Ateistin hengelliset silmät ovat sidotut, ja siksi heiltä puuttuu ihmiselle ominainen usko anteeksiantoon ja armon Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä johtaa luonnollisesti siihen, ettei heillä ole paljoa varaa arvioida kysymyksiä Jumalan olemassaolosta tai Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuudesta.
Teillä ei paljoakaan varaa arvostella
Soterioloogikko
2124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
pahalle,en edes homolle Jeesukselle.
Jumalalla ei ole historiaa,hänhän ON!
Hehe hehe
Luulo ei ole tiedon väärti, tuntemus ei ole todiste, eikä usko ole tie ymmärrykseen. Se että te halveksutte ymmärryksen myötä syntyvää ja kasvavaa kongreettista tietoa on todellisuuden pakoa, pakenemista siltä mitä pelkäätte, siltä mille ette mahda mitään ja siltä mitä ette ymmärrä; näin te olette tehneet itsestänne oman pelkonne orjia. Sukellatte sokeasti uskoonne, hyvin heikkoon toivoon siitä että olisi olemassa jotain tätä maailmaa parempaa ja ryvette siinä kunnes hukutte siihen.
Minä olen katsonut aikoinaan maailmaa hengellisin silmin ja näin sen mitä niillä voi nähdä, mahdollisuuden, mitättömän pienen mahdollisuuden jonka oma pelkoni sai näyttämään suurelta, että olisi olemassa jokin olento joka ohjailee tätä kaikkea. Kun erosin kirkosta aloin tarkkailla maailmaa myös tietoisesti kaikin aistein, en enään vain noilla kapea-alaisilla hengellisillä silmillä, vaan koko aistieni, tunteideni ja ajatusteni kirjolla ja tajutessani ympäröivän todellisuuden painon, tajusin tuon yhden mitättömän mahdollisuuden todellisen mittakaavan tätä käsityskyvyn ylittävää massiivista todellisuutta vasten; se oli olematon!
Tämän tajuttuani tajusin myös että oma pelkoni ja epävarmuuteni oli osittain lähtöisin tuosta mahdollisuudesta johon olin koettanut tarrautua, pelosta ettei se olento voisi hyväksyä minua sellaisena kuin olen ja siksi en itse uskaltanut hyväksyä itseäni.
Tajuttuani tämän minä heitin uskoni tuohon tyhjään mahdollisuuteen kokonaan mielestäni ja kohtasin itseni sellaisena kuin olin.
Olin vapaa siitä orjuudesta, johon sinä ja kaltaisesi koetatte käännyttää meitä täällä uhkailemalla sillä mahdollisuudella kaiken takana piilevästä olennosta, jolle me emme kelpaa itsenämme. Houkuttelette meitä dogmiinne jota emme pysty mukaanne ymmärtämään tai arvostelemaan ellemme sulje mieltämme kaikelta muulta ja heittäydy sokeasti tuon dogmin alle ja perusta koko elämäämme siihen.
Vapauduin tuon dogmin ikeestä, oman pelkoni orjuudesta jo kerran, enkä enään koskaan aio sen heittämän varjon alle vajota.
Dogminne on minun silmissäni pelkoa kohdata todellisuus, olette kuin Platonin vertauskuvan luolaan kahlittuja orjia joille esineiden ja olentojen heittämät varjot ovat arvokkaampia ja todellisempia kuin esineet ja olennot itse, ei siis ihme että olen ateisti.