Katsotaanpa, miten Pikalainayhdistys ja Kari Kuusisto puolustelevat yhtiöidensä tuotteita niin kuluttajille, viranomaisille kuin itselleenkin:
"Toisin kuin julkisuudessa usein väitetään, pienlainaa ei pääasiallisesti käytetä eikä aiota käyttää juhlimiseen, päihteiden ostamiseen eikä uhkapeleihin; vaan ruokaan..."
Hetkinen? Siis eikö juhliminen olekaan ns. ylimääräinen kuluerä ja ruoka perustarve? Kuusisto siis kertoo meille, että heidän asiakkansa ottavat lainaa hyvinvointivaltio Suomessa ostaakseen ruokaa. Mitä tämä kertoo asiakkaiden tulotasosta tai taloustilanteesta meille?
Eli sms-lainoja ottavat ihmiset eivät olekaan juhlijoita ja päihderiippuvaisia joiden määrä suomessa on rajattu vaan aivan tavallisia taloudellisessa ahdingossa eläviä perheitä ja yksityishenkilöitä? Tämäpä tekee alasta huomattavasti moraalisesti hyväksyttävämmän.
"Kyselyyn vastanneista entisistä tai nykyisistä pienlainaasiakkaista kolmannes nimesi ruokamenot käyttötarkoitukseksi, lasten ja kodinhoitomenot puolestaan 27 prosenttia"
Eli:
33% ostaa pikavipillä ruokaa
27% ostaa tavaroita lapsille ja kotiin?
= 60 % joten mitä se viimeinen 40% sitten ostaa? Juhlii, pelaa, tuhlaa?
"Myös muut ns. pakkotilanteet ovat vahvasti edustettuina kuluttajien valinnoissa"
Eli pikavippiä otetaan siis lähtökohtaisesti vain pakon edessä. On hienoa, että Kuusisto myöntää tämän.
"Tällöin käteinen on vähissä esim. palkan tai sosiaalituen maksatuksen viipyessä"
Kuusisto myöntää siis myös, että osa asiakkaista on sosiaaliturvan varassa ja elää ns. kädestä suuhun.
"Jo pidempään tiedostamamme lausahdus, että ”jääkaappiaanhan asiakkaat rahoillaan täyttävät”, on nyt myös riippumattomasti todennettu"
On jo itsessään aivan järkyttävä lause mieheltä jonka pitäisi edustaa yhtiöitä joilta edellytetään vastuullista luotonantoa.
"Eli eli tilapäisistä ja arkisista, mutta sitä tärkeämmistä tarpeista on kysymys, toteaa toiminnanjohtaja Kari Kuusisto"
Niin, ruokahan ei ole arkinen tarve. Onneksi Kuusisto kuitenkin viitsii myöntää, että kyseessä on tärkeä tarve.
"Vain yksi prosentti ei-asiakkaiden ryhmästä mielsi voivansa ottaa pienlainaa nautinnon hankkimiseen yleensäkään. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi harrastukset, auton lisävarusteet, hallitsematon ostokäyttäytyminen, juhliminen, nautintoaineet sekä uhkapelaaminen"
Niin, eli siis normaaliin kulutukseen olisi valmis ottamaan pikavippiä vain 1% sellaisista ihmisistä jotka eivät ole jo pikavippiyhtiöiden asiakkaita. Kuitenkin suurin osa ihmisistä ottaa kulutusluottoa juurikin näihin asioihin luottokorttien tai pankkilainojen muodossa. Kertooko tämä sitä, että pikavippiyhtiöt ovat onnistuneet haalimaan asiakkaikseen vain henkilöitä, jotka ovat taloudellisessa ahdingossa eikä heillä ole muuta mahdollisuutta lainaan. Ilmeisesti, sillä 99% ihmisistä jotka eivät ole pikavippiä hakeneet ottavat lainaa kulutukseen jostain muualta.
"Toiminnanjohtaja Kari Kuusisto esittelee tutkimustuloksia laajemmin huomenna ti 19.10. klo 9.15 alkavassa Oikeusministeriön pikaluottoseminaarissa. Lue lisää ajankohtaisia tietoja myös pienlainablogista osoitteessa"
Toivon, että joku Oikeusministeriön pikaluottoseminaarissa osaa esittää oikeat kysymykset Kari Kuusistolle ja kysyä miten ylläoleva tutkimus todistaa tämän mielestä pikavippialan olevan vastuullista tai moraalisesti hyväksyttävää toimintaa.
"Toisin kuin julkisuudessa usein väitetään, pienlainaa ei pääasiallisesti käytetä eikä aiota käyttää juhlimiseen, päihteiden ostamiseen eikä uhkapeleihin; vaan ruokaan..."
Hetkinen? Siis eikö juhliminen olekaan ns. ylimääräinen kuluerä ja ruoka perustarve? Kuusisto siis kertoo meille, että heidän asiakkansa ottavat lainaa hyvinvointivaltio Suomessa ostaakseen ruokaa. Mitä tämä kertoo asiakkaiden tulotasosta tai taloustilanteesta meille?
Eli sms-lainoja ottavat ihmiset eivät olekaan juhlijoita ja päihderiippuvaisia joiden määrä suomessa on rajattu vaan aivan tavallisia taloudellisessa ahdingossa eläviä perheitä ja yksityishenkilöitä? Tämäpä tekee alasta huomattavasti moraalisesti hyväksyttävämmän.
"Kyselyyn vastanneista entisistä tai nykyisistä pienlainaasiakkaista kolmannes nimesi ruokamenot käyttötarkoitukseksi, lasten ja kodinhoitomenot puolestaan 27 prosenttia"
Eli:
33% ostaa pikavipillä ruokaa
27% ostaa tavaroita lapsille ja kotiin?
= 60 % joten mitä se viimeinen 40% sitten ostaa? Juhlii, pelaa, tuhlaa?
"Myös muut ns. pakkotilanteet ovat vahvasti edustettuina kuluttajien valinnoissa"
Eli pikavippiä otetaan siis lähtökohtaisesti vain pakon edessä. On hienoa, että Kuusisto myöntää tämän.
"Tällöin käteinen on vähissä esim. palkan tai sosiaalituen maksatuksen viipyessä"
Kuusisto myöntää siis myös, että osa asiakkaista on sosiaaliturvan varassa ja elää ns. kädestä suuhun.
"Jo pidempään tiedostamamme lausahdus, että ”jääkaappiaanhan asiakkaat rahoillaan täyttävät”, on nyt myös riippumattomasti todennettu"
On jo itsessään aivan järkyttävä lause mieheltä jonka pitäisi edustaa yhtiöitä joilta edellytetään vastuullista luotonantoa.
"Eli eli tilapäisistä ja arkisista, mutta sitä tärkeämmistä tarpeista on kysymys, toteaa toiminnanjohtaja Kari Kuusisto"
Niin, ruokahan ei ole arkinen tarve. Onneksi Kuusisto kuitenkin viitsii myöntää, että kyseessä on tärkeä tarve.
"Vain yksi prosentti ei-asiakkaiden ryhmästä mielsi voivansa ottaa pienlainaa nautinnon hankkimiseen yleensäkään. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi harrastukset, auton lisävarusteet, hallitsematon ostokäyttäytyminen, juhliminen, nautintoaineet sekä uhkapelaaminen"
Niin, eli siis normaaliin kulutukseen olisi valmis ottamaan pikavippiä vain 1% sellaisista ihmisistä jotka eivät ole jo pikavippiyhtiöiden asiakkaita. Kuitenkin suurin osa ihmisistä ottaa kulutusluottoa juurikin näihin asioihin luottokorttien tai pankkilainojen muodossa. Kertooko tämä sitä, että pikavippiyhtiöt ovat onnistuneet haalimaan asiakkaikseen vain henkilöitä, jotka ovat taloudellisessa ahdingossa eikä heillä ole muuta mahdollisuutta lainaan. Ilmeisesti, sillä 99% ihmisistä jotka eivät ole pikavippiä hakeneet ottavat lainaa kulutukseen jostain muualta.
"Toiminnanjohtaja Kari Kuusisto esittelee tutkimustuloksia laajemmin huomenna ti 19.10. klo 9.15 alkavassa Oikeusministeriön pikaluottoseminaarissa. Lue lisää ajankohtaisia tietoja myös pienlainablogista osoitteessa"
Toivon, että joku Oikeusministeriön pikaluottoseminaarissa osaa esittää oikeat kysymykset Kari Kuusistolle ja kysyä miten ylläoleva tutkimus todistaa tämän mielestä pikavippialan olevan vastuullista tai moraalisesti hyväksyttävää toimintaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sähän osaat vääntää varsin hienosti kaikki alaa vastaan. Taidat olla juuri niitä joiden luotot ovat pystyssä?
Miten olet miettinyt RAY:n salaliittoteorian tai vaikka maikkarin tekstaripelit?
Kari Kuusisto kertoi nuo asiat itse. Esim. "kolmannes ostaa pikavipeillä ruokaa" ja "myös muut pakkotilanteet ovat vahvasti edustettuina kuluttajien valinnoissa" . Kerrotko minulle miten joku voi edes väittää olevansa vastuullinen luotonantaja jos luotottaa ihmisiä jotka :
a) eivät pysty ostamaan ruokaa ilman lainaa
b) ottavat lainaa vain koska heidän on pakko
Pikavippiyhtiöt tekevät voittoa ihmisten ahdingolla. Jo se, että pikavippejä maksetaan takaisin sosiaalituilla on moraalisesti täysin kestämätöntä, johtuen siitä, että sosiaalituet kustannetaan sinun ja minun veroista. Niiden tarkoitus ei ole mennä pikavippiyrittäjien taskuihin perintä yms palkkioiden muodossa.
On myös mukava nähdä, että pikavippiyhtiöt (jotka ovat pitkään kertoneet rehellisyydestään ja vastuullisuudestaan) ovat pitkään tienneet asiakkaidensa "täyttävän jääkaappia" lainoilla.
Tuo tutkimus ei ainakaan pikavippialan kilpeä kiillota. Olisi kannattanut jättää julkaisematta.
Kuluttajan luottokelpoisuutta ei varmasti ole arvioitu lain mukaisesti jos 33% kaikista luoton ottajista ostaa ruokaa lainarahoillaan. Heillä ei varmasti ole rahatilanne kunnossa jos tämä on käyttötarkoitus.
Uusi kuluttajansuojalaki sanoo seuraavaa:
14 § (27.8.2010/746)
Velvollisuus arvioida kuluttajan luottokelpoisuus
Luotonantajan on ennen luottosopimuksen tekemistä arvioitava, kykeneekö kuluttaja täyttämään luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa (kuluttajan luottokelpoisuus). Arviointi on tehtävä riittävien tietojen perusteella ottaen huomioon luoton määrä ja muut olosuhteet.
Jos osapuolet sopivat myöhemmin luoton määrän tai luottorajan korottamisesta, luotonantajan on varmistettava kuluttajaa koskevien tietojen ajantasaisuus ja, jos luoton määrää tai luottorajaa merkittävästi korotetaan, arvioitava kuluttajan luottokelpoisuus uudelleen ennen korotuksesta sopimista.
Ikävä juttu että kuluttajavirasto on täysin munaton valvomaan kuluttajansuojalain noudattamista.
Kiitos
No mistä helvetistä ne ruokarahat sit tulisi? Pitäskö kuolla nälkään saatana?
Ei ole tarkoitus että syöt esim. Risicumin rahalla jonka jälkeen meidän muiden verorahat tulevat taskuusi sosiaalitukina jotka valuvat sitten Porsche-Paavon bensatankkiin.
tällaisen tutkimuksen julkaisivat... kamalaa luettavaa.