tulla"...
Hämeenlinnan kanttori kirjoitti artikkelin (viimeisimmässä) Analogi-lehdessä.
Hän antaisi lapsille enemmän tilaa jumalanpalveluksissa.
Kirjoituksessaan naiskanttori toteaa:
...Miksi jotkut ihmiset eivät siedä lasten liikkumista tai ääntelyä kirkossa? Lomun mielestä
"tällaisten henkilöiden kannattaisi jäädä kuuntelemaan radiopalvelusta ja pyytää pappia joskus tuomaan ehtoollista kotiin, niinkuin sairaille tehdään. Tai ainakin tällaisten ihmiseten pitäisi katsoa peiliin ja miettiä, miksi he eivät keskity kirkossa rukoukseen, vaan etsivät koko ajan toisista ihmisistä arvostelemisen aihetta. Jos he sanovat, että eivät he voi keskittyä rukoukseen lapsien takia, niin kehoitan heitä rukoilemaan enemmän."
Hämeenlinnan kanttorilta aika kovaa tekstiä!
Lukijan kysymys: Mutta onko uskoni heikko, jos keskittymiseni rukoukseen häiriintyy lapsen/lasten kovan kiljunnan, mekastuksen ja kirkossa tapahtuvan kilpajuoksun takia?
Olenko ymmäärtänyt väärin jos totean, että Äitien tehtävänä on fyysisesti huolehtia pienistä lapsistaan, myös kirkossa. Jos äidilla on kontakti lapseensa ja hän on aidosti läsnä lapselle esim. puhumalla, etukäteen lapselle, käymällä läpi mahdollisia kirkossa syntyviä tilanteita. Näin voi ehkä rakentua ja vahvistua Äidin ja lapsen molemminpuolinen luottamus mahdollisiin syntyviin eri tilanteisiin, ja äidin tietenkin tulee aina ymmärtää myös itsensä ja lapsensa ympärillään olevat muut ihmiset. Siis pienten lasten äideiltä vaaditaa kirkossa "tilanneälyä eli huomiokykyä", on siis ymmärrettävä, milloin kirkossa menee överiksi lastensa kanssa. Usein kiukuttelevan lapsen kaappaaminen ja hetkeksi poistuminen esim eteiseen, siellä keskustellen tilanteesta lapsen kanssa saa ihmeitä aikaan?
Hämeenlinnan kanttori kirjoitti artikkelin (viimeisimmässä) Analogi-lehdessä.
Hän antaisi lapsille enemmän tilaa jumalanpalveluksissa.
Kirjoituksessaan naiskanttori toteaa:
...Miksi jotkut ihmiset eivät siedä lasten liikkumista tai ääntelyä kirkossa? Lomun mielestä
"tällaisten henkilöiden kannattaisi jäädä kuuntelemaan radiopalvelusta ja pyytää pappia joskus tuomaan ehtoollista kotiin, niinkuin sairaille tehdään. Tai ainakin tällaisten ihmiseten pitäisi katsoa peiliin ja miettiä, miksi he eivät keskity kirkossa rukoukseen, vaan etsivät koko ajan toisista ihmisistä arvostelemisen aihetta. Jos he sanovat, että eivät he voi keskittyä rukoukseen lapsien takia, niin kehoitan heitä rukoilemaan enemmän."
Hämeenlinnan kanttorilta aika kovaa tekstiä!
Lukijan kysymys: Mutta onko uskoni heikko, jos keskittymiseni rukoukseen häiriintyy lapsen/lasten kovan kiljunnan, mekastuksen ja kirkossa tapahtuvan kilpajuoksun takia?
Olenko ymmäärtänyt väärin jos totean, että Äitien tehtävänä on fyysisesti huolehtia pienistä lapsistaan, myös kirkossa. Jos äidilla on kontakti lapseensa ja hän on aidosti läsnä lapselle esim. puhumalla, etukäteen lapselle, käymällä läpi mahdollisia kirkossa syntyviä tilanteita. Näin voi ehkä rakentua ja vahvistua Äidin ja lapsen molemminpuolinen luottamus mahdollisiin syntyviin eri tilanteisiin, ja äidin tietenkin tulee aina ymmärtää myös itsensä ja lapsensa ympärillään olevat muut ihmiset. Siis pienten lasten äideiltä vaaditaa kirkossa "tilanneälyä eli huomiokykyä", on siis ymmärrettävä, milloin kirkossa menee överiksi lastensa kanssa. Usein kiukuttelevan lapsen kaappaaminen ja hetkeksi poistuminen esim eteiseen, siellä keskustellen tilanteesta lapsen kanssa saa ihmeitä aikaan?
Vastaukset 43
Vanhimmat
No mutta tässä on taas esillä tämä luterilainen käsitys kunnon ihmisen normin täyttämisestä. Kunnon ihmisen lapset eivä kuulu, he ainoastaan näkyvät.
Kukaan tavan lapsi ei jaksa olla hiljaa kahtatuntia. Ei Jeesuskaan ollut mallilapsi aikoinaan. Pikemminkin kauhukakara.
Asenteenne kielii vieraantumisesta. Kiitos kanttorille kirjoituksesta!
ei lapsen tarvitsekaan olla kirkossa. Toinen vanhemmista, Äiti, kummit, isovanhemmat voivat poikkeuksellisesti silloin tällöin tulla lapsen kanssa kirkkoon esim. niin, että ehtoolliselle hyvin lapsen kanssa ennättää, - jos on tarkoitus siihen osallistua. Näin lasta ikäänkuin opetetaan vähissä erissä? En tiedä, mutta kaksi tuntia kuulostaa aika pitkältä lapsen kanssa?
Onko tämä kanttori käännynnäinen? Ortodoksilapset ovat aina kasvatettu käyttäytymään hyvin kirkossa ja kunnioitetaan niitä, jotka ovat tulleet osallistumaan Jumalanpalvelukseen. Sen tietävät he, ketkä ovat olleet ortodoksilapsia. Kanttorin kirjoitus on tyypillisen luterilaisen, joka haluaa suvaita kaiken, myös lasten huonon käyttäytymisen. Kaikki pitäisi olla sallittua ja kaikki saisivat käyttäytyä miten haluavat toisista välittämättä. Käytöstapojen opettaminen on muualla maailmassa sivistynyttä ja juuri perinteen ja tapojen siirtyminen on rakkautta jota vanhemmat lapsilleen antavat.
Todella törppö kirjoitus kanttorilta. Kaikenlaisia seurakuntiin nykyään palkataan ja annetaan niiden laukoa sivistymättömyyksiään. Hyvä tietysti, että asiasta keskustellaan, koska kirkoissa todellakin on näitä häirikkölapsia epäonnistuneine vanhempineen. Kyllä! Vanhemmat, joilla ei ole minkäänlaista auktoriteettia lapsiinsa ovat mielestäni epäonnistuneet! Mitä tuollaisista lapsista kasvaa?
Kanttori voisi itse palata luterilaisuuteensa!
Niistä tulee varmaankin niitä jotka "ottavat sakramentteja vastaan veneen alla, vankilassa tai Suopursussa".
Mene itse sivistymään luostareihin!
kirkkoon liittynyt ja sitä paitsi sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa vaikka olisikin. Shame on you!
Piispamme Ambrosius ei pidä lapsista. Hän ei kertakaikkiaan ymmärrä lapsen ideaa. No tuskin hän lapsia kirkosta pois ajaa.
Perinteisesti mummoillakin on ollut ankara kasvatus ja vapaat lapset ahdistavat heitä. Siis heissä asuva lapsi ahdistuu.
Kiitos kanttorille että otti asian julkiseen käsittelyyn!
Samaa mieltä olen. Lapset on opetettava pienestä pitäen käyttäytymään.
MP:n kirkoissa ei lasten riekkumista näe. Lapsia siellä on, mutta käytöstavat ovat toiset huomioon ottavat. Samoin Kreikassa osataan ja muissa Välimeren maissa.
Kyse ei varmaankaan ole siitä, pitääkö lapsista vai ei. Enemmänkin kyse, pitääkö lasten vanhempien kasvatustavasta vai ei. Kaikkien mielestä kasvatus ilman rajoja ei ole hyväksi lapsille.
Noissa maissa ruumiillinen kuritus on sallittua. tarkoittaako että kehitysvammaiset, adhd, ja muut vilkkaat lapset pitäisi ohjata ulos?
kasvattavat lapsiaan ns. hyvin! Enimmäkseen ovat tyystin kasvattamattomia, eli juuri näitä mekastajia ja juoksijoita. Onneksi on vastapainoksi muutamia äitejä - ja isiäkin - jotka osaavat opettaa lapsilleen kauniin kirkkokäyttäytymisen, heille kiitos, sillä näist lapsista kasvaa myös muutenkin muut ihmiset huomioon ottavia!
että sellaiset äidit ja isät, jotka pitävät suurinta meteliä siitä että "sallikaa lasten tulla ja olla" ovat niitä, joiden pikku nikopetterit ja jessicamariat heittäytyvät kaupassa karkkitiskin kohdalla lattialle jos ei karkkia osteta yms.
Kun nämä äidit ja isät ensin opettaisivat lapsilleen mitä tarkoittaa "ei". Ja että kun äiti tai isä sanoo niin on toteltava. Mutta kun ei... ei voi kun pikku nikopetterille tulee traumoja jos sitä kieltää...
Onko se hyvä että koko kirkko raikuu siitä huudota, analogit ja muut heiluvat kaatuako vai ei ja sitten (yleensä) äiti käy hakemassa sen tenavan juuri ennenkuin se ehtii alttariin. Ja sama näytelmä kahden minuutin kuluttua. Ja taas kahden..
Kyllä niitä lapsia voi opastaa olemaan hiljaa. Olen nähnyt sellaisenkin perheen, jossa lapset istuivat hiljaa ja kiltisti äitinsä jalkojen juuressa liturgiassa. Lähes koko ajan.
koko liturgian, en nyt muista tulivatko 5 vai 10 min myöhässä ja lähtivätkö aiemmin vai ei, pointti oli siinä että he olivat hiljaa sen ajan kun kirkossa olivat.
Eiköhän kyseessä ole vallankäytöstä. Nimittäin lasten kautta isketään arkaan kohtaan äideissä ja isissä. Elikä kyse on oman egon kiillotuksesta. Erityisesti naiset ovat hyviä tässä.
Kanttori kirjoitti ihan asiaa - tavallaan.
Olen nähnyt joidenkin ihmisten mulkoilevan esim. pikkuvauvoja, jotka parkuvat ja joita vanhemmat jo vievät ulos kirkosta! Eli vanhemmat toimivat oikein: vievät kovaa itkevän lapsen pois - ja saavat mulkaisut palkakseen. Ei kovin kiva. Valitettavasti ihan heti ei nimittäin vauvaa saa kirkosta pois, kirkkosalista poistuminen voi viedä n. puoli minuuttia, joten sen aikaa täytyy vain kestää sitä kiljuntaa.
Lapset saavat kuulua ja näkyä, mutta vanhempien velvollisuus on myös opettaa lapsille jotain kirkon pyhyydestä. Pyhässä paikassa ei leikitä meluisia leikkejä, ei juosta kilpajuoksua eikä tahallaan häiritä toisia.
Leikki-ikäisen kanssa n. 2 tunnin liturgia on hyvin pitkä aika. Ainakin meidän srk:ssa näkee sellaista, että pienten lasten vanhemmat tulevat lapsineen ehtoollisajan lähestyessä ja ovat sitten siitä asti loppuun. Näin jaksavat vanhemmat paremmin ja lasten pinnaa ei suotta venytetä liikaa.
Kyllä me kaikki kirkkoon mahdumme, niin vauvat kuin vaaritkin, mutta pitäisi yrittää aina ymmärtää sitä toisinkin ajattelevan näkökantaa. Pienten lasten vanhempi pahastuu jos ei koe olevansa lapsen kanssa tervetullut, mutta toisaalta ne lasten läsnäoloa paheksuvat ovat saattaneet tulla sellaiseksi todella huonojen kokemusten kautta.
omasta rukouselämästäsi, jos muut ärsyttävät sinua. Kyllä niitä syyllisiä omaan huonoon rukoukseen keskittymiseen on helppo löytää. Mikäli kyseessä ei ole lapsi, niin joku toinen kirkossakävijä tai palveluksen toimittaja tai kuoro tai vahatahra matossa tai mikä tahansa asia voi viedä huomion rukouksesta, jos vain antaa itselleen siihen luvan. Ota häiriötekijät nöyryyden kouluna, niin opit muutakin kuin vanhempien syyllistämistä. Jos aikuiset eivät osaa käyttäytyä kirkossaKAAN ihmisiksi, miten sitä voi edellyttää lapsilta?
No jo on kovaa tekstiä kanttorilta... Ja todella aiheellista! Hyvä kanttori!
Jostain se lastenkin kirkossa käymisen taito on aloitettava, itsellä jo viisi lasta, eikä ole aina ollut helppoa.
Mutta nyt katselen tyytyväisenä varsinkin vanhimpia lapsia jotka lähtevät kirkkoon ilman suurempaa patistelua vaikka teini-iässä ovatkin. Mutta on tosiaan vaatinut kärsivällisyyttä.. Mutta kommenteista huolimatta olen heitä kirkkoon tuonut ja vähitellen opettanut käyttäytymään. Ei voi olla valmis pelkän neuvon varassa ja kaksi tuntia on lapselle pitkä aika.
Kanttori nyt vaan ei voi tulla kesken liturgian lastensa kanssa kirkkoon. Eikä hänellä aina voi olla kummia, isovanhempia tai muita sukulaisia tai tuttavia auttamassa lasten kanssa. Hyvä että jaksaa kaikesta huolimatta tuoda lapsensa kirkkoon ja kasvattaa lapsensa seurakunnan yhteyteen. Näissä tilanteissa hyvinkin voisimme auttaa ja katsoa hänenkin lastensa perään eikä vain paheksua ja puhua pahaa! Osoittaa oikean kristillisen lähimmäisen rakkauden ja auttaa apua tarvitsevaa. Kanttorin on aika vaikea lähteä kuoronsa luota lastaan paimentamaan. Me voimme auttaa siinä asiassa.
Jos seurakunnan kanttori ja pappi ei tuo lapsiaan kirkkoon niin kuka sitten??? Sopii kysyä?
Ja voihan olla niinkin että kanttorin mies on samaan aikaan pappina toimittamassa palvelusta, tai hänellä ei ole puolisoa, eronnut, leski tms. sitä suuremmalla syyllä hän tarvitsee lähimmäistensä auttavaa kättä jotta voi kuitenkin lapsensa tuoda kirkkoon!!
Ja lapsissa on kuitenkin seurakuntamme tulevaisuus, jos he jo lapsena kokevat etteivät ole tervetulleita niin tuskinpa aikuisenakaan tulevat.. Siitä olen hyvilläni että omat lapseni tulevat vieläkin. Kiitos, että olen saanut voimia vaikka ei se aina ole ollut helppoa suvaitsemattomista katseista huolimatta. Mutta onneksi on aina joukossa niitä ihania "kirkkomummoja" joilta saa voimaa kun he ihastelevat sitä lapsi on tuotu kirkkoon!
Kaikki vanhemmat jaksakaa ja tuokaa lapsenne kirkkoon ilkeistä puheista huolimatta. Toki lapsia pitää opettaa käyttäytymään ja sen oppii parhaiten oikeassa ympäristössä, lempeästi opastaen ja kärsivällisesti.
Isänä ihmettelen sitäkin lasta joka istuu hiljaa paikallaan koko liturgian ajan. Ei sekään ole normaalia lapsen käytöstä, edes kirkossa! Ennemmin eläväinen lapsi kutakuinkin vapaaehtoisesti kirkossa kuin alistettuna ja pakotettuna!
"Isänä ihmettelen sitäkin lasta joka istuu hiljaa paikallaan koko liturgian ajan. Ei sekään ole normaalia lapsen käytöstä, edes kirkossa!"
Mitähän jos et ihan noin kärkkäästi olisi määrittelemässä normaalia ja epänormaalia? Vaikka tiedänhän minä, että isät ja etenkin äidit ovat suuria asiantuntijoita mitä tulee lapsiin ja heidän käytökseensä - siinä jäävät psykiatrit, opettajat ja terveydenhoitajat toiseksi!
miten kuoroon ilmaantuu kesken palveluksen ilmeisesti kuitenkin kuorolaisia, joilla on jo valmiiksi huutavia lapsia parikin mukanaan. Siinä sitten yrittävät laulaa sen huudon ja juoksun keskellä, kun isä ja äiti juoksee välillä laulamasta lasten perässä kun pyrkivät alttariin! Ei ole sekään järkevää, että sinne kuoron sekaan tuodaan levottomia lapsia, vanhemmat voisivat vaikka jääd kirkkosalin puolelle lapsinensam vaikka ei se huuto ja parku sielläkään kivaa ole kun ei kuulemitä pappi sanoo ja kuoro laulaa, huumoria sitten siitä!
Mik on tämä pauhina täällä? Homot, lapset ja tietyt naiset pois kirkoista? On todella kovat voimat liikkeellä! Onko tässä takana jotain vielä pahempaa?
käyttäytyvät huonosti ja meluavat, aiheuttavat häiriötä Jumalan palvelukseen, pois kirkosta, koska he eivät palvele Jumalaa vaan itsekkäästi itseänsä; kaikki mulle heti nyt ja just niin kun minä haluan!!
Taidat itse olla itsekäs. miksi nämä lapset nyt ovat sinulle niin kiusallisia kirkossa(kin)?
tietää ainakin yhden kuoron jossa kuoroaitiossa on laulava äiti ja äidin mies isi, joka on olevinaan hoitamassa lasta äidin vieressä, mut sitten kuitenkin ne juoksee molemmat sen lapsen perässä pitkin kirkkoa... se on aika hauskan näköistä ja ihmettelen kanttoria et miten se pysyy kaavassa, on meinaan välillä aika kuhina kuoroaitiossa.
Toisilla on lapset kavatettu toisilla ei.. jotkut eivät vain tajua miten lapsia pitää kasvattaa ja eivät itse korvaansakaan lotkauta komentaakseen.Meneppäs komentamaan toisen lapsia.. siitähän se skandaali syntyisi.. ties minkä syytteen saisi peräänsä...
Vietkö itse lapset töihin mukaan, kun ei ehkä ole kummia, isovanhempia tai sukulaisia hoitamaan?? Kanttori on paitsi kuuliaisuustehtävässä, myös kirkon PALKKAtyössä (ainakin ko. artikkelin kirjoittanut kanttori). Muutkin joutuvat järjestämään lastensa hoidon oman työn ajaksi, eikäse kellekään ole ilmaista. Kirkon työssä on etuna, että hoidon voi haliutessaan järjestää oman työn yhteyteen.
Mitäs sitten, jos kanttorin lapsi (tai lapsenlapsi!!!) seikkailee ilman hoitoa ja valvontaa ympäri kirkkoa... eräs diakoni (ei Hämeenlinnasta) kertoi, että on useamman kerran kesken suuren saaton, kalkkia näkökentän edessä kantaessaan, meinannut kompastua yhteen ja samaan lapseen. Juuri siihen, jonka kanttori on tunut mukanaan töihinsä. PALKKAtöihinsä.
Et silleen.
Kerron vielä surullisen esimerkin kanttoreista ja lastenhoidosta....
Eräänä kesänä, eräällä hautausmaalla (ei Hämeenlinnassa) kulki ohitseni pöyristyttävä näky.
Hautajaissaatto oli matkalla haudalle, etunenässä tavan mukaan kanttori ja kai pari laulajaa. Hämmästyttävää oli mieskanttorin käytös (käsittääkseni ko. henkilö oli silloin kuukausipalkkaisena sijaisena paikallisen ort. seurakunnan kanttorina).
Noniin, ei se vielä mitään, että herra kanttori oli pukeutunut puna-valko-suurikukkaiseen, lyhythihaisen kesäpaitaan. Mutta hän kulki seurueen edellä oudosti vääntyneenä selkä menosuuntaan ja huitoi niille parille laulajalle näyttävästi. Asento selittyi sillä, että hän samalla työnsi vauvaansa edellä lastenrattaissa. Kauheuden kruunasi se, että isompi lapsi (ehkä n. 3 v.) kulki mukana rattaiden aisasta kiinni roikkuen.'
En tuntenut vainajaa enkä seurueen jäseniä. Todennäköistä kuitenkin on, että kaikki eivät suinkaan olleet perillä ortodoksisen kirkon ja sen seurakuntien karsivalistisesta jopa kornista puolesta.
Olisipa lepset vielä pieniä, niin ottaisin mukaan omaan työhön yleisönpalveluun. Siinä pyörisivät jaloissa - kuinka paljon säästyisikään hoitomaksuissa!
Tänään tuli radiosta liturgia Jyväskylästä ja oli ilo kuulla kun lasten enkelikuoro lauloi Isä meidän rukouksen.
Ainut ilo?
Jos käyt venäläispalveluksissa, hyvin harvoin näet huonosti käyttäytyviä lapsia. Kaikki ei ole sallittua lapsillekaan eikä se ole normaalia että lapsi riehuu kuin villieläin. Ei kuitenkaan ole lapsen vika, jos hän ei osaa käyttäytyä, harmi, ettei vanhempia voida lähettää koulutukseen.
Kyllä minä voin jäädä kirkosta pois kun en jaksa kaiken työstressin päälle katsoa juoksurataleikkejä ja huutelua. Käykööt kirkossa siis jatkossa vain psyykkisesti sairaat vanhemmat lapsineen.
on lapsille leikkihuone erikseen, vanhemmat vievät heidät sinne, jos lapset alkavat väsyä. Tai piirtelevät seinustalla hiljakseen, siis lapset:).
siis Suomessa ihmisten nimittelyä ja leimaamista pidetään kunnianloukkauksena.
Opettelepa maan tavat.
Lomu nimitteli lapsista valittajia sairaiksi, joiden tulee pysyä kotona. Kirjota hänelle
Minusta tämä keskustelu on saanut kummalliset ulottuvuudet. Eikö tätäkin voisi hoitaa seurakunnan sisäisenä asiana.
En usko että edellämainittu asia on ainoastaan Hämeenlinnan ongelma.
Luinpa minäkin tuon Lomun tekstin Analogista. Hän kertoo, että ne lapset, jotka ovat motorisesti vilkkaampia kuin muut, ovat niitä hiljaisia fiksumpia. Mihinkähän tutkimukseen tämä perustuu?
Lisäksi hän puhuu mummobyrokratiasta. Mummo on mummo ja byrokratia virkavaltaisuutta, mutta mitä on mummobyrokratia? Mummot tässä leimataan. Kokemukseni on, että juuri mummot ovat suvaitsevaisimpia. He ihailevat pikkuisia ja kaivelevat käsilaukuistaan karkkeja.
Outo juttu.
Haiskahtaa kanttoriin kohdistuvalta ajojahdilta.
on nimitellyt? Vastaa oikeisiin viesteihin, minä vain kerroin, miten muualla toimitaan, en nimitellyt ketään.
Ja tylsintä on vetää esiin tuo mieleltään sairas - kortti. Lomun mukaan kirkossa kävijät siis ovat psyykkisesti sairaita kun eivät siedä hänen nähtävästi lahjakkaita mekastavia lapsiaan. Ketähän sinne kirkkoon lopulta huolitaan? Mitä lie Jeesus olisi sanonut huonosti käyttäytyvistä lapsista... Ja tällä en tarkoita, etteivätkö monetkin lapset osaisi käyttäytyä, kaikki valitettavasti eivät kuitenkaan osaa.
uudesta avioliitosta olevat lapsukaiset, sillä hänen kaksi vanhinta tytärtään käyttäytyvät AINA esimerkillisen kauniisti käydessään Tampereen kirkossa isänsä tai isoäitinsä kanssa! Älkää siis leimatko hänenkään kaikkia lapsiaan!
Hoitaisi kanttori vain omat asiansa eikä julkisesti loukkaisi seurakuntalaisia. Törkeää käytöstä! Todellakin nämä maksavat hänelle palkan kirkollisveron kautta, joita hän julkisesti arvostelee. Kiittämätönkin kaiken lisäksi. hän on varmaan saanut lapsena juosta ja kirkua kirkossa.
Vaikka seurakunta maksaisi palkan, on kuitenkin sanan ja olemisen vapaus. Näitä valittajia on joka seurakunnassa. Omassani yksi eukko valittaa tämän tästä miksi lehtori ei sano päivää, vaikka palkka maksetaan. En minäkään sanoisi jos tuo kaksinaama ihminen tervehtisi. On vaikeaa olla yhteisössä. Erityisesti jos olet silmätikku.
En enää ihmettele jos papit alkavat ryypätä tai oireilla muuten, sillä kamalaa näyttää olevan.
ei tuollainen käytös tulisi kyseeseen yksityisen yrityksen työntekijältä. seurakuntalaisethan ovat asiakkaita ja kanttori on meidän palvelija. pitäköön mölyt mahassaan vaan ja purkoon huultaan, jos asiakkaat ärsyttävät. asiakkaat valitsevat jaloillaan nykyään aika herkästi. valinnanvaraakin löytyy sitten esim mp:stä.
en ainakaan itse ole ollut koskaan sellaisessa työpaikassa, jossa olisi sopivaa arvostella asiakkaita. normaali älyiselle ihmiselle tuollainen lienee itsestään selvää. yksityishenkilönä mielipiteitä voi esittää, mutta ne eivät voi liittyä työhön. tuossa kohtaa olisi jo potkujen paikka hyvässä ja toimivassa yrityksessä.
tämä oli vertaus enkä tarkoita että kirkko olisi bisneslaitos. työntekijöillä vaan on samat säännöt kaikissa palvelualan työpaikoissa.
Seurakuntalaisillakin on käyttäytymissäännöt. Ortodokseilla näyttää olevan erittäin ahdasmielistä yhteisöllisyyttä. Olen ollut pari vuotta yhteisöni ulkopuolella ja alkanut nähdä selvemmin yhteisön toimintatapoja. En usko että enää haluan kuulua ytimeen seurakunnassa.
Minusta kanttori uskalsi rohkeasti tarttua aiheeseen, josta täytyy keskustella enemmänkin. Ei niinkään henkilötasolla, vaan yleisellä tasolla.
Seurakunnissa suhtaudutaan aina tunteenomaisesti ihan joka asiaan. Työyhteisön kehittämisen kannalta
on tärkeätä tuoda asioita näkyville.
Lomun mielestä
"tällaisten henkilöiden kannattaisi jäädä kuuntelemaan radiopalvelusta ja pyytää pappia joskus tuomaan ehtoollista kotiin, niinkuin sairaille tehdään. Tai ainakin tällaisten ihmiseten pitäisi katsoa peiliin ja miettiä, miksi he eivät keskity kirkossa rukoukseen, vaan etsivät koko ajan toisista ihmisistä arvostelemisen aihetta. Jos he sanovat, että eivät he voi keskittyä rukoukseen lapsien takia, niin kehoitan heitä rukoilemaan enemmän."
Vaikea kuvitella, että kukaan etsimällä etsii moitittavaa. Uskon, että suurin osa myös tykkää kun lapsia on kirkossa. Jonkinlaiset käytöstavat pitää kumminkin olla, sekä lapsilla että aikuisilla. Ei muissakaan sivistysmaissa (Suomi ei taida näihin kuulua) lapset riehu kirkossa eikä muuallakaan. Jotain on tosi pahasti pielessä nykyvanhemmuudessa ja se näkyy kaikin tavoin kyllä myös päiväkodeissa ja kouluissa.