Taksi pysähtyi pienvenesataman rantaan. Kuski sammutti auton, nousi ja käveli rantaan jättäen oven auki. Radio soi niin hiljaa, ettei kappaletta tunnistanut. Mies katsoi keinahtelevia veneitä. Kauemmaksi rannasta oli poijuun kiinnitetty hänen unelmansa. Purjeveneen siluetti näytti upealta aamuyön aurinkoa vasten. Vielä muutama vuosi ja hän myisi kaiken omistamansa. Ostaisi tuollaisen ja antaisi tuulen viedä. Seilaisi jonnekin, aloittaisi kaiken uudelleen eikä koskaan palaisi.
Nainen istui päätteen äärellä. Silmät punersivat ja tasainen koneen humina turrutti. Välillä katse terävöityi lukemaan punaista tekstiä, mutta sisältö ei herättänyt. Tämä yö oli ollut yhtä pettymystä. Ei ainuttakaan kiinnostavaa ihmistä ollut hänelle kirjoittanut ja mieskin saapuisi pian töistä. Nainen kurotti sammuttamaan koneen ja käveli huokaisten makuuhuoneeseen. Hän käpertyi sängylle, puristi tiukasti tyynyään ja näki unta merestä.
Taksikuski avasi huoneiston oven ja riisui kenkänsä ja ryppyiset vaatteensa. Hän istuutui nukkuvan vaimonsa viereen. Kuinka tähän oli tultu?, mies ajatteli ja katsoi vaimoaan, joka hengitti tasaisesti ja näytti niin kauniilta. Mies asteli olohuoneeseen ja kosketti tietokoneen kylkeä. Se tuntui kuumalta, kuten joka yö hänen ajovuoronsa jälkeen. Kuski kaatui sohvalle ja veti viltin päälleen.
Nainen söi aamupalaa ja mies teeskenteli nukkuvansa. Nainen viimeisteli ulkonäkönsä ja avasi ulko-oven. Oven sulkeutuessa mies vääntäytyi ylös ja asteli koneelle. Koneen käynnistymistä odotellessa mies kaatoi itselleen kupin kahvia, jota oli pannuun jäänyt. Hän istuutui väsyneenä päätteelle ja alkoi etsiä elämää.
Kuukaudet kuluivat ja kesä oli nopeasti ohi. Puut pudottivat lehtensä ja linnut jättivät pohjolan. Taksikuski istui autossaan ja katseli sadepisaroiden valumista tuulilasilla. Asiakkaita ei tänään ollut juurikaan ollut, kunnes radio ilmoitti yhdestä. Kuski kuittasi ja ajeli verkalleen satamaan.
Harmaat pilvet vaelsivat matalalla ja sade rummutti konepeltiä. Pitkän laiturin päässä seisoi nainen takin liepeet lepattaen. Kuski painoi äänitorvea, mutta nainen ei tullut, vaan viittoili häntä luokseen. Mies nousi autosta, lukitsi sen ja asteli epäluuloisena vanhaa laituria pitkin.
Mies pysähtyi vaimonsa eteen kysyvä ilme kasvoillaan. Hän ei ollut varma, olivatko pisarat kyyneleitä vai sadetta.
-Mennään, nainen sanoi, ojensi avaimet miehelleen ja astui pieneen moottoriveneeseen. Mies seisoi vaiti tervan tuoksuisella laiturilla. Verkalleen hän irrotti köydet ja laiturista potkaisten nousi veneeseen. He istuutuivat pienen tuulilasin taakse ja mies starttasi. Vene liukui hitaasti kauemmas laiturista.
Vauhti kiihtyi ja aallot murtuivat keulan alta. Sade piiskasi kasvoja lasista huolimatta ja välillä aalto iski heidät märiksi. Mies nauroi ja nainen siirtyi istumaan tiukasti miehensä kylkeen kiinni. Vene puski aallonharjalta toiselle hämärässä illassa. Välillä mies otti aallon vastaan seisten ja huusi riemuaan moottorin pauhun yli. Vene kaarsi pienen saaren taakse, laskeutui plaanista ja mies sammutti moottorin.
Vene keinahteli tyvenessä. Mies kääntyi vaimonsa puoleen, katsoi meren kastelemia hiuksia ja kiersi kätensä tämän hennon niskan taakse. Vaimo kohotti katseensa. Rakoilevien pilvien lomasta aurinko heitti viimeisiä punertavia loimujaan naisen kasvoille. Tuuli alkoi tyyntyä ja sade muuttui tihkuksi. Suudelma maistui suolaiselle, tuntui lämpimältä ja sai taivaan repeämään.
Nainen istui päätteen äärellä. Silmät punersivat ja tasainen koneen humina turrutti. Välillä katse terävöityi lukemaan punaista tekstiä, mutta sisältö ei herättänyt. Tämä yö oli ollut yhtä pettymystä. Ei ainuttakaan kiinnostavaa ihmistä ollut hänelle kirjoittanut ja mieskin saapuisi pian töistä. Nainen kurotti sammuttamaan koneen ja käveli huokaisten makuuhuoneeseen. Hän käpertyi sängylle, puristi tiukasti tyynyään ja näki unta merestä.
Taksikuski avasi huoneiston oven ja riisui kenkänsä ja ryppyiset vaatteensa. Hän istuutui nukkuvan vaimonsa viereen. Kuinka tähän oli tultu?, mies ajatteli ja katsoi vaimoaan, joka hengitti tasaisesti ja näytti niin kauniilta. Mies asteli olohuoneeseen ja kosketti tietokoneen kylkeä. Se tuntui kuumalta, kuten joka yö hänen ajovuoronsa jälkeen. Kuski kaatui sohvalle ja veti viltin päälleen.
Nainen söi aamupalaa ja mies teeskenteli nukkuvansa. Nainen viimeisteli ulkonäkönsä ja avasi ulko-oven. Oven sulkeutuessa mies vääntäytyi ylös ja asteli koneelle. Koneen käynnistymistä odotellessa mies kaatoi itselleen kupin kahvia, jota oli pannuun jäänyt. Hän istuutui väsyneenä päätteelle ja alkoi etsiä elämää.
Kuukaudet kuluivat ja kesä oli nopeasti ohi. Puut pudottivat lehtensä ja linnut jättivät pohjolan. Taksikuski istui autossaan ja katseli sadepisaroiden valumista tuulilasilla. Asiakkaita ei tänään ollut juurikaan ollut, kunnes radio ilmoitti yhdestä. Kuski kuittasi ja ajeli verkalleen satamaan.
Harmaat pilvet vaelsivat matalalla ja sade rummutti konepeltiä. Pitkän laiturin päässä seisoi nainen takin liepeet lepattaen. Kuski painoi äänitorvea, mutta nainen ei tullut, vaan viittoili häntä luokseen. Mies nousi autosta, lukitsi sen ja asteli epäluuloisena vanhaa laituria pitkin.
Mies pysähtyi vaimonsa eteen kysyvä ilme kasvoillaan. Hän ei ollut varma, olivatko pisarat kyyneleitä vai sadetta.
-Mennään, nainen sanoi, ojensi avaimet miehelleen ja astui pieneen moottoriveneeseen. Mies seisoi vaiti tervan tuoksuisella laiturilla. Verkalleen hän irrotti köydet ja laiturista potkaisten nousi veneeseen. He istuutuivat pienen tuulilasin taakse ja mies starttasi. Vene liukui hitaasti kauemmas laiturista.
Vauhti kiihtyi ja aallot murtuivat keulan alta. Sade piiskasi kasvoja lasista huolimatta ja välillä aalto iski heidät märiksi. Mies nauroi ja nainen siirtyi istumaan tiukasti miehensä kylkeen kiinni. Vene puski aallonharjalta toiselle hämärässä illassa. Välillä mies otti aallon vastaan seisten ja huusi riemuaan moottorin pauhun yli. Vene kaarsi pienen saaren taakse, laskeutui plaanista ja mies sammutti moottorin.
Vene keinahteli tyvenessä. Mies kääntyi vaimonsa puoleen, katsoi meren kastelemia hiuksia ja kiersi kätensä tämän hennon niskan taakse. Vaimo kohotti katseensa. Rakoilevien pilvien lomasta aurinko heitti viimeisiä punertavia loimujaan naisen kasvoille. Tuuli alkoi tyyntyä ja sade muuttui tihkuksi. Suudelma maistui suolaiselle, tuntui lämpimältä ja sai taivaan repeämään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mielikuva sateesta,puista putoavista lehdistä,myrskyävästä merestä ja elosalamoista.
Mieletön kesän odotus ja juhannuksena haikeus kyläkauppiaan tokaisusta:"Nii se alkaa taas päivä lyhentyyn joo,kohti syksyä mennään,joo.."
Nyt se on taas kylvetty,haikeuden siemen..
Toivon sen pysyvän piilossa vielä pitkään,syksyisiin usvantäyttämiin öihin,missä kurjet kaihoisasti huutelevat,suopursun tuoksu huumaa,kosteus tiivistyy pieniksi pisaroiksi ja kaikessa on lähtemisen tuntu..
Ihanasti kirjoitettu tarina. Oli kiva lukea.
Sääli että tuollainen rakkauden henkiin herättäminen toteutuu niin harvoin.
Kirjoittamasi kädenojennus olisi niin helposti tehtävissä,
jos vain olisi uskallusta.
Usein vain molemmat pelkäävät liikkeen olevan turhan
ja se jää tekemättä.
max-life, kiitos jälleen koskettavasta tarinastasi.
...syvältä riipaisi..noinko helppoa se olisi?
Pienet asiat johtavat suuriin. Kaikki alkaa jostain ja mitä pidemmälle taakse katsotaan, sitä pienempiin asioihin päädytään.
Naivius tuo uskoa elämään, lapsellisuus tekee siitä hauskemman. Todellisuus voi joskus olla pirun ankea, miksi siis elää siinä..? =)))
max-life sinun juttusi kiehtoivat ja saivat minut uteliaaksi :)
oletko mies vai nainen ?
ja sinun jutuissasi on sitä jotakin ja todellakin ilo lukea tekstiäsi.
kiitos ja jatka samaan tyyliin !