Olin viimeisilläni raskaana. Väsymys painoi paljon ja oli monta muistettavaa asiaa. Ratsastin lähes koko raskausajan kuitenkin päivittäin. Tällä kertaa ollessani hevosen selässä muistin yhtäkkiä että: ei hitto!!! Olen unohtanut hakea tytön koulusta!! Vilkaisin kelloa ja paniikki alkoi vallata minut kun huomasin hänen päässeen jo pari tuntia sitten.. Siltä istumalta hyppäsin selästä alas ja turkkasin hevosen varusteineen päivineen talliin. Kaasutin koululle niin nopeasti kuin mahdollista. Törttöilin vielä liikenteessä kun yritin katsoa josko ekaluokkalainen tyttöni hortoilisi jossain.
Saavuin koululle ja juoksin suoraan opettajien huoneeseen. Likavana näkyi kulkevan perässäni päästyäni perille. Siellä kliinin huoneen täytti paskan haju mutta enhän siinä tilanteessa siitä tietysti välittänyt vaan hengästyneenä selitin että olin unohtanut hakea tytön enkä löydä häntä mistään.
Muutama opettaja lähti heti mukaani etsimään, kyselimme toisilta opettajilta ja kiersimme iltapaiväkerhot. No kun tyttöä ei löydy soitan hätääntyneenä miehelleni että mitäs nyt tehdään? Hän kuuntelee rauhassa ja toteaa vaan että tuossahan tuo katsoo telkkaria.
Siis hä! Nyt mieleeni alkaa palautua kuinka ajoin autoa, hain hänet koulusta, jonka jälkeen otin pikku torkut ja lähdin sitten ratsastamaan... Hämmennyin niin etten oikein osannut sanoa mitään.. Siinä seisoin ison mahani kanssa opettajien edessä, ratsastushousujen napit ja vetoketjut vielä auki koska en mahtunut enään mihinkään vaatteisiin.
Opettajat olivat jännittyneinä seuranneet puhelua vierestä ja heidän ilmeet olivat mieleenpainuvat kun sitten totesin että: öööö.. tota tota.. Taisinkin viedä sen jo aikaisemmin kotiin.. Ja kyllä hävetti, onneksi ratsastuskypärän heitin sentään tallin nurkkaan, se kun vielä olis ollut päässä =)
Saavuin koululle ja juoksin suoraan opettajien huoneeseen. Likavana näkyi kulkevan perässäni päästyäni perille. Siellä kliinin huoneen täytti paskan haju mutta enhän siinä tilanteessa siitä tietysti välittänyt vaan hengästyneenä selitin että olin unohtanut hakea tytön enkä löydä häntä mistään.
Muutama opettaja lähti heti mukaani etsimään, kyselimme toisilta opettajilta ja kiersimme iltapaiväkerhot. No kun tyttöä ei löydy soitan hätääntyneenä miehelleni että mitäs nyt tehdään? Hän kuuntelee rauhassa ja toteaa vaan että tuossahan tuo katsoo telkkaria.
Siis hä! Nyt mieleeni alkaa palautua kuinka ajoin autoa, hain hänet koulusta, jonka jälkeen otin pikku torkut ja lähdin sitten ratsastamaan... Hämmennyin niin etten oikein osannut sanoa mitään.. Siinä seisoin ison mahani kanssa opettajien edessä, ratsastushousujen napit ja vetoketjut vielä auki koska en mahtunut enään mihinkään vaatteisiin.
Opettajat olivat jännittyneinä seuranneet puhelua vierestä ja heidän ilmeet olivat mieleenpainuvat kun sitten totesin että: öööö.. tota tota.. Taisinkin viedä sen jo aikaisemmin kotiin.. Ja kyllä hävetti, onneksi ratsastuskypärän heitin sentään tallin nurkkaan, se kun vielä olis ollut päässä =)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.