jostain vähän arveluttavasta lähteestä otettu teksti, mutta ajanee tarkoituksensa sisään tässä asiassa.
Hakkaa mennen tullen arvosisällössä kaikki raamattupastet mitä tähän sivuun koskaan on työnnetty.
ITÄMAINEN FILOSOFIA (huonomaineisesta laadultaan epätasaisesta saitista nimeltä fi.wikipedia)
TÄTÄ ON KARSITTU
Itämaisen filosofian perinteitä
Pääartikkeli: Intialainen filosofia
Pääartikkeli: Sikhiläinen filosofia
Sikhien filosofinen ajattelu kuvataan Guru Granth Sahibissa, sikhien pyhässä kirjoituksessa. Se antaa yksityiskohtaisia ohjeita siihen, kuinka ihmisten tulisi elää elämäänsä niin, että he saavuttavat rauhan ja pelastuksen, ja mitä tekoja ihmisen tulisi tehdä kehittyäkseen ihmisenä.
Pääartikkeli: Jainalaisuus
Jainalaisuus on hindulaisuuden pohjalta syntynyt kaiken elävän kunnioittamista korostava intialainen uskonto. Jainalaisuus on ateistinen uskonto, jonka mukaan ei ole olemassa mitään korkeampaa voimaa, jonka puoleen ihmiset voisivat kääntyä. Jainalaisuus perustuu suurelta osin Mahaviran (599-527 eaa.) opetuksiin.
Pääartikkeli: Carvaka
Carvakaa oli materialistinen ja ateistinen koulukunta, jolla on vanhat juuret intialaisessa ajattelussa. Koulukunta kuitenkin kuoli yli tuhat vuotta sitten. Vaikka tätä koulukuntaa ei luetakaan kuuden oikeaoppisen hindulaisen filosofian koulukunnan joukkoon, se on merkittävä osoitus hindulaisen ajattelun sisällä vaikuttavasta ateistis-materialistisesta liikkeestä.
[muokkaa] Itä-Aasia
Pääartikkelit: Kiinalainen filosofia, japanilainen filosofia ja korealainen filosofia
Filosofialla on ollut suuri merkitys kiinalaiselle yhteiskunnalle ja koko Itä-Aasialle. Länsimaisen filosofian tavoin kiinalainen filosofia käsitti monenlaisia osa-alueita ja siihen kuuluu useita eri suuntauksia. Monia merkittäviä filosofisia koulukuntia syntyi erityisesti Kevättä ja syksyä ja Taistelevat läänitysvaltiot -kausilla. Tämän vuoksi aikakaudesta käytetään nimitystä Sata koulukuntaa. Tuona aikana alkunsa saaneista koulukunnista merkittävimmät ovat kungfutselaisuus, taolaisuus, mohismi ja legalismi. Myöhemmin Tang-dynastian aikana Intiasta levinneestä buddhalaisuudesta tuli myös merkittävä filosofinen ja uskonnollinen oppi Kiinassa.
Pääartikkeli: Taolaisuus
Taolaisuus on kiinalainen ajattelusuunta ja uskonto, jonka muotoilijana pidetään Laozia ja Zhuangzia. Taolaisuus on alun perin ikivanhaa kiinalaista ajattelua, joka selittää todellisuuden rakennetta ja sen toiminnan kulkua. Taolaisuus keskittyy yksilöön osana luontoa, enemmän kuin yksilöön osana yhteiskuntaa. Vastaavasti kunkin yksilön elämän päämäärä tulee olla pyrkimys sopeuttaa itsensä luonnollisen (ja yliluonnollisen) todellisuuden rytmiin, eli seurata maailmankaikkeuden Tietä (dao) ja elää harmoniassa. Taolaisuus kehittyi kiinalaisen ajattelun toiseksi merkittävimmäksi suuntaukseksi kungfutselaisuuden jälkeen.
Pääartikkeli: Legalismi
Legalismi oli filosofinen suuntaus, jonka opin määritti Han Fei (k. 223 eaa.) ja Li Si (208 eaa.). He katsoivat, että ihmisluonto on korjaamattomasti itsekäs, ja siksi ainoa tapa säilyttää yhteiskunnallinen järjestys oli järjestää kuri ylhäältä päin ja pyrkiä lain tiukkaan noudattamiseen. Legalistit korostivat valtiota yli kaiken, ja pyrkivät sen vaurauteen ja sotilaallisiin kykyihin tavallisen kansan hyvinvoinnin sijasta. Legalismi vaikutti paljon Kiinan imperiumin hallintomuodon perustaan.
[muokkaa] Zen
Pääartikkeli: Zen
Zen-buddhalaisuus on mahayana-buddhalaisuuden suuntaus, johon on yhdistelty myös taolaisia ajatuksia. Se kehittyi aikoinaan Kiinassa, mutta se on myöhemmin levinnyt myös Japaniin, Koreaan sekä Vietnamiin. Zen jakaantuu koulukuntiin, joista suurimmat ovat Rinzai (kiinaksi Linji) ja Sōtō (kiinaksi Caodong). Sen perustaja oli Bodhidharma.
Zen painottaa keskittymistä olemassaoloon hetkessä, juuri nyt. Zenin mukaan koko kaikkeus on mielen manifestaatio, ja tarkoituksena on ymmärtää tämä saavuttamalla valaistuminen, satori. Satorin saavuttaa, kun kykenee irtautumaan arkisista murheista, "hylkäämään valikoivan mielensä".[1]
Hakkaa mennen tullen arvosisällössä kaikki raamattupastet mitä tähän sivuun koskaan on työnnetty.
ITÄMAINEN FILOSOFIA (huonomaineisesta laadultaan epätasaisesta saitista nimeltä fi.wikipedia)
TÄTÄ ON KARSITTU
Itämaisen filosofian perinteitä
Pääartikkeli: Intialainen filosofia
Pääartikkeli: Sikhiläinen filosofia
Sikhien filosofinen ajattelu kuvataan Guru Granth Sahibissa, sikhien pyhässä kirjoituksessa. Se antaa yksityiskohtaisia ohjeita siihen, kuinka ihmisten tulisi elää elämäänsä niin, että he saavuttavat rauhan ja pelastuksen, ja mitä tekoja ihmisen tulisi tehdä kehittyäkseen ihmisenä.
Pääartikkeli: Jainalaisuus
Jainalaisuus on hindulaisuuden pohjalta syntynyt kaiken elävän kunnioittamista korostava intialainen uskonto. Jainalaisuus on ateistinen uskonto, jonka mukaan ei ole olemassa mitään korkeampaa voimaa, jonka puoleen ihmiset voisivat kääntyä. Jainalaisuus perustuu suurelta osin Mahaviran (599-527 eaa.) opetuksiin.
Pääartikkeli: Carvaka
Carvakaa oli materialistinen ja ateistinen koulukunta, jolla on vanhat juuret intialaisessa ajattelussa. Koulukunta kuitenkin kuoli yli tuhat vuotta sitten. Vaikka tätä koulukuntaa ei luetakaan kuuden oikeaoppisen hindulaisen filosofian koulukunnan joukkoon, se on merkittävä osoitus hindulaisen ajattelun sisällä vaikuttavasta ateistis-materialistisesta liikkeestä.
[muokkaa] Itä-Aasia
Pääartikkelit: Kiinalainen filosofia, japanilainen filosofia ja korealainen filosofia
Filosofialla on ollut suuri merkitys kiinalaiselle yhteiskunnalle ja koko Itä-Aasialle. Länsimaisen filosofian tavoin kiinalainen filosofia käsitti monenlaisia osa-alueita ja siihen kuuluu useita eri suuntauksia. Monia merkittäviä filosofisia koulukuntia syntyi erityisesti Kevättä ja syksyä ja Taistelevat läänitysvaltiot -kausilla. Tämän vuoksi aikakaudesta käytetään nimitystä Sata koulukuntaa. Tuona aikana alkunsa saaneista koulukunnista merkittävimmät ovat kungfutselaisuus, taolaisuus, mohismi ja legalismi. Myöhemmin Tang-dynastian aikana Intiasta levinneestä buddhalaisuudesta tuli myös merkittävä filosofinen ja uskonnollinen oppi Kiinassa.
Pääartikkeli: Taolaisuus
Taolaisuus on kiinalainen ajattelusuunta ja uskonto, jonka muotoilijana pidetään Laozia ja Zhuangzia. Taolaisuus on alun perin ikivanhaa kiinalaista ajattelua, joka selittää todellisuuden rakennetta ja sen toiminnan kulkua. Taolaisuus keskittyy yksilöön osana luontoa, enemmän kuin yksilöön osana yhteiskuntaa. Vastaavasti kunkin yksilön elämän päämäärä tulee olla pyrkimys sopeuttaa itsensä luonnollisen (ja yliluonnollisen) todellisuuden rytmiin, eli seurata maailmankaikkeuden Tietä (dao) ja elää harmoniassa. Taolaisuus kehittyi kiinalaisen ajattelun toiseksi merkittävimmäksi suuntaukseksi kungfutselaisuuden jälkeen.
Pääartikkeli: Legalismi
Legalismi oli filosofinen suuntaus, jonka opin määritti Han Fei (k. 223 eaa.) ja Li Si (208 eaa.). He katsoivat, että ihmisluonto on korjaamattomasti itsekäs, ja siksi ainoa tapa säilyttää yhteiskunnallinen järjestys oli järjestää kuri ylhäältä päin ja pyrkiä lain tiukkaan noudattamiseen. Legalistit korostivat valtiota yli kaiken, ja pyrkivät sen vaurauteen ja sotilaallisiin kykyihin tavallisen kansan hyvinvoinnin sijasta. Legalismi vaikutti paljon Kiinan imperiumin hallintomuodon perustaan.
[muokkaa] Zen
Pääartikkeli: Zen
Zen-buddhalaisuus on mahayana-buddhalaisuuden suuntaus, johon on yhdistelty myös taolaisia ajatuksia. Se kehittyi aikoinaan Kiinassa, mutta se on myöhemmin levinnyt myös Japaniin, Koreaan sekä Vietnamiin. Zen jakaantuu koulukuntiin, joista suurimmat ovat Rinzai (kiinaksi Linji) ja Sōtō (kiinaksi Caodong). Sen perustaja oli Bodhidharma.
Zen painottaa keskittymistä olemassaoloon hetkessä, juuri nyt. Zenin mukaan koko kaikkeus on mielen manifestaatio, ja tarkoituksena on ymmärtää tämä saavuttamalla valaistuminen, satori. Satorin saavuttaa, kun kykenee irtautumaan arkisista murheista, "hylkäämään valikoivan mielensä".[1]
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pääartikkeli: Šintolaisuus
Šintolaisuus on varhaisiin japanilaisiin kansanuskomuksiin perustuva uskonto, jolla ei ole perustajaa, pyhiä kirjoituksia eikä yleistä oppia. Se on animismin muoto, jonka mukaan lukuisia jumaluuksia (kami) on lähes kaikissa luonnon ilmiöissä kuten puissa, kivissä, järvissä, joissa ja vuorissa. Šintolaisuus sisältää hyvin monenlaisia aineksia.[2]
Šinton mukaan suhde tässä maailmassa elävään kamiin on ensisijainen asia ihmisen elämässä. Kamia on kunnioitettava, jotta se voisi palauttaa kunnioituksen ihmiselle. Šinton mukaan henkinen ja maallinen todellisuus ovat yksi ja sama. Puhtaat teot lisäävät kaikkeudn harmoniaa, ja epäpuhtaat vähentävät sitä. Uskontona šintossa on paljon vaikutteita kiinalaisista uskonnoista, erityisesti taolaisuudesta ja buddhalaisuudesta.
Pääartikkeli: Babylonialainen filosofia
Babylonialaisen filosofian alkuperä voidaan johtaa varhaiseen mesopotamialaiseen viisauteen, joka esitti elämänfilosofisia ja eettisiä ajatuksia dialektisessa muodossa, dialogeina, eeppisenä runoutena, kansantaruina, hymneinä ja sanontoina.[3]
On mahdollista, että babylonialainen ajattelu vaikutti kreikkalaiseen filosofiaan ja myöhempään hellenistiseen filosofiaan, vaikkakaan tälle ei ole kirjallisia todisteita. Babylonialainen kirjoitus Pessimismin keskustelu, jonka ajankohta on tuntematon, sisältää yhtäläisyykisä sofistien agnostismiin, Herakleitoksen vastakohtia korostavaan ajatteluun, Sokrateen kätilöivään menetelmään sekä Platonin dialogeihin.[3] Miletoslaisen Thaleen kerrotaan myös opiskelleen filosofiaa Mesopotamiassa.
[muokkaa] Iranilainen filosofia
Pääartikkeli: Iranilainen filosofia
Persialaisen filosofian juuret ulottuvat muinaisiin indoiranilaisiin filosofisiin perinteisiin saakka. Niihin vaikuttivat erityisesti Zarathustran opetukset. Makedonialaisten, arabien ja mongolien valloitusten seurauksena Persia sai laajoja kulttuurisia ja poliittisia vaikutteita, joiden ansiosta alueella kehittyi suuri joukko erilaisia suuntauksia zarathustralaisuudesta, manikealaisuudesta ja mazdalaisuudesta erilaisiin islamilaisen filosofian koulukuntiin saakka.
[muokkaa] Islamilainen filosofia
Länsimaisen ja itämaisen filosofian välillä on ollut vuorovaikutusta, ja filosofisia ajatuksia on pyritty yhdistelemään toisaalta itämaisesta länsimaiseen ja toisaalta länsimaisesta itämaiseen ajatteluun.
Saksalainen filosofi Georg Wilhelm Friedrich Hegel oli hyvin kiinnostunut taolaisuudesta. Hänen dialektiikan järjestelmänsä on tulkittu joskus taolaisten periaatteiden muotoiluksi, mutta siinä on yhtäläisyyksiä myös Sokrateen dialektiseen menetelmään.
Hegelin haastaja Arthur Schopenhauer kehitti filosofian, jossa oli hyvin paljon yhtäläisyyksiä hindulaisen ja buddhalaisen ajattelun kanssa. Hän ennusteli, että Upanishadeilla olisi paljon suurempi vaikutus lännessä kuin niillä on sittemmin ollut. Schopenhauer käytti kuitenkin osittain virheellisiä varhaisia käännöksiä, ja on myös kyseenalaistettu, missä määrin hän todella ymmärsi itämaista filosofiaa, josta oli kiinnostunut.
Jotkut ovat katsoneet, että myös Martin Heideggerin ajattelussa on tietty itämainen osatekijä. Hänen ajattelussaan on nähty piirteitä erityisesti taolaisuudesta. Sveitsiläisen Carl Jungin ajatus synkronisuudesta oli askel kohti itäistä näkemystä kausaliteetista.
Viimeaikaisiin pyrkimyksiin tuoda länsimaista filosofiaa itäiseen ajatteluun lukeutuvat muun muassa Kioton koulukunnan filosofit, jotka ovat yhdistelleet fenomenologiaa zen-buddhalaisuuteen. Watsuji Tetsuro pyrki yhdistelemään Søren Kierkegaard, Friedrich Nietzschen ja Heideggerin ajattelua itämaiseen filosofiaan.
Hindulainen guru Sri Aurobindo sai vaikutteita saksalaisesta idealismista, ja hänen integraalijoogansa voidaan nähdä itäisten ja läntisten ajatusten synteesinä. Saksalaisen fenomenologin Jean Gebserin kirjoitukset tietoisuuden historiasta viittasi koko planeetan uuteen tietoisuuteen, joka poistaisi eron idän ja lännen ajatusten väliltä. Tästä ajattelusta syntynyttä suuntausta kutsutaan integraalifilosofiaksi.
luettua jotain hyviä kirjoja idän filosofian ja mm. lännen psykologian vertailuista (jotkut hänen kirjansa ovat tai ainakin olivat joskus jopa yliopiston uskontotieteen tenttikirjoina). Hänen tekstejään on jossain muodossa myös netissä, esim.
http://www.terebess.hu/english/watts.html
Heideggerin (myöhäis-?)filosofian (silleen jättäminen ym.) ja itämaisen filosofian samankaltaisuudesta muistan myös lukeneeni jostain. Sellainen uudempi (ei erityisesti kristillinen) teologinen suuntaus kuin prosessiteologia taas on Whiteheadin ajattelun jatkumoa jossa myös on jotain samankaltaisuutta itämaisiin filosofioihin (ei tosin ehkä niinkään tarkoituksellisena tai tietoisena lainautumisena tms.)
http://www.anthonyflood.com/hartshornewhiteheadsnovelintuition.htm (artikkelin loppupuolella mainittu lyhyesti jotain yhtäläisyyksistä)
http://en.wikipedia.org/wiki/Process_theology
Luin harrastuksenomaisesti nuorempana innokkaasti,laidasta laitaan,itämaista ja länismaista filosofiaa käsittelevää kirjallisuutta. Mielikuvakseni syntyi niiden sisältöjen eroiksi: länismainen filosofia etsii vastauksia yksilön ulkopuolelta, itämainen yksilön sisältä.
Ehkä ero syntyy länsimaisen ajattelun uskontokeskeisyydestä, jossa tosin saattaa olla paljon vaikutteita itämaisesta ajattelusta.
Me, länsimaiset, joita on ollut aina lukumääräisesti vähemmän kuin itämaalaisiasia, olemme etsineet apua itsemme ulkopuolelta, taivaasta, kun itämaalaiset ovat uskoneet yksilön sisäiseen "valaistumiseen" ja sitä kautta uskoneet saavuttavansa lopulta onniautuuden.
Aihe on laaja ja mielenkiintoinen.