Suomen ruotsalaisen historian oma profeetta, Henrik Meinander, väittää Tasavallan tiellä -kirjassaan, kuinka kesän 1944 Kannaksen karkuunjuoksu ei todellakaan ollut mikään Torjuntavoitto. Meinanderin mielestä tuon jopa aivan perättömän termin Oesch lanseerasi kirjaansa, Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944, aivan aiheetta!
Henrik Meinander: Tasavallan tiellä: Suomi kansalaissodasta 2000-luvulle. (Finlands historia 4, 1999.) Suomennos: Paula Autio. Espoo: Schildt, 1999. ISBN 951-50-1055-1.
Oesch K.L.: Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944
Otava, 1956, 216 s., 1. painos
Henrik Meinander: Tasavallan tiellä: Suomi kansalaissodasta 2000-luvulle. (Finlands historia 4, 1999.) Suomennos: Paula Autio. Espoo: Schildt, 1999. ISBN 951-50-1055-1.
Oesch K.L.: Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944
Otava, 1956, 216 s., 1. painos
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin. Eihän siellä paljoa rannikkohurreja näkynyt muussa kuin Marttisen porukassa. Taitaa puhua Munsalasta.
No jo on saatana. Hurri nössössä ei ole edes puolet sen verran miestä mitä Juusto-Össissä oli. Pitäis vaan turpansa kiinni. Svekko inbred kun on.
.
Munsalan soutuseuralla ei ulkopuolisena ole juuri prestiisiä arvioida sodan kulkua
.
Kirjassa käydään laajasti läpi Suomen historiaa ja sotien osalta tapahtumia käsitellään vain ylimalkaisesti. Kuitenkin valtava Tienhaaran torjuntavoitto, jossa JR 61 löi toistuvasti viholliset, nostetaan esiin.
Henrik Meinander: Tasavallan tiellä: Suomi kansalaissodasta 2000-luvulle. (Finlands historia 4, 1999.) Suomennos: Paula Autio. Espoo: Schildt, 1999. ISBN 951-50-1055-1.
Sama juttu on tässäkin kirjassa JR 61 nimetään Suomen pelastajaksi!
Suomi 1944: Sota, yhteiskunta, tunnemaisema. (Finland 1944: Krig, samhälle, känslolandskap, 2009.) Suomentanut Paula Autio. Helsinki: Siltala, 2009. ISBN 978-952-234-003-0.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander
Tämä mies kirjoitaa jostain kumman syystä erillistä Suomen ruotsalaista historiaa!
Muistaahan kuitenkin mainita että JR 61 oli turaani Marttisen komentama vai ottaako Freudenthal rasistia ja hevosmiestä liian paljon ylpeydelle sellaisen myöntäminen.
Joskus olen nähnyt näilläkin palstoilla puhuttavan Marttisen pikaoikeudesta. Olikohan tämä tuossa jutun lopussa nyt sitä?
Erik Andrén: Missä on veljesi?. Sahlgrenin kustannusliike Oy, 1983
Alkuperäinen teos: Var är din broder?, 1983, suomentanut Heikki Kaskimies.
Kirjassa on toistuvasti karkeita virheitä mm. rykmenttien numeroissa. Siinä puhutaan mm. JR 10:sta kun on kyse JR13:sta ja aivan kirjan lopussa puhutaan JR16:sta kun kyse on tietenkin JR 61:sta. Osa virheistä menee huonojen liitekopioiden epäselvien numeroiden lukuun. Lopussa on suomenkielistä painosta vasten tehty korjauksia erään kirjan lukeneen miehen lähettämän kirjeen johdosta ja teloituspaikaksi on korjattu Lautalan kylä, kuten se oikeasti olikin. Kirjassahan puhutaan toistuvasti Santalan kylästä.
Kyse on näistä miehistä:
Sotamies Ahlqvist, Karl Ivar JR13
-"- Stenlund Allan JR13
_"_ Sundvik, Tor Bernhard JR61
_"_ Storvist, Herman Alexander JR61
Tuomio pantu täytäntöön 23.7.44. klo 5.14
Uuno Tarkki Taistelu Viipurista 20.6.1944, Gummerus 1996.
Kirjan sivulla 214 on päiväkäsky nro 33 ja siinä on kaikki neljä 23.7.1944 klo 5.14 teloitettua
nimeltä mainiten ja 2 on JR13:sta ja 2 JR61:n sotilaita.
Erik Andrén kirjoittama kirja on hyvin erikoinen ja paikoin koskettavakin kuvas 17.D:ssa teloitettujen 4 miehen vaiheista ja heidän lähiomaisistaan.
s.49.
"Thor Bernhardin veljen Birger Sundvikin mukaan kappalainen Erik Forsberg nimitti sekä Thor Bernhardia että Felix Henriksnäsiä >>maanpettureiksi>> ja kieltäytyi siunaamasta heitä haudan lepoon. Sotapoliisi oli ampunut Felix
s. 52 Henriksnäsin Munsalassa. Mutta myöhemmin Forsberg taipui kansalaimielipiteen edessä ja avusti hautajaisissa lokakuun 23. päivänä. Mutta kuitenkin sillä ehdolla ettei heitä saanut tuoda kirkkoon eikä siten loukata Jumalan huonetta."
Kertomus on kyllä aika ristiriitainen "sodan lopun ankarine taisteluineen". Varsinaisia ylimenoyrityksiähän Tienhaarassa oli muutamana päivänä heti JR 61:n saavuttua Tienhaaran maastoon. Kaikkihan tietää, että JR 61 vaihdettiin lepoon ja taakse Tiehaarasta 5.8.1944 alkaen. Siis toisin kuin esim. Oesch väittää kirjassaan Suomen kohtalon ratkaisu Kannksella 1944, sivulla 103, jossa hän kertoo JR 61:n torjuneen kaikki hyökkäykset sodan loppuun saakka!
s. 138
"Kirjoittaessani kirjaa Var är din broder? marraskuussa 1982, muuan silminnäkijä kertoi seuraavan tapauksen jatkosodasta: >> Se tapahtui sodan loppuvaiheissa ja ankarissa taisteluissa Tienhaaran luona. Eversti Marttinen saapuu illalla. Silloin hän saa kuulla eräästä pikakoulutuksen saaneesta 18-vuotiaasta nuorukaisesta, joka oli saapunut edellisenä päivänä ja oli niin peloissaan, että ei pystynyt seuraamaan hyökkäyksessä, vaan oli piiloutunut suuren kiven taakse. Marttinen menee nuorukaisen luo, läimäyttää häntä isällisesti hartioille, katselee miehiä ja sanoo: - No, ei kannata huolestua. Minä hoidan pojan. He menivät muutaman askeleen päähän. Ja niin kajahti laukaus."
Henrik jaksaa kyllä nuolla balttien persettä mutta luulee että ne siellä Baltiassa pelkurimaisista ruotsalaisista tykkää. hahahaha
Yleensähän se on Ruotsin vika että koko sota syttyi. Jos Ruotsi ei olisi aikanaan niin SURKEASTI HÄVINNYT Suurta Pohjan Sotaa niin ei Pietari oltaisi koskaan perustettu eikä 220 vuotta myöhemmin olisi ollut koko sotaa.
Hurreilla oli tilaisuus vielä korjata tappio 1809 mutta EPÄONNITUIVAT SIINÄKIN SURKEASTI!
"Jos Ruotsi ei olisi aikanaan niin SURKEASTI HÄVINNYT Suurta Pohjan Sotaa niin ei Pietari oltaisi koskaan perustettu eikä 220 vuotta myöhemmin olisi ollut koko sotaa."
Jos Pietaria ei koskaan olisi perustettu, ei Suomeakaan olisi koskaan perustettu, koska Venäjä ei olisi irrottanut Ruotsista sen itäosaa Pietarin turvallisuuden varmistamiseksi. Suomesta olisi tullut yhä kiinteämpi osa Ruotsia, ja suomenkieli olisi hävinnyt.
No jaa. Taitaa olla ettei "finskit" ja baltit kummastakaan tykänneet. Ei Jaarleista eikä Pietari ensimmäisestä.
Henrik Meinander: Tasavallan tiellä: Suomi kansalaissodasta 2000-luvulle. (Finlands historia 4, 1999.) Suomennos: Paula Autio. Espoo: Schildt, 1999. ISBN 951-50-1055-1.
"Kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto" Näin siis Meinander kirjassaan.
Sivu 233: "Puna-armeijan suurhyökkäys käynnistyi Karjalan kannaksella kesäkuussa 1944 kolmen päivän kuluttua länsiliittoutuneiden maihinnoususta Normandiaan. Odotellessaan, miten maihinnousu onnistuisi, Neuvostoliitto iski Saksan puolustusjärjestelmän heikoimpaan kohtaan -Etelä-Suomeen. Heinäkuun puolivälissä 1944 sen hyökkäyksen painopiste siirtyi Baltiaan ja Valko-Venäjälle."
Sivu 236: "Juhannusaattona 23. kesäkuuta venäläiset olivat yrittäneet sitkeästi päästä sen kapean lahden yli, joka erotti Viipurin Tienhaarasta ja Viipurinlahden länsirannasta, mutta suomenruotsalainen JR 61 -rykmentti oli torjunut kerran toisensa jälkeen."
Sivu 237: "Nopea vetäytyminen karjalan kannakselta oli ajoittain jopa paniikinomaista - kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto. Viipurin länsi- ja pohjoispuolella onni kuitenkin kääntyi sitkeiden taisteluiden jälkeen Suomen eduksi."
Sivu 238: "Niinpä runsaan kymmenen vuoden kuluttua sodan päättymisestä alettiin puhua torjuntavoitosta. Ilmaisun keksi tiettävästi 1956 kenraaliluutnantti K. L. Oesch, joka oli johtanut operaatioita Kannaksella eikä kaihtanut näitä taisteluja käsittelevän kirjansa jälkisanoissa kutsua lopputulosta "suureksi torjuntavoitoksi". Oesch korosti, että Viipurin pohjois- ja eteläpuolen sitkeä vastarinta oli helpottanut huomattavasti poliittisen johdon yrityksiä päästä solmimaan siedettävä rauha. Vaikka Oesch venytti voiton käsitettä tässä kohdin suorastaan absurdisti, hän oli kuitenkin asiallisesti oikeassa."
---
Miten asiat OIKEASTI MENIKÄÄN?
Kuten JR 61:n "valtavista tappiostakin näkee (!) niin kyllähän kyseessä oli Suomen ruotsalaisisttain SUURTAISTELU...
Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944
Tappioista kerrotaan näin s. 43:
JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat.
JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa.
"Tienhaaran taistelu oli Viipurin luoteispuolella, Tienhaarassa, jatkosodan loppuvaiheessa käyty taistelu. 22.-25.6.1944 käydyssä taistelussa Neuvostoliitto yritti murtaa Suomen puolustuksen ja avata tien Helsinkiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Everstiluutnantti Alpo Marttisen johtama JR 61 saavutti keskitetyn tykistön tulituen avulla torjuntavoiton ylivoimaisista neuvostojoukoista."
Suomen ruotsalaisista kerrottaessa on aina sama juttu: Taisteluiden rajuutta ja tappioita korostetaan ja suorastaan liioitellaan. Sillä selitetään jatkuvasti koetut "vetäytymiset".
Otetaanpas toiseksi esimerkiksi tämä "Talin Tiikereiksi" itsensä ylentänyt porukka eli II/JR 13
Eikö ole omitusta kun "Talin Tiikerit" eli II/JR 13 kutistui liki sataan mieheen vain muutamassa päivässä, MUTTA lopulliset tappiot kertoo ihan jotain muuta? Kokonaistappiot 1944 kesällä 16.6.-5.8.1944 on yhteensä 468.
Tuore pataljoona oli kutistuneet noin sataan mieheen?
Erikoinen juttu kun kokonaistappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana oli 468 miestä ja kuuluisan "suokeikan" jälkeen Kaipolaan tuli vain satakunta miestä. Pataljoona lienee ollut likimain määrävahvuinen saapuessaan Itä-Karjalasta reilu viikko aikaisemmin.
Missähän lienee olleet loput?
Tämä kirja lienee se varsinainen JR13:sta tehty historiikki ja siinä on tappiot listattu monella eri tavalla, taisteluittain, päivittäin, kesältä 1944, ja siinä on myöskin mukana JR48:n tappiot 1944 taisteluiden ajalta ja erään kolmannenkin joukko-osaston tappiot.
Jarl Gallen Tre Bataljoner. 1950
Sivulla 359 on kokonaistappiotilasto ja sieltä lukemat:
II/JR13 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana:
Kaatuneet 6 upseeria ja 64 miehistöä
Haavoittuneet 16 upseeria ja 399 miehistöä
Kadonneet 0 upseeria ja 5 miehistöä
Kokonaistappiot on yhteensä 468