Iso osa sotilastarkkailusta / rauhanturvaamisesta on optista havainnointia yli 300 metrin etäisyydeltä. Monissa paikoissa joissa on tai voisi olla rauhanturvaoperaatio, siihen havainnointiin tarkoitettuja tukikohtia ja partioita on mahdollista korvata maassa, ilmassa ja vedessä olevilla kauko-ohjattavilla ja tallentavilla kameroilla. Vastaava tekniikka mahdollistaa myös joidenkin ihmisoikeusloukkausten havaitsemisen / tilastoinnin, joidenkin kehitysapuprojektien etenemisen tarkistamisen ja luonnon tilan katsomisen. On kai olennaista sekin seikka, että vastaavaa tekniikkaa voi käyttää myös sodankäynnissä, maanmittauksessa, kadonneiden etsinnässä ja ylinopeusrajoitusten noudattamisen valvonnassa...
Pieni lentokone tai lennokki voi kantaa jopa sataa hyvätasoista kameraa, jotka kuvaavat maastoa melkein vaakatasosta eli horisontin suunnasta asti suoraan alaspäin eli noin 80-0 asteen kulmissa. Jokainen kamera ottaa yhden kuvan noin kerran sekunnissa puolen tunnin ajan, enintään kilometrin korkeudesta. Kun se ilma-alus palaa tukikohtaan, siinä oleva massamuisti (käytännössä flash-muisti) irrotetaan ja kuvia aletaan katsoa. Jos tukikohtaan saadaan järjestettyä riittävän nopea datansiirtoyhteys, niin kuvia voidaan myös siirtää esim. Suomeen analysoitavaksi (ja huom. myös vapaaehtoisvoimin). Siipien kärjissä voi olla mikrofoneja, joiden avulla mitataan mahdollisten laukausten ja räjähdysten paikat. Jos ilma-alus on kilometrin korkeudessa, se voi kuvata maastoa (kaupunkia) 2 kilometrin kaistalta alle 45 asteen kulmasta ja alle n. 1,4 kilometrin päästä ja leveämpää kaistaa suuremmassa kulmassa ja kauempaa. Kohtalainen optiikka pystyy 1,4 kilometrin päästä 10 senttimetrin resoluutioon. Mutta lentokorkeus voi olla vaikka 100 metriä.
Tilanne voidaan siis selvittää ehkä 1-3 tunnin viiveellä. Olennaisimpiin paikkoihin, joiden tilannetta on syytä huomioida pienimmällä viiveellä, voidaan lähettää suureen datansiirtonopeudeen pystyvillä radiolähettimillä tai optisilla linkeillä varustettuja ilma-aluksia, jotka voivat lähettää kuvia heti.
Sotilastarkkailussa ja rauhanturvaoperaatiossa ilmalaiva on ilma-aluksista ehkä kaikkein kustannustehokkain tapa pitää hyötykuormaa korkeuksissa paikallaan (ja myös sotaharjoituksissa). Markkinoilla on pieniä kauko-ohjattavia / tietokoneen ohjattavaksi sopivia ilmalaivoja, joiden kylkeen sopisi hyvin UN tai OSCE (tai vaikka "Suomen ilmavoimat" tai ehkä "rajavartiolaitos" ). Hakusanalla "blimp" löytyy vaikka Youtubesta kaikenlaista.
Testeillä pitää selvittää miten paljon eroa turvallisuudessa on heliumin ja vedyn käytön välillä. Jos vety jostain kumman syystä syttyy, ilmalaivan raskaiden osien on pudottava laskuvarjojen varassa. Jossain 50 kilon ilmalaivassa voi olla vain 5 kiloa vetyä ja jos se syttyy se palaa vain vedyn ja ilman rajalla, laajalla mutta suhteellisen kylmällä liekillä. Miten korkealla syttymisen pitää tapahtua, jotta mikään palava ei kosketa maata?
Yksi mahdollinen rauhanturvaoperaatioon sopiva ilmakuvauksen keino on käyttää muunnettua matkustajalentokonetta, jossa on useita puolen metrin paraboloidisella peilillä varustettuja kameroita (siis käytännössä tähtikaukoputkia ylösalaisin ja ilman jalustaa), jotka voivat kuvata hyvin heikossa valossa. Puolen metrin peili tähtikuvauksessa on mahdollista myös harrastajille, eli optiikan hinta ei ole ongelma. (NASA:lla on jumbojetti jossa on yli metrin kokoinen hyvin erikoinen tähtikaukoputki.) Lentokone voi olla halpalentoyhtiön käytössä ollut, ehkä 10-50 miljoonalla eurolla lähtevä. 50 miljoonaa euroa on pikkuraha koko Euroopalle.
Ilmakuvien tulkintaa varten voi olla erityiset vapaaehtoisjärjestöt, joiden jäsenet katsovat kuvia omilla tietokoneillaan, ja vain kaikkein salaisimmat ilmakuvat tulkitaan pelkästään ammattilaisten voimin. Tähän liittyvällä tavalla:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9346191
Kertokaa käytännön esimerkkejä tällaisten tekniikoiden mahdollisista käyttötilanteista?
Pieni lentokone tai lennokki voi kantaa jopa sataa hyvätasoista kameraa, jotka kuvaavat maastoa melkein vaakatasosta eli horisontin suunnasta asti suoraan alaspäin eli noin 80-0 asteen kulmissa. Jokainen kamera ottaa yhden kuvan noin kerran sekunnissa puolen tunnin ajan, enintään kilometrin korkeudesta. Kun se ilma-alus palaa tukikohtaan, siinä oleva massamuisti (käytännössä flash-muisti) irrotetaan ja kuvia aletaan katsoa. Jos tukikohtaan saadaan järjestettyä riittävän nopea datansiirtoyhteys, niin kuvia voidaan myös siirtää esim. Suomeen analysoitavaksi (ja huom. myös vapaaehtoisvoimin). Siipien kärjissä voi olla mikrofoneja, joiden avulla mitataan mahdollisten laukausten ja räjähdysten paikat. Jos ilma-alus on kilometrin korkeudessa, se voi kuvata maastoa (kaupunkia) 2 kilometrin kaistalta alle 45 asteen kulmasta ja alle n. 1,4 kilometrin päästä ja leveämpää kaistaa suuremmassa kulmassa ja kauempaa. Kohtalainen optiikka pystyy 1,4 kilometrin päästä 10 senttimetrin resoluutioon. Mutta lentokorkeus voi olla vaikka 100 metriä.
Tilanne voidaan siis selvittää ehkä 1-3 tunnin viiveellä. Olennaisimpiin paikkoihin, joiden tilannetta on syytä huomioida pienimmällä viiveellä, voidaan lähettää suureen datansiirtonopeudeen pystyvillä radiolähettimillä tai optisilla linkeillä varustettuja ilma-aluksia, jotka voivat lähettää kuvia heti.
Sotilastarkkailussa ja rauhanturvaoperaatiossa ilmalaiva on ilma-aluksista ehkä kaikkein kustannustehokkain tapa pitää hyötykuormaa korkeuksissa paikallaan (ja myös sotaharjoituksissa). Markkinoilla on pieniä kauko-ohjattavia / tietokoneen ohjattavaksi sopivia ilmalaivoja, joiden kylkeen sopisi hyvin UN tai OSCE (tai vaikka "Suomen ilmavoimat" tai ehkä "rajavartiolaitos" ). Hakusanalla "blimp" löytyy vaikka Youtubesta kaikenlaista.
Testeillä pitää selvittää miten paljon eroa turvallisuudessa on heliumin ja vedyn käytön välillä. Jos vety jostain kumman syystä syttyy, ilmalaivan raskaiden osien on pudottava laskuvarjojen varassa. Jossain 50 kilon ilmalaivassa voi olla vain 5 kiloa vetyä ja jos se syttyy se palaa vain vedyn ja ilman rajalla, laajalla mutta suhteellisen kylmällä liekillä. Miten korkealla syttymisen pitää tapahtua, jotta mikään palava ei kosketa maata?
Yksi mahdollinen rauhanturvaoperaatioon sopiva ilmakuvauksen keino on käyttää muunnettua matkustajalentokonetta, jossa on useita puolen metrin paraboloidisella peilillä varustettuja kameroita (siis käytännössä tähtikaukoputkia ylösalaisin ja ilman jalustaa), jotka voivat kuvata hyvin heikossa valossa. Puolen metrin peili tähtikuvauksessa on mahdollista myös harrastajille, eli optiikan hinta ei ole ongelma. (NASA:lla on jumbojetti jossa on yli metrin kokoinen hyvin erikoinen tähtikaukoputki.) Lentokone voi olla halpalentoyhtiön käytössä ollut, ehkä 10-50 miljoonalla eurolla lähtevä. 50 miljoonaa euroa on pikkuraha koko Euroopalle.
Ilmakuvien tulkintaa varten voi olla erityiset vapaaehtoisjärjestöt, joiden jäsenet katsovat kuvia omilla tietokoneillaan, ja vain kaikkein salaisimmat ilmakuvat tulkitaan pelkästään ammattilaisten voimin. Tähän liittyvällä tavalla:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9346191
Kertokaa käytännön esimerkkejä tällaisten tekniikoiden mahdollisista käyttötilanteista?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.