Ilmoitus ja tiede ovat ainakin tässä vaiheessa keskenään yhteen sovittamattomia, mutta olen sitä mieltä, että kun ja jos löydetään henkiaine, niin tuo yhteensovittaminen onnistuu. Henkikin on ilmoituksen mukaan ainetta, mutta hienompaa. Nyt voimme ymmärtää henkistä todellisuutta vain sen kautta, että tutkimme sitä oman henkemme kautta. Voimme aidosti erottaa totuuden ja erheen uskonnollisissa asioissa, jos vapaudumme ennakkoasenteista ja pystymme "kuuntelemaan" hengen kautta.
Näissä keskusteluissa eivät monetkaan osaa pitää hengellisiä erossa maallisista vaan vaativat hengellisten totuuksien todistamista maallisin kuten tieteen keinoin.
1. Kor. 2:13
ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
1. Kor. 2:14
Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
Näissä keskusteluissa eivät monetkaan osaa pitää hengellisiä erossa maallisista vaan vaativat hengellisten totuuksien todistamista maallisin kuten tieteen keinoin.
1. Kor. 2:13
ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
1. Kor. 2:14
Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
Vastaukset 47
Vanhimmat
On niin skitsoa.
ymmärtämään...
tarvitse ajatella.
Tapani terävästi uumoilet, että henkiaineen löytymisen yhteydessä tieteen ja ilmoitusten yhteensovittaminen on ylipäätään mahdollista. Ilmoitus ja tiede eivät ole enää keskenään sovittamattomia tässä yhteydessä..
Neurologia ja biologinen lääketiede on edistynyt aivan viimeaikoina. Aivotutkimuksen saralla on pystytty mittaamaan ja lokalisoimaan henkiaineen sijainti aivoissa. Sikäli mielenkiintoista että molemmat psykoanalyytikot Sigmund Freud ja Carl Jung profetoivat, että neurologia todennäköisesti tulevaisuudessa tulee vahvistamaan heidän käytännön kliinisessä työssään tekemänsä empiiriset havaintonsa..
Ei tarvitse odottaa. Smithin "saamat" "ilmoitukset" ovat jo nykyisinkin täysin tieteellisesti selitettävissä. Vastauksia löytyy psykologian puolelta.
Eli kiellät totuuden valheena koska se ei nyt vaan sovi uskomuksiisi joiden alkulähde on paimentolais-juutalaisten pari tuhatta vuotisissa uskomuksissa ajalta jolloin maailmasta ja fysiikasta ei tiedetty vielä juuri mitään. Aina jaksaa hämmästyttää miten usko voittaa tiedon.
Toki ymmärrän hyvin joidenkin ihmisten tarpeen uskoa tuonpuoleiseen kun kuoleminen voi tuntua niin pelottavalta. Sitten on toinen osajoukko ihmisiä jotka tarvitsevat jonkinlaisen isänkorvikkeen ja henkisen valvojan kun tuntisivat olonsa muuten niin turvattomiksi omassa elämässään tapahtuneiden vastoinkäymisten takia ettei psyyke muuten pysy kasassa. Kumpaan joukkoon sinä kuulut?
Jean Baudrillardin mukaan Jumala on vain ihmismielen vääristymä, jossa henkilö on simuloinut mieleensä kaikki tarvittavat osatekijät niin, että Jumala tulee hyperrealiteetti. Hengen kuuntelemisessa ja sen perusteella päätöksen tekemisessä on kyse juuri tästä simulacrasta, jossa ihminen tutkii sisintään ja päätyy lopulta olemaan itsensä, omien uskomustensa ja ennakkoluulojensa kanssa samaa mieltä. Mitään tekemistä sillä ei ole totuuden kanssa vaan ainoastaan ihmisen omat mielipiteet ja ennakkoluulot vahvistavat henkilön omia ennakko-odotuksia.
kaikkivoipaan tietoonkin aika hämmästyttävää. MIten käy uskosi, kun tieto muuntuu.
Siinäpä se onkin. Kaltaiseni tieteellinen realisti ei ole hakannut mitään kiveen, niinkuin paimentolaisjuutalaiseen perinteeseen nojaavat uskovaiset. Onhan se toki vaikea ymmärtää kuinka joidenkin osalta käsitykset kehittyvät tieteen mukana ja kuink joillakin elämässä on hyvin vähän kiintopisteitä. Lopulta se on kuintenkin sopeutumiskysymys ja ymmärrän myös, että kaikki ei vaan siihen pysty.
Sinulla näyttää olevan virheellinen käsitys totuudesta yleensä. Olen ennenkin viitannut fallibilismiin. Tieteellinen totuus on aina suhteessa olettamuksiin. Todeksi sanotaan sitä, mikä on oikein valittujen perusolettamusten kannalta, mutta ehdottomaksi tuota totuutta ei väitetä. Toisin on uskonnollisen totuuden kohdalla. Kun se perustuu ilmoituksiin, se on ehdottomasti totta.
Ottaen huomioon kuinka nykyisellään psykologia ja neurotieteet pystyvät selittämään uskonnolliset kokemukset, ei ole mitään syytä uskoa mihinkään subjektiiviseen totuutena. Kyse on vain joukosta simulaatioita henkilön omissa aivoissa, joilla ei ole mitään yhtymäkohtia todellisuuden tai totuuden kanssa. Toisilla ihmisillä vain näyttää etteivät he halua oppia ja hyväksyä asioita niinkuin ne ovat ja kuvittelevat epäloogisilla perusteillaan kauan sitten kuolleiden ihmisten uskomusten paljastaneen jonkin elämää suuremman totuuden. Tälläinen pysähtyneisyys ja taikauskoisten ihmisten uskomuksilla haihattelu ei ole kehityksen kannalta positiivinen voima vaan ainoastaan omiaan lisäämään eripuraa ja suvaitsemattomuutta maailmassa kasvattaen sisäänpäinlämpeäviä ajatusvankiloita.
Smithin ilmoitukset ehdottomasti totta?
http://www.mormonismi.net/artikkelit/ennustuksia1.shtml
olemassa ehdotonta tieteellistä totuutta, vaikka sitä tämän tästä väität.
vaikka ovat pyrkineetkin selittämään.
hengellinen ei kuulunut muinaisten israelilaisten /juutalaisten ajatusmaailmaan koko sanaa ei
hepreassa ollut. Kansa ei myöskään enää ollut paimentolaisasteella kun se kirjoitti tekstejään. Tuonpuoleinen ei sekään ollut heprealaisten listalla, "jotta kauan eläisit maan päällä"
oli tavoite, ei taivaskoti jonka kristinusko toi ja jolle juutalainen kansa käänsi selkänsä vaikka kieltäytyminen tarjouksesta usein toi mukanaan äkillisen tuonpuoleiseen siirtymisen.
Olet oikeassa. Pentaukissa ei ole ensimmäistäkään mainintaa kuolemanjälkeisestä elämästä. Jos Jumalalla tuollainen suunnitelma olisi niin luulisi, että hän olisi sen tehnyt alusta alkaen kaikille selväksi. Eli tässäkin on jälleen vain yksi argumentti lisää sen puolesta kuinka kristilliset liikkeet on tuulesta temmattuja.
keskusteluun, mutta ei vielä mikään todiste.
Uudemmassa käännöksessä hengellisesti -sana on korvattu "hengen avulla" sanaparilla, mutta asiallisesti ottaen on kysymys sanasta.
Ihminen on enemmän kuin vain kuolevainen ja sitten häviävä:
Jumala loi ihmisen kuvakseen, 1. Moos. 1:27. Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat, Ps. 8:4–5. Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin, katoavaisten ihmisten voimaan, Jer. 17:5
Ihminen, taivaallisen Isän henkilapsi: He painoivat kasvonsa maahan ja sanoivat: Oi Jumala, sinä, jonka käsissä on kaikkien elollisten henki, 4. Moos. 16:22 (4. Moos. 27:16). Te olette Herran, Jumalanne, lapsia, 5. Moos. 14:1. Te olette jumalia, kaikki tyynni Korkeimman poikia, Ps. 82:6. Te olette elävän Jumalan lapsia, Hoos. 2:1. Eikö meillä kaikilla ole sama isä? Eikö yksi ja sama Jumala ole meidät luonut? Mal. 2:10.
Henkemme on ollut olemassa jo ennen maallista syntymää. Miten kuolema voisi sen olemassaoloon vaikuttaa?
eikä ihminen ole kenenkään "henkilapsi", mutta kyllä lapsia siinä mielessä että Jumala on kaiken luoja. Se on syy miksi Jumalaa (joka siis on JHWH) kutsutaan "isäksi" ja rukoillaan "isänä".
Emme tietenkään ole olleet olemassa ennen syntymäämme .
Mielenkiintoista, mutta ei aivan helppotajuista kun ottaa oman viitekehyksen mukaan, otaksun olevani kärryillä.
kuoltuamme?
Jos emme ole olleet olemassa ennen syntymäämme, silloin emme ole olemassa kuolemamme jälkeenkään.
Käytännössähän luonnossa on kaksi vaihtoehtoa, suora ja jana. Puolisuoraa ei ole. Joku on joko ollut aina tai jos ei ole ollut, silloin se ei myöskään ole ikuinen. Kaikella alkavalla on loppu.
Toteutuneita profetioita:
http://www.jefflindsay.com/LDSFAQ/FQ_prophecies.shtml
olemassa ennen syntymäämme, olemme olemassa myös syntymämme jälkeen. Kuitenkin sanotaan, että pelastetut pääsevät Jumalan luo taivaaseen, joten olemassaolo jatkuu. Voidaanko siis olettaa, että olemassaoloa on ollut ennen syntymää vai katkeaako jana jossakin välissä.
ovat yksilöinä olemassa vain tietyn ajan, syntymästä kuolemaan. "Minä"-ts tietyn yksilön tietoisuus, kokemukset ja kaikki minuuden ainekset, katoavat aivojen mukana. Minuutensa voi menettää jo eläessään päävammojen tai sairauksien seurauksena. Kun tietty aivomateria tuhoutuu, menetys on peruuttamaton.
Jeff-pelle kiasmeineen ja sisällissotineen on jo käyty tällä palstalla läpi miljoonia kertoja.
Mainitse OMIN SANOIN muutamia toteutuneita Smithin ennustuksia. Joitakin fifty-sixty-ennustuksia toki on, jotka ovat sattumoisin osuneet sinne päin, mutta olis kiva kuulla muutamia selviä taoauksia sinun ITSESI kertomina.
Janahan katkeaa aina molemmista päistä. Suora ei katkea. Puolisuora katkeaa jommasta kummasta päästä.
Kysymyksesi ei siis ollut oikein muotoiltu. Jos jana katkeaa VÄLILLÄ, silloin onkin kysymyksessä kaksi eri janaa.
Sitä hainkin takaa. Uskot siis ihmisen kohdalla vain janaan. Olen taipuvainen uskomaan samalla tavalla. JOS kuitenkin olisi kuolemanjälkeistä elämää, silloin pitäisi olla syntymää edeltävääkin.
jana !
Matemaattisesti siinä on silloin kaksi janaa.
kaikkeen?
Jana on matemaattinen käsite ja aivan tarkasti määritelty. Ei sitä voi muutella mielensä mukaan.
Se että voiko luonnossa jokin ajallinen toteutua puolisuoran mukaan on toinen juttu. En minä ainakaan keksi esimerkkejä. Kaikki alkava loppuu. Jos jollekin ei voi esittää alkua, ei silloin voi esittää loppuakaan.
yhden katkenneen eikä kahta puolikasta?
jo punnittu sen paino. Ihminen kuollesaan menettää muistaakseni noin 300 gr painoaan. Se tapahtuu juuri kuolinhetkellä.. eikö sitä katsota todisteeksi... hmmm
Tuollainen mittaus tai mittauksia on tehty ainakin Virossa, mutta sittemmin on löydetty ilmiölle muu selitys kuin hengen poistuminen. En tunne asiaa paremmin.
Tarkka kuolinhetki ei ole ihan yksiselitteinen asia, vaikka toki, sitä en kiellä, tuntuu kovin yksinkertaiselta. Kun ihminen kuolee, hän kuolee ja kuollut on kuollut. Se ensimmäinen ratkaistava kysymys onkin tuossa eli milloin ihminen on kuollut? Sille on ainakin kaksi määritelmää eli sydän- ja aivokuolema.
On toki pakko lisätä, että viittaamani luku on tutkimuksesta, josta minulla ei ole kuin toisen käden tietoa. En edes tiedä, viittaammeko samaan. Ehkä joku jossain on saanut arvelemasi tuloksen, en tiedä.
Tutkimuksista taas ylipäätään sen verran, että aina kannattaa säilyttää tietty varaus. Onhan näet tutkimustulos, jonka mukaan maapallo ei ole pallo vaan litteä. Samassa teemassa pysyen: on myös tutkimus, jonka mukaan maa on toki pallo - mutta elämme sen sisäpinnalla.
Tällainen anestesia-tehohoitolääkäri näkee kuolemaa jatkuvasti, viimeksi eilen päivystyksessä. Ihminen on kuoltuaan välittömästi kuin tyhjä hansikas, käyttörukkanen hengelle. Mitään elämään viittaavaa ei ole tyhjässä, lasittuneessa katseessa. Muutos tapahtuu silmänräpäyksessä elävä-kuollut. Näin käy, kun henki poistuu. Tilanne riippuu siitä, onko fyysisessä ruumiissa henki vai onko se poistunut. Tämän vuoksi joku elvytettävä elpyy, joku ei. Olen ollut monesti mukana, kun tyhjän rukkasen näköiseen kuoreen on napsahtanut elämän henki, tällöin henki on tullut takaisin. Kun elpyminen tapahtuu, tilanne muuttuu yhtä nopeasti kuin hengen poistuessakin, elämän ulkonäkö palaa heti. Tämä riippumatta siitä, onko henkilö vielä sininen hapenpuuteesta vai ei, muutos näkyy silmistä. Ehkäpä juuri siksi sanotaan, että silmä on ruumiin peili.
Sydänleikkauksessa sydän pysäytetään plegialiuoksella perfusoimalla. Ihmiseen ei silti ilmaannu kuoleman merkkejä, joista puhuin ylempänä. Joku sanoo, että tämä johtuu sydän-keuhkokoneesta, joka ylläpitää noin 40-50 mmHg keskiarteriapainetta elimistössä. Kuoleman merkiksi nei kelpaa sydämen pysähtyminen.
Sitten taas, syvässä anestesiassa esim kouristuskohtauksen lopettamisessa eli ns. status epileptikuksen hoidossa, aivosählökäyrä (EEG) laitetaan viivasuoraksi. Tällöinkään en ole nähnyt mainitsemiani kuoleman merkkejä ihmisessä, ja tilannehan on palautuva kun aineiden annostelu lopetetaan.
Kuolema näkyy siis jostakin muusta kuin sydämen sykkeestä tai EEG-käyrästä. Tosin kliinisen aivokuoleman merkkinä käytetään spontaanisti tulevaa isoelektristä EEG- käyrää, varmistettuna aivojen verenkierron pysähtymistä osoittavilla kuvantamistutkimuksilla. Että tällaisia ajatuksia, jotka ainakin minulle osoittavat jotakin hengen olemuksesta ja kuolemasta.
Aikoja sitten isäni kertoi nähneensä metsän keskellä olevalla kaukaisella pellolla supikoiran, joka ei aktiivisesti lähtenyt karkuun. Menin tuolloin (melkein aikuisena) uteliaisuuttani katsomaan sitä. Se ei enää ollut jalkeilla vaan makasi pellolla ja nosti vähän päätään havaittuaan minut. Tiesin että siitä ei ole aikaa paljon jäljellä. Meni ensin kauemmaksi ja palasin vasta myöhemmin, jolloin se ei enää nostanut päätään eikä näyttänyt olevan tietoinen läsnäolostani. Se hengitti nopeasti ja katkonaisesti kunnes yht'äkkiä veti täysin tietoisen oloisesti hitaahkosti keuhkonsa täyteen ilmaa pullistuen kunnolla ja sitten puhalsi sen hitaasti ulos ja lakkasi hengittämästä. Siinä tuli hyvin vahva tunne hengen lähtemisestä ja leviämisestä siihen koko rauhalliseen ympäristöön. Vaikka tuolloin nuorena (ja edelleenkin) inhosin raatoja, tuossa tilanteessa ei tuntunut pahalta kantaa elotonta ruumista avoimelta pellolta pusikon suojaan. Jälkeenpäin ajatellen jokin tauti olisi voinut tarttua, mutta muistaakseni minulla oli jotain että en paljain käsin ottanut, ehkä muovisäkki, koska siinä oli heinälatomme lähellä.
Paljon myöhemmin näin oman isäni samanlaisen katkonaisen ja työläältä vaikuttavan hengityksen. Pian hän olikin kuollut, mutta en enää ollut paikalla sillä hetkellä.
Minä en osaa tehdä eroa eläimen ja ihmisen kuoleman välillä. Tunsin tuoloin selvästi, että jotain siitä supikoiranuorukaisesta poistui sen viimeisen hengenvedon mukana.
"Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta"
http://www.tiede.fi/artikkeli/62/kuoleman_raja_tiukka_mutta_hailyva
Ja vielä toinen...
"EEG ei ole luotettava etenkään lapsuusiässä, hypotermiassa tai intoksikaatiossa."
http://www.neurokirurgia.fi/fi/opetusmateriaali/aivokuolema/?id=30
on asioita joita ei ole kuin uskontojen opeissa, niitä on turha hakea reaalimaailmasta. Hengelliset asiat ovat uskonnollisia juttuja joita on alettu kutsua hengellisiksi kai koska se kuulostaa ylevämmältä kuin arkisemmat nimitykset. Me mietimme asioita - niin jumalisia kun sitä paljonko tilillä on loppukuussa rahaa - aivojemme toiminnan kautta. Toiminta on kemiallista ja sähköistä, käyrän voi itsekin nähdä jos joutuu tarkistuttamaan niin sanotusti päänsä. Aivovamma voi tyystin lopettaa tai muuttaa "hengellisyytemme" , eli se mikä meissä ajattelee ja on "minä ", tietoisuus, on omien korvien välissä. Vanhasta hepreasta sana "hengellinen"/ henkinen" puuttui kokonaan, se rustattiin vasta nykyhepreaan.
Aivoihin kohdistuneet vammat ovat olleet avainasemassa avartamassa neurologien ymmärrystä nimenomaan hengelliseksi kutsuttujen ilmöiden suhteen. En tiedä saisikohan minut ateistiksi medikalisoimalla?
ymmärtää ihmisen aivoitukset aivoperäisiksi, "hengellisiä" kokemuksiakin voidaan laboratoriossa haluttaessa tuottaa ärsyttämällä tiettyä kohtaa aivoissa. Jos loukkaat otsalohkosi kyllin pahasti luultavimmin annat piupaut hengellisyydelle, vaikka aiemmin olisit ollut kuinka "hengellinen" tyyppi hyvänsä. Vaimokin saattaisi tuntua turhakkeelta ja lapsistasikaan et enää paljon piittaisi. Tietyt tunteet ovat lähtöisin tuosta osasta aivoja, muuta kotia niillä ei ole, joten tuon kohdan vahingoittuminen muuttaa ihmisen persoonaa pysyvästi.
Muistelisin Ellen G. Whiten saanen kiven nimenomaan otsaansa ja sen jälkeen hän sai hengellisiä kokemuksia ja perusti adventtikirkon. Hänen kohdallaan ei siis tullut piut paut hengellisyydelle. Ehkä isku vain stimuloi hänen otsalohkoaan.
Tämä keissi on juurtunut mieleeni, Joseph Smithin kohdalla ei ole raportoitu mitään aivoihin nimenomaisesti kohdistunutta traumaa.
Viimeisin aivotutkimus Amerikassa on osoittanut hengellisyyden perityvyyden. Älä kysy lähteitä minulta, google ilmeisesti tietää.
http://www.scilogs.eu/en/blog/biology-of-religion/2009-05-21/religiosity-partly-inherited-by-genes
Tässä näkyy olevan juttua Whitesta enemmänkin:
www.ellenwhiteexposed.com/headinjury.htm