Kun ihmisiltä kysyy, minkälaista on pahuus, he oletettavasti hakevat vastineita objetiivisistä asioista kuten terrorismi, väkivalta ja sorto. Nämä vastaukset toki kuvaavat asioita, joita ihmiset eivät toivo tapahtuvan toisille ihmisille missään olosuhteissa, mutta itse vastaisin, että pahuus ilmenee tietämättömyytenä, ja haluna olla tietämättä. Miehet, jotka lyövät vaimojaan, eivät tee sitä uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi, vaan koska he eivät kykene kokemaan empatiaa muita kohtaan.
Miten tämä käsittelee tiedettä ja uskontoa? Uskonnon peruspiirteisiin kuuluu normatiivisuus(se asettaa ylivertaiset lait, joita tulee noudattaa tavoitteen saavuttamiseksi) absoluuttisuus(sitä ei saa kyseenalaistaa) ja subjektiivisuus(se on riippuvainen yksilöstä, joka sitä harjoittaa). Monet ovat todenneet että usko ja uskonto, ovat eri asia. Tämä on vain osittain totta: kun Jaakob kieltää Jumalan kyseenalaistamisen, hän toki on uskossa, mutta hän kuuluu myös kristinuskoksi kutsutun uskonnon normien alaisuuteen(normi:Jumalaan tulee uskoa). Hänen on siis USKOTTAVA USKONTOONSA, jos hän hyväksyy sen normit ja absoluuttisuuden
Tiede, toisin kuin uskonto, on objektiivista: se ei ole kiinnostunut ihmisten haluista tai päämääristä, vaan nykyinen länsimainen tiede pyrkii selittämään vallitsevat asiantilat kuten ne ihmismielen puitteissa voi havaita. Tiede ei voi olla uskontoa, sillä se ei aseta normeja. Asiantiloista ei voi päätellä miten niiden pitäisi olla. Tiede eimyöskään ole absoluuttista: se pyrkii asettamaan linjansa siihen teoriaan, joka pätee parhaiten ja korjaa itseään. Tässä kohtaa tiede ja uskonto törmäävät yhteen. Tiede, joka pyrkii nollapohjalta etsimään ratkaisua havaintoihin, uskonnot sanelevat arvojen pohjalta, miten kaiken PITÄISI toimia. Tämä ilmenee lukemattomina pseudotieteen aloina:kreationismi, ennustus, parapsykologia ja niin edelleen. Me emme kuitenkaan voi tutkia maailmaa subjektiivisesti: subjektiivinen kuva kertoo yksilöstä, ei universumista.
Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja, siitä miten he HALUAVAT hallita maailmaa, elää ikuisesti ja alistaa homoja ja naisia. Se kertoo ihmisten halusta elää rakastetusti ja halusta elää ilman tuskaa. Kuitenkin, tiede tunkee yhä pidemmälle Raamatun alueelle: se on poistanut uskonnoilta moraalin, tiedeperäisyyden ja hyödyllisyyden. Tämä näkyy kiihtyvänä taisteluna siitä, miten ihmiset vastustavat tiedettä alueilla, joissa heidän halunsa on järkeä suurempi: ihmiset eivät halua kuolla. He eivät halua olla sukua apinoille, vaan tahtoisivat löytää syyn kaikelle. On aika luopua uskonnoista. Ihmisen halut eivät sanele universumin lakeja.
Totuus ei ole riippuvainen yhden pienen kädellisistä kehittyneen ihmisapinan mielipiteestä. Siksi tahdon, että vaatimus uskonnon tieteen(ja arvotieteen) yhdistämisestä unohdetaan. Lopullisesti.
Miten tämä käsittelee tiedettä ja uskontoa? Uskonnon peruspiirteisiin kuuluu normatiivisuus(se asettaa ylivertaiset lait, joita tulee noudattaa tavoitteen saavuttamiseksi) absoluuttisuus(sitä ei saa kyseenalaistaa) ja subjektiivisuus(se on riippuvainen yksilöstä, joka sitä harjoittaa). Monet ovat todenneet että usko ja uskonto, ovat eri asia. Tämä on vain osittain totta: kun Jaakob kieltää Jumalan kyseenalaistamisen, hän toki on uskossa, mutta hän kuuluu myös kristinuskoksi kutsutun uskonnon normien alaisuuteen(normi:Jumalaan tulee uskoa). Hänen on siis USKOTTAVA USKONTOONSA, jos hän hyväksyy sen normit ja absoluuttisuuden
Tiede, toisin kuin uskonto, on objektiivista: se ei ole kiinnostunut ihmisten haluista tai päämääristä, vaan nykyinen länsimainen tiede pyrkii selittämään vallitsevat asiantilat kuten ne ihmismielen puitteissa voi havaita. Tiede ei voi olla uskontoa, sillä se ei aseta normeja. Asiantiloista ei voi päätellä miten niiden pitäisi olla. Tiede eimyöskään ole absoluuttista: se pyrkii asettamaan linjansa siihen teoriaan, joka pätee parhaiten ja korjaa itseään. Tässä kohtaa tiede ja uskonto törmäävät yhteen. Tiede, joka pyrkii nollapohjalta etsimään ratkaisua havaintoihin, uskonnot sanelevat arvojen pohjalta, miten kaiken PITÄISI toimia. Tämä ilmenee lukemattomina pseudotieteen aloina:kreationismi, ennustus, parapsykologia ja niin edelleen. Me emme kuitenkaan voi tutkia maailmaa subjektiivisesti: subjektiivinen kuva kertoo yksilöstä, ei universumista.
Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja, siitä miten he HALUAVAT hallita maailmaa, elää ikuisesti ja alistaa homoja ja naisia. Se kertoo ihmisten halusta elää rakastetusti ja halusta elää ilman tuskaa. Kuitenkin, tiede tunkee yhä pidemmälle Raamatun alueelle: se on poistanut uskonnoilta moraalin, tiedeperäisyyden ja hyödyllisyyden. Tämä näkyy kiihtyvänä taisteluna siitä, miten ihmiset vastustavat tiedettä alueilla, joissa heidän halunsa on järkeä suurempi: ihmiset eivät halua kuolla. He eivät halua olla sukua apinoille, vaan tahtoisivat löytää syyn kaikelle. On aika luopua uskonnoista. Ihmisen halut eivät sanele universumin lakeja.
Totuus ei ole riippuvainen yhden pienen kädellisistä kehittyneen ihmisapinan mielipiteestä. Siksi tahdon, että vaatimus uskonnon tieteen(ja arvotieteen) yhdistämisestä unohdetaan. Lopullisesti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kadehdittavan hyvä kirjoitus..