Yleisessä keskustelussa liikkuu paljon väärinkäsityksiä koskien avioliittoa. Avioliitto EI OLE evankelis-luterilaisen kirkon ikioma toimitus. Jokaisella rekisteröidyllä uskonnollisella yhdyskunnalla, jolla on myönnetty vihkimisoikeus, on oikeus vihkiä avioliittoon ihmisiä avioliittolain mukaisesti. Lisäksi siviilivihkimisen on oikeutettu toimittamaan se, jolle maistraatti on myöntänyt kyseisen vihkimisoikeuden. Siviilivihkiminen on rekisteröidyistä uskonnollisista yhdyskunnista erillinen toimitus. Ohessa ajantasainen avioliittolaki:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
Suomessa on siis nytkin pareja, jotka menevät naimisiin ilman kirkollista toimitusta tai minkäänlaista halua olla kirkon kanssa tekemisissä asian osalta. Lisäksi on syytä huomata, että laki rekisteröidystä parisuhteesta ja avioliittolaki menevät päällekkäin. Esimerkiksi parisuhteen rekisteröinnin saa suorittaa vain taho, jolle maistraatti on avioliittolain mukaisesti myöntänyt oikeuden suorittaa siviilivihkimisen. Lisäksi rekisteröidyn parisuhteen osalta on voimassa, mitä avioliittolaissa säädetään avioerosta. Ohessa laki rekisteröidystä parisuhteesta:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010950
Juridisesti meillä on siis tilanne, jossa on kolmenlaisia avioliittoja, joista kaksi on tarkoitettu eri sukupuolta oleville pareille ja yksi samaa sukupuolta oleville pareille. Homoille tarkoitettua ei vain saa NIMETÄ avioliitoksi ja se on oikeudellisilta vaikutuksiltaan hieman heikompi ettei se vain rinnastuisi NIMELLISESTI (oikeutta samaan sukunimeen ei ole) avioliittoon. Tämä on tahallista eriarvoistamista.
Yksi ratkaisu tilanteeseen on, että vihkimisoikeus poistetaan rekisteröidyiltä uskonnollisilta yhdyskunnilta ja siirretään kokonaan valtiolle. Rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat voivat sitten siunailla niitä pareja, joiden katsovat olevan opillisesti kelvollisia. Tällainen malli on esimerkiksi Ranskassa, jossa uskonto ja valtio on erotettu juridisesti toisistaan. Tai sitten avioliittolakia muutetaan siten, että se mahdollistaa samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen avioliittoon ja jää rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien tehtäväksi päättää keitä ne haluavat vihkiä avioliittoon. Aina nimittäin on maistraatin oikeuttavat tahot, jotka voivat vihkiä siviiliavioliittoon.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
Suomessa on siis nytkin pareja, jotka menevät naimisiin ilman kirkollista toimitusta tai minkäänlaista halua olla kirkon kanssa tekemisissä asian osalta. Lisäksi on syytä huomata, että laki rekisteröidystä parisuhteesta ja avioliittolaki menevät päällekkäin. Esimerkiksi parisuhteen rekisteröinnin saa suorittaa vain taho, jolle maistraatti on avioliittolain mukaisesti myöntänyt oikeuden suorittaa siviilivihkimisen. Lisäksi rekisteröidyn parisuhteen osalta on voimassa, mitä avioliittolaissa säädetään avioerosta. Ohessa laki rekisteröidystä parisuhteesta:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010950
Juridisesti meillä on siis tilanne, jossa on kolmenlaisia avioliittoja, joista kaksi on tarkoitettu eri sukupuolta oleville pareille ja yksi samaa sukupuolta oleville pareille. Homoille tarkoitettua ei vain saa NIMETÄ avioliitoksi ja se on oikeudellisilta vaikutuksiltaan hieman heikompi ettei se vain rinnastuisi NIMELLISESTI (oikeutta samaan sukunimeen ei ole) avioliittoon. Tämä on tahallista eriarvoistamista.
Yksi ratkaisu tilanteeseen on, että vihkimisoikeus poistetaan rekisteröidyiltä uskonnollisilta yhdyskunnilta ja siirretään kokonaan valtiolle. Rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat voivat sitten siunailla niitä pareja, joiden katsovat olevan opillisesti kelvollisia. Tällainen malli on esimerkiksi Ranskassa, jossa uskonto ja valtio on erotettu juridisesti toisistaan. Tai sitten avioliittolakia muutetaan siten, että se mahdollistaa samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen avioliittoon ja jää rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien tehtäväksi päättää keitä ne haluavat vihkiä avioliittoon. Aina nimittäin on maistraatin oikeuttavat tahot, jotka voivat vihkiä siviiliavioliittoon.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisi syytä myös miettiä kirkon asemaa uusiksi. Kun jäsenrahat kuitenkin kelpaavat homoiltakin, mutta heille ei tarjota vastaavia tai edes vastaavankaltaisia palveluita kuin heteroille. Tuntuu epäreilulta.
Ranskalla onkin pitkä perinne valtion ja uskonnon erottamisessa. Avioliitto on täysin maallinen sopimus. Vain siunausta aidosti haluavat ja siunauksen vastaanottoon keskittyvät ottakoot papin siunauksen, kun siviilivihkiminen on suoritettu.
Suomessa taitaa Ranskan malliin olla valitettavan pitkä matka.
Suomessa kyllä naureskellaan muiden kulttuurien uskonnollisille päähänpinttymille, mutta omille sellaisille ollaan sokeita. Uskonnollisen siunauksen hankkiminen - mikäli sellaisen haluaa - on kaiken lisäksi kovin yksinkertainen ja intiimikin toimitus. Ei siihen tarvita juhlapukuja, ei pitopalveluja, ei edes kirkkorakennusta. Miksi kirkot yleensä lähtevät tällaiseen hömpätykseen mukaan?
SYDÄNTEN ASIA. EI SIIHEN SORMUKSIA SUN MUUTA HÖMPPÄÄ TARVITA.
Varmasti sitäkin, mutta siihen kytkeytyy myös juridisia kysymyksiä liittyen omaisuuteen ja oikeuksiin. Kenenkään ei ole pakko mennä naimisiin, mutta ainakin valtion on taattava jokaiselle siihen mahdollisuus.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 16. artikla: " Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen. 2. Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta. 3. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisoikeuksien_yleismaailmallinen_julistus
Jokaisella täysi-ikäisellä miehellä ja naisella on oikeus solmia avioliitto julistuksen mukaan. Tässä ei tehdä rajausta eri sukupuolta ja samaa sukupuolta olevien parien välille, eikä tämä ole uskonnollinen kysymys.