Olen parikymppinen nuori nainen. Oon käynyt läpi lähes kaikki syömishäiriöt. Kadun sitä, että IKINÄ menin laihduttamaan. Kaikki alkoi pari vuotta sitten.. Lyhyesti selitettynä: bulimia (paasto -> ahminta ja oksennus), bulimareksia (enää satunnaisia oksenteluja), puhdas anoreksia. Lyhyt tervekausi viime syksynä. Sitten alko viikonloppusin, yleensä lauantaisin ahminta. Ei oksennusta. Nyt viime aikoina oon alkanu ahmii välil viikollakin :(.
Tein varmaan elämäni suurimman virheen tossa pari kk sitten, ja päätin et alan karppaamaan. Voi luoja sentään... Siis perehdyin metodiin ihan kunnolla, ja aloinkin lihota sitten. Myös välillä tuli ahmimiskohtauksia, lähinnä just jäätelö ja karkkilinjaa. Meni IHAN överiksi. Tossa viikko sitten päätin, että saan syödä mitä ikinä vain haluan niin ei pitäis tulla noita vittumaisia himoja. Nyt ongelmana on se, etten oikeestaan ahmi, vaan syön masentuneena ihan vitusti kaikkea mättöä.
Lauantainaki vedin pelkillä hiilareilla:
leipä
jukurtti
kaalikeittoa
3 palaa itsetehtyä pitsaa
3 ISOA annosta jäätelöä
lettu
pähkinöitä
hedelmiä
ja tollasta. Tänää sit vetäyn jo 200grammaa taas suklaata, annoksen jäätelöä, paljon leipää jne. Ja oon syönyt kyllä ihan normiruokaa mut ei mulla vaa oo mitää kontrollii itteeni :(. Miten HITOSSA saisin tän painonnousun pysähtyy? En vaa osaa kultasta keskitietä. Eilen söin 2 annosta jäätelöä, vaikkei pitänyt. Ja eikun menoks pakkolenkille. Tänään oon aivan liian masentunut välittääkseni syömisestä.
Pelkään lihomista ihan tajuttomasti. Oon pelkkää hötöä jo nyt, hyi vittu. Ongelmana siis on nimenomaa makea, ja nyt sit uutena toi leipä ja puuro. varmaan johtu siitä, että "karppauksellani" kielsin leivän. Oisin päässy niin paljon vähemmällä, jos oisin ottanu sen hiton leivän ku teki mieli eikä ois tarvinnu vetää 100g pähkinöitä siihen himoo ja ihmetellä ku ruisleipä pyörii mielessä. Päätin kuitenkin, etten ala nyt laihduttaa (LOL ihan ku siihen pystyisin tällä itsekurilla), koska se on varma tie ahmimiseen.
Oisko kellää antaa mitää ruokalistaa? Jos sallin ittelleni esim joka päivä pienen herkun, se lipsahtaa helposti siihen et "tää meni jo pilalle yhyy" ja alan hakee uutta annosta jätskii ja sit mennääki itseinhossa turvonneena vähä tilaa pitsaa jne :s. En pääse oikeen näistä itsesyytöksistä. Miten suhtautua ruokaan vaa ravintona, täytteenä?
Onko kukaan ylipäänsä pystynyt suhtautumaan ruokaan sh:n jälkeen normaalisti? Haluisin niin uskoa, että ei, en liho yhdestä päivästä. Ja tuona mystisenä "yhtenä päivänä" mun ei tarvii syödä koko maailman ruokia kerralla, vaan voin esim. tänään syödä suklaata 100grammaa ja huomenna päivälliseksi pitsaa jos niin mielin. Tahtoisin niin oppia kuuntelee itteeni mut miten??? Välillä pohdin ihan sairaasti että tekeeks mun mieli suklaata tekeekö, jos tekee niin pitää ottaa NYT etten sit ala kieltää sitä ja ahmimaan..
Tuun hulluksi. Ei tästä kyllä mitää selvääkää saanu.
Tein varmaan elämäni suurimman virheen tossa pari kk sitten, ja päätin et alan karppaamaan. Voi luoja sentään... Siis perehdyin metodiin ihan kunnolla, ja aloinkin lihota sitten. Myös välillä tuli ahmimiskohtauksia, lähinnä just jäätelö ja karkkilinjaa. Meni IHAN överiksi. Tossa viikko sitten päätin, että saan syödä mitä ikinä vain haluan niin ei pitäis tulla noita vittumaisia himoja. Nyt ongelmana on se, etten oikeestaan ahmi, vaan syön masentuneena ihan vitusti kaikkea mättöä.
Lauantainaki vedin pelkillä hiilareilla:
leipä
jukurtti
kaalikeittoa
3 palaa itsetehtyä pitsaa
3 ISOA annosta jäätelöä
lettu
pähkinöitä
hedelmiä
ja tollasta. Tänää sit vetäyn jo 200grammaa taas suklaata, annoksen jäätelöä, paljon leipää jne. Ja oon syönyt kyllä ihan normiruokaa mut ei mulla vaa oo mitää kontrollii itteeni :(. Miten HITOSSA saisin tän painonnousun pysähtyy? En vaa osaa kultasta keskitietä. Eilen söin 2 annosta jäätelöä, vaikkei pitänyt. Ja eikun menoks pakkolenkille. Tänään oon aivan liian masentunut välittääkseni syömisestä.
Pelkään lihomista ihan tajuttomasti. Oon pelkkää hötöä jo nyt, hyi vittu. Ongelmana siis on nimenomaa makea, ja nyt sit uutena toi leipä ja puuro. varmaan johtu siitä, että "karppauksellani" kielsin leivän. Oisin päässy niin paljon vähemmällä, jos oisin ottanu sen hiton leivän ku teki mieli eikä ois tarvinnu vetää 100g pähkinöitä siihen himoo ja ihmetellä ku ruisleipä pyörii mielessä. Päätin kuitenkin, etten ala nyt laihduttaa (LOL ihan ku siihen pystyisin tällä itsekurilla), koska se on varma tie ahmimiseen.
Oisko kellää antaa mitää ruokalistaa? Jos sallin ittelleni esim joka päivä pienen herkun, se lipsahtaa helposti siihen et "tää meni jo pilalle yhyy" ja alan hakee uutta annosta jätskii ja sit mennääki itseinhossa turvonneena vähä tilaa pitsaa jne :s. En pääse oikeen näistä itsesyytöksistä. Miten suhtautua ruokaan vaa ravintona, täytteenä?
Onko kukaan ylipäänsä pystynyt suhtautumaan ruokaan sh:n jälkeen normaalisti? Haluisin niin uskoa, että ei, en liho yhdestä päivästä. Ja tuona mystisenä "yhtenä päivänä" mun ei tarvii syödä koko maailman ruokia kerralla, vaan voin esim. tänään syödä suklaata 100grammaa ja huomenna päivälliseksi pitsaa jos niin mielin. Tahtoisin niin oppia kuuntelee itteeni mut miten??? Välillä pohdin ihan sairaasti että tekeeks mun mieli suklaata tekeekö, jos tekee niin pitää ottaa NYT etten sit ala kieltää sitä ja ahmimaan..
Tuun hulluksi. Ei tästä kyllä mitää selvääkää saanu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samaistun jotenkin tohon sun ongelmaan. Oon nyt töissä ja vetänny (otsikostakin päätellen 2 kuppia) teetä ja ajattelin olla tän päivän syömättä, keitto saa riittää tänää. Ei huvita puhuu kenenkään kanssa.
Mun ruoka-ongelmat alkoi vuosi sitten. Olin vähän maassa ja pyöreähkö, en todellakaan mikään lihava, niin kuin tänä keväänä, kun kaikki ratkes käsistä.
Viime kesänä laihduin ihanasti, kun aloin noudattamaan sokeritonta ruokavaliota. Ajattelin että sokeri on se syypää miksi tunnen oloni onnettomaksi. Luin kirjan Sokeripommi.
Miten susta tuli tommonen? Miksi oikeastaan suhde ruokaan muuttui oudoksi?
Tänä kesänä mä laihduin, oli aika rankkaa, mut tykkäsin olla taas hoikka "oma itseni". Mut nyt olen lihomassa taas....Kun niitä ahmimiskohtauksia on alkanut taas tulla. Plääh. Omapa on vikani. Miten tästä eroon? En tiedä. Päivä kerrallaan on mentävä eteenpäin :D
Nyt oli pakko kirjottaa vaikka ei tätä varmaan kukaan edes lue enää kun nuo viestit on jo niin vanhoja..
Olispa kiva tietää miten teillä nyt menee! Onko syöminen "normaalia" ja mikä tuohon ahdistukseen lopulta auttoi ja menikö siihen kauan :/
Itse olen kulkenut myös erinäisten syömishäiriöiden läpi muun muassa ortoreksia-anoreksiaa-bulimia-anoreksia-bulimia/BED. Tällä hetkellä kärsin edelleen ns. hallitsemattomasta syömisestä ja vihaan itseäni sen vuoksi.
Olen nyt lihonut kovalla vauhdilla reilussa 6kk, hyvin alioaipainoisesta-lievästi ylipainoiseksi, noin 30kg josta osa on tietysti lihasta, koska liikun paljon.
Yritin hakea ahmintaani apua, mutta mikään ulkopuolinen apu ei tunnu auttavan.(oikeastaan vain lihoin lisää ravitsemusterapeutin ohjeilla ja menin enemmän paniikkiin)
En toivo mitään muuta kun, että pääsisin tästä paskasta eroon ja saisin kroppani takaisin. Elämässäni ei ole tällä hetkellä mitään muuta kuin jokapäiväisiä epäonnistumisia, ahdistusta, ruokaa,liikuntaa ja murehtimista.
Ahmin aivan kummallisia asioita ja viestin kirjoittaneen ongelmat kuulostavat liiankin tutulta. En olisi koskaan aloittanut diettaamaan, jos joku olisi kertonut mistä tilanteesta voin itseni löytää muutamien vuosien kuluttua!!!!
Nyt häpeän itseäni hirveästi ja aloitan joka päivä uudella lupauksella, että nyt kaikki läskit lähtee ja sitten *naks pilaan kaiken ja lopulta lihon lisää.
En todellakaan ole tämä itsekuriton paska joksi olen nyt muuttunut, enkä ymmärrä missä se rautainen "minä" oikein nykyään lymyää.
Tämä on ihan hirveää.
Kannattaisi alkaa auttaa muita ihmisiä niin ei jää aikaa syömiseen, lisäksi se antaa hyvän olon joten ei ole pakko hakea sitä syömisestä, mutta mieluumin auta niitä jotka ei vaadi tai odota sitä niin et tunne itseäsi pakotetuksi. Homeopaattisista lääkkeistä voi olla kovasti apua, samoin joogasta, ja henkisistä harrastuksista, koska ne auttavat ymmärtämään elämää syvällisemmin. Tässä joogien neuvoja, http://beforeitsnews.com/health/2017/04/yogis-know-more-about-glands-than-doctors-2742155.html