Olen pannut ikäväkseni merkille, että täällä väitellään, koska oma ääni kuulostaa ihmeelliseltä. Tämän palstan Kristityt todellakin tuntuvat väittelevän vain omaa ääntänsä kuunnellakseen. He saavat kyllä paljon aikaan meteliä. He eivät silti tunnu kärsivän turvattomuuden tunteesta, he vain yksinkertaisesti lumoutuvat omista sanoistaan, haltioituvat viisaudestaan. He ovat yhtä innostavia kuin popcorn, josta on unohtunut suola. He ovat elämänsä aikana saaneet aikaan aivan varmasti hyvin paljon melua, he ovat täyttäneet tämän palstankin niin monilla vakuutavasti lausutuilla tyhjänpäiväisyyksillä, ettei heillä ole ilmeisesti yksinkertaisesti ole aikaa ajatella yhtäkään ainoaa omaperäistä ajatusta, eivätkä he toisaalta ole myöskään ehtineet sallia itselleen yhtään tilaisuutta kuunnella tai oppia toiselta, eivätkä he siksi koskaan todellakaan pääse selville siitä, mitä ihmiset heidän ympärillään heille selvin sanoin sanovat.
Moni Kristitty käyttää kirjoituksissaan täällä eräänlaista Sun Tzu taktiikkaa, koska on oppinut, että taistelussa ja sodassa on voiton kannalta tärkeintä hallita tilannetta. Mutta Kristitty ei tajua sitä, että rakentavaan keskusteluun (tai esim. rakkaussuhteeseen) tuotuna hallinta ja toisen pilkkaaminen käyttäytyy kuin petoeläin. Kun luen tällaisia kirjoituksia niin näen miltei aina mielessäni jättimäisen alligaattorin, joka lojuu aivan vedenpinnan alapuolella, ainoastaan pistävät helmisilmät näkyvillä, silmät jotka tuijottavat ja tarkkailevat ainoastaan saalista etsien, pedon joka heittäytyy saaliin kimppuun, tappaakseen ja ahmaistakseen sen kitaansa. Lopulta sitten käykin niin, että pakonomainen,kaikkiin, ihan kaikkiin uskovien asioihin---paitsi ei tietystikään itse pakkomielteeseen---ulottuva tarve hallita( ja pilkata laajentuu kaikkein mitättömimpiinkin seikkoihin, ja niin alligaattori taas odottaa saalista, ja kun lammikon pinnan rikkoo PIENINKIN loiskahdus, se iskee.
Moni Kristitty käyttää kirjoituksissaan täällä eräänlaista Sun Tzu taktiikkaa, koska on oppinut, että taistelussa ja sodassa on voiton kannalta tärkeintä hallita tilannetta. Mutta Kristitty ei tajua sitä, että rakentavaan keskusteluun (tai esim. rakkaussuhteeseen) tuotuna hallinta ja toisen pilkkaaminen käyttäytyy kuin petoeläin. Kun luen tällaisia kirjoituksia niin näen miltei aina mielessäni jättimäisen alligaattorin, joka lojuu aivan vedenpinnan alapuolella, ainoastaan pistävät helmisilmät näkyvillä, silmät jotka tuijottavat ja tarkkailevat ainoastaan saalista etsien, pedon joka heittäytyy saaliin kimppuun, tappaakseen ja ahmaistakseen sen kitaansa. Lopulta sitten käykin niin, että pakonomainen,kaikkiin, ihan kaikkiin uskovien asioihin---paitsi ei tietystikään itse pakkomielteeseen---ulottuva tarve hallita( ja pilkata laajentuu kaikkein mitättömimpiinkin seikkoihin, ja niin alligaattori taas odottaa saalista, ja kun lammikon pinnan rikkoo PIENINKIN loiskahdus, se iskee.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hauskasti kirjoitettu eräistä kanssauskovista.
Lisäksi täysin totta. Lähetän myös muille uskonto-forumeille, toki muistaen että tämä on Uskis-nimimerkin kirjoittama juttu.
Jeesus myötä!
Kuinka sokea voi taluttaa sokeaa??
Koulutetun koiran avulla.
Tarkoitin Kristittyä sokeaa pässinpäätä kamelimiestä
asiaa
Jaaha, tässäpä taas ateistien hupiketju!