Auttakaa, tarvitsen vähän rohkaisuja ja persuuksille potkimista. Tilanne on siis tämä, äidilläni oli koira tai on edelleenkin, hän sai allergiaa ja loppujenlopuksi astman. Oli suruissaan että koira pitäisi myydä, kysyi että voisiko koira tulla meille " väliaikaisesti " kyse oli oikeastaan muutamasta viikosta kuukauteen. en edes oikeastaan ymmärrä tätä, eihän se sairaus tolla parane että koira on poissa jonkinaikaa. Ehkä hän ei vain tahtonut suoraan sanoa minulle " ota sie koira ". Koira tuli meille, on ollut jo meillä muutaman vuoden. Äitini lupautui auttamaan koiran kanssa, että käyttää ulkona jne. Kun meillä on pieniä lapsia, olen yksin lasten kanssa ja lasten isä töissä. Ulkoilut ovat jääneet niskoilleni, ei kysettäkään että apua olis kuten luvattiin. Ruokaa kyllä ostaa koiralle. Onhan tämä vähän surullista että raahaan lapsenikin sateeseen kun koiran pitää päästä ulos eikä kotona ole ketään kuka katsoisi lapsia, ymmärrettehän? Tässä olisikin häneltä odottanut sitä luvattua apua, nyt pitää lapset viedä sateeseen ja kamalaan pakkaseenkin.Ja vaikka lapseni oli 40c kuumeessakin viime talvena, lapsi makas sairaalassa. Mitään apua ei tullu? Piti sairaalasta asti käydä kotona ulkoiluttamas koiraa! Ok jokatapauksessa, nyt ollaan näin vielä pärjätty. Mutta kohta lapset aloittavat tarhan, lähden töihin. Koira olisi paljon yksin kotona, ja sitten ne aamuiset ulkoiluttamiset ennen töitä/ lasten tarhaan menoa.. Ennen ei ole ollut mikään kiire aamuisin, ollaan aamupalat rauhassa syöty, puettu, lapset katselleet lastenohjelmat jne mutta nyt sitten aamuista tulisi kamalan kiireisiä ja sit sinne pitäis viel toi koiran ulkoilutus jotenkin saada mahtumaan vielä? Jotenkin tämä arveluttaa.Mieheltänikään ei kyllä kamalasti apua heru, hän ei koiraa aamuisin käytä.. Hyvin harvoin joskus iltaisin tossa pihalla pissillä. Nyt olen mielessäni muutaman päivän ajan miettinyt mitä teen. Olen itsekkin kiintynyt koiraan, äitinikin varmaan paljon koska koira on/oli hänelle tärkeä. itseäni harmittaa paljon edes miettiminen ettei koiraa enää olisi, sekä että en halua aiheuttaa pahaamieltä äidillenikään enkä koiralle. Harmittaa että koira joutuisi uuteen perheeseen. Mutta onko sekään hyvä että koira istuu päivät yksin kotona, EI! Ja itselläni on kokoelämän ollut jonkinsortin lemmikki, se tyhjyys mikä kesti hetken oli kamalaa, mutta sitten sattumalta kävi niin että tämä koira tuli meille ja paikkasi sen tyhjyyden. En vain osaa elää ilman lemmikkiä.Sitten taas, pelkään muiden ajatuksia siitä että jos me otettaisiin joku helpompi eläin, siis sellainen mitä ei tarvitse käyttää ulkona esim marsu, kani jne että ruvetaanko meistä puhumaan " myivät koiran ja ottivat hiiren ".. mietin liikaa mitä muut ajattelevat. Mutta kai on pakko kun ystäväpiirissä puhutaan " Osti seki koiran, ei jaksanu hoitaa ja rahat ei riittäny, myi sen pois sit kohta oliki kotona kissa " Apua, minulla on muutenkin aivan kamala tunne jo että korvaisin koiran toisella lemmikillä. Mutta enhän minä tota koiraa tänne ostanutkaan? . Enkä kyllä mieheni kanssa edes tienneet että koira tulee meille asumaan lopullisesti! Eihän sitä meille sanottukkaan kun se meille " hoitoon " tuli. omatunto kuitenkin kolkuttaa. Ei sillon tullut mietittyä muutamaa vuotta eteenpäin että ollaan töissä jne, mutta todella eihän me edes tiedostettu tätä että koira todellakin on meillä vielä muutama vuosi jälkeenpäin kun kyse piti olla vain kuukaudesta. Rahasta meillä ei ole pulaa, elikkä varaa on kyllä pitää lemmikkiä mutta tää ulkoilutus tullut vaikeaksi näin yksin pientenlasten kanssa, joten onko aivan väärin miettiä jotain hiirtä sun muuta ja koira myyntiin? Kiitos paljon vinkeistä sun muista, ja joo kiitos myös teille ketkä jaksatta aivan varmasti jotain ilkeätäkin vastata, ihan turhaan näette vaivaa.. On muutenkin sen verta pahamieli että teidän ilkeät/pilkkaavat kommentit ei enää paljon haittaa * pusi pusi*
myydäkkö vaiko ei?
Kamalaomistaja:(
3319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kaikkien kannalta taitaisi olla parasta, että koira saisi uuden kodin, olkoot minkä ikäinen tahansa, tai ehkä lopetus, jos on kovin vanha. Niin, ellei tarjolla ole naapurissa työtöntä joka kävisi päivisin ulkoiluttamassa. Kyllä koira mielellään 5-8 tuntia kotonakin nukkuu, mutta se aamupissatus pitäisi saada toimimaan. Eli siis sano äidillesi suoraan, että joko hän tulee aamuhoidon tekemään tai koira muuttaa majaa! Kissaa en suosittelisi, kisa haluaa ulos tarhaan, tai ainakin usean huoneen juostavakseen ja keksii kyllä kaikenlaista ei-kivaa ajankulukseen pelkkänä sisäkissana. Onko mahdollista laittaa koira tarhaan päiväksi , siis lämmitetty koppi, niin pärjää talvellakin Marsu tai undulaatit voisivat olla ihan hyviä lemmikkejä. NII, JA LOPETA MUIDEN AJATUKSISTA PIITTAAMINEN, eiväthön ne muutkaa sinusta piittaa. Ja hällä väliä, mitä joku naapurin muija tai siskonmies tuumailee. Tee, niinkuin tunnet oikeaksi. Muistuta äitiäsi lupauksistaan ja jo koirankin ja lasten ja itsesi vuoksi pane koira pois. Kenelle siitä on iloa, että äiti, perheen tärkein jäsen on hermoraunio ja kireän kiukkuinen!
Kiitos aivan suunnattomasti asiallisesta viestistä. Tämä helpotti, sain vähän järkeäkin päähän :) Taidetaan ottaa äitini kanssa puheeksi että koiralle pitää löytyä uusi koti, tänne ei jää. Taidanpa yrittää myös olla ajattelematta mitä muut meistä ajattelevat, olen aina vaan pyrkinyt niin kaikkia liikaa miellyttämään ja miettinyt mitä ihmiset ajattelevat, nyt sillekkin tulee loppu, ajatelkoot mitä ajattelevat. Katsotaan jospa meillekkiin tästä vielä joku lemmikki aikanaan eksyy, ei mikään kiire. Kunhan nyt ekana koiralle löytyy rakastava uusi perhe. Kiitos vielä asiallisesta viestistä!
Ensinnäkin. Ei kai miehesi nyt koko valveillaoloaikaansa töissä ole? Mien hän siinä tapauksessa ehtisi huolehtia edes lapsistaan. Miehesi huolehtikoon lenkityksistä edes aamuisin ja iltaisin.
Vaihtoehtona jatkoa ajatellen on myös 4H:n dogsitterpalvelu, jonka ei uskoisi liikaa maksavan.