Olen pitkän aikaan pohtinut eroa kirkosta ja ylen "Homoillan" jälkeen päätöseni sai lisää tuulta purjeisiin. En halua kuulua instituutioon, jossa harrastetaan syrjintää ja vielä aivan julkisesti. Varmasti tämä ei ole kirkon virallinen mielipide, mutta jos asian esittää kuitenkin kristillisdemokraattisen puoleen puheenjohtaja ei sitä voi jättää huomioimatta. Päivä räsäsen mukaa: " Homous on vain taipumus, jota ei tarvitse noudottaa" Miten joku voi ajatella noin alkukantaisesti, onhan se nyt toteenäytetty, että homoseksuaaliseksi synnytään kuten heteroksikin.
Olen tässä kuitenkin pohtinut, että minulla on kaksi kummilasta. Niin miten käy kummiuteni jos eroan kirkosta. Tietenkin voin jatkaa, olemista kummina. Mutta onko kummiuteni virallisuus tässä kohtaa poistunut, vai onko se koskaan ollutkaan virallista?
Olen tässä kuitenkin pohtinut, että minulla on kaksi kummilasta. Niin miten käy kummiuteni jos eroan kirkosta. Tietenkin voin jatkaa, olemista kummina. Mutta onko kummiuteni virallisuus tässä kohtaa poistunut, vai onko se koskaan ollutkaan virallista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kummius ei häviä vaikka eroaisi kirkosta
http://eroakirkosta.fi/eroakirkosta/faq#kummit
Kirkon sivuilta:
"Kummeja ei voi vaihtaa eikä kummeilta ottaa pois tehtäväänsä kastetoimituksen jälkeen. Kummien lisääminen on mahdollista erityisistä syistä."
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/3D771C0F959FAD46C2257022003F65DA?OpenDocument&lang=FI
>> Mutta onko kummiuteni virallisuus tässä kohtaa poistunut, vai onko se koskaan ollutkaan virallista?
Minä olen eronnut kirkosta ja minulla oli yksi kirkollinen kummilapsi. Eroaminen ei ole vaikuttanut mitenkään ko. asiaan. Kummilla ei muutenkaan ole minkäänlaista jurudista merkitystä. Kummius on vain nimi paperissa ja loppu kummius on kiinni itse kummista. Tiedän monia kirkollisia kummeja, jotka eivät ole juuri missään tekemisissä kummilastensa kanssa, joten en katso häviäväni kummiudessa niille jotka ovat niitä "kunnollisia" kirkossa pysyneitä.
Minulla on myös kummilapsi, joka ei kuulu kirkkoon. Jostakin syystä kristityillä ihmisillä on todellinen tarve aina oikaista kummilapsesta puhuessani, että eihän se ole OIKEA kummilapsi. Minusta on omituista, että joidenkin mielestä kummilapsi on kummilapsi jos siitä kirjoitetaan joku paperi. Minusta kummius on aivan jotain muuta kuin paperia. Kummiutta toteuttaessani en edes ole huomannut mitään eroa paperillisen ja paperittoman kummilapseni välillä. Myös itse sain kouluiässä ikäänkuin epävirallisen kummin ihmisestä, jota vanhempani eivät olleet vielä tunteneet syntymäni aikaan. Kutsun tätä ihmistä usein kummitädikseni ..sitten taas se oikea kummitätini on oikeastaan unohtunut pois, sillä hän ei ole ollut koskaan mitenkään aktiivisesti elämässäni mukana.