Parisuhteessa oli narsisti vaikka muuta luulin. Uskoin kaiken mitä minulle puhui. Manipuloi minut uskomaan aivan hirveitä juttuja puolisostani. Käytti samaa taktiikkaa puolisooni, ensin oltiin puolison kanssa samaa mieltä siitä että tuo henkilö on häiriintynyt eikä hänestä kannata välittää mutta ajan kuluessa on saanut meidät riitelemään kaikesta. Tuon henkilöt puheet ja teot ovat ainoat keskustelumme aiheet ja ne johtaa aina riitelyyn.
Narsisti on voittanut en jaksa enää taistella parisuhteeni puolesta.
Narsisti on voittanut en jaksa enää taistella parisuhteeni puolesta.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Mitkä veikkaat olevan kolmannen henkilön motiivit?
Saada toisen oma itselleen.
Rikkoa koska kadehtii toisten onnea?
Rikkoa, hallita, saada, mahdollisesti, se mikä on toisen omaa. Todistaa että hän on parempi kuin minä.
Toimintatavat ovat hyvin likaiset ja jopa rikolliset.
Jos olet vielä suhteessa, juttele vakavasti puolisosi kanssa asiasta, ja sen jälkeen potkaiskaa se riidankylväjä helvettiin teidän elämästä!
Taistele hyvä ihminen.
Seurustelin narsistin kanssa. Alusta asti käytti henkistä väkivaltaa, valehteli ja petti ja käytti taloudellisesti hyväkseen. Sitten alkoi myös fyysinen väkivalta ja jätin narsistin. Narsisti muutti välittömästi valmiiksi minulta salaa "lämmittelemänsä" naisen luokse mutta kiusasi minua jatkuvasti, vaati päästä takaisin luokseni ja oli muka äärimmäisen tuskissaan erostamme. Kun jäi kiinni siitä että soitti minulle, kertoi uudelle naiselleen, että itse asiassa se olenkin minä joka hänelle jatkuvasti soittelen ja häiritsen häntä ja hän sitten kerran ihan säälistä yritti soittaa minulle ja aikoi kysyä että mitä asiaa minulla on kun jatkuvasti soittelen vaikka se oli hän itse joka soitti jatkuvasti. Nainen soitti minulle raivokkaana ja mustasukkaisena ja silloin kerroin sen mikä on totuus ja varoitin myös naista. Kun puhuin tästä nainen tuntui uskovan minua mutta seuraavana päivänä soitti sitten minulle että se olen minä kuka valehtelee, hän oli jutellut miehensä kanssa. Aloittivat sitten minun parjaamiskampanjan että olen hullu ja häiriintynyt. Narsisti ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan ja jopa uhkaili minua ellen vastaa. Jossain vaiheessa sitten sovittiin että yritetään olla ystäviä ja niin hän alkoi soitella jatkuvasti minulle ns kaveripuheluita vaikka välillä ruinasi tapaamista ja seksiä. Ajattelin että pääsen helpommalla jos vastaan (oli uhannut että tulee vaikka ovien läpi katsomaan ettei minulla ole toista miestä, jos en vastaa) joten vastailin hänen puheluihinsa mutta pysyin jyrkästi kannassani että en suostu tapaamaan häntä enkä siihen että hän pettäisi kanssani nykyistään. Kuitenkin hän jäi kiinni siitä, että hänen puhelimestaan näkyi että on soittanut minulle. Ja taas samat selitykset, minä häiritsen, minä juoksen hänen perässään, minä yritän sekoittaa heidän välinsä. Narsistin kanssa ei voi olla kaveri/ystävä, koska narsisti valehtelee kuin sika.
Ei auta selvittää, tässä on käynyt niin kuin sinullakin. Olen yksin puoliso on tuon riidankylväjän paras ystävä tällähetkellä.
En jaksanut panna vastaan. Rakastan rauhaa enämpi kuin riitelyä. OLisin onnellinen jos saisin olla jatkossakin rauhassa, tuo ainainen riitely oli viedä mielenterveyteni.
Riidankylväjä nimittelee minua nykyisin yksinkertaiseksi ihmiseksi jonka äo on 1-3 vuotiaan tasolla. Entisestä ystävästä onkin nyt tullut vihamies, hän onnistui siinä mitä halusi eikä tarvitse ystävyyttäni enää.
On todella hirveää että ihan viattomana olet joutunut tuollaisten ihmisten vaikutuspiiriin, ole onnellinen että olet päässyt irti tuosta kaikesta ja voit jatkaa elämääsi nyt ole varmaan tietoisempi kuinka pahoja ihmisiä on olemassa. Olen myös tuon kaiken läpikäynyt mutta selvillä vesillä tällähetkellä, totuus tuli esille vaikkakin siinä meni vuosia nyt on asiat selvinneet ja voin jatkaa elämää. opetus minulle oli että aina kannattaa uskoa että "takalauta on edessä kaikille pahoille ihmisille".
Minulla erovaihe päällä ja mies soittelee jatkuvasti. Koukkuja; vitsiä, erotiikkaa, ystävinä pysymisen vaatimusta, muistutusta matkalippujen ostosta (ihan sairasta kun erosta jo monta kuukautta). Tunnen itseni kovin yksinäiseksi ja rupesin miettimään pystyisinkö sittenkin ystävyyteen miehen kanssa...
Eilen uskouduin ystävälle joka räjähti silmilleni, että miksi edes puhun miehestä enää. Ettei halua kuulla sanaakaan. Osa ystävistäni on vihaisia myös. Eivät ymmärrä että olen sortunut "moiseen paskaan". Äitini ja isäni ovat sanoneet etten saa tuoda miestä talonsa lähellekään enää.
Tuntuu että koko lähipiirini ajattelee hänestä mustavalkoisesti ja tiedän, että on omaa syytäni myös. Olen väkivaltaisuuksien jälkeen itkenyt ja huutanut apua. Olen kyllä yrittänyt puhua positiiviset asiatkin ja moneen kertaan, oikein keskittynyt tähän virheeseeni viimeisen vuoden ajan. Mutta lähipiirini vihaa miestä. Olen tehnyt saman myyräntyön hänelle kuin mies minulle. Sillä erotuksella että olen huutanut hätääni; narsuni mustamaalasi minua esim. facebookin seinällä huvikseen, teki muutenkin parisuhdetta tuhoavia tekoja hyvinä aikoina itseään viihdyttääkseen puhtaan hyödyn tai huvin vuoksi. Minun syyni on heikkous: tarvitsin hädän hetkellä ystävää. Joskus konkreettisestikin.
Toivon että olette omista helveteissänne selvinneet. Minullakin oli hovi, jolle narsu esiintyi puheliaana hauskana pelimiehenä, suku joka hänen juttujaan jaksoin muutaman päivän vuodessa kuunnella, aikuiset lapset jotka halveksivat minua joka yritin puhdistaa pöytää ja puhua ihmisoikeuksistakin välillä, tuoda oikeudenmukaisuutta siihen ainaiseen toisten ihmisten mitätöintiin ja hyväksikäyttöön - Oli narsulla "hovinainenkin" jolle mustamaalasi minua, yleensä kuvaili omia vikojaan, ja joka kirjeitse haukkui minut luonnehäiriöiseksi hulluksi, näkemättä minua koskaan. Joku facebook-ystävä. Saattoi olla ystävä tai vakipano, ihan sama.
Samoja kokemuksia kuin teillä.
Eli yritetään pitää ne puhelimet kiinni. Eikä vastata tekstiviesteihin, eihän? :)
Kaikille miehille ja naisille voimia. Mukava pakkaslauantai. Tehkää jotain mukavaa, jotain ihan itseänne varten. Itse ajattelin lähteä kiertämään kirppiksiä. Siitä se elämä taas lähtee kun kuuntelee pientä ääntä sisällään.
Sitä joka oli joskus sielu. Ja sydän.
Positiivinen, kannustava ja empaattinen kommentti. Kiitos! Voimia sinullekin! =)
Kohti uusia tuulia...tukka takana, elämä edessä. :-D
Oletko vielä kokonaan irtipäässyt? Irtipääsemisen ensimmäinen edellytys on ettei emmi yhtään ja puntaroi mahdollista ystävyyttä narsistin kanssa. Narsistin kanssa on joko on tai off, ei ole välimutoja.
Jos yrittää olla ystävä narsistin kanssa niin siinä päästää taas narsistin jylläämään elämäänsä.
Mullakin oli sama kokemus, että kukaan ei tahtonut kuunnella vaan ystäväni raivosivat ja ihmettelivät miksi jatkoin narsun kanssa kanssakäymistä.
Ne ystävät jotka narsuystäväni oli onnistunut manipuloimaan eivät taas uskoneet vaan väittivät, että valehtelen.
Puhelimet kiinni ja vaihda vaikka numerot ja salaisiksi , ei vastauksia tekstiviesteihin.
Et pohdi enää mitään mitä kumppanisi on mustamaalannut sua tai koetat päästä ajattelemasta häntä.
Kokemuksesta voin vakuuttaa, että irtipääseminen ei ole helppoa. Mutta jos haluaa päästä irti niin pitää olla narsua kohtaan ankara oli sitten miten läheinen tahansa.
Kun olet päässyt irti ja sen huomaa siitä ettet selittele omia ratkaisujasi vaan suljet narsistin kylmästi ulos elämästäsi niin ajan myötä alkaa helpottamaan.
Monesti olen tälläkin palstalla kehoittanut narsistin uhreja pelastamaan edes itsensä.
Itseni pelastaminen kannatti vaikka menetin myös suuren osan ystävistä nyt voi elää omalla vastuulla eikä elää ikäänkuin olisi holhouksen alla ja täysin mukamas kykenemätön elämään aikuisen ihmisen elämää.
Lopuksi ole oma itsesi ja uskalla elää, heitä empiminen pois, älä selittele rataisujasi, älä syyllistä itseäsi! Huomaat, että elämä kantaa.
Huomaat, että elämä kantaa ja jos jotakin positiivista voi löytää suhteesta narsistin kanssa niin ehkä jos se irtipääseminen on todellista niin välttää ainakin sellaisia ihmisiä jotka pyrkivät kyykyttämään sua.
Hyvä kysymys. Koskaan ei voi itseään näin julmasti ja huonosti kohdeltuaan varmaankaan olla itsestään enää 100% varma, mutta nyt olen ainakin yrittänyt: 2 kuukauteen en ole nähnyt miestä enkä vastannut viesteihinsä. Olen ollut ehdoton. (Ja kuten arvata saattaa, mies viesteissään syyttää mua tätä nykyä ehdottomuudesta" :D että sen takia suhteemme ei onnistunut :D)
Kiitos neuvoistasi, rohkaisustasi ja luottamuksesta. Et tiedäkään miten tärkeä tuo kirje oli. Olen kovin yksin nyt. Suhde katkaisi välit vähintään 10 ihmiseen, en näe viikoittain muita ihmisiä kuin työkaverini, työpaikkakin muuttui ja asun kaukana entisistä niin että tämä netti taitaa olla ainut paikka missä päivittäin voi vaihtaa ajatuksia.
Meillä on sitten samanlaisia kokemuksia. Tuon suhteen myötä ystävävaihtuvuus: itselläni omat harvat ja hyvät ystävät 100% itseni puolella, mutta osa niin väsyneitä tähän "vuoristorataan" että pitäneet taukoa minuun siksi. Miehen kautta saadut "yhteiset" taas eittämättä ammattimaisen mustamaalauksen, valehtelun, pelaamisen ja näennäisesti "hyvän käytöksen" vuoksi hänen. Miehen siskokin - luulin että ymmärsi ja näki veljensä läpi, mutta ei - loppupelissä veri on aina vettä sakeampaa. Ihan uskomatonta. Verta väkivaltaa sairaita valheita ja mustan valkoiseksi pesemistä. Kaksi jalkapallojoukkuetta saisi näistä laumoista! (Vaan mistä saataisiin oikeamielinen tuomari?)
Kirjoittaisin enemmän itsestäni, mutta pelkään että mies kyttää näitä sivuja... Mutta sanotaan, että valitsin yksinäisyyden. Ja että jokainen sanasi kirjeessäsi vahvisti minua. Ja että jotain uutta, sieluni sopukoissa, on syntymässä.
On ainakin hienoa herätä aamulla ja keittää kahvit. Silittää kissaa. Ilman että joku on mitätöimässä, pilkkaamassa, heittämässä koukkujaan irrottamassa niitä tai iskemässä uutta aamu-uniseen nahkaan jo ennenkuin muistat omaa nimeäsi. Kerta kaikkisen hienoa kaataa aamukahvimukiin maitoa, istua alas ja tulla vaikka tänne lukemaan ketjuja muista, jotka ovat saman lahjan itselleen antaneet: päästäneet irti.
Kiitos. Olet todellinen Lady.
Ja kiitos kaikille muillekin ja tsemppiä uhreille. Tätä palstaa on vaikea lukea, välillä menee niin sairaaksi - onko täällä aitoja narsisteja jotka haluavat pelata ja "sotkea pakkaa", en tiedä - mutta tässä ketjussa on hyvä henki.
kiitos kirjoituksestasi.
Onko sinulle tuttu
http://www.narsistienuhrit.info/
Siellä eivät narsistit pääse "sotkemaan pakkaa", koska palsta on hyvin moderoitu ja palsta on tarkoitettu vain narsistien uhreille, ei narsisteille?
Narsistihan on ahne ja kateellinen myös toisten onnelle. Kukaan muu ei ansaitse onnea paitsi narsisti. Narsisti on myös hämmentäjän ja manipuloinnin mestari.
Valitettavasti narsisti halutessaa voi iskeä kiilaa ihmissuhteiden väliin. Jälkiviisaus on typerin viisauden laji, mutta jos huomaa ystävässään tai läheisessään manipuloijan ja riidankylväjän merkkejä niin kaikkein viisainta on potkaista sellainen ilkimys ulos elämästä. Kokemus on opettanut mulle, että ainut mikä tepsii on raakapeli eli narsu ulos elämästä kun huomaa ensimmäisiä narsumaisia piirteitä. Koska ne piirteet ovat vaan alkusoittoa ja soittimen virittelyä ja siitä kun annat narsulle pikkusormen niin pidot vaan paranevat.
NArsisti energiavaras.Onnellisten ihmisten vihollinen.Keksii kyllä keinot miten sekottaa pakka, aivakuin osaisi tulkita toisen sisintä ja löytää ne arat kohdat joihin iski.
En heti ymmärtänyt tuon henkilön tarkoitusperiä. Hän vei minua kuin pässiä narussa jutuillaan. Uskoin kaiken.
Ajattelin että kun en itse halua loukata ketään niin ei tuokaan ihminen halua mulle pahaa. En ymmärtänyt mitään narsismista.
Kuten jo sanoin ihana että pääsin irti mutta huoli siitä että kuinka monen muun ihmisen elämän on pilannut ja pilaa. Ex puolisoanikin käy sääli. Vaikka jokainen vastaakin itse valinnoistaan niin kuitenkin en voi olla säälimättä. Ex ysätävälleni ei sääliä heru.
ei osaa tulkita toisen ihmisen sisintä sen enempää kuin muutkaan ihmiset. Narsisti vain laukoo sellaisia "totuuksia" ääneen, jotka normaalisssa inhimillisessä näkökulmassa vaativat vaikenemista ja ymmärrystä. Narsisti nauttii sanojen aiheuttamasta lamaannuttavasta vaikutuksesta, sillä raadolliset sanat iskevät kuin ruoskaniskut ja estävät vastustamasta.
Narsisti esittelee mielellään haisevia kaatopaikkoja saaden unohtamaan, että on niiden esittäjä suurin mätäpaise kaiken keskellä. Narsisti korostaa mielellää, että asioista on puhuttava suoraan. Jokainen kyllä ymmärtää, että narsistin oman käytöksen arvosteleminen herättää valtava myrkkypurkauksen, mutta seistessään heidän puolellaan narsisti näyttää aah niin voimakkaalta ja vahvalta. Mutta kenen puolella narsisti seisoo, heidät narsisti imee kuiviin.
Hienoa. Pääsit irti. Päästä irti. Anna narsistin jatkaa rauhassa, ellei mukana mene erityistä suojeltavaa kuten lapset. Narsisti ei pysty vaalimaan ystävyyssuteita kuin ystävä. Lopulta totuus on niin kristallisoitunut exäsi edessä, ettei sitä pysty pyyhkimään narsistikaan :)
Jep. Toivon todella että ihmiset tajuaisivat ettei narsistilla ole mitään yliluonnollisia kykyjä. Suuressa häpeänpelossa elävä narsisti tietää omat herkät kohtansa ja iskee samoihin kohtiin muissa. Narsisti olettaa että se mikä satuttaa häntä, satuttaa muitakin, ja on usein oikeassa. Kuka tahansa tietää kuinka satuttaa mutta useimmilla on onneksi sisäiset rajoittimet jotka estävät tekemästä niin, narsistilla noita rajoittimia ei ole, päin vastoin.
Minua myös häiritsee että usein narsistin ominaisuudeksi luetellaan älykkyys vaikka narsismi ei tee kenestäkään älykästä. Narsistilla on ylikehittynyt kyky manipuloida, olla röyhkeä ja valehdella pokalla, ja se voi luoda vaikutelman suuremmasta älystä kuin todellisuudessa onkaan. Se että narsisti haukkuu muita tyhmiksi, tarttuu heidän viheisiin, keskustelee vain sellaisista aiheista joista tietää jotakin ym. on manipulointia, ei varsinaisesti älykkyyttä. Kun narsisti ei pääse kukkulan laelle, muiden yläpuolelle, hän tyrkkää muut kuoppaan päästäkseen samaan tulokseen. Narsisti on harjoitellut taitojaan pitkään ja hartaasti, joten toki hän on niissä hyvä, mutta älyä tuo ei kehitä.
Ns älylliselle narsistille onkin kova paikka kun kohtaa älykkään ja vahvaitsetuntoisen ihmisen joka ei kuoppaan putoa. Tuossa tilanteessa paljastuu millainen raukka narsisti pohjimmiltaan on. Yleensä narsisti kyllä kiertää tuollaiset ihmiset kaukaa ja etsii ihmisiä jotka tippuvat kuoppaan helpommin.
..ja kuoppaan tippuvia kilttejä riittää.. :)
Totta on tuo että empaattisen ja narsistisen erottaa siitä että emppis varoo satuttamasta toisen kipupisteitä, narskis taas käyttää niitä keinoina. Ei varmaankaan pahuutena, vaan itselleen luonnollisena opittuna mallina. Ihmistä ajetaan kuin aasia, käyttämällä keppiä ja porkkanaa.
tuntuinen tilanne, jos joku on päässyt noin keskeiseen asemaan suhdettanne. Eikö sinun ja puolisosi pitäisi unohtaa koko ihminen ja pyrkiä eroon hänen vaikutuspiiristään? Kaikki viestikanavat pitäisi sulkea huolellisesti. Eikö se ole mahdollista?
Puolisoni/ex pyörii kuin väkkärä tuon ihmisen narussa. Koska puolisoni ei halunnut keskustelua aikasemmin niin ei se onnistu enää. Olen kyllä yrittänyt, mutta turhaan. Sääli
"olen kyllä yrittänyt"
miksi edes yrittää enää vaivautua.
Tulee vielä aika jolloin kaikki paljastuu koska karman laki toimii ja edestä löytyy se mikä taakse jäi. En ole ollenkaan huolissani.
Minkä taakseen jättää sen edestään löytää, olen todennut saman. Aurinkoinen olo johtuu suuresta rakkaudesta sydämmessä ja omonpuhtaasta omastatunnosta. On turhaa murehtia ihmisten puolesta jotka ovat auttamattomasti ihmisyytensä menettäneet ja joiden tekemisille/ajatuksille ei voi mitään. Tärkeintä on pitää oma mieli kasassa ja rakastaa lähimmäisiään.
"Tärkeintä on pitää oma mieli kasassa ja rakastaa lähimmäisiään. "
Just näin! Karman laki hoitaa koston. Uhrin velvollisuus ei ole opettaa eikä parantaa narsistia. Lähteä vaan pois moraalisena voittajana. Uhrin poislähtö saattaa jopa romauttaa narskun itsetutkiskelun tielle.
Tarkoitat kai inhimillisyyttä sillä eihän kukaan voi menettää ihmisyyttään. Opetellaan ensin rakastamaan itseämme jotta voimme rakastaa lähimmäistämme.
Saisin olla ylpeä itsestäni jos olisin heti ymmärtänyt exystäväni tarkoitusperät, olisin ymmärtänyt luovuttaa ja poistua sovinnolla.
Kyllä vaan, hyvin ja pahin meistä ovat kaikki ihmisiä. Ja siltä väliltä. Rakastan itseäni..tajuan että sinäkin rakastat itseäsi..oivallan että voimme rakastaa toisiamme, eiks se näin mee(?) :)
Jälkiviisautena taitaa kaikille tulla monia asioita mieleen. Kun on sitoutunut toiseen, ystävyyteen tai rakkauteen, sitä yrittää auttaa, tehdä kaikkensa, parantaa rakkaudella ja vaikka mitä...kyllä mun päätä lyötiin seinään satoja kertoja ennen kuin ymmärsin luovuttaa. Elämää. Arvokkaita oppivuosia!
Olet paljon kokenut ja kokemuksesta viisastunut. kiitos että jaat viisaita ajatuksiasi kanssamme.
Miten oppisin hyväksymään tapahtuneet asiat jotta pääsisin tuohon pisteeseen että voisin sanoa exystäväni olleen arvokkaan kokemuksen jota en kuitenkaan halua uusiksi.
Ystäväni. Ensiksi: Kiitos! Sitten...kysymyksesi pisti mut todella miettimään...nyt täytyy ottaa lasillinen viiniä ja tuumailla.
.................................
Kumpa voisin sanoa että tee näin. Mutta tajuan nyt että jokaisen henkilökohtainen tie on hieman erilainen, koetut tunteet ovat erilaisia. Tuska pitää käydä läpi omalla tavalla. Olen täällä kirjoitellut omia kokemuksiani ja höpinöitä. Lukenut satoja hyviä kommentteja ja oppinut niistä.
Sinä olet tärkeä! Ja kipeät asiat vaatii aikaa. Fyysiset vammat paranee, samoin henkiset. Se vie aikaa, mutten tiedä miten kauan se sulta vie.
Krishnamurtin sanoin: 'there is no teacher, you are teacher...
http://www.youtube.com/watch?v=n2JISEATisI&feature=related
Ei kai tuohon muu auta kuin aika. Ajan myötä näkee asiat vähän eri perspektiivissä, nyt ne on vielä liian lähellä.
Fyysiset vammat paranee mutta niistäkin jää arvet. Ne arvet ei kuitenkaan ole enää kipeitä.
Henkisestä vammoista jää syvemmät arvet ja ne paranee hitaammin. Ne myöskin revitään uudestaan auki herkemmin kuin fyysiset vammat.
Koemme asiat niin eritavalla joku tässä tilanteessa kohottaisi vain olkapäitään ja tuhahtaisi että shit., mutta kun on koko sydämellä ollut mukana suhteessa jonka joku kolmas onnistuu pilaamaan niin olo ei parane vain olkapäitä kohauttamalla ja tuhahtamalla.
Senpä takia olisikin tärkeää antaa itselleen aikaa parantua kunnolla.
Arvet jää, ja sielun peiliin säröt, mutta niitä arpia voi myöhemmin oppia rakastamaan kokemuksina. Se vie aikaa, se kysyy katkeruuden voittamista ja tapahtuneiden hyväksymistä.
Mä koin asiat jotenkin näin; olin hukkumaisillani kuohuvaan koskeen (parisuhde), lopulta onnistuin räpistelemään rannalle. Olin peloissani, voipunut, pää tyhjänä. Kuitenkin hengissä. Kiipesin mäen päälle katsomaan sitä koskea. Istuin pitkään, yritin ajatella, en pelännyt enää niin paljon. Sitten kiipesin korkean vuoren päälle. Sieltä katsottuna koski näytti vaarattomalta kauniilta purolta. Houkuttavalta. Mietin kauan asioita, ajattelin pelkoni olleen pahaa unta.
Joten lähdin uudelleen siihen koskeen, ensin sen vesi hyväili minua, sitten huomasin jälleen olevani sen väkivaltaisissa pyörteissä. Takaisin rantaan---mäelle---vuorelle. Nyt oon löytänyt vielä korkeamman vuoren, josta katsottuna koski ja sen ranta, mäki ja vuori näyttää kauniilta maisemalta, sellaiselta missä olin, mutta mun paikka ei ole siellä koskessa rypemässä. Ilman koskea en olisi tätä vuortakaan löytänyt.
Palstan kirjoitukset on olleet mun kävelysauvani vuorelle. Prosessini on kestänyt vuoden. Kipupisteitä on vielä jäljellä.. :)
Yxex, samaistuin täysin sanomaasi. Puhut hyvin.
Oma tyhmyys, se miihen ystävät väsyivät - oli juuri tuota sitoutumista; sitä on niin tyhmä, että yrittää viimeiseen asti ymmärtää analysoida ja selittää n:n tekoja lapsuudella, nuoruudella, hänen äitinsä välinpitämättömyydellä...
:( Ei onnistu. Eikä se ettei onnistu, ole edes narsun itsensä vika. Ongelmat ovat liian syvällä. Niin syvällä, että jokainen aihetta käsittelevä luettu psykologian kirja tai opas on narsua ymmärtämään pyrkivän uhrin käsissä turha.
Ymmärrys ei auta. Ymmärrys on portti vuosia pidempään helvettiin. Ymmärtämättömyys ja itsekkyys ovat ratkaisu. Tuntuu hirveältä, mutta näin se taitaa olla.
Ainakin itseäni irtipyristelyssä tuntuu auttavan vain ehdottomuus, tunteiden kovettaminen ja oman tulevaisuuteni ajattelu. Kaikki se, minkä kirjoista luin olevan rakkauden vastakohta. Vihako? Ei ehkä, katkeruus tuhlatusta ajasta pikemminkin.
Tunnetteko muutkin itsenne itsekkääksi paskaksi narsusta irtaantuessanne? Mitä tunsitte? Mulla syyllisyys ja itteni syyttäminen oli pahinta. Syyllisyydestä selvisin traumaterapian avulla (10 kertaa, normaalisti 4 - kävin läpi erovaiheessa kun mietin jättääkö miehen).
Mutta tunne siitä että rakkaudettomuus on ratkaisu, on mulle ainakin vaikeinta niellä. Tuntuu että menee lapsenusko koko elämään.
Tuo sinun kertomus kuvaa untani jonka näin jokin aika sitten. Olin myrskyisellä merellä. Suuret aallot pyyhkivät ylitseni, pelkäsin hukkuvani, mutta jostakin sain voimaa uida rantaa. IStuin kivellä märkänä ja vilusta täristen mutta onnellisena että olin selvinnyt hengissä.
Mietin jo silloin että uneni kuvasi tilannettani, kunahn nyt vain osasisin lähteä siltä kiveltä eteenpäin.
Ihmettelen sun kirjoituksiasi Yxex, miten voitkin kertoa niin sydäntäsärkevästi kokemuksistasi narsistin uhrina ja tukea uhrikokemuksiaan kertovia niin vilpittömän tuntuisesti ja toisaalla palstalla ihailla narsistiksi ilmottautuneita, jotka ainakin kirjoittavat hyvin narsistisia ja uhreja pilkkaavia kirjoituksia? Minun mielestäni todellinen narsistin uhriksi joutunut ei pysty jatkuvasti ylistämään avoimesti hyvin narsistisia ajatuksia esittäviä ja narsismia ylistäviä henkilöitä ja kehumaan, miten ihania, älykkäitä, valovoimaisia ja valaistuneita he ovat. Hyvinkin narsismia positiivisena ilmiönä pitäviä kirjoituksia ei mielestäni todellinen uhri ihaile. Se on eri asia, että uhri "ymmärtää", että narsisti on persoonaltaan sairas ja ei voi itse tilalleen mitään ja "ymmärtää" senkin että jos narsisti johtuu varhaislapsuuden traumoista ja siten saattaa olla "uhri" myös itsekin.
Olet kyllä puolustellut tätä jossain aikaisemmin sillä että narsistiksi ilmoittautuneet ihan läpällä vaan vitsailevat olevansa narsisteja (jatkuvasti?) ja vitsinä kirjottavat hyvin narsistisia kirjoituksia ja sinä huumorintajuisena ymmärrät heitä ja "kamutat" heitä.
Hyvin huonoja vitsejä ovat vitseiksi...
Jokin mättää ja pahasti....
olen miettinyt paljon sitä mitä itse tein.
Olet oikeassa siinä että yritys yrittää ymmärtää oli täysin turhaa ja itseni kiduttamista
On ihana huomata että se mitä minä tein selvittääkseni sotkua joka tuosta aiheutui ei ole mitenkään kummallista. Vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna ei todellakaan viisasta ja siitä olenkin itselleni vihainen.
Jokainen uhri käyttäytyy hetkittäin täysin järjettömästi, nurkkaan ahdettuna unohtuu täysin kaikki viisaudet ja toimii täysin tunteiden vallassa.
Tämä keskustelu on avannut ymmärrystäni tosi paljon.
Narsismista keskustaltaessa keskitytään aivan liian paljon sen narsistin arvosteluun. Tietenkin sekin on tärkeää mutta oman eheytymisen kannalta täytyy myös osata huomata ja tunnustaa omatkin virheet ja ottaa niistä oppia.
NArsistia emme pysty muuttamaan emmekä sitä mitä tuo aiheutti mutta omaan elämäämme pystymme vaikuttamaan.
Ainakin toivon niin.
Se johtuu siitä kun ensin pidin itseäni kosken uhrina, koin syyllisyyttä, mitättömyyttä ja arvottomuutta. Nyt enemmän ajattelen itseäni pelastuneena, yhtä kokemusta rikkaampana. Uskoin ennen että 'mun narskuni'/koskeni ei pysty muuttumaan. Nyt hyväksyn että se saa olla siinä mun maisemakuvassa. Saa muuttua tai olla muuttumatta. Sillä ihmisellä on ihmisarvonsa. Ja kaikilla täällä. Uhrina mun oli helpompi ajatella ettei narsku pysty muuttumaan, koska sitä muuttumisen päivää olisin sitten odotellut kuolemaani asti. Ja se ei ole kellekään uhrille terveellistä.
Mun vitsailujani täällä pyydän anteeksi kaikilta ketä ne loukkaa. Koittakaa ottaa ne vaikka mustan huumorin kannalta. :)
Pikkuhiljaa vaan. Minäkin istuin rannalla monta kuukautta, niin voipunut olen. Ja ajattele miten postraumaattisten stressireaktioiden reiittämä mä olen, kun on pitänyt kiivetä vuorelle ettei varpaat kastu ;-)
Kauniisti puhut itsekin, irtipäässyt! :)
Toivottavasti ei oltu tyhmiä, ajatellaan mielummin että ei tiedetty mihin ongelmavyyhteen tartuttiin. Kiltteinä yritettiin selvittää toisen asioita, ja se palkittiin sillä että lopulta piti kannatella toista näännyksiin asti.
Kyllä tunsin karkuun lähtiessä kaikenlaista; itsekkyyttä ja itseinhoa, kun en pärjännyt toisen kannattelussa, arvottomuutta, epätoivoa, katkeruutta, syyllisyyttä, häpeää. Eron jälkeen kaipuuta, ikävää, surua, sekavia ajatuksia...ja sitten pikkuhiljaa on mukaan tullut tapahtuneen hyväksymisen tunne.
Älä luovu arvoistasi ja rakkaudesta ja lapsenuskosta. Rakasta itseäsi ja elämää. Vuoden päästä helpottaa jo tosi paljon, ja kaikki alkaa tuntua vain pahalta unelta.
Tuo oli hyvä. Pidetäänkin tästä lähtein varpaat kuivina.
Eihän tämän trauman käsittely vaadi sitä että ollaan kuin viimisen vetemme juoneet autiomaassa, vaan jokainen ilon pilkahdus ja huumorin kukka on tervetullutta.
tästä ketjusta kehkeytyi tosi mahtava keskustelu. Kiitos teille viisaista sanoistanne.
Sain paljon voimaa tällekin päivälle.-
Koska en voi tietää, turvaudun uskoon :) Uskomukseni ja intuiitioni on ettei palstalla ole ensimmäistäkään pahasti narsistista ihmistä. Edelleen uskon että olemme kaikki hieman narsistisia omalla liukukytkimellämme, ja se tila ei ole vakaa. Olemme välillä enkeleitä, välillä demoneita.
Ihmiset kokee loukkaantumisen niin erilailla, joku ottaa olkaa kohauttaen vastaan kovaakin kritiikkiä, toinen joutuu narsististisen raivon ja kostonhimon valtaan jostain näennäisen pienestä jutusta.
Tän viestiketjun kirjoittajat tunnutte kaikki 'kamuilta', tunne tulee yhteisen asian kokemisesta, tunne yhteyden saamisesta. Samankaltaisuudesta. :)
=)
Kiitos minunkin puolestani!
Parempi yksin...emme ole yksin ;-D
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9287588
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9337227
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9397491
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8959269
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8961660
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8990566
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9352587 (ilman rekisteröityä nimimerkkiä kirjoittavat ovat "puskia"
Herättikö jokin noista kommenteistani sinussa negatiivisia tai positiivisia tuntemuksia?
Ovatko kommenttini susta ristiriitaisia?
Voin selventää, kunhan tiedän mitä haluat selvennettävän :)
Joo, jos pidemmältä ajalta seuraa sun kirjotuksia niin minulle ainakin tulee tunne, että toisissa kirjotuksissasi ymmärrät uhreja ja toisissa kirjoituksissasi mitätöit ja ivailetkin heitä. Ja toisissa kirjoituksissasi ihailet narsisteja ja narsistista toimintaa ja toisissa tuomitset sen. se on minusta ristiriitaista.
Sekin on minusta ristiriitaista kun käsittääkseni olet kirjoittanut olevasi parantunut narsisti ja olen saanut sen kuvan, että se mielestäsi johtuu siitä että olet vuoden (?) kirjoittanut ja lukenut tällä palstalla. Kun väitetään että narsisti juuri koskaan parantuu vaikka pystyykin jonkin verran muuttamaan toimintapojaan (syynä kai vain se että narsisti itse hyötyy siitä eikä joudu niin usein vaikeuksiin). En oikein usko että narsistin "parantumiseen" riittää vuoden keskustelupalstalla olo. Toisaalta kerrot, että olet ollut narsistin uhri ensin mielestäsi mutta sitten huomasitkin olevasi myös narsisti. Ja väitteesi siitä että myös uhri on aina narsisti on minusta aika outo.
Anteeksi jos olen tulkinnut kirjoituksiasi väärin tai muistan väärin mitä olet kirjoittanut.
Mä oon keskellä omaa kasvuprosessia ja aina kun muutun, vanhemmat olettamukseni tuntuvat puutteellisilta. Pakko oikein funtsia noita omia juttujani uudelleen.
"Uhrin oma halu hallita ja muovata "narsistia" vangitsee hänet suhteeseen." Tää lähti omasta kokemuksesta, vaikka mua hallittiin ja kyykytettiin, mun ajatukset täytti saada se 'akka' kuriin. En saanut :)
""Narsisti" on "uhrin" lähde, josta hän nauttii pitkäänkin, jopa eron jälkeen." Taas oma kokemus, turpiin tuli, mutta vuosi eron jälkeenkin mietin toista. Toi nauttii-sana on hoopo.
"Narsistin uhri on niin itsekeskeinen, ettei näe mitään muita ongelmia kuin omansa." Pahimmassa uhriudessani en nähnyt maailmaa ympärilläni, mun pääni täytti saamani höykytys. Minä minä ja vain minä kärsin :)
"Muistetaan välillä uhreja."-aloitus, olen edelleen samaa mieltä että aitoja uhreja on vähemmän kuin luullaan, ja sitten on itsekkäitä loukkaantuneita ihmisiä, jotka syytävät katkeruuttaan, mitätöintiään, kostonhimoaan ja vihaansa ympärilleen, käyttäytyen näin yllättävän paljon samoin kuin se 'peloittava narsisti'
"Ai että mä tykkään teistä puska-narsisteista :)"
Vastasinkin siellä: 'Kuvaava sana puska ei oo mun keksinto.
Mutta ajattele; edessäsi seisoo joukko mukavia ihmisiä, osalla yksi rek.nimi osalla vaihtuva nimmari. Kaikkia yhdistää tunne mukavasta keskustelusta, jossa saa myös olla eri mieltä.
Sitten sen mukavan joukon takana on hämärä pensas, jonka kätköistä jotkut huutelevat herjaa, narsistit hirteen, olet kusipää, mee kotiis, oot tyhmä ja sen sellaista. Juuri tätä porukkaa epäilen palstan narsistisimmaksi. Pelko oman narsistusuuden näkemisestä iskee heillä defenssit päälle, ja se purkautuu perusteettomina ja irrationaalisina herjauksina.'
Koska mullekin on tullut välillä sellainen 'joku mättää' fiilis jonkun kommenteista, ymmärrän hyvin että sulle se voi tulla kun sekalaisista kommenteista. Ei tunneta toistemme taustoja, ja virheitä tehdään. Ainakin mä teen.
Kiitos, mutta ei sun tarvii anteeksi pyytää :)
Olin nuoruuteni suhteessa ajoittain aika veemäinen kusipää, niin julmakin joskus että sain toisen itkemään. Tämän hoksasin narsistiseksi käytökseksi vasta kun jouduin 'supernarskun' käsittelyyn.
Kadun monia juttuja nuoruudessani, vaan niitä ei voi enää muuttaa :/
Hiohoihio
Kirjoituksestsasi huokuu oma hyvä. Heräsi ajatus että oletko tosiaan niin vahva ja puhdas että
tosiaan tarkoitat mitä kirjoitit?
Mielestäni jokaisessa on jotain syytä, ei kukaan yksin riitele, se riita loppuisi lyhyeen jos jompikunpi osaisi vain jättää asian sikseen.
Näissä keskusteluissa huomaa että ei ole yhtään uhria joka ei olisi yrittänyt selvittää asioita, tehden näin hallaa itselleen.
Ollaan oltu siellä mysrskyssä omasta tahdosta ihan siihen asti kun on huomattu että voimat ei enää riitä ja on paras l uovuttaa ja hakeutua turvaan. Joskus on vapaehtoisesti palattu samaan pyöritykseen.
Ollaan haluttu uskoa parempaan ja siihen että rakkaus kantaa ja parantaa, kuten joku tuolla kirjoitti.
Jos sinä olet osannut toimia toisin niin lukisin mielelläni kokemuksiasi. Miten onnistuit pitämään asiat hallinnassa niin että et itse tehnyt mitään tyhmää?
Voi kuule, syyllisyyden ja säälin tunne olivat ne voimat, joilla meikäläinen saatiin pysymään toivottomassa suhteessa turhan kauan. Lopulta ei tuntenut enää yhtään mitään, ei vihaa, ei sääliä, ei syyllisyyttä,..oli vaan zombi olo.
Ei taida omo riittää, taitaa olla kovin paljon pestävää jos narsitin omatuntoa pitää jotenkin yrittää puhdistaa.
Normaalin puhtaan omantunnon pyykkäämiseen ei tarvita omoa eikä mitään muutakaan pesuainetta. (Omo haiseekin niin pahalle).