoiset ritarithan sen kirkot kansoittavatkin... Katolisen kirkon ongelma Suomessa taitaa olla juuri kaltaistesi normaalien, työssäkäyvien ihmisten puuttuminen jäsenistöstä. Tai sitten he eivät vaan halua osallistua messuun, ainakaan täällä, minkä taidan kyllä ymmärtääkin.
Hienostunut ihminen ei tuo koulutustaan ja taustaansa korostetusti esille ja älykäs ihminen kykenee tietenkin keskustelemaan luontevasti minkälaisen ihmisen kanssa tahansa. Nykypäivänä akateemisen tutkinnon voi saada kuka tahansa (jolla on motivaatiota opiskella), siihen ei tarvita hienoa taustaa. Perinteinen sivistyneistö on aina halunnut sivistää ja tukea vähempiosaisia - ei halveksia heitä. Tämä nykyinen "suomalainen katolinen sivistyneistö" muodostuu kyllä todennäköisemmin heikommista lähtökohdista ponnistaneista, ehkä sen yliopistotutkinnon itselleen puristaneista sisukkaista pienistä tytöistä ja pojista, jotka ovat sitten löytäneet katolisuudesta itselleen sen "hienostuneen taustan", jota kotiolot eivät ole suoneet. Siitä halveksunta tavallisempaa väkeä kohtaan. Se on pelkoa omaa tavallisuutta kohtaan.
Jos on katedraalikirkon katto sortumassa niskaan rahanpuutteen vuoksi, niin ei pitäisi olla hirveästi varaa halveksia ketään. Mutta saattaa olla ehkä lohdullista haikailla "menetettyä" loistoa, jota aika on tainnut kullata aika tavalla. Aika pientä marginaalia edustavat nämä 1800-luvun kosmopoliitit ja kreivittäret, joiden ansiosta täällä ilmeisesti koko kirkko on. Kyllä se todennäköisesti olisi tänne tullut ilman heitäkin ja tuskinpa katolinen kirkko siinäkään tapauksessa täällä Suomessa nykyistä pahemmassa jamassa olisi.
Niin, ja rahantekijöitähän tänä päivänä ovat tunnetusti ammattimiehet. Kirkon kannattaisi varmaan vähän miettiä, että mihin päin pyllistää.