Luterilainen kristillisyys on ymmärtääkseni sitä että Jumala toimii aina ensin lahjoittamalla armonsa ja rakkautensa ja siihen ihminen vastaa uskolla, mikä merkitsee luottamusta Heprealaiskirjeen 11. luvun mukaan. Tätä siis merkitsevät puheet paluusta kasteen armoon. Kaste on ”uudestisyntymisen peso” jossa ihminen saa omistaa Jeesuksen ja Pyhän Hengen. Armo ja rakkaus eivät ole kuitenkaan mitään spiritismiä vaan kristinusko on inkarnaatiouskoa jossa meille ihmisille on uskottu tämä rakkauden vaativa välitystehtävä. Saarnaajien ja evankelistojen puheet uskosta valintana, ratkaisuna, antautumisena, avautumisena, vastaanottamisena, oman tahdon päätöksenä ja usko tulee kuulemisesta -puheena, viittaavat enemmän psykologiseen manipulaatioon ja aivopesuun, ei evankeliumin rakkaudesta syntyvään uskoon. Jeesus asetti pienen lapsen uskon aikuisillekin esikuvaksi (Mark. 10:13-15), eikä se missään nimessä synny käskemällä eikä oman tahdon ponnistuksella tai ratkaisulla. Usko näkyy arkielämässä parhaiten käskyn ”rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” noudattamisena. Puheet armosta ovat valehtelua jos kristityt eivät osoita sitä kanssaihmisilleen. Nykyinen keskustelu seksuaalivähemmistöjen asemasta kirkossa todistaa tämän paikkansapitävyyden.
Rakkauden kautta vaikuttava (syntyvä) usko
Hengenmies
0157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.