Maailman 500 rikkainta pitää hallussaan 50 % maailman varallisuudesta. Toinen puoli jakautuu sitten meille lopuille 6,7 miljardille ihmiselle. Maailman kolmella rikkaimmalla ihmisellä on yhtä paljon varallisuutta kuin maailman 600 miljoonalla köyhimmällä. Vertailun vuoksi: EU:ssa on n. 500 miljoonaa asukasta.
Maailmassa kuolee joka neljäs sekunti lapsi aliravitsemukseen. Globaali kapitalismi on kasvattanut eriarvoisuutta, lisännyt köyhyyttä kehitysmaissa sekä slummiutumista kehittyneempien maiden suurkaupungeissa.
Nykyisen finanssikriisin ja laman ovat aiheuttaneet Yhdysvaltalaiset pankkiirit, jotka yhä suurempien bonuksien ja optioiden toivossa ryhtyivät myymään riskialttiita asuntolainoja eteenpäin uusina finanssituotteina. Tästä muodostui lopulta eräänlainen pyramidihuijaus, jonka laskua nyt maksamme.
Laskun maksavat, kuten kapitalismissa aina, tavalliset työtätekevät, opiskelijat ja eläkeläiset. Keinottelijoiden huijauksesta aiheutuneen laskun maksavat tavalliset veronmaksajat. Veronmaksajien rahoilla pelastetaan samoja pankkeja, jotka syyllistyivät ahneuteen ja aiheuttivat nykyisen kriisin.
Meillä kunnat ajetaan ahdinkoon kriisin varjolla. Pankeille ja yrityksille kyllä riittää elvytysrahaa, mutta julkista sektoria ajetaan kriisin verukkeella entisestään alas. Näin siitä huolimatta, että tehokkainta elvytystä olisi tukea kuntia ja julkisia investointeja.
Suuryhtiöiden johtajat nauttivat tulospalkkioistaan ja supereläkkeistään samaan aikaan kun leipäjonot pitenevät. Samaiset, kannattavat ja voittoa tuottavat yhtiöt potkivat työntekijöitään säälimättä kilometritehtaalle. Omistajille maksettavista osingoista kun ei voida tinkiä - näiden verenimijöiden on saatava päivittäinen annoksensa riippumatta lamasta tai vallitsevasta taloustilanteesta.
Kapitalismi kuitenkin - onneksi - vetelee viimeisiään. Tästä kriisistä se ei selviä. Sillä on elinaikaa korkeintaan 5-15 vuotta. Kannattaa valmistautua toisenlaiseen aikaan jo ajoissa. Latinalaisessa Amerikassa on jo aloitettu uusi aikakausi, eikä maailman johtava kapitalistinen suurvalta voi asialle yhtään mitään.
Maailmassa kuolee joka neljäs sekunti lapsi aliravitsemukseen. Globaali kapitalismi on kasvattanut eriarvoisuutta, lisännyt köyhyyttä kehitysmaissa sekä slummiutumista kehittyneempien maiden suurkaupungeissa.
Nykyisen finanssikriisin ja laman ovat aiheuttaneet Yhdysvaltalaiset pankkiirit, jotka yhä suurempien bonuksien ja optioiden toivossa ryhtyivät myymään riskialttiita asuntolainoja eteenpäin uusina finanssituotteina. Tästä muodostui lopulta eräänlainen pyramidihuijaus, jonka laskua nyt maksamme.
Laskun maksavat, kuten kapitalismissa aina, tavalliset työtätekevät, opiskelijat ja eläkeläiset. Keinottelijoiden huijauksesta aiheutuneen laskun maksavat tavalliset veronmaksajat. Veronmaksajien rahoilla pelastetaan samoja pankkeja, jotka syyllistyivät ahneuteen ja aiheuttivat nykyisen kriisin.
Meillä kunnat ajetaan ahdinkoon kriisin varjolla. Pankeille ja yrityksille kyllä riittää elvytysrahaa, mutta julkista sektoria ajetaan kriisin verukkeella entisestään alas. Näin siitä huolimatta, että tehokkainta elvytystä olisi tukea kuntia ja julkisia investointeja.
Suuryhtiöiden johtajat nauttivat tulospalkkioistaan ja supereläkkeistään samaan aikaan kun leipäjonot pitenevät. Samaiset, kannattavat ja voittoa tuottavat yhtiöt potkivat työntekijöitään säälimättä kilometritehtaalle. Omistajille maksettavista osingoista kun ei voida tinkiä - näiden verenimijöiden on saatava päivittäinen annoksensa riippumatta lamasta tai vallitsevasta taloustilanteesta.
Kapitalismi kuitenkin - onneksi - vetelee viimeisiään. Tästä kriisistä se ei selviä. Sillä on elinaikaa korkeintaan 5-15 vuotta. Kannattaa valmistautua toisenlaiseen aikaan jo ajoissa. Latinalaisessa Amerikassa on jo aloitettu uusi aikakausi, eikä maailman johtava kapitalistinen suurvalta voi asialle yhtään mitään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei enää palaa, vaikka kuinka yrität, 63v eläkeläinen.
Tiedoksi muuten; olit turha ukko jo 70-luvulla.
Suomessa vieraili hiljattain globalisaatiokritiikin isänä tunnettu yhdysvaltalainen Immanuel Wallerstein. Alunperin sosiologina ja kehitysmaatutkijana aloittanut 77-vuotias Wallerstein esitti jo 1970-luvulla maailmanjärjestelmä-ideansa.
Ajatuksena on tarkastella koko maailmaa yhtenäisenä järjestelmänä, jota tulee lähestyä talouden kautta, koska kaikki sen osat ovat toistensa kanssa tekemisissä tavaranvaihdon, kaupan välityksellä. Näin järjestelmän eri osat saavat erilaisia rooleja suhteessa toisiinsa, syntyy keskusta ja sille alisteiset periferia ja semiperiferia.
Järjestelmän sisäiset taloudelliset suhteet järjestyvät historiallisen kapitalismin logiikan mukaan, jonka keskeisenä ja lopulta ainoana käyttövoimana on pääomien kasaaminen ja voittojen tuottaminen keskukselle. Tämä tapahtuu perifeerisempiä alueita riistämällä.
Ns. sosialistiset taloudet eivät wallersteinilaisittain ajatellen olleet kapitalismille mikään "vaihtoehto", vaan ne olivat vain systeemin perifeerisiä ja puoliperifeerisiä osia.
Wallersteinin tämänhetkinen ennuste koskee kapitalismin nykyistä kriisiä, joka on edellisistä poikkeava siinä mielessä, että se on lopullinen. Kapitalismi on tiensä päässä, koska maailmasta yksinkertaisesti loppuvat raaka-aineet ja halpa työvoima. Samalla Yhdysvaltain aiemmin kiistaton sekä taloudellinen että sotilaallinen johtoasema maailmassa alkaa olla mennyttä. Seuraavat 50 vuotta tulevat olemaan "kaoottisia".
Mitä sitten kapitalismin jälkeen? Wallerstein laskee paljon globalisaatiokriittisen kansalaisyhteiskunnan varaan, käytännön tasolla tapahtuvaan toimintaan - ihmisten on "kysyttävä mitä he todella haluavat". On myös aivan mahdollista sekin, että seuraava maailmanjärjestys on jokin totalitarismin muoto.
Amerikkalaisena Wallerstein osaa esittää monimutkaiset teoreettiset krumeluurit maallikolle ymmärrettävässä muodossa ja iskevään asuun paketoituna. Hän ei myöskään pelkää heittää keskusteltavaksi suurta ja kokonaisvaltaista teoriaa asioiden jamasta. Tämä tuntuu toisaalta-toisaalta-tutkijoiden yleisvarovaan tarinointiin verrattuna virkistävältä.
Mitä Wallersteinin vierailua ja hänen ajatuksiaan tähdellisempiin poliittisiin uutisiin taas tulee, voidaan viitata toisen kapitalismin tutkijan, kirjailija William Burroughsin vuonna 1959 ilmestyneeseen teokseen Alaston lounas. Kirjassaan Burroughs esitti oman ennusteensa kansallisvaltioiden poliittisten instituutioiden kehityssuunnasta. Hänen teoksessaan käyttämänsä termi presidentti voidaan aivan hyvin korvata jollakin toisella valtiollisen toimeenpanevan elimen nimityksellä, sen tilalla voi esimerkiksi ajatella olevan valtioneuvoston jäsen:
"Presidentin virkaan pakotetaan aina joku erityisen tökerö ja epäsuosittu kansalainen. Presidentiksi joutuminen on suurin onnettomuus ja häpeä mikä saarelaista voi kohdata. Nöyryytykset ja häväistykset ovat niin armottomia että harvat Presidentit kestävät virkakautensa loppuun asti, tavallisesti he kuolevat henkisesti murtuneina vuoden tai parin päästä. Ekspeditööri oli kerran valittu Presidentiksi ja hän oli palvellut täydet viisi vuotta. Heti perään hän oli muuttanut nimensä ja muovailuttanut kasvonsa uudelleen plastiikkaleikkauksella niin että hänen suuren häpeänsä muistokin olisi häipynyt."
sty ty 5yu 5y y 5y
tdysty sey su su
tres u seu setu steui s6ti
ghsyu susu s
hfj dj
Taloustaantuman jäljet näkyvät yhä pahemmin Yhdysvalloissa, vaikka viralliset talousluvut osoittavat lieviä nousun merkkejä. Väestönlaskennasta tihkuneiden ennakkotietojen mukaan köyhäksi luoteltujen määrä kasvoi räjähdysmäisesti viime vuoden aikana.
Washington Post -lehden saamien tietojen mukaan köyhien määrä olisi noussut 13,2 prosentista jopa 15 prosenttiin. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että 45 miljoonaa amerikkalaista eli joka seitsemäs olisi viime vuonna luokiteltu köyhäksi.
Yhdysvaltain hallinto asetti köyhyysrajaksi nelihenkisen perheen vuosiansioille 22 025 dollaria.
Nousu on rajuin vuosittainen hyppäys sen jälkeen, kun tilastoja alettiin pitää vuonna 1959. Pahimmassa jamassa ovat odotetusti vähemmistöt, erityisesti mustaihoiset ja latinot, joista myös moni on työttömänä.
Köyhyystilasto julkistetaan virallisesti huomenna.
Kapitalismi talousjärjestelmänä vetelee jo viimeisiä henkäyksiään kautta mapallon. Kapitalismi on tullut tiensä päähän. Edessä on kahlitun kapitalismin ja aisoihin pannun markkinavoimain ohdakkeinen tie. Tähän on suurin tekijä unionisoidut talousmahdit globaaleilla markkinoilla jos näin ei menetellä protektionismi tuhoaa maailmanmarkkinat ja edessä on täystuho maailmantalouteen käytännössä sotien johdosta maailmanloppu ydinasehyökäyksineen.
Jos tämä maapallomme ja ihmiskunta aiotaan pelastaa, meidän on äkkiä tehtävä jotain ja se jotain on kitkeä kapitalismi - tuo vaarallinen syöpä juurineen maapallolta.
Katsoitteko viikolla kun tuli ohjelma Vietnamin sodasta ja My Lain kylästä, jossa Yhdysvaltain sotilaat tekivät hirmutöitään. Touhu oli barbaarisuudessaan vertaansa vailla ja mikään ei ole olennaisesti muuttunut, siviilejä tapetaan niin Afganistanissa kuin Irakissa ja ihmisiä kidutetaan Quantanamon vankileirillä. Kapitalismin veriset kädet ulottuvat ympäri maailman – aina kun jossain päin on vallassa sotilasdiktatuureja, on niissä useimmiten Yhdysvalloilla sormensa pelissä. Voidaan sanoa, että sosialismin vääryydet ja tappamiset ovat mittasuhteiltaan kuin silakat joulukaloiksi, mutta tietysti myös ne ovat ehdottomasti tuomittavia. Tällaisen valtion ja sen käsikassara Naton kanssa sitten nämä kokoomuksen pojanklopit haluavat käydä käsi kädessä.
Viikolla kerrottiin myös Nigeriasta TV1 iltauutisissa. Oli kuvottavaa katsoa miten Shell on siellä toiminut – ihmisten elinmahdollisuudet ja luonto on kylmän rauhallisesti tuhottu. Kapitalismi on valmis raakalaisuuksiin ja luonnon raiskaamiseen päämääriensä saavuttamiseksi. Kapitalismi tuhoaa sotiensa takia luontoa ja sodat ovat suuri tekijä ilmastonmuutoksessa.
Kapitalismi on luonut järjestelmän jossa jo lapsesta opetetaan ihmisiä vihaamaan toisiaan, kadehtimaan, kilpailemaan keskenään ja ahnehtimaan. Kapitalismi kyllä puhuu kauniisti vapaudessa, mutta missä se näkyy? Itä – Euroopan maat houkuteltiin luopumaan sosialismista muka vapauteen vedoten, no, nyt sitten he vapaina ja nälkäisinä mittailevat katuja – tämä on sitä karua kapitalistista ”vapautta”. Nyt saa Yhdysvallat tuoda näihin ”vapaudesta” nauttiviin maihin erilaisia ohjusjärjestelmiä, ilman että kyseisten maiden kansalaisilta kysyttäisiin lupaa. Kovaan kapitalismiin siirtyneet maat kieltävät kommunistiset puolueet ja Puola kieltää ihmisiä kulkemassa Chen paita päällä – tämä nyt on sitä kapitalistista ”vapautta”.
Kapitalismi sotiensa takia ”vapauttaa” ihmiset lähtemään kodeistaan, menemään pakolaisleireille ja hakemaan turvapaikkaa muista ”ihanista” kapitalistisista maista, joissa heihin suhtaudutaan kapitalistisen kylmäkiskoisesti. Voi tätä ylivertaista kapitalistista järjestelmää, kun se ”vapautti” itä - Euroopan maista ihmiset lähtemään kerjuulle tännekin kylmään pohjolaan, jossa näitä sitten kohdellaan kuin elukoita – ei, elukoita kohdellaan paremmin.
Kapitalismi ei eläisi päivääkään jos sillä ei olisi massiivista koneistoa pitämään ihmiset pimennossa tai kääntämään kasvonsa kapitalismin kovasta todellisuudesta. Se pelottelee, valehtelee, uhkailee, kiduttaa, kiristää ja tekee kaikki temput, etteivät ihmiset huomaisi järjestelmän raadollisuutta. Kapitalistinen järjestelmä on valjastanut kaikki mahdolliset ja mahdottomat voimat manipuloimaan ihmiset jo vauvasta vaariin. Mutta kuten on todettu, kaikella on aikansa ja kapitalismin loppu lähenee. Kaatumisen nopeuttamiseksi tarvitaan meitä jokaista eli tartutaan tuumasta toimeen – ennen kuin on myöhäistä.
Seuraava merkintä Edellinen merkintä
18 Hei 2010
Ahneuden perintö
Kirjoittanut Aarno Laitinen
Suomalaisella rosvokapitalismilla on vuosisataiset perinteet. Suuri osa maaomaisuudesta on aikoinaan kaapattu ilman mitään vastikkeita.
Ajatellaanpa vaikka ns. karjalaisia, jotka vaativat maitaan takaisin Kannakselta. Puolet näistä ”karjalaisista” on savolaisten maanryöstäjien jälkeläisiä. Savolaiset rosvosivat ne maat, jotka jäivät venäläisiltä tai ortodokseilta, kun Ruotsi Stolbovan rauhan jälkeen 1617 karkotti heidät Venäjälle.
Ruotsista vyöryivät keskiajalla Suomeen maanryöstäjien joukot, jotka rohmusivat rannikon ja saaristot, polttivat metsät rautamasuuneissaan ja käyttivät paikallista väkeä orjinaan. Ruotsin kuningas jakoi ilmaista maata suosikeilleen, joiden voimin Itämerestä tuli Ruotsin sisämeri.
Ruotsin kuningas opetti suomalaisen yläluokan siihen, että se sai palveluistaan verovapauksia, kun uhrasi renkinsä ja hevosensa Ruotsin sotakentillä. Renkihän ei isännälle maksanut mitään, mutta hevonen oli menetys.
Suomi oli Euroopan viimeisiä maita, joissa oli laaja maaorjuus vuoteen 1919, vaikka sitä ei edes koulukirjoissa myönnetä, vaan puhutaan sievistellen torpparijärjestelmästä.
Kun kiistellään siitä, oliko vuoden 1918 selkkaus vapaussota, kansalaissota vai veljessota, niin yhtenä nimenä voisi olla orjakapina. Sen kukisti saksalainen divisioona. Voittajiksi julistautuivat valkoiset, jotka aloittivat eurooppalaisittainkin laajan puhdistuksen. Kansanmurhaan syylliset vapautettiin taannehtivalla lailla kaikesta vastuusta. Nyt täällä tuomitaan ruandalaisia paljon lievemmistä rikoksista.
Tämän päivän vallassaolijat, kauppakamarinulikat, kartanonherrat ja yrittäjät ovat hyvin oppineet ja omaksuneet esi-isiensä periaatteet, että heidän tehtävänsä on saada kruunulta kaikki mahdolliset verohelpotukset ja tukiaiset.
Nyt vallassa oleva hallitus on jakanut valtaapitäville miljardien edestä verohelpotuksia ja yritystukiaisia. Kun hallitus laati ohjelmaansa Säätytalossa, paikalle ilmestyi mm. Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Anders Blom, joka kirjoitti hallitusohjelmaan kohdan, että perheyritykset vapautetaan perintöverosta. Itsekkyyden suomenmestaruuskilvassa tällä pääsi kärkisijoille.
On mielenkiintoista nähdä, onnistuuko Perheyritysten liiton uusi toimitusjohtaja Matti Vanhanen poistamaan perintöveron loiseläjiltä.
Joskus ihmetyttää, miten juuri rikkaat ihmiset inhoavat niin syvästi veroja, vaikka niillä rakennetaan koulut, sairaalat ja tiet. Nyt ovat elinkeinoelämän etujärjestöt alkaneet uhkailla, että jos ne eivät saa vielä lisää verohelpotuksia, yritykset muuttavat ulkomaille ja Suomelta jäävät verotulot saamatta.
Olisi sekin hauska nähdä, miten pohjalaiset, kielitaidottomat juntit pärjäisivät yrittäjinä ulkomailla, kun täälläkin menestys on syntynyt kotoisilla tutuilla markkinoilla, valtion tukiaisilla, kuntien antamilla ilmaisilla tonteilla ja avustuksilla.
Muutama kymmenen jääkiekkoilijaa, jokunen jalkapalloilija tai oopperalaulaja voi menestyä ulkomailla, mutta suomalaiset yrittäjät herättäisivät siellä vain hilpeyttä.
Jos yrittäjät ja niiden järjestöt vielä ensi talvenakin uhkailevat maasta muutolla, me veronmaksajat voisimme ostaa heille menolipun. Pääsisimme eroon näistä loiseläjistä, jotka veisivät mukanaan isiltä perityn ahneuden ja itsekkyyden.