Osittain Yksinäinen ihminen täällä myös.

Mun tilanteeni on et olen naimisissa lapsia ei ole, töissä käyn ja joitakin kavereita tapaan joskus. Mutta minusta tuntuu et multa on koko elämäni puuttunut todellinen sydän ystävä jolle voin kertoa ihan kaikki murheeni yms..koko lapsuuteni elin todella yksinäni ei ollut sisaria, joitakin serkkuja kävi sillön tällöin mutta ei se oikeen ollu sama asia kun todellinene ystävyys, miten ihmeessä saisin kokea elämässäni todellisen ystävyyden? Olen ruvennut miettimään onko itsessäni jotain vikaa kun ei kukaan ole oikeen tosissaan kinnostunut elämästäni, Olen tälläinen perus kiltti luontoinen, hyvän tahtoinen,muita kannustava tyyppi sekä sydämellinen..ja tässä rangaistus yksinäisyys :( Olen jutellut mieheni kanssa tästä, mutta hän ei oikeen tunnu ymmärtävän tilannettani. Toisaalta on se sanonta että: "ole tyytyväinen siihen mitä sinulla on jäljellä" koitan parhaani mukaan olla, mutta välillä tulee näitä päiviä kun oikeen itkettä sydämestäni puuttuu se jokin
4240
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

ystävän iälle tai paikkakunnalle? Itse ainakin pidän kovasti uusiin ihmisiin tutustumisesta, osaan puhua ja kaipaan myös ns. syvällisemmistä asioista keskustelua, josta useimmat ikäiseni eivät välttämättä ole niin kovin kiinnostuneita. Olen myös huomannut saman, valitettavan harva on aidosti kiinnostunut toisesta ihmisen. Oon parikymppinen nainen Pirkanmaalta. Kirjoittele mailia itsestäsi, jos haluat, osoite [email protected].

Äänestä
  • näin : eras_ [email protected] , eli alaviiva unohtui ensimmäisestä!

    Äänestä

hei. Minä olen samassa tilanteessa. Jos haluat kirjoitella osoitteeni on [email protected].
asun pk- seudulla.

Äänestä

kuulostat mukavalta tyypiltä :)

jaksamisia sinullekin

Äänestä

Kommentoi aloitusta


<3 kirjoitti:

Mun tilanteeni on et olen naimisissa lapsia ei ole, töissä käyn ja joitakin kavereita tapaan joskus. Mutta minusta tuntuu et multa on koko elämäni puuttunut todellinen sydän ystävä jolle voin kertoa ihan kaikki murheeni yms..koko lapsuuteni elin todella yksinäni ei ollut sisaria, joitakin serkkuja kävi sillön tällöin mutta ei se oikeen ollu sama asia kun todellinene ystävyys, miten ihmeessä saisin kokea elämässäni todellisen ystävyyden? Olen ruvennut miettimään onko itsessäni jotain vikaa kun ei kukaan ole oikeen tosissaan kinnostunut elämästäni, Olen tälläinen perus kiltti luontoinen, hyvän tahtoinen,muita kannustava tyyppi sekä sydämellinen..ja tässä rangaistus yksinäisyys :( Olen jutellut mieheni kanssa tästä, mutta hän ei oikeen tunnu ymmärtävän tilannettani. Toisaalta on se sanonta että: "ole tyytyväinen siihen mitä sinulla on jäljellä" koitan parhaani mukaan olla, mutta välillä tulee näitä päiviä kun oikeen itkettä sydämestäni puuttuu se jokin

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu