palvelukseen, aivan niinkuin sitä käytetään tämänkin päivän ihmiskunnassa! Ei siitä tee pokkeusta yksikään kirkollinen uskontojärjestö. Tieto ei ole niinkään viisautta; tieto perustuu vain "tosiasioiden huomioimiseen", aistin varaisten ilmiöiden huomioimiseen, eli siisw aistin havaintojen kokoamiseen ja niiden järjestämiseen.
Mutta tuon edellä mainitun sijaan meidä ruumiimme tulisi olla Jumalan toiminta kanavana, jonka kautta Jumala ilmaisee itseään - Rakkautensa, eli sen Jumalallisen viisautensa. Ja se on välitöntä tietoa Jumalan tahdosta, se on itsensä uhraamisen - antaumuksen tie, jossa Jumalallinen nöyryys, vaatimattomuus, lempeys, anteeksiantavaisuus, oikeudenmukaisuus, kärsivällisyys ja mielentasapaino säilyvät Jumalisuudessa.
Paavali kirjoittaa Ef.3:1-5."Sen takia minä, teidän, pakanain, tähden Kristuksen Jeesuksen vanki, notkistan polveni. 2."Olette kaiketi kuulleet siitä Jumalan armotaloudenhoidosta, mikä on minulle teitä varten annettu, 3, että näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi, niinkuin olen edellä siitä lyhyesti kirjoittanut; 4,
josta te sitä lukiessanne voitte humata, kuinka perehtynyt minä olen Kristuksen salaisuuteen, 5. jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille teittäväksi tehty, niinkuin se nyt Hengessä on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille":
Näin Paavali tuo sen Jeesuksen Kristuksen "Totuuden", joka on on puhdasta Jumalallista viisautta joka ei ole lainkaan enään juutalaisen materialistisen lain tahraamaa oma-hyväistä kansallista kiihkoilua. Paavali tuo esiin näissä säkeissä sen Jumalallisen rakkauden joka hänelle esitettiin Damaskon tapahtuman yhteydessä. Ja siihen kätkeytyi se viisaus, jota totuuden janoinen Paavali oli etsinyt juutalaisesta laista, mutta turhaan.
Kun Paavali ponnisteli juutalaisen lain eteen kaikkensa antaneena ollakseen javelle 100%-sesti uskollinen, niin silti hänen sielunsa "itki tyhjyyttä". Vasta Damaskon hirvittävä Stefaanuksen teloitus aukaisi hänen ymmärryksensä tiedon, että sittenkin minä olin tekemässä palvelusta itse saatanalle. Mutta Jumala, eli Kristus ilmestyi Paavaliin Hengessä niin voimakkaasti, että hän menetti lähes tajuntansa, tuo Jumalan rakkauden kutsu tuli niin voimakkaana, että Paavalilla ei ollut enään juuri epäilystä, siitä että mistä tuo kutsuva ja varottava ääni tuli.
Ja tuon "Jeesuksen Kristuksen kutsuvan ja nuhtelevan äänen johdosta Paavali varmistui siitä, että nuo kristityt ja pakanat, jotka seurasivat tuota juutalaisille uskonnon johtajille ja rabbeille vaaralista kerettiläiseksi antautunutta Jeesusta, olikin Jumalan Poika Hänen rakkautensa täydellinen kuva joka jakoi itsensä maan heikoimpien ja kurjimpien kanssa elämänsä. Ja näin myöskin Paavalissa syttyi vastustamaton palo palvella Kaikkeuden ääretöntä rakastavaa Jumalaa/Kristusta. Jospa kuvainnollisesti tuo Damaskon tapahtuma saisi kohdata myöskin meikäläistä, jotta tuo vastustamaton Jumalan rakkaus saisi kohdata.....
Mutta tuon edellä mainitun sijaan meidä ruumiimme tulisi olla Jumalan toiminta kanavana, jonka kautta Jumala ilmaisee itseään - Rakkautensa, eli sen Jumalallisen viisautensa. Ja se on välitöntä tietoa Jumalan tahdosta, se on itsensä uhraamisen - antaumuksen tie, jossa Jumalallinen nöyryys, vaatimattomuus, lempeys, anteeksiantavaisuus, oikeudenmukaisuus, kärsivällisyys ja mielentasapaino säilyvät Jumalisuudessa.
Paavali kirjoittaa Ef.3:1-5."Sen takia minä, teidän, pakanain, tähden Kristuksen Jeesuksen vanki, notkistan polveni. 2."Olette kaiketi kuulleet siitä Jumalan armotaloudenhoidosta, mikä on minulle teitä varten annettu, 3, että näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi, niinkuin olen edellä siitä lyhyesti kirjoittanut; 4,
josta te sitä lukiessanne voitte humata, kuinka perehtynyt minä olen Kristuksen salaisuuteen, 5. jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille teittäväksi tehty, niinkuin se nyt Hengessä on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille":
Näin Paavali tuo sen Jeesuksen Kristuksen "Totuuden", joka on on puhdasta Jumalallista viisautta joka ei ole lainkaan enään juutalaisen materialistisen lain tahraamaa oma-hyväistä kansallista kiihkoilua. Paavali tuo esiin näissä säkeissä sen Jumalallisen rakkauden joka hänelle esitettiin Damaskon tapahtuman yhteydessä. Ja siihen kätkeytyi se viisaus, jota totuuden janoinen Paavali oli etsinyt juutalaisesta laista, mutta turhaan.
Kun Paavali ponnisteli juutalaisen lain eteen kaikkensa antaneena ollakseen javelle 100%-sesti uskollinen, niin silti hänen sielunsa "itki tyhjyyttä". Vasta Damaskon hirvittävä Stefaanuksen teloitus aukaisi hänen ymmärryksensä tiedon, että sittenkin minä olin tekemässä palvelusta itse saatanalle. Mutta Jumala, eli Kristus ilmestyi Paavaliin Hengessä niin voimakkaasti, että hän menetti lähes tajuntansa, tuo Jumalan rakkauden kutsu tuli niin voimakkaana, että Paavalilla ei ollut enään juuri epäilystä, siitä että mistä tuo kutsuva ja varottava ääni tuli.
Ja tuon "Jeesuksen Kristuksen kutsuvan ja nuhtelevan äänen johdosta Paavali varmistui siitä, että nuo kristityt ja pakanat, jotka seurasivat tuota juutalaisille uskonnon johtajille ja rabbeille vaaralista kerettiläiseksi antautunutta Jeesusta, olikin Jumalan Poika Hänen rakkautensa täydellinen kuva joka jakoi itsensä maan heikoimpien ja kurjimpien kanssa elämänsä. Ja näin myöskin Paavalissa syttyi vastustamaton palo palvella Kaikkeuden ääretöntä rakastavaa Jumalaa/Kristusta. Jospa kuvainnollisesti tuo Damaskon tapahtuma saisi kohdata myöskin meikäläistä, jotta tuo vastustamaton Jumalan rakkaus saisi kohdata.....
Vastaukset 1
Vanhimmat
eremit:
Ef.3:1-5. Älyä/järkeä on aina käytetty aistien ja pyyteiten palvelukseen,
aivan niinkuin sitä käytetään tämänkin päivän ihmiskunnassa!
Ei siitä tee poikkeusta yksikään kirkollinen uskontojärjestö.
Ja näin myöskin Paavalissa syttyi vastustamaton palo palvella Kaikkeuden ääretöntä rakastavaa Jumalaa/Kristusta. Jospa kuvainnollisesti tuo Damaskon tapahtuma saisi kohdata myöskin meikäläistä,
jotta tuo vastustamaton Jumalan rakkaus saisi kohdata.....
_______________________________________________________________________
Niin, esim. alexin viesteistä voimme päätellä, ettei järkeilemällä Kristusta tavoiteta ja Paavalin järkeily lakiuskon puolesta päättyi
järjenvastaiseen Kristuksen kohtaamiseen - kirkas valo sokaisi ja ääni sanoi olevansa Jeesus, jota lainkuuliainen
Paavali vainosi. Farisealaisuutta vastaan meillä yksilöillä kuitenkin on alati suuri taistelu itsessämme, kuuluimmepa
johonkin seurakuntaan tahi emme. Seurakunnassa on sentään seurakuntakuri ja siihen pitäisi kuulua se, että
meissä tulisi aika ajoin paljastetuksi farisealaisuus. Ei sitä itsestään voi kitkeä pois, ellei joku sitä kaiva esiin.