Itämainen filosofia

jostain vähän arveluttavasta lähteestä otettu teksti, mutta ajanee tarkoituksensa sisään tässä asiassa.
Hakkaa mennen tullen arvosisällössä kaikki raamattupastet mitä tähän sivuun koskaan on työnnetty.
ITÄMAINEN FILOSOFIA (huonomaineisesta laadultaan epätasaisesta saitista nimeltä fi.wikipedia)
TÄTÄ ON KARSITTU

Itämaisen filosofian perinteitä
Pääartikkeli: Intialainen filosofia
Pääartikkeli: Sikhiläinen filosofia
Sikhien filosofinen ajattelu kuvataan Guru Granth Sahibissa, sikhien pyhässä kirjoituksessa. Se antaa yksityiskohtaisia ohjeita siihen, kuinka ihmisten tulisi elää elämäänsä niin, että he saavuttavat rauhan ja pelastuksen, ja mitä tekoja ihmisen tulisi tehdä kehittyäkseen ihmisenä.
Pääartikkeli: Jainalaisuus
Jainalaisuus on hindulaisuuden pohjalta syntynyt kaiken elävän kunnioittamista korostava intialainen uskonto. Jainalaisuus on ateistinen uskonto, jonka mukaan ei ole olemassa mitään korkeampaa voimaa, jonka puoleen ihmiset voisivat kääntyä. Jainalaisuus perustuu suurelta osin Mahaviran (599-527 eaa.) opetuksiin.
Pääartikkeli: Carvaka
Carvakaa oli materialistinen ja ateistinen koulukunta, jolla on vanhat juuret intialaisessa ajattelussa. Koulukunta kuitenkin kuoli yli tuhat vuotta sitten. Vaikka tätä koulukuntaa ei luetakaan kuuden oikeaoppisen hindulaisen filosofian koulukunnan joukkoon, se on merkittävä osoitus hindulaisen ajattelun sisällä vaikuttavasta ateistis-materialistisesta liikkeestä.
[muokkaa] Itä-Aasia
Pääartikkelit: Kiinalainen filosofia, japanilainen filosofia ja korealainen filosofia
Filosofialla on ollut suuri merkitys kiinalaiselle yhteiskunnalle ja koko Itä-Aasialle. Länsimaisen filosofian tavoin kiinalainen filosofia käsitti monenlaisia osa-alueita ja siihen kuuluu useita eri suuntauksia. Monia merkittäviä filosofisia koulukuntia syntyi erityisesti Kevättä ja syksyä ja Taistelevat läänitysvaltiot -kausilla. Tämän vuoksi aikakaudesta käytetään nimitystä Sata koulukuntaa. Tuona aikana alkunsa saaneista koulukunnista merkittävimmät ovat kungfutselaisuus, taolaisuus, mohismi ja legalismi. Myöhemmin Tang-dynastian aikana Intiasta levinneestä buddhalaisuudesta tuli myös merkittävä filosofinen ja uskonnollinen oppi Kiinassa.
Pääartikkeli: Taolaisuus
Taolaisuus on kiinalainen ajattelusuunta ja uskonto, jonka muotoilijana pidetään Laozia ja Zhuangzia. Taolaisuus on alun perin ikivanhaa kiinalaista ajattelua, joka selittää todellisuuden rakennetta ja sen toiminnan kulkua. Taolaisuus keskittyy yksilöön osana luontoa, enemmän kuin yksilöön osana yhteiskuntaa. Vastaavasti kunkin yksilön elämän päämäärä tulee olla pyrkimys sopeuttaa itsensä luonnollisen (ja yliluonnollisen) todellisuuden rytmiin, eli seurata maailmankaikkeuden Tietä (dao) ja elää harmoniassa. Taolaisuus kehittyi kiinalaisen ajattelun toiseksi merkittävimmäksi suuntaukseksi kungfutselaisuuden jälkeen.
Pääartikkeli: Legalismi
Legalismi oli filosofinen suuntaus, jonka opin määritti Han Fei (k. 223 eaa.) ja Li Si (208 eaa.). He katsoivat, että ihmisluonto on korjaamattomasti itsekäs, ja siksi ainoa tapa säilyttää yhteiskunnallinen järjestys oli järjestää kuri ylhäältä päin ja pyrkiä lain tiukkaan noudattamiseen. Legalistit korostivat valtiota yli kaiken, ja pyrkivät sen vaurauteen ja sotilaallisiin kykyihin tavallisen kansan hyvinvoinnin sijasta. Legalismi vaikutti paljon Kiinan imperiumin hallintomuodon perustaan.
[muokkaa] Zen
Pääartikkeli: Zen
Zen-buddhalaisuus on mahayana-buddhalaisuuden suuntaus, johon on yhdistelty myös taolaisia ajatuksia. Se kehittyi aikoinaan Kiinassa, mutta se on myöhemmin levinnyt myös Japaniin, Koreaan sekä Vietnamiin. Zen jakaantuu koulukuntiin, joista suurimmat ovat Rinzai (kiinaksi Linji) ja Sōtō (kiinaksi Caodong). Sen perustaja oli Bodhidharma.

Zen painottaa keskittymistä olemassaoloon hetkessä, juuri nyt. Zenin mukaan koko kaikkeus on mielen manifestaatio, ja tarkoituksena on ymmärtää tämä saavuttamalla valaistuminen, satori. Satorin saavuttaa, kun kykenee irtautumaan arkisista murheista, "hylkäämään valikoivan mielensä".[1]