Lähetystarinani

Olen kirjoitellut tällaisen tekstin
omien kokemusteni pohjalta,
lähinnä ajatuksella josko se vaikka toisi jollekkin uusia ajatuksia tai ideoita toimintaansa:


No kato ensin mä hurahdin luterilaiseen uskoon ja jeesukseen, sit mä ajattelin, et tää on se ainoo oikee usko, jota mun on taivaaseen päästäkseni opetettava vääräuskoisille ja pakanoille vaikka kirveen avulla, jos eivät muuten usko. No mä lähdin sit lähetystyöhön viidakkoon ja etin käsiini sellasen oikeen tosi pakanallisen heimon. Ne kerto jotain vuosituhantisesta kulttuuristaan ja rauhallisesta rinnakkaiselosta luonnon ja luonnonhenkien kanssa, jolloin mä sanoin, et se on täyttä paskaa ja ne kaikki joutuis helvettiin asap, jos eivät muuta tapojaan ja ota jeesusta ja jumalaa ja ainoota oikeeta luterilaista uskontoo sellasina vastaan, ku mä sen niille tarjoon. Joutu siinä aika lailla käyttään painostusta, syyllistämistä ja hajota ja hallitse -taktiikka, joku vois sanoo, et henkistä väkivaltaa, mut mä sain kuitenki käännytettyä ne loppujenlopuks niinku mä halusin. Ne poltti aamenta huutaen entisen temppelinsä ja rikko pirstaleiks kallioon muinaiset palvontavälineensä. Mä muutin niiden uskomukset, tavat ja kulttuurin kertaheitolla ainooks oikeeks, ja kyllä mä olin tyytyväinen, kun ne alko rakentaa ainoolle oikeelle jumalalle kirkkoo, vaikka se tälläselle köyhälle heimolle tarkottikin sitä, et niille ei riittäny varoja muihin hankintoihin, edes ruokaan. No mä totesin, että syötte vaikka matoja sen puoli vuotta jumalanne nimissä, kunhan kirkko vaan tulee valmiiks, ne tyyty sit siihen. Mä jätin ne sit ainooseen oikeeseen uskoon, ja lähdin ettiin seuraavaa pelastusta kaipaavaa, näitä pakanoita ja vääräuskosiahan kato riittää.