"Narsisti" on "uhrin" lähde, josta hän nauttii pitkäänkin, jopa eron jälkeen.
Weird ;-)
Weird ;-)
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei taida ihan mennä noin. Uhrin pitäisi olla itse narsisti, jos hän tarvitsisi lähteen. Kukaan todellinen narsistin uhri ei halua enää narsistin lähellekään, eikä terve ihminen tarvitse ketään lähteekseen pystyäkseen toimimaan.
Voisiko ajatella, että uhri tarvitsee lähteen saavuttaakseen sisäisen kasvun ja vapauden? :)
Onko Jumala narsisti?
?
Kiinnostaa muakin.
Vaistoaako Jumala että ulkoistettu pahuus on hänen varjonsa? Ei kestä sitä vaan projisoi sen Saatanaan?
Inhimillinen Jumalamme
Psykopaatti pikemminkin...ja ihmiset hänen kuviaan. hih. Mistä se kertoo... :)
Saatanahan rakasti jumalaa enemmän kuin muut, kenties näki itsensä. :D
Ja Jumala vain julmasti potkas tämän "alakertaan"siitä hyvästä, on se häijy...Ottakaa nyt omalle kohdalle. On se kumma, että tästä tuli pahis, kun isäkin noin julmasti kohteli...No mutta niinhän se on, että tuo on aika periytyvä hommeli, tuo psykopatiakin. :)
Meinasin jo, että vaihdan Ateismi-palstalle, ku siellä näytti olevan meinikiä, mutta ei näköjään tarvinnutkaan. :D
VT.n Jumala oli aika kovaotteinen kirjoitusten mukaan..sodan jumala peräti..ja kaikenlaista tarvittaessa =)
Voi olla.
Eikö se jotenkin mennyt, että saatana ei kumartanut hänen kuviaan (ihmisiä) koska rakasti Jumalaa enemmän...Ja tästä syystä se potkaistiin pihalle? Mitä tästä sitten voimme päätellä... :)
Narsistisesti Jumala ihaili omia luomuksiaan, ihmisiä, ja kun tämä Saatana ei sitten osoittanut mielenkiintoa, niin Jumala hirmustui ja kostoksi heitti sen ulos taivaasta..?
Annetaan Jumalalle anteeksi, on niin hyvä heppu kuitenkin!
Juuri noin.Itse muutin narsistin vuoksi toiselle paikkakunnalle ja salasin tietoni.Tietenkin kyselee muilta olinpaikkaani,häneltä kun käy tuo minun asioihini puuttuminen niin luonnostaan.Olen nyt jo saanut tietooni,miten olen voinut olla julma ihminen,kun jätin kaiken taakseni.En yksinkertaisesti vaan jaksanut enää sitä alistamista,uhkailuja,valehtelemista,manipulointia yms.Toivon löytäväni vielä miehen,joka aidosti rakastaisi ja kunnioittaisi minua naisena.
Ei ole kivaa kun karkuunlähtemisen jälkeen syyyllistetään hylkäämisestä :/
Mistä mielestäsi johtuu että tuo henkinen ote ei meinaa katketa kauan eron jälkeenkään?
Tsemppiä! :)
Huomaan ettei avauksen tekijällä ole narsismista alkeellisintakaan käsitystä.Luokittelen avauksen lähinnä huonoksi yritykseksi provosoida.
Mistä päädyit tällaiseen päätelmään?
Voin vakuuttaa ettei ollut provo, vaan miettiä asiaa uhrin näkökulmasta, eli sitä irtipäästämisongelmaa. Miksi uhri ei eron jälkeen jatka iloisena elämää? Miksi tuska säilyy pitkään? Onko vika siinä toisessa, vai...? =)