Niin kaunis on maa, niin korkea taivas!
Ilta-aurinko kultaa keltaisten koivujen viimeisiä lehtiä. Järven pinta on tyyni. Kuin peili.
On syvä rauha. Luonnon kauneus on taas kerran mykistävä. Kun sitä katson perjantai-iltana 22.10.2010. Ikkunasta.
Tämän Sinä Jumala annoit. Sinä annoit lahjan, ihmeen. Kaiken kauheuden, kärimysten vuosien, kaiken sen helvetin jälkeen, jota Sinä sallit. Että minä oppisin? Sinun Uskollisuutesi. Sinun lupaustesi luotettavuuden. - Että minä tuntisin Sinut? Sinun Pyhyytesi. Sinun armosi. Sinun uskollisuutesi. Sinut – Jumala- Elämän Antaja!
Ja kerran? Sinä luot Uuden taivaan ja Uuden maan. Joissa vanhurskaus asuu. Ja sinne sinä kutsut ne, jotka tahtoivat sinne. Ne, jotka olivat valmiit kärsimään, voittamaan. Ne, jotka katsoivat uskossa sitä ”uutta maata”. Sitä, jossa kyyneleet kuivataan. Missä synti, sairaus, kärsimys, kuolema --- ei enää asu. Missä on rauha. Ilo. Onnellisuus.
Nyt? Minä itkin. Sitä, että niin moni ei usko? Ei edes tahdo uskoa? Ja sitä, että Sinä annoit minulle uskon, armon, silloin12.4.1972. Että Sinä Jumala kuljetit minut läpi kauheuksien... Ja että todistit rakkautesi ja hyvyytesi. Uskollisuutesi. Että Sinä ilmaisit itsesi. Rohkaisit.
Kun minä katson Sinun taivastasi, luontoa, Kättesi tekoja, minä kiitän. Kiitän iloisista asioista, kiitän kärsimyksistä. Kiitän pimeistä laaksoista. Kiitän valosta, jonka niissä näytit.
Ja rukoilen, silti vielä rukoilen – että MONI samalla tavalla näkisi, kuulisi, ymmärtäisi – että SINÄ elävä Jumala rakastat? Välität. Olet valmis auttamaan.
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas. Sinun kauneutesi hiljentää ihmisen.
Ja kerran? Sinä täytät kaikki toiveemme. Parannat haavamme. Täytät kaikki kaipuumme. Suljet syliisi kaikki pienet ihmiset. Jotka luoksesi tulevat. On uusi taivas, uusi maa.
Rukoilen jokaisen suomalaisen puolesta. Ehkä se on turhaa?
Mutta – niin kaunis on maa, jonka loit? Ja niin pahoin on ihminen kaiken turmellut...
Ilta-aurinko kultaa keltaisten koivujen viimeisiä lehtiä. Järven pinta on tyyni. Kuin peili.
On syvä rauha. Luonnon kauneus on taas kerran mykistävä. Kun sitä katson perjantai-iltana 22.10.2010. Ikkunasta.
Tämän Sinä Jumala annoit. Sinä annoit lahjan, ihmeen. Kaiken kauheuden, kärimysten vuosien, kaiken sen helvetin jälkeen, jota Sinä sallit. Että minä oppisin? Sinun Uskollisuutesi. Sinun lupaustesi luotettavuuden. - Että minä tuntisin Sinut? Sinun Pyhyytesi. Sinun armosi. Sinun uskollisuutesi. Sinut – Jumala- Elämän Antaja!
Ja kerran? Sinä luot Uuden taivaan ja Uuden maan. Joissa vanhurskaus asuu. Ja sinne sinä kutsut ne, jotka tahtoivat sinne. Ne, jotka olivat valmiit kärsimään, voittamaan. Ne, jotka katsoivat uskossa sitä ”uutta maata”. Sitä, jossa kyyneleet kuivataan. Missä synti, sairaus, kärsimys, kuolema --- ei enää asu. Missä on rauha. Ilo. Onnellisuus.
Nyt? Minä itkin. Sitä, että niin moni ei usko? Ei edes tahdo uskoa? Ja sitä, että Sinä annoit minulle uskon, armon, silloin12.4.1972. Että Sinä Jumala kuljetit minut läpi kauheuksien... Ja että todistit rakkautesi ja hyvyytesi. Uskollisuutesi. Että Sinä ilmaisit itsesi. Rohkaisit.
Kun minä katson Sinun taivastasi, luontoa, Kättesi tekoja, minä kiitän. Kiitän iloisista asioista, kiitän kärsimyksistä. Kiitän pimeistä laaksoista. Kiitän valosta, jonka niissä näytit.
Ja rukoilen, silti vielä rukoilen – että MONI samalla tavalla näkisi, kuulisi, ymmärtäisi – että SINÄ elävä Jumala rakastat? Välität. Olet valmis auttamaan.
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas. Sinun kauneutesi hiljentää ihmisen.
Ja kerran? Sinä täytät kaikki toiveemme. Parannat haavamme. Täytät kaikki kaipuumme. Suljet syliisi kaikki pienet ihmiset. Jotka luoksesi tulevat. On uusi taivas, uusi maa.
Rukoilen jokaisen suomalaisen puolesta. Ehkä se on turhaa?
Mutta – niin kaunis on maa, jonka loit? Ja niin pahoin on ihminen kaiken turmellut...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä!
Kaikkien vaatimusten keskellä on HYVÄ hiljentyä ja huomata Jumalan luoma kauneus. Rauha, joka pysyy kaiken keskellä. Kun viha vaahtoaa ympärillä. Hyvää viikonloppua, sabattia kaikille!